Ei ole ketään, jolle kertoa kun lapsi oppii jotain uutta tai tekee jotain mistä äitinä olen ylpeä
Oli se sitten iso tai pieni asia. Että sanoi ensimmäisen sanansa, otti ensimmäiset askeleet, teki hienon piirustuksen, lauloi päiväkodin juhlassa hienosti, oppi lukemaan, uskalsi ensimmäisen kerran tehdä jonkun pelkäämänsä asian jne. Näitä mistä äitinä on iloinen ja ylpeä. Ja haluaisi jakaa sen ilon jonkun kanssa. Kertoa jollekin, joka iloitsisi asiasta myös. Mutta ei ole ketään. Ystäviä, työkavereita ja muita tällaiset asiat oikeasti harvemmin kiinnostaa. Mutta kun lapsen isääkään tai isovanhempiakaan ei kiinnosta, niin ei ole ketään. Saatan heille kyllä kertoa tällaisia asioita, joskus, mutta vaihtavat aina puheenaihetta tai eivät vastaa mitään. En juuri enää edes yritä. Jos ei kiinnostaa niin minkä sille voin.
Onko teillä muilla äideillä kaikilla joku, jolle voisi ylpeänä kertoa lapsesta tuollaisia asioita?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää kehua lapsellaan? Eikö ole omia saavutuksia?
No, nyt taisi mennä pointti ohi.
Ei ole kyse vain kympin keskiarvosta, urheilukilpailun voitosta, siitä, että lapsi on kaikkein paras, pääsee yliopistoon jne.
Kyse on siitä, että vauvalla pilkahtaa ikenestä ensimmäinen hammas, vauva yrittää nousta istumaan, ensimmäinen hammas irtoaa, lapsen kanssa ollaan koulureppuostoksilla, lapsi on kasvanut vuodessa 10 senttiä pituutta, lapsi uskalsi laittaa uimakoulussa pään veden alle, lapsi on tanssikoulun kevätnäytöksessä ja seisoo sormi suussa koko esityksen ajan...Niin, eikö voi iloita niistä OMISTA asioista. Mitä itse on tehnyt tai saavuttanut.
Jos jollain ihmisellä ei ole ketään, jolle kertoa lapsensa hampaan irtoamisesta tai koulureppuostoksista, niin kuinka helposti luulet hänen löytävän jonkun, jonka kanssa iloistee siitä kuinka aikoinaan itse oppi konttaamaan ja kävi siellä uimakoulussa.
Vanhemmat ovat noin niinku keskimäärin ylpeitä niistä omista lapsistaan. Haluavat hehkuttaa sen oman lapsensa ihanuutta jonkun sellaisen henkilön kanssa, joka on siitä lapsesta vähintäänkin lähes yhtä innoissaan. Pointti on koko ajan ollut se, että saisi jakaa iloa ja innostusta jonkun kanssa. En ymmärrä miten puute häviää vain rupeamalla hehkuttamaan omia asioita. Kuka niistä on kiinnostunut?
Niin, eikö voi iloita niistä OMISTA asioista. Mitä itse on tehnyt tai saavuttanut.