Lue keskustelun säännöt.
1 ja 3-vuotiaat lapset ja en ole koskaan ollut yksinäisempi
28.05.2023 |
Kaikki päivät menee lasten kanssa. Lapsuudenkaverit eivät vastaa edes enää Whatsapp-ryhmässä, vaikka suoraan kysyn tapaamista kesälle..
Kukaan kaveri ei halua sopia mitään.
Lasten kautta saadut kaverit tulevat meille, mutta meitä ei pyydetä mihinkään eikä kenellekään.
Tuttavat menevät yhdessä ulkomaille, mutta minua ei pyydetä mukaan, vaikka tietävät että pidän matkustelusta.
Käly asuu saman ikäisten lasten kanssa samalla paikkakunnalla, mutta mikään tapaaminen ei onnistu. Emme ole mitään kauhutyyppejä. Emme sotke tai lapset eivät riehu, vaan päin vastoin kilttejä ovat. Siivoamme jälkeemme myös
Olen pääni puhki miettinyt, mistä on kyse. Kertokaa te? Alan jo syvästi masentua. 🥺
Kommentit (68)
Onko lapsuudenkavereillasi lapsia? Joskus lapsettomat ihmiset kokevat hankalaksi tavata lapsellista ihmistä kun lapsien kanssa pitää säätää jne. Muuta syytä en nyt näillä infoilla osaa sanoa. Ehkä sinua ei pyydetä reissuille mukaan kun ajatellaan, että et voi tulla, koska lapset. Järjestelykysymyksiähän nämä asiat ovat, mutta eivät kaikki sitä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsuudenkavereillasi lapsia? Joskus lapsettomat ihmiset kokevat hankalaksi tavata lapsellista ihmistä kun lapsien kanssa pitää säätää jne. Muuta syytä en nyt näillä infoilla osaa sanoa. Ehkä sinua ei pyydetä reissuille mukaan kun ajatellaan, että et voi tulla, koska lapset. Järjestelykysymyksiähän nämä asiat ovat, mutta eivät kaikki sitä tajua.
Kaikilla meillä on lapsia. Kukaan ei ehdota, sovi ja kun heitä kutsuu, kukaan ei edes vastaa mitään 🥺 Puolisoni voisi hoitaa lapsia että pääsisin. Myös lasten päiväkotikaverien äidit jättäneet minut kutsumatta masentaa
Ap
Älä ota henkilökohtaisesti, tuota on nyt jotenkin liikkeellä. Minäkään en meinaa saada kavereita tai sisaruksia enää minnekään. Voi vaikka johtua siitä, että ei me olla enää ihan nuoria? Menot vähenee kun ikää tulee. Ja ne jotka jossain käy, mainostaa sitä näkyvästi somessa kun se on niin ihmeellistä :) lapset kasvaa koko ajan, kohta sulla on enemmän omaa aikaa.
No voi ei... kysy suoraan mikä on?
Lapset kasvavat, he ovat nyt todella pieniä ja tarvitsevat sinua todella paljon, omaa aikaa kyllä löytyy vielä. Jo esikoulu ikäinen lapsi on yllättävän itsenäinen, eikä siihen ole teilläkään montaa vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvoin ketään mihinkään pyydetään, pitää itse kysyä että kävisikö kyläily jommin kummin päin.
Vierailija kirjoitti:
Harvoin ketään mihinkään pyydetään, pitää itse kysyä että kävisikö kyläily jommin kummin päin.
Ap kirjoitti tuossa on kysynyt
Lapsuudenystävänsä, eivät edes vastaa Whatsappiin
Kälyä eli lasten serkkuja vanhempineen eivät vastaa
Päiväkotikaverien äidit menevät ulkomaille asti.. ei pyydetä mukaan
😢🥺😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa vain on tapana jättää pienten lasten äidit yksin. Se yksinäisyys jättää monelle elinikäiset arvet. Pitäisi korjata koko lapsi- ja äitivihamielinen kulttuuri. Älä kuitenkaan jää yksin, vaan etsi seuraa toisista pikkulasten vanhemmista vaikka se olisi vain tylsää small talkia hiekkalaatikon reunalla. Pienetkin kontaktit vähentävät yksinäisyyttä, ja jo pelkkä ulos lähteminenkin. Olen kokenut saman yksinäisyyden muutama vuosi sitten. Pahimpina hetkinä juttelin kiville ja puille, kun oli niin pitkä aika siitä kun oli viimeksi ollut juttuseuraa! Hoidin lapsia pahassa migreenissäkin, kun kukaan ei edes silloin halunnut auttaa. Kaikki sukulaiset ja ystävät vain halusivat meidän olevan yksin. Ystäviltä tuli jonkin verran sellaista "ole nyt sitten niiden lasten kanssa koska niitä hankit, ei pidä valittaa" -tyyppistä vihjailua ja välttelyä. Ihmiset olivat paljon epäempaattisempia kuin ikinä olisin uskonut. Mutta kyllä se varmasti sinullakin pian helpottaa, kun lapset vähän kasvavat. Jaksamista ja tsemppiä!
Hyvä ap, älä nyt masennu. Elämää on ihan ok rauhoittaa pikkulapsivuosien ajaksi. Ne ei kauan kestä. Lapsesi ovat siis päiväkodissa ja heillä käy kotonakin kavereita leikkimässä? Sehän on tuon ikäisille jo tosi paljon sosiaalisuutta. Miten sinä itse saisit vähän uusia juttuja elämääsi? Joku säännöllinen harrastus ja puolisosi vahtii lapsia sen aikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on nyt aikuisen ihmisen velvollisuudet - keskity siihen, ja nauti siitä, mitä sinulla on.
On ihan normaalia haihatella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samanlaisia mietteitä ja surua olen monesti pohdiskellut, en olisi ikinä arvannut miten yksinään saa lapsiperhearkea elää. Omat lapset pikkaisen vanhempia, pakko ollut hyväksyä että kiinnostavat tasan meitä vanhempia. Ei ole sukulaisilla aikaa tavata, useampi kaveri feidannut lasten syntymän myötä vaikka itse yrittänyt järjestää aikaa ja osoittaa että lähden mielelläni messiin ja kutsua illanviettoihin. Tutut lapsiperheet eivät millään saa sovituksi näkemisiä tai kylään tullaan mielellään mutta vastakutsuja ei heru. Tuntuu pahalta selittää lapselle miksei mennä koskaan jollekin henkilölle kylään kun lapsi sitä kyselee mutta kun et kehtaa enää useampien välttelyjen jälkeen ehdottaa asiaa. Leikkipuistoissakin saa monesti olla päivisin ihan keskenään. Luulin myös että mulla on mukavat ja hyväkäytöksiset lapset, nautin heidän seurasta mutta kaipaisin yhteisöllisyyttä. Pitänee sitten vaan päiväkotiin ja harrastuksiin laittaa sosiaalisia taitoja oppimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali! Et sitten etukäteen ottanut selvää minkälaista pienten lasten kanssa on, ja varsinkaan et pitänyt pidempää paussia vaan se toinen oli aloitettava (miksi hemmetiksi) siihen kun ensimmäinen ei ollut edes 2???
Hyvänen aika mitä uusavuttomia on! En käsitä! En itse tunne KETÄÄN, jolle vauva- tai taaperoikä ei olisi ollut tiedossa (eli millaista se oikeasti voi olla ja luultavammin on) joten missä pussissa sinä Ap olet kasvanut??
Mene pois! Meillä muilla on ihan oikeita juttuja mistä kirjoittaa!
Nyt mua kiinnostaisi, että miten otetaan selvää millaista elämä on pienten lasten kanssa?
Mennään hengailemaan jonnekin leikkipuistoon? Tai tullaan teille tarkkailemaan tilanteita?
Eikä kaikkien kokemus ole sama. Itsehän nautin tuossa vaiheessa, kun sain vaan olla lasten ja perheeni kanssa. En kaivannut aikuiskontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali! Et sitten etukäteen ottanut selvää minkälaista pienten lasten kanssa on, ja varsinkaan et pitänyt pidempää paussia vaan se toinen oli aloitettava (miksi hemmetiksi) siihen kun ensimmäinen ei ollut edes 2???
Hyvänen aika mitä uusavuttomia on! En käsitä! En itse tunne KETÄÄN, jolle vauva- tai taaperoikä ei olisi ollut tiedossa (eli millaista se oikeasti voi olla ja luultavammin on) joten missä pussissa sinä Ap olet kasvanut??
Mene pois! Meillä muilla on ihan oikeita juttuja mistä kirjoittaa!
No huhuh sinä kauhea ihminen. Lapset nimen omaan kannattaa tehdä mahdollisimman putkeen, niin heillä on seuraa toisistaan. Ja ei minulla vaan ollut mitään kokemusta lapsista kun aloin omia tehdä, vanhimmat lapset suvussa ja tuttavapiirissä. Nykyään viiden aikuisen lapsen äiti. Äitivaihe oli minun sosiaalisinta aikaani (11 vuotta kotiäitinä). Olin aktiivinen MLL toiminnassa, kävin seurakuntien kerhoissa ja muskareissa. Perustin toisten äitien kanssa ringin, joka "kerhoili" vuorotellen toistensa kotona. Ne kaverit olivat vain sen hetken kavereita. Ei tunnettu sitä ennen, eikä olla oltu tekemisissä sen jälkeen. Nykyään kun on töissä, ei todellakaan ehdi näkemään ketään. Ehkä sunkin ap pitäisi hankkia ihan uutta seuraa, eikä yrittää niitä vanhoja tuttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vali vali vali! Et sitten etukäteen ottanut selvää minkälaista pienten lasten kanssa on, ja varsinkaan et pitänyt pidempää paussia vaan se toinen oli aloitettava (miksi hemmetiksi) siihen kun ensimmäinen ei ollut edes 2???
Hyvänen aika mitä uusavuttomia on! En käsitä! En itse tunne KETÄÄN, jolle vauva- tai taaperoikä ei olisi ollut tiedossa (eli millaista se oikeasti voi olla ja luultavammin on) joten missä pussissa sinä Ap olet kasvanut??
Mene pois! Meillä muilla on ihan oikeita juttuja mistä kirjoittaa!
Mene helvettiin!
Vierailija kirjoitti:
Ihan samanlaisia mietteitä ja surua olen monesti pohdiskellut, en olisi ikinä arvannut miten yksinään saa lapsiperhearkea elää. Omat lapset pikkaisen vanhempia, pakko ollut hyväksyä että kiinnostavat tasan meitä vanhempia. Ei ole sukulaisilla aikaa tavata, useampi kaveri feidannut lasten syntymän myötä vaikka itse yrittänyt järjestää aikaa ja osoittaa että lähden mielelläni messiin ja kutsua illanviettoihin. Tutut lapsiperheet eivät millään saa sovituksi näkemisiä tai kylään tullaan mielellään mutta vastakutsuja ei heru. Tuntuu pahalta selittää lapselle miksei mennä koskaan jollekin henkilölle kylään kun lapsi sitä kyselee mutta kun et kehtaa enää useampien välttelyjen jälkeen ehdottaa asiaa. Leikkipuistoissakin saa monesti olla päivisin ihan keskenään. Luulin myös että mulla on mukavat ja hyväkäytöksiset lapset, nautin heidän seurasta mutta kaipaisin yhteisöllisyyttä. Pitänee sitten vaan päiväkotiin ja harrastuksiin laittaa sosiaalisia taitoja oppimaan.
Kerhojakin on jo yleensä 2 v eteenpäin. Mites muskarit?
Tekikö tuo korona ihmisistä jotenki kotiin sulkeutuvia? Mulla ei oo lapsia ja silti tuntuu etten näe ketään.
Ja anteeksi tämä vähän suora kysymys, mutta ollaanko sinulle kateellisia? Koska tuo tuntuu oudolta, etteivät kaverisi vastaa mitään, mainitset että teillä on ihan whatsapp-ryhmä? Mulla ei oo wa-ryhmää mun kaverien kans, koska he eivät kaikki tunne toisiaan, ei ole sellaista tiivistä kaveriryhmää. Teillä varmaan on, jos on tuo ryhmäkin. Niin vähän outoa, ettei kukaan vastaa edes, että katsellaan tms.
Toisaalta, oon kyllä huomannut, etteivät ihmiset nykyään oikein osaa lyödä lukkoon mitään päivämääriä tapaamisille, varsinkaan kesällä. Ja joillakin lapsiperheillä on joku kammo päästää heille vieraita, kun on "niin kamala sotku" ja oikeasti on vain vähän lelut levällään.
Toki aina voi pienempiä kohtaamisia yrittää harrastaa, perhekerhoja, kahvitteluja lasten lähikavereiden äitien kanssa.
Sekin loukkaa aivan hulluna, että kukaan ei halua tutustua lapsiimme. He ovat vain äidin ja isän kanssa aina. Ei kontakteja serkkuihin jne😢🥺 Ei perheystäviä Ketään ei kiinnosta lapsemmekaan minun lisäkseni.