Lue keskustelun säännöt.
Lenita Airisto ei usko työuupumukseen
04.03.2023 |
Hänen mielestään työstä ei voi uupua. Mitä mieltä tästä?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28d4a578-cf76-422d-b23a-c2b754…
Kommentit (176)
Lenita Airisto on vanha mummo, jonka mielipiteillä ei ole nykyaikana enää mitään merkitystä. Tuskin tajuaa mitään tämänhetkisestä työelämästä, vaan elää jossain 60-luvun muistoissaan ja oman erinomaisuutensa korostamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienostorouvalla voisi mieli muuttua, kun tekisi rakennuksilla töitä 45vuotta tai lähihoitajana, 3- vuorotöissä 60vuotiaana. Lenita ei ole koskaan tehnyt fyysistä työtä.
Varmaan hän on joutunut jaksamaan, ja siitä on muodostunut monin tavoin tärkeä osa hänen persoonaansa ja elämäänsä.
Nykyään moni haluaa päästä helpolla, eikä jaksa oikein yhtään mitään.
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Tervetuloa tekemään minun työtäni hullujen ja puolihullujen soittajien parissa, jotka soittavat firmassa väärään numeroon, jonottavat ikuisuuden - ja syyttävät minua virheestään. Eivät vastaa kysymyksiin, vaan kuuntelevat minua raivosta mykkinä ja sen jälkeen syyttävät firmaa ikiomista virheistään.
He huutavat, kiroilevat ja uhkailevat.
Kaikkia kohtaan pitää olla ystävällinen ja kohtelias, vaikka he tiuskivat, rähisevät ja käyttäytyvät ala-arvoisella tavalla.
Kyllä, hullut uuvuttavat. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään kaivamaan ojaa lapiolla niin voi mieli muuttua.
Lenita Airisto on varmasti tehnyt oman osuutensa suom. työelämässä, vaikka hänen ei ole tarvinnut ojaa kaivaakaan!
Aika harva nykypäivän suomalainen lienee tutustunut edes ojankaivuun saloihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Kuten täälläkin. Kuka nyt mieluisasta työstä uupuisi? Minäkin paahdan menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähdetään kaivamaan ojaa lapiolla niin voi mieli muuttua.
Lenita Airisto on varmasti tehnyt oman osuutensa suom. työelämässä, vaikka hänen ei ole tarvinnut ojaa kaivaakaan!
Aika harva nykypäivän suomalainen lienee tutustunut edes ojankaivuun saloihin...
Ei hänen silti tarvitse halveksua ihmisiä jotka uupuvat. Onkohan samalla logiikalla fyysiset sairaudetkin heikkoutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kuunnellut joitan haastatteluitaan ja minä en puolestani usko, että ihan täysillä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Kuten täälläkin. Kuka nyt mieluisasta työstä uupuisi? Minäkin paahdan menemään.
Kyllä mieluisasta työstä uupuu myös, jos siihen annetaan epärealistiset aikataulut päälle. Eihän näitä yleensä itse keksi, vaan myyntimies ne lupailee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Airisto ei ole koskaan käsiään liannu! Turhaan tuo mielipidettään julki. Koettas nyt vaan elää elämänsä ehtoopuolta kaikessa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.
Eikö oikeasti ollut? Vai eikö ollut sanaa työuupumus? Isoäiti uupui työtaakan alla kun miehet olivat sodassa ja peltotyöt ja koti ja lapset piti hoitaa mutta periksi ei antanut kun ei voinut. Äiti sinun ikäisesi ja hoitoalalla itki ja raivosi väsymystä keittiön tuolilla. Itsekin jaksan vaikka elämä tuntuu raskaalta kun ei kehtaa näyttää heikkoutta eikä kestä moitteita mutta elämä on melkoisen ankeaa. Tyttäreni ahkera ja ulospäin iloinen työuupui huomaamattaan uskaltaa puhua asiasta. Ehkä hänellä on valoisampi tulevaisuus kuin edellisillä sukupolvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.
Työuupumus ei ole mikään uusi keksintö. 1900-luvun alussa sitä kutsuttiin hermoronahdukseksi ja hoidettiin hermoparantoloissa. Sota-aikaan monikin korkea upseeri uupui täysin, unen puute ja vastuun kantaminen tuli liian raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.Eikö oikeasti ollut? Vai eikö ollut sanaa työuupumus? Isoäiti uupui työtaakan alla kun miehet olivat sodassa ja peltotyöt ja koti ja lapset piti hoitaa mutta periksi ei antanut kun ei voinut. Äiti sinun ikäisesi ja hoitoalalla itki ja raivosi väsymystä keittiön tuolilla. Itsekin jaksan vaikka elämä tuntuu raskaalta kun ei kehtaa näyttää heikkoutta eikä kestä moitteita mutta elämä on melkoisen ankeaa. Tyttäreni ahkera ja ulospäin iloinen työuupui huomaamattaan uskaltaa puhua asiasta. Ehkä hänellä on valoisampi tulevaisuus kuin edellisillä sukupolvilla.
Ei sitä vaan saanut kutsua työuupumukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietyn ikäluokan ihmiset ovat ehkä samaa mieltä Lenitan kanssa. Piti oikein miettiä millaista oli ennen? Kun itselläkin ikää on liki 80v ja olin työelämässä reilusti alle 20v alkaen kymmenet vuodet. Ei tuu mieleen, että olisi koskaan ollut kukaan työstä pois ainakaan 60- 70 luvulla työuupumuksen vuoksi. Ehkä joku tapaus 80- luvulla. Kolmivuorotyötä akuutti sairaanhoidossa. Jos äiti eläisi ja häneltä kysyisi miten oli sotaa ennen ja sen jälkeen, niin sama vastaus. Töitä tehtiin ja ei ollut sairauslomia saati että työuupumusta.
Aika aikansa kutakin.Eikö oikeasti ollut? Vai eikö ollut sanaa työuupumus? Isoäiti uupui työtaakan alla kun miehet olivat sodassa ja peltotyöt ja koti ja lapset piti hoitaa mutta periksi ei antanut kun ei voinut. Äiti sinun ikäisesi ja hoitoalalla itki ja raivosi väsymystä keittiön tuolilla. Itsekin jaksan vaikka elämä tuntuu raskaalta kun ei kehtaa näyttää heikkoutta eikä kestä moitteita mutta elämä on melkoisen ankeaa. Tyttäreni ahkera ja ulospäin iloinen työuupui huomaamattaan uskaltaa puhua asiasta. Ehkä hänellä on valoisampi tulevaisuus kuin edellisillä sukupolvilla.
Ei sitä vaan saanut kutsua työuupumukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se joka kerta yhtä mielenkiintoista, kun ihmiset pitävät mielipiteitään ja henkilökohtaisia kokemuksiaan universaaleina faktoina.
Kuten täälläkin. Kuka nyt mieluisasta työstä uupuisi? Minäkin paahdan menemään.
Tiedän kaltaisiasi paahtajia jotka eivät itse tajua olevansa burnoutissa ja masentuneita. Kun tuntuu pahalta painetaan vaan kovemmin töitä kun se on ainoa asia jossa tuntee olevansa elossa. Varsinainen elämä jää elämättä.
Lähdetään kaivamaan ojaa lapiolla niin voi mieli muuttua.