Ei ole ketään, jolle kertoa kun lapsi oppii jotain uutta tai tekee jotain mistä äitinä olen ylpeä
Oli se sitten iso tai pieni asia. Että sanoi ensimmäisen sanansa, otti ensimmäiset askeleet, teki hienon piirustuksen, lauloi päiväkodin juhlassa hienosti, oppi lukemaan, uskalsi ensimmäisen kerran tehdä jonkun pelkäämänsä asian jne. Näitä mistä äitinä on iloinen ja ylpeä. Ja haluaisi jakaa sen ilon jonkun kanssa. Kertoa jollekin, joka iloitsisi asiasta myös. Mutta ei ole ketään. Ystäviä, työkavereita ja muita tällaiset asiat oikeasti harvemmin kiinnostaa. Mutta kun lapsen isääkään tai isovanhempiakaan ei kiinnosta, niin ei ole ketään. Saatan heille kyllä kertoa tällaisia asioita, joskus, mutta vaihtavat aina puheenaihetta tai eivät vastaa mitään. En juuri enää edes yritä. Jos ei kiinnostaa niin minkä sille voin.
Onko teillä muilla äideillä kaikilla joku, jolle voisi ylpeänä kertoa lapsesta tuollaisia asioita?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
Ap
Hanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet porsinut ihmisen kanssa, jota oma lapsi ei kiiinosta?
Sinulla tuntuukin olevan paljon tietoa sikojen elämästä. Eipä ihme, kun olet itse sellainen. Pysy poissa täältä ihmisten keskustelupalstalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet porsinut ihmisen kanssa, jota oma lapsi ei kiiinosta?
Sinulla tuntuukin olevan paljon tietoa sikojen elämästä. Eipä ihme, kun olet itse sellainen. Pysy poissa täältä ihmisten keskustelupalstalta.
Oletko ikinä kuullut sanontaa "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"?
Jostain syystä tuli tuosta sinun purkauksestasi mieleen :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
Ap
Arki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
Ap
No nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet porsinut ihmisen kanssa, jota oma lapsi ei kiiinosta?
Sinulla tuntuukin olevan paljon tietoa sikojen elämästä. Eipä ihme, kun olet itse sellainen. Pysy poissa täältä ihmisten keskustelupalstalta.
Oletko ikinä kuullut sanontaa "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"?
Jostain syystä tuli tuosta sinun purkauksestasi mieleen :D
Kun ap hakee myötätuntoa, on sikamaista alkaa halventaa häntä ja parisuhdettaan. Sivistynyt ihminen olisi tukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Jos ajatellaan asiaa lapsen edun kannalta (kuten yritän tehdäkin), niin millä tavalla meidän avioero auttaisi lasta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Ei ole välttämätöntä saada niitä kehuja. Nykyään ajatellaan, että kummankin vanhemman pitäisi viettää lapsen ympärillä kaikki vapaa-aikansa kehumassa ja hehkuttamassa ja antamassa huomiota. Jos isä keskittyy enemmän käytännön asioihin, niin sekin on tärkeää, silloinhan arki sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet porsinut ihmisen kanssa, jota oma lapsi ei kiiinosta?
Sinulla tuntuukin olevan paljon tietoa sikojen elämästä. Eipä ihme, kun olet itse sellainen. Pysy poissa täältä ihmisten keskustelupalstalta.
Oletko ikinä kuullut sanontaa "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"?
Jostain syystä tuli tuosta sinun purkauksestasi mieleen :D
Kun ap hakee myötätuntoa, on sikamaista alkaa halventaa häntä ja parisuhdettaan. Sivistynyt ihminen olisi tukenut.
Ihan relevanttia kysyä, miksi ap on miehen kanssa, jota ei pätkääkään kiinnosta itse siittämänsä pentu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Ei ole välttämätöntä saada niitä kehuja. Nykyään ajatellaan, että kummankin vanhemman pitäisi viettää lapsen ympärillä kaikki vapaa-aikansa kehumassa ja hehkuttamassa ja antamassa huomiota. Jos isä keskittyy enemmän käytännön asioihin, niin sekin on tärkeää, silloinhan arki sujuu.
Kyllä kehut ovat välttämättömiä. Sinulla vain ei kirjoituksesi pohjalta ole minkäänlaista hajuakaan siitä, mitä kehuminen tarkoittaa. Sehän ei missään todellisuudessa tarkoita lapsen ympärillä jatkuvasti pörräämistä tai muutakaan sekoilua. Kehu on ihan vaikka se, että isä sanoo: "Hieno mekko sinulla" tai "Olit reipas, kun puit vaatteet päälle kiukuttelematta". Ihan normaaleja pieniä lauseita, joissa ei ole mitään hehkuttamista tai muitakaan ylilyöntejä. Myös käytännönasioista voi kehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun kaverit, varsinkin ne samanikäisten lasten kautta tulleet äitikaverit on kiinnostuneita ja kehuvat lapsiani. Minäkin kehun ja ihastelen heidän lasten taitoja ja kun nähdään harvemmin, silloin tällöin lähetellään kuvia.
Kun olet kiinnostunut muiden lapsista ja asioista, he usein ovat myös.
Olen minä kiinnostunut muiden asioista, olen ystävieni keskuudessa tunnettu siitä että olen se hyvä kuuntelija. Ystävilläni ei ole pieniä lapsia. Ja se äitikaverini, hän haluaa vain puhua omasta lapsestaan. Kuuntelen kyllä ja kehunkin lasta, mutta tämä ei hänen kanssaan toimi toiseen suuntaan.
ApHanki uusia äitikavereita. Ja eikö lapsen isovanhempia muka kiinnosta omat lastenlapset? Huolestuttavinta on kuitenkin, ettei omaa isää kiinnosta. Se ei ole tervettä.
Itse olen eniten huolissani, että ap hyväksyy tilanteen eikä pistä miestä pihalle.
t. eri
Olen minä eroa miettinyt, mutta kuten sanoin koska riitoja ei ole ja arki sujuu, niin en ole saanut erottua. En usko, että ero tekee ihmisen autuaaksi. Siitä alkaa toisenlaiset ongelmat.
ApArki ei todellakaan suju, jos mies ei millään tavalla ole kiinnostunut lapsestaan. Tuohan on ihan hirveä tilanne sille lapselle, jolle olisi tärkää saada huomioita ja kehuja myös isältään. Sanoisin jopa itsekkääksi sinulta jatkaa suhdetta tuollaisen torvelon kanssa.
Ei ole välttämätöntä saada niitä kehuja. Nykyään ajatellaan, että kummankin vanhemman pitäisi viettää lapsen ympärillä kaikki vapaa-aikansa kehumassa ja hehkuttamassa ja antamassa huomiota. Jos isä keskittyy enemmän käytännön asioihin, niin sekin on tärkeää, silloinhan arki sujuu.
Mistä sinulle on syntynyt käsitys, että kehuminen on jotain teatteria, jossa lapsen ei anneta olla hetkeäkään rauhassa?
Aika moni mies on innoissaan lapsesta vielä raskausaikana; vertaillaan turvaistuimia, vaunuja jne. mutta lapsen kanssa oleminen onkin shokki. En lähtisi syyllistämään ap:ta miesvalinnasta, joten en yhtään ymmärrä näitä höhöö-kommentteja.
Itselläni on vähän samanlainen tilanne, toki äidilleni olen voinut jotain asioita kertoa, mutta sitten olen saanut kuulla tunnin mittaisia monologeja vaivoista yms. joten olen tietoisesti vähentänyt yhteyttä. Työelämään palatessani tutustuin useamman lapsen äiteihin, jotka olivat kiinnostuneita omastani ja vastavuoroisesti kuuntelin heidän lapsien jutuista. Olen itse kaikesta stressaava, easy mode -yhden lapsen äiti niin koin todella helpottavana kuulla sellaisten äitien elämästä, joilla kaikki ei mene sillä tavalla täydellisesti mitä itseltäni odotan.
Miehen vanhemmille uskallan hehkuttaa tyyliin kaikesta. Omia ei ole, tai on rappioalkoholisti-isä ja hänen yhtä sekopäinen vaimonsa. Sisaruksilleni hehkutan jotain, mutta harvemmin kun pelkään että se käy rasitteeksi. Miehelle hehkutan myös mutta hän ottaa kaiken vastaan tonnin setelinä, ei sillä tavalla iloitse mukana. Mutta olen onnekas että miehen äiti on niin vahvasti kaikessa mukana ja innostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei taida enää vastailla, mutta kysyn silti: Miten mies, joka ei ikinä puhu lapsestaan voi olla lapselle isä arjessa?
Kyllä me puhutaan lapsesta. Hän vain ei halua puhua tuollaisista aiheista, jousta minä olen lapsesta ylpeä. Häntä haluaa puhua vain käytännön asioista.
ApNo nehän juuri ovat käytännön asioista, mitä lapsi tekee päiväkodissa, mitä hän on oppinut jne. Tämä alkaa haiskahtaa provolta.
Tarkoitin käytännön asioilla sellaista, että kumpi hakee, kumpi vie, muista ostaa huomiselle retkieväät, ainiin lauantaina on ne naapurin lapsen synttärijuhlat, pitää ostaa uudet talvikengät lapselle jne.
Ap
Eikö tosiaan teillä kotona miehen kanssa voi puhua lapsen kehityksestä? Eikö mies itse ihastele, kuinka hyvin lapsi osaa jotain tai mieti, osaako jo kohta uida, ajaa pyörällä tai muuta? Tai ilahdu, kun kerrot jotain lapsesta?
Jos vastaus on ei, en näe kyllä yhtään syytä jatkaa mokoman kanssa olemista. Ei ole lapsellekaan hyvä, jos isä ei ole kiinnostunut.
Miksi haluat tahallasi kärjistää asioita? Vai etkö vain oikeasti ymmärrä lukemaasi?