Perustelkaa, miksi olette hankkineet monta lasta
Ja kertokaa, miten kestätte sitä. Ihan rautalangasta perustelkaa.
Kommentit (273)
Miksi se tarvitsee perustella? Mä vain nautin lapsista. Tekemisestä ja olemisesta heidän kanssaan.
Miksi ihmeessä tarvii sulle sitä perustella ja rautalangasta vääntää?
Perustele sä tuo eka mulle ja väännä ihan rautalangasta niin mä voin sitten harkita oat perustelut.
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tarvii sulle sitä perustella ja rautalangasta vääntää?
Perustele sä tuo eka mulle ja väännä ihan rautalangasta niin mä voin sitten harkita oat perustelut.
Kun en ymmärrä, miten monilapsiset voivat jaksaa monen lapsen kanssa.
Meidän uusperheessä on neljä lasta. Meistä on ihan parasta aikaa silloin kun kaikki lapset ovat meillä. Nyt on vain vanhin paikalla kun muut ovat mökillä ja tuli kommenttia, että "kaikista mukavinta ku täällä on kaikki muutki kotona". Tykätään touhuta lasten kanssa ja usein meillä on vielä lasten serkkuja ja kavereitakin yökylässä.
Oon huomannu, että perheet, joissa on neljä lasta kuin enemmän, eivät oikeastaan keskity yhteenkään niistä lapsistaan ihan kunnolla. Se on enemmän sellaista organisointia ja ryhmänhallintaa, kuin intensiivistä, kehittävää yhdessä ajattelua ja tutkimista, mitä yksi tai kaksilapsisissa perheissä on. Lapset on yleensä kovia tappelemaan ja yrittävät nopeudellaan pärjätä ja kahmia itselleen oikeuksia ja etuja. Mutta ihan normaaleja aikuisia isoistakin perheistä yleensä tulee. Jos vanhemmat on normaaleja. Itselleni ehkä sopii paremmin kuitenkin läheinen, kasvattava vanhemmuus kuin joku lauman ohjaajana toimiminen ja erotuomarina ja huoltajana oleminen.
Mies halusi toisen. Jostain syystä, kun olin jo raskaana, ilmeisesti hormonit, suostuin. Virhe.
Rakkaita ne on molemmat, mutta talossa on jäätävä meteli, sotku ja jatkuva tappelu koko ajan. Toivottavasti helpottaa kun lapsille tulee ikää lisää, luotan siihen.
Raskausajat oli molemmat älyttömän vaikeita, oli työn ja tuskan takana saada lapset edes hengissä ulos. Saatikka että minäkin pysyin vielä elossa. Lapsien jälkeen minulta on mennyt jalat ihan kokonaan.
Mitenkö kestän? Juurikin sillä ajatuksella, että ikä helpottaa. On vaan pakko.
Välillä hakkaan pesuhuoneella päätä seinään ja leikittelen ajatuksella että vaan lähden. Mutta rakastan noita kolmea ukkoa (isää ja ipanoita) liikaa 🙄
Toiselle lapselle tehtiin sisarus että hänellä olisi meidän kuoltua edes joku sukulainen elossa 😊
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Tätä on tosi vaikea perustella. Lapsuudenperheessäni oli 3 lasta, ja nyt itselläkin kolme ja neljäs tulossa. Oon viihtynyt veljieni kanssa aina ja tykännyt siitä, että perheeseen kuuluu paljon väkeä. Ehkä oon sit kokenut sen niin, että haluan samaa myös omalta perheeltä, ja omille lapsille... Eipä siinä oikein sen järkevämpää perustelua ole.
Ja hyvin on selvitty. Yhden lapsen kanssa oli paljon raskaampaa kuin kolmen. Lapset kuitenkin kasvaa niin nopeasti ja nyt, kun kaikki 3 on jo yli 10v, niin eihän tässä oo enää mitään hankalaa.
Ärsyttää käyttää sanaa "kestää", koska se kuullostaa siltä että eivät olisi kovin haluttuja ja että niistä haluaa äkkiä eroon. Mutta kyllä sen siis kestää. Ja loppujen lopuks tasasin väliajoin toivoo että eivät kasvaisi isoiksi ollenkaan. Nykyään tuntuu vaan et ihmiset valittaa liikaa kaikesta paskasta ja vastoinkäymisistä mitä elämässä on ja tulee aina olemaan, eikä millään meinaa uskoa ja tajuta et kyllä niitä ilon hetkiä on reilusti enemmän. Se lapsuus ja nuoruus aika menee kuulkaa niin helvetin nopeesti ohi ja sitä myöhemmin todellakin kaipaa kun olivat pieniä. Tai niitä ärsyttäviä teinejä.
Onhan se arki sellaista. Klo 7.00 heräät pienten kanssa aamupesuille ja aamupalalle. Herätät koululaiset aamuun ja hypit kuin sirkusapina: oletko pessyt hampaat? Harjaa hiukset? Aamupalalle! Oliko teillä tänään uintia koulussa? Onko uimakamppeet varmasti repussa? Onko sinulla luistimet mukana? 8.00 aloitetaan pukeminen ja kaikki aina hukassa. "Mää en löydä mun hanskoja ja mulla on pipo hukassa." 2 ja 3v tuplarattaisiin ja saattelemaan 6.v esikouluun 3km päähän. 6km kävely joka aamu, ja takaisin tullessa kestää tunti kun muksut ei enää jaksa istua vaan pitää kävellä itse ja hyppiä joka lumipenkkaan. Kotona 9.30 ja silloin laitan tv:stä lasten ohjelmaa ja on mun aamukahvin aika. Siitä saakin nousta ruoanlaitto puuhiin ja työleiri jatkuu sinne iltaan 21.00 saakka. 7x vk. Ei tarvitse miettiä mitä tekisi tai harrastaisi. Oma "työura" on haudattu aikapäiviä sitten ja ammattitaito unohdettu, eikä sen puoleen, 10.v kotona niin ei tarvitse edes pelätä että kukaan palkkaisi.
Arjessa saa kituuttaa 450€ kotihoidontuella/Kk. Miehen palkasta jää 1600€/Kk ja lapsilisät 650€. Huimat 2700€ koko talouden kk tulot! Kyllähän tällä rahalla jaksaa. Oletteko kuulleet sanonnan: "Lapsi tuo leivän tullessaan!".
Sitä leipää odotellessa...
Olisin halunnut useamman lapsen, koska itselleni sisarukset ovat tärkeitä. Valitettavasti mies oli asiasta eri mieltä. Emme päässeet yksimielisyyteen, joten lapsiluku on pienempi kuin mitä olisin halunnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Halusin, minulla on aina ollut tietty lukumäärä minkä verran haluaisin ja olen aina halunnut ison perheen ja lapsena kun sitä ei saanut niin tein oman. Hyvin jaksaa, ei mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Esim minä ja sisareni. Odotettavissa lähinnä perintöriitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi lasta hankittiin, jotta heistä olisi leikkiseuraa toisistaan. Eikä lapsen tarvitse jäädä yksin tähän maailmaan, kun me vanhemmat kuollaan.
Siis toi on aivan typerä peruste.
Tiedän liikaa sisaruksia jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa enää aikuisina.
Tuottavat jopa toisilleen kärsimystä.
Minäpä taas tiedän sisaruksia, jotka ovat erinomaisissa väleissä myös aikuisina ja ovat lähentyneet entisestään mm. vanhempiensa kuoltua. Kyllähän maailmaan kaikenlaisia tallaajia mahtuu, mutta kyllä useasti veri on vettä sakeampaa. Sisarussuhde on jotain niin erityistä, ettei sitä voi ainoa lapsi ymmärtää.
Ei siinä kyllä mitään erityistä ole. Emme ole koskaan olleet yhtään läheisiä.
Hyvin jaksan, kun lähden päiviksi aina pois omaan konttoriini. Siellä olen yksin kuin kuningatar. 3 lasta, mies kotona.
Terv. Lux
1) Halusimme
2) Varsin hyvin