1 ja 3-vuotiaat lapset ja en ole koskaan ollut yksinäisempi

Vierailija kirjoitti:

Tyhjänjauhajat kirjoitti:

Samoja fiiliksiä. Itse olen jo palannut työelämään. Omat läheiset ystävät ovat lapsettomia. Heidän kanssa kyllä järjestyy aikaa ja tapaamisia, kun kalenterin kanssa suunnitellaan ja puoliso kivasti suo omaa aikaa, mutta ystävät asuvat kauempana ja tapaamisia on harvemmin. Yhä harvemmin kukaan kysyy kuulumisia. Eniten kaipaan ihan normaaliin arkeen sellaista yhteisöllisyyttä, lapsille kavereita ja siinä samassa juttuseuraa (vertaistukea ruuhkavuosiin), mutta en millään ole löytänyt ihmistä, jonka kanssa vastavuoroisuus toimisi ja olisi sellainen reilu meininki puolin ja toisin.

Jos houkuttele lapsen kavereiden perheitä kylään tai puistotreffeille, monta kertaa se on onnistunutkin ja lapseni on ihan suosittu kaveri tällä seudulla. Mutta hirveän yksipuolista.. Sen kerran kun näiden muiden perheiden kanssa olen tekemisissä, on minulle avauduttua vaikka mistä eikä tilanteissa ole ollut mitään vaivaannuttavaa. Tunnistan kyllä hyvin sellaiset, joita ei ihan selvästi kiinnosta bondailla ja sellaiset kyllä jätän rauhaan. Yli-innokkuudesta ei voi syyttää.

Sen sijaan joidenkin kanssa on juttua riittänyt ja on ollut tosi kivaa tuulettaa ajatuksia, mutta kohta toinen osapuoli tekee jotain röyhkeää ja orastavasta kaveruudesta jää hapan maku suuhun. Huomaat olevasi pelkkä lapsenvahti, kun yksi tuo lapsensa meille kylään ja lähtee asioille. Tulee paljon myöhemmin hakemaan lapsensa, mitä on alun perin sovittu. Tai ei ole kotona, jos lapsi saatetaan kotiin sovitin ajan jälkeen ja siinä seisoskellaan ulkona ihmettelemässä, että mitäs nyt tehdään. Vastavuoroisuutta ei tietenkään ole eikä meidän lapsi saa koskaan kyläkutsua. Toinen ei vastaa viesteihin, kun ollaan edellispäivänä sovittu seuraavalle aamulle treffit "aamupäiväksi". Lopulta laittaa viestiä vasta kolmantena päivänä, että unohti ihan täysin, että piti tavata. Siis ihminen, jonka käteen älypuhelin on kasvanut ei huomaa puoleentoista vuorokauteen viestiä, jossa tiedustellaan, että mihin aikaan olette liikenteessä, jos treffataan. Näitä ohareita tulee ihan jatkuvasti. Kolmas suunnittelee aina mitä kivaa voitaisiin porukalla lasten kanssa tehdä (siis hän, en minä), mutta sitten kun itse kysyn, että sopisiko vaikka viikonloppuna, ei koskaan sovi. Kolmannen kerran jälkeen en ole kehdannut enää kysellä ja olen todennut tyypin tyhjänjauhajaksi.

Eniten harmittaa eräs tapaus, joka ehdottaa aika usein lapselleni, että tulisi heille kylään leikkimään heidän lapsen kanssa, mutta ehdotus ei koskaan johda konkretiaan. Tältäkään perheeltä en ole viitsinyt kolmatta kertaa kysyä. Sen sijaan lapsi kysyy, että koska voin leikkiä "Veikon" kanssa kun häntä oli taas pyydetty kylään..

Siis tämä, tämä ja vielä kerran tämä. Allekirjoitan kaiken.

Asutaan Helsingissä hyvällä alueella.

On äitejä, juuri vastaavia, jotka ovat käyneet jo kolme kertaa meillä leikkimässä, mutta vastakutsua ei tule. Lapsi puhuu että olisi kiva mennä aavalle leikkimään, mutta kun Aavan äiti vaan haluaa mieluummin tulla meille skumppaa tms juomaan. Heille ei kutsuta koskaan.

On äitejä, jotka haluavat Whatsapp-ryhmiä. Uusia ryhmiä. Sitten eivät vastaa siellä mitään. Sitten siellä sopivat että nähdään klo 16:00 puistossa, ja kun raahaat itsesi ja lapsesi paikalle, ei kukaan tulekaan sinne.

Aivan helvetin epäkohteliasta, alaluokkalaista ja töykeää käytöstä. Viimeksi tällä viikolla sanoin lapselle, että pääset puistoon X X lapsien kanssa. Sitten kun ollaan puistossa, nämä äidit eivät tulekaan paikalle 😨 Hyi helvetti mitä käytöstä. Lapselle joutuu sitten itse valehtelemaan että kaverisi X ja X ovat kipeänä ja eivät pääsekään paikalle!

Olen raivoissani äitien huonosta käytöksestä. Sitten ei edes viestillä pahoitella. Ei pyydetä anteeksi suoria ohareita, että sovitaan lasten kanssa tapaaminen klo 9:00, mutta ei vain ilmestytä paikalle

Tämän viestin perusteella vaikutat aggressiiviselta ihmiseltä, jonka kanssa en haluaisi olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Ole yritän olla tarkkana siitä, että jos meitä pyydetään treffeille ja leikit sujuu ja on mukavat jutut, että myös itse muistan välillä kutsua heitä kylään tai ehdottaa muuta tekemistä. Joskus on kiirettä ja viikonloput menoa buukattu, mutta laitan silti silloin tällöin jonkun viestin ja kysyn ihan kuulumisia vaikka en kiireiltäni ehdi tapaamaan. Onneksi yhden perheen kanssa homma toimii vastavuoroisesti ja koska lasten kautta tullaan olemaan tekemisissä pitkään niin kiva kun on samanlaiset tavat.

Tuota kiirettä ja stressiä jaksan myös hämmästellä. Mulla on vaativa työ, iso talo, harrastuksia, samoin lapsilla ja silti pystyn ilman mitään ongelmaa ylläpitämään kalenteria, pysymään sovitussa, vastaamaan viesteihin jne. Me ulkoillaan ja puuhataan iltaisin töiden jälkeen, joskus tehdään kotitöitä, joskus käydään kaupassa ja joinain iltoina harrastetaan. En ymmärrä, muuten suurimmalla osalla on niin hirveä kiire koko ajan, ettei mikään pysy hallinnassa.

Jos lapsi menee kaverisynttäreille lauantai-iltapäivällä, sitä ennen on ehditty puistoilla, laittaa ja syödä lounasta, käydä kaupassa ja synttäreiden jälkeen vielä ruokailla ja ulkoilla. Eikä tunnu yhtään siltä, että olisi jotenkin arki tukossa. Lapset ovat kahdeksan jälkeen unessa ja mulla on seitsemän päivää viikossa mahdollisuus valita teenkö loput kolme tuntia töitä, käsitöitä, kotitöitä, katsonko leffaa tai sarjaa, heitänkö lenkin tai treenin vai notkunko somessa. Ja kun on vielä kaksi aikuista taloudessa, joka toinen ilta "vapaa-aika" alkaa entistä aikaisemmin.

Ymmärrän toki vuorotyöt ja jos on pitkät työmatkat niin illat jäävät lyhyiksi. Osa työskentelee viikonloppuna, mutta täällä missä itse asun kaikki tekee etätöitä arkena 8-16 😂

Tämä, tämä, tämä😌

On epänormaalia ettei pystytä vastaamaan viestiin. Ei vastakutsuta, ym

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole yritän olla tarkkana siitä, että jos meitä pyydetään treffeille ja leikit sujuu ja on mukavat jutut, että myös itse muistan välillä kutsua heitä kylään tai ehdottaa muuta tekemistä. Joskus on kiirettä ja viikonloput menoa buukattu, mutta laitan silti silloin tällöin jonkun viestin ja kysyn ihan kuulumisia vaikka en kiireiltäni ehdi tapaamaan. Onneksi yhden perheen kanssa homma toimii vastavuoroisesti ja koska lasten kautta tullaan olemaan tekemisissä pitkään niin kiva kun on samanlaiset tavat.

Tuota kiirettä ja stressiä jaksan myös hämmästellä. Mulla on vaativa työ, iso talo, harrastuksia, samoin lapsilla ja silti pystyn ilman mitään ongelmaa ylläpitämään kalenteria, pysymään sovitussa, vastaamaan viesteihin jne. Me ulkoillaan ja puuhataan iltaisin töiden jälkeen, joskus tehdään kotitöitä, joskus käydään kaupassa ja joinain iltoina harrastetaan. En ymmärrä, muuten suurimmalla osalla on niin hirveä kiire koko ajan, ettei mikään pysy hallinnassa.

Jos lapsi menee kaverisynttäreille lauantai-iltapäivällä, sitä ennen on ehditty puistoilla, laittaa ja syödä lounasta, käydä kaupassa ja synttäreiden jälkeen vielä ruokailla ja ulkoilla. Eikä tunnu yhtään siltä, että olisi jotenkin arki tukossa. Lapset ovat kahdeksan jälkeen unessa ja mulla on seitsemän päivää viikossa mahdollisuus valita teenkö loput kolme tuntia töitä, käsitöitä, kotitöitä, katsonko leffaa tai sarjaa, heitänkö lenkin tai treenin vai notkunko somessa. Ja kun on vielä kaksi aikuista taloudessa, joka toinen ilta "vapaa-aika" alkaa entistä aikaisemmin.

Ymmärrän toki vuorotyöt ja jos on pitkät työmatkat niin illat jäävät lyhyiksi. Osa työskentelee viikonloppuna, mutta täällä missä itse asun kaikki tekee etätöitä arkena 8-16 😂

Tämä, tämä, tämä😌

On epänormaalia ettei pystytä vastaamaan viestiin. Ei vastakutsuta, ym

Mikä tämä nykyajan villitys on että ei vastata viesteihin?

Mulla on parikin lapsen saanutta kaveria itse kadonnut piireistä.

Heille käy nähdä ihmisiä vain arkisin päiväsaikaan, jolloin luonnollisesti käytännössä ei voi nähdä juuri ketään.

Sitten kun vihdoin saadaan sovittua nähdä vaikkapa poikkeuksellisesti lauantaina jolloin en ole töissä, hän antaa minun odottaa itseään koko päivän kun näkemisen aika siirtyy ja siirtyy... lopulta tulevat kuitenkin illalla ja hetken päästä pitääkin lähteä nukuttamaan lapset...

Tästä ei ollut ap:n tapauksessa kyse, mutta yksi syy etäisyyden ottoon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on parikin lapsen saanutta kaveria itse kadonnut piireistä.

Heille käy nähdä ihmisiä vain arkisin päiväsaikaan, jolloin luonnollisesti käytännössä ei voi nähdä juuri ketään.

Sitten kun vihdoin saadaan sovittua nähdä vaikkapa poikkeuksellisesti lauantaina jolloin en ole töissä, hän antaa minun odottaa itseään koko päivän kun näkemisen aika siirtyy ja siirtyy... lopulta tulevat kuitenkin illalla ja hetken päästä pitääkin lähteä nukuttamaan lapset...

Tästä ei ollut ap:n tapauksessa kyse, mutta yksi syy etäisyyden ottoon.

Niin, pienet lapset heräävät 06 kun sinä klo 10? Ja sitten menevät taas päiväunille 12-15. Ja sitten menevät taas iltatoimille 18.

Meitäkin yksi toinen lapsiperhe kutsuu ilonpilaajiksi, kun meidän 1 ja 3v nukkuvat päiväunet ja he eivät saa omia lapsiaan nukkumaan 😳🤔

No onpas se ap ollut ahkera, kun on poistattanit täältä varmaan 10 kriittistä viestiä! 😀

Ihan sama, ap nyt on tuollainen tyyppi, joka itkuntuhruisin silmin uhriutuu kaikesta ja onhan tämä nyt kohtuullinen provo ollutkin, vaikka ap viestejä on poistanutkin.

Äitiys on maailman yksinäisin urakka

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Syitä voi olla monia, mutta yksi saattaa olla se, että ihmisillä ei ole vielä selvillä kesän ohjelmansa. Sen vuoksi ei luvata nyt toukokuussa kesälle mitään. On esimerkiksi tiedossa jotain juhlia, viikonloppuja mökillä jne, mutta ei vielä tietoa täsmällisemmin, milloin ne ovat. Sen vuoksi ei nyt sovita mitään tapaamisia, jotta ei tarvitse myöhemmin perua tapaamista, kun Virtasten kutsu mökilleen osuukin just samaan ajankohtaan. Tarkoitan siis, että ihmisten kanssa on tehty alustavia suunnitelmia, mutta päivämääriä ei ole vielä lyöty lukkoon. 

Kiinnitin huomioni aloituksessa olevaan lauseeseen. "Lasten kautta saadut kaverit tulevat meille, mutta meitä ei pyydetä mihinkään eikä kenellekään.". Ymmärrän, että kaipaisit vastavuoroisuutta, mutta ettehän te kuitenkaan yksin ole, jos kerran teille tullaan. 

Täytyypä kommentoida (ulkosuomalaisena) tätä alustavaa suunnittelua ja sen seurauksia: mitään tapaamisia ei kesäksikään voi sopia, koska kaikki mahdollisuudet yritetään pitää itselle auki (tuleeko vielä parempia kutsuja jonnekin, kaveritkin samanlaisia odottelijoita - itsekästä). Eihän noin saa mitään aikaiseksi ja kaikki pettyneitä ja suuttuvat toistensa jahkailuun. Kannattaa kokeilla sitä, että ronskisti lyödään hyvissä ajoin joku viikonloppu lukkoon. Säätä et kuitenkaan tiedä, etkä niitä kiinnostavampia menoja. Se selkeyttää suunnittelua ja oikeasti asiat tapahtuvat, eikä vain jahkailla. Toimii, kun muutkin oppivat toimimaan näin, eli muut huomioon ottaen.

t. kokemuksen rintaäänellä