Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole ketään, jolle kertoa kun lapsi oppii jotain uutta tai tekee jotain mistä äitinä olen ylpeä
13.07.2023 |
Oli se sitten iso tai pieni asia. Että sanoi ensimmäisen sanansa, otti ensimmäiset askeleet, teki hienon piirustuksen, lauloi päiväkodin juhlassa hienosti, oppi lukemaan, uskalsi ensimmäisen kerran tehdä jonkun pelkäämänsä asian jne. Näitä mistä äitinä on iloinen ja ylpeä. Ja haluaisi jakaa sen ilon jonkun kanssa. Kertoa jollekin, joka iloitsisi asiasta myös. Mutta ei ole ketään. Ystäviä, työkavereita ja muita tällaiset asiat oikeasti harvemmin kiinnostaa. Mutta kun lapsen isääkään tai isovanhempiakaan ei kiinnosta, niin ei ole ketään. Saatan heille kyllä kertoa tällaisia asioita, joskus, mutta vaihtavat aina puheenaihetta tai eivät vastaa mitään. En juuri enää edes yritä. Jos ei kiinnostaa niin minkä sille voin.
Onko teillä muilla äideillä kaikilla joku, jolle voisi ylpeänä kertoa lapsesta tuollaisia asioita?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Ei ole välttämätöntä saada niitä kehuja. Nykyään ajatellaan, että kummankin vanhemman pitäisi viettää lapsen ympärillä kaikki vapaa-aikansa kehumassa ja hehkuttamassa ja antamassa huomiota. Jos isä keskittyy enemmän käytännön asioihin, niin sekin on tärkeää, silloinhan arki sujuu.
Kyllä kehut ovat välttämättömiä. Sinulla vain ei kirjoituksesi pohjalta ole minkäänlaista hajuakaan siitä, mitä kehuminen tarkoittaa. Sehän ei missään todellisuudessa tarkoita lapsen ympärillä jatkuvasti pörräämistä tai muutakaan sekoilua. Kehu on ihan vaikka se, että isä sanoo: "Hieno mekko sinulla" tai "Olit reipas, kun puit vaatteet päälle kiukuttelematta". Ihan normaaleja pieniä lauseita, joissa ei ole mitään hehkuttamista tai muitakaan ylilyöntejä. Myös käytännönasioista voi kehua.
Meillä on hampaiden pesu ollu aivan jäätävän taistelun alla aina. Tosin pienellä ei ole vielä paljoa ikääkään, mutta vaikka miten ollaan yritetty kaikkea kivaa ja harhauttaa, niin hampaiden pesu ei ole onnistunut ilman itkua. Kunnes erään kerran onnistuikin ja niitä onnistuneita kertoja on tullut lisää. Tottakai esim. sellaisissa tilanteissa lasta kuuluu kehua maasta taivaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
Ap
Valitettavasti minua ei kiinnosta lapset sillä harrastan ihan muita juttuja eikä ole kokemuksia lapsista. Kamalinta on jos minulle tullaan kertomaan kersoista kun en ole kiinnostunut tippaakaan. En minäkään ala omista harrastuksistani tyrkyttämään kenellekkään heti kun huomaan ettei kiinnosta jos joku sattuu kysymään mitä harrrastan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
Ap
Vaikuttaa samanlaiselta kuin minun isäni. Paitsi isäni ei juurikaan edes leikkinyt minun kanssani. Lienee sanomattakin selvää, että välini isään ovat kauniisti sanottuna etäiset. Sinulla olisi vielä mahdollisuus yrittää vaikuttaa tilanteeseen niin, että lapsesi ei tarvisisi aikuisena jutella isänsä kanssa kohteliaan viileästi, vaan sen voisi tehdä läheisen lämpimästi. Hyväksymällä tuollaisen käytöksen, edesautat välien etääntymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
Ap
Ei se työssä oleminen selitä sitä, jos ei pysty iloitsemaan omasta lapsestaan. Vaikuttaa tunnekylmältä tyypiltä. Itse sanoisin heipat.
Vaikuttaa siltä, että omanarvontuntosi ei ole kovin hyvässä jamassa. Otat tilanteen annettuna, joka pitää vain hyväksyä. Toista ei voi muuttaa, mutta itse voit valita, miten sinä elämäsi elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
Ap
Lapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
ApVaikuttaa samanlaiselta kuin minun isäni. Paitsi isäni ei juurikaan edes leikkinyt minun kanssani. Lienee sanomattakin selvää, että välini isään ovat kauniisti sanottuna etäiset. Sinulla olisi vielä mahdollisuus yrittää vaikuttaa tilanteeseen niin, että lapsesi ei tarvisisi aikuisena jutella isänsä kanssa kohteliaan viileästi, vaan sen voisi tehdä läheisen lämpimästi. Hyväksymällä tuollaisen käytöksen, edesautat välien etääntymistä.
Mitä minä voin tehdä? Olen puhunut asiasta miehelle useamman kerran eikä ainakaan puhumalla mikään ole muuttunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
Ap
Lapsen ei tarvitsisi joka hetki omassa kodissaan olla kasvokkain sen tosiasian kanssa että isää ei kiinosta pätkääkään. Poissaollessa tuo asia ei tule niin silmille kuin jatkuvassa torjutuksitulemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
ApVaikuttaa samanlaiselta kuin minun isäni. Paitsi isäni ei juurikaan edes leikkinyt minun kanssani. Lienee sanomattakin selvää, että välini isään ovat kauniisti sanottuna etäiset. Sinulla olisi vielä mahdollisuus yrittää vaikuttaa tilanteeseen niin, että lapsesi ei tarvisisi aikuisena jutella isänsä kanssa kohteliaan viileästi, vaan sen voisi tehdä läheisen lämpimästi. Hyväksymällä tuollaisen käytöksen, edesautat välien etääntymistä.
Mitä minä voin tehdä? Olen puhunut asiasta miehelle useamman kerran eikä ainakaan puhumalla mikään ole muuttunut.
Ap
Ravitselet sitä kunnolla. Sanot, että nyt jumalauta heräät tähän todellisuuteen ja lopetat ainutkertaisen hetken tuhoamisen. Lapsi on vain kerran pieni ja häneen voi vain kerran luoda läheisen luottavaisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
ApLapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.
Ei suhteemme niin hyvä ole. Se kai tuli jo selville siitä kun kerroin, että mies on naimisissa uransa kanssa vaikka paperilla minun kanssa. Ja siitä, että en voi jakaa iloni aiheita hänen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
ApLapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.Ei suhteemme niin hyvä ole. Se kai tuli jo selville siitä kun kerroin, että mies on naimisissa uransa kanssa vaikka paperilla minun kanssa. Ja siitä, että en voi jakaa iloni aiheita hänen kanssa.
Ap
Millainen kynnysmatto oikein olet, kun mikään tuossa ei soita kelloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
ApLapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.Ei suhteemme niin hyvä ole. Se kai tuli jo selville siitä kun kerroin, että mies on naimisissa uransa kanssa vaikka paperilla minun kanssa. Ja siitä, että en voi jakaa iloni aiheita hänen kanssa.
ApMillainen kynnysmatto oikein olet, kun mikään tuossa ei soita kelloja?
En minä ole mikään kynnysmatto. Mistä sellaista keksit? Elän paljolti omaa elämääni, mies omaansa. Etäinen liitto. Ei se niin harvinaista ole eikä tee kestään kynnysmattoa.
Ap
Ap:n äijällä on selkeästi toinen ja siksi ei muija ja mukula kiiinnosta. Liitto on vain kulissi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut vara-mummoa tai -pappaa?
Tai mieskaveria?Mieskaveri voi olla pitkään yhteydessä lapseen.
:D kaikkea sitä ehdotetaan :D
Onko sen lapsen jättänyt iskä Keeneri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
ApLapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.Ei suhteemme niin hyvä ole. Se kai tuli jo selville siitä kun kerroin, että mies on naimisissa uransa kanssa vaikka paperilla minun kanssa. Ja siitä, että en voi jakaa iloni aiheita hänen kanssa.
Ap
Jatka toki kulissiliitossa ja kerro palstalle ihmelapsesi edistyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
ApLapsen itsetunnon kannalta on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa se että häntä kannustavat molemmat vanhemmat kotona. Millaiseksi hän tuntee itsensä vaikka murrosikäisenä jos hänelle ei ole kehittynyt tervettä itsetuntoa. Miten hän löytää itsensä opiskelemassa jos hän ei tiedä mitkä ovat vahvuudet.
Avioero auttaa lasta kasvamaan terveessä ympäristössä. Jos esimerkiksi parisuhde rakoilee, hän oppii mallin siitä. On parempi elää tasapainoista elämää vaikka yhden vanhemman perheessä kuin näyttää lapselle huonoa esimerkkiä ihan elämän perusasioista.
Jos suhteenne on hyvä ja kelpuutat kaiken esimerkkinä lapsellesi niin jatka avioliitossa siä. Ei avioliitossa jatkaminenkaan huono vaihtoehto ole jos kaikki on hyvin.Ei suhteemme niin hyvä ole. Se kai tuli jo selville siitä kun kerroin, että mies on naimisissa uransa kanssa vaikka paperilla minun kanssa. Ja siitä, että en voi jakaa iloni aiheita hänen kanssa.
ApMillainen kynnysmatto oikein olet, kun mikään tuossa ei soita kelloja?
En minä ole mikään kynnysmatto. Mistä sellaista keksit? Elän paljolti omaa elämääni, mies omaansa. Etäinen liitto. Ei se niin harvinaista ole eikä tee kestään kynnysmattoa.
Ap
Joko "miehesi" palasi irakiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, onpa sinulla kurja tilanne.
Mun aviomies, lasteni isä, kuoli jokunen vuosi sitten. Toinen lapsista oli silloin 2v ja toinen 4v. Eli juuri siinä iässä, että koko ajan oppii jotain ja tekee kaikkea ihanaa. Mä otan tosi vähän enää kuvia kun ei ole oikein ketään kenelle niitä näyttäisi. Ei kukaan sukulainen halua joka päivä nähdä videota missä lapsi tassuttelee söpöläisenä hiekkarannalla tai ottaa vauhtia keinussa, kompuroi suksilla tai luistimilla jne. Joskus innoissani videoin tai valokuvaan jotain ihanaa tapahtumaa, niin pettymys on valtava kun huomaa, ettei maailmassa ole ketään muuta, joka olisi siitä yhtä innoissaan. Se on vähentänyt kameran käyttöä huomattavasti.
Mummille jonkun kuvan lähettäminen ei vastaa lapsen isälle kuvan lähettämistä. Mummi varmasti niistä kuvista tykkää, mutta itselleen tunne ei ole sama.
Sillein kyllä ymmärrän todellakin miltä sinusta tuntuu. Muuten tota perheenne kuvioo en ymmärrä.Jaa, ei meidän perheessä mies lähetä mulle lapsesta kuvia enkä minä hänelle. Olisi se outoa, kun kummatkin näkee lapsen ihan livenä ja voi itsekin kuvata. Lähetän kuvia vain mummolle ja hän muistaa aina kiitellä.
Jaa, jos teillä ei lähetellä kuvia lapsesta toiselle vanhemmalle, niin syytön minä siihen olen. Jos minä olen näkemässä (ja kuvaamassa) kun lapsi vaikka oppii ajamaan pyörällä, niin tottakai laittaisin siitä videon lapsen isälle. Jos minä en pääsisi koulun kevätjuhlaan, niin näkisin mielelläni mieheni kuvaaman videon esityksestä. Jos mieheni on lähtenyt lasten kanssa Tukholmanristeilylle, otan ilolla vastaan muutaman kuvan ja videon kuinka siellä diskotanssit sun muut sujuu. Meillä molemmat tekivät vuorotyötä, niin emme koko ajan olleet perheenä yhdessä liikenteessä ja oli kiva saada esim töihin video onkireissulta, mustikkametsästä, taidepajalta, ratsastustunnilta... Eikä mieheni myöskään valittanut jos olin lasten kanssa mummolassa viikonloppuna ja sieltä laitoin kuvia ja videoita jostain mukavasta tai ihan arkisesta asiasta.
Nyt kun siis lasteni isä on kuollu, niin sydämeni repetyi palasiksi kun trampoliinipuistossa 4-vuotias tyttäremme yritti hypätä superlonmonttuun takaperinvolttia, enkä saanut siitä isälle videota lähettää.
Se on ihan eri asia kun sen arjen ilot ja ihanat taohtumat voi yhdessä jakaa lapsen toisen vanhemman kanssa. Mutta silloin kun sitä toista ihmistä ei ole, tilanne muuttuu sydäntäsärkeväksi tuskaksi (No vähän liioiteltu, mutta pointti tuli varmasti selväksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
ApEikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Vastaus noihin kaikkiin on ei.
Kyllä mies lapsen kanssa välillä ulkoilee ja leikkii ja sellaista. On paljon töissä.
ApVaikuttaa samanlaiselta kuin minun isäni. Paitsi isäni ei juurikaan edes leikkinyt minun kanssani. Lienee sanomattakin selvää, että välini isään ovat kauniisti sanottuna etäiset. Sinulla olisi vielä mahdollisuus yrittää vaikuttaa tilanteeseen niin, että lapsesi ei tarvisisi aikuisena jutella isänsä kanssa kohteliaan viileästi, vaan sen voisi tehdä läheisen lämpimästi. Hyväksymällä tuollaisen käytöksen, edesautat välien etääntymistä.
Mitä minä voin tehdä? Olen puhunut asiasta miehelle useamman kerran eikä ainakaan puhumalla mikään ole muuttunut.
Ap
Ota avioero ja kasvata lapsesi terveessä ympäristössä. Kerro se miehellesi.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat minun vaariltani (sodan käynyt mies). Hän antoi lapsille huomiota lähinnä silloin, kun komensi meitä. En muista koskaan kuulleeni vaarilta yhtään positiivista sanaa.