Lenita Airisto ei usko työuupumukseen
Hänen mielestään työstä ei voi uupua. Mitä mieltä tästä?
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/28d4a578-cf76-422d-b23a-c2b754…
Kommentit (176)
Minua ei koskaan uuvuta itse työ, se fyysinen suorite siinä hommassa, vaan se kiusaaminen, järkyttävän huono johtaminen, epäselvä ja rajaton työnkuva, epäoikeudenmukaisuus ja sosiaalinen kuona, ja kaikki mikä asettuu poikkiteloin minun ja työni väliin. Keskeytykset, hälinä, häirintä ja aistikuormitus. Myös se, että on pitkät työmatkat ja mitään kivaa omaa aikaa ei ole, pelkkää hätäistä toipumista töistä, nukkumisen yrittämistä ja suihkussa käyminen/syöminen/siivoaminen.
Voi olla että nuo Lenitat eivät ymmärrä mistä puhun, koska he ovat tuota pirullista boomerisukupolvea, ketkä eivät kiusaamisesta kuormitu, kun itse ovat niitä ketkä toisia kuormittavat sairaaksi saakka.
Laitetaan airisto kirvesmieheksi hommiin ja katotaan kauan kestää hommissa.
se että on kirjotellu kirjaa viimeset 70vuotta ei kerro mitään.
Voisi olla erilaiset fiilikset Lenitalla mikäli tekisi kaupan kassaa tai muuta kuluttavia paskahommia.
161 ja 162 kirjoittivatkin jo hyvin mitä omassa mielessänikin ajattelin. Lenita on sentyyppinen ihminen, että hän ei osaa asettautua toisen ihmisen asemaan, hän ymmärtää vasta, kun joutuu henkilökohtaisesti kokemaan asian ja selvästi hän ei ole koskaan kokenut asioita, joista aiheutuu työuupumus.
Onneksi oma mummoni on samassa iässä paljon avarammalla maailmankuvalla varustettu. Itsekin kun on, työuupumukseen aikanaan sairastunut.
Lenita on näköjään hyvin yksinkertainen. Hän jaksaa = kaikki muutkin jaksaa.
Vanha rouva joka kohta nukkuu pois, jos on työn lomassa ehtinyt antaa elämänsä Jeesukselle niin pääsee kohta taivaaseen. RIP.
Mikä tässä taas on ongelma?
Lenita kertoo omasta elämästään ja siitä, miten on selvinnyt sen aikaisessa työ- ja muussa elämässään sodan jälkeen, joka oli aivan erilainen kuin nykyinen. Mitkä olivat ne periaatteet ja tavat, joilla pärjättiin. Oli pakko pärjätä, ei ollut tukia eikä muutakaan apua missään, jokainen oli "oman onnensa seppä". Maailma oli aivan toinen kuin nykyään.
Sinä kerrot omasta elämästäsi, joka on aivan erilainen kuin Lenitan elämä.
Kai nyt jokainen sen tietää, että raskas ruumiillinen työ on aivan eri asia kuin kouluttautuminen ja ns. aivotyö ja muotialan ja kirjatuotanto.
Jokainen voi tietysti kiukutella mielin määrin, kun se kerran on muotia, mutta on aivan turhaa panetella niitä, jotka ovat pärjänneet sodan ajan oloissa ja luoneet uran. Miten se on muilta pois, aivan käsittämätöntä.
Kaikki mahtuvat elämään rinnakkain toisiaan haukkumatta.
Kaikkia tarvitaan, mikä tässä on niin vaikeaa muistaa.
Eikö Lenita nimenomaan uupunut työnsä ääreen, kun jäi työhuoneen valokin palamaan.
Niin, tämähän on se sama eukko joka ylpeilee lehdissä silläkin että on ollut suhteessa moniin aviollisiin miehiin. Enpä antaisi paljon painoarvoa moisen naisen puheille. Kertoo jo paljon ihmisestä joka ei edes ymmärrä hävetä että peuhaa toisen aviomiehen kanssa.
Ylipäätään ihminen joka mittaa toisen ihmisarvoa koulutuksen tai yhteiskunnallisen aseman perusteella on kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Vanha rouva joka kohta nukkuu pois, jos on työn lomassa ehtinyt antaa elämänsä Jeesukselle niin pääsee kohta taivaaseen. RIP.
Tuskin on. Epäilen, vaikka eihän kukaan tiedä mitä hänen sisimmässään tapahtuu. Tosin tähän saakka on julistanut olevansa noita ja urakalla hokenut prkl.. toivottavasti edes viime hetkillä ymmärtää muuttaa suuntaa.
Hänen mielestään Suomessa ei myöskään tarvita mitään teollisuustyöpaikkoja ja muuta bulkkityötä.
Kansainvälistä bisnestä kaikki vaan tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Voisi olla erilaiset fiilikset Lenitalla mikäli tekisi kaupan kassaa tai muuta kuluttavia paskahommia.
Lenitan mielestä sellaista hommaa ei pidä tehdäkään. Maksetaankin huonosti. Pitää tehdä kivaa ja hyvin palkattua .
Teen 3 vuorotyötä lähihoitajana 62vuotiaana työyhteisössä jossa on hyvä tehdä työtä, työvuoron jälkeen olen usein väsynyt, mutten uupunut, saati kärsisin työuupumuksesta, ei työn fyysisyys johda työuupumukseen, se voi kyllä rikkoa kehon ja sitä myöden johtaa työkyvyttömyyteen.
Lenita on aina tehnyt työtä, josta on pitänyt, joka ei ole ollut hänen kyvyilleen liikaa, taidoilleen tai psyykkisille voimilleen, työssään hän ei ole kohdannut ihmisten kärsimystä vaikkapa kuolemaa, sairauksia, ei ole nähnyt köyhyyttä, osattomuutta jne asioita, joita ei pysty työssään parantamaan eikä kestä nähdä niitä jatkuvasti. Myöskään hänellä ei ole ollut jatkuvaa painetta työn liiallisesta määrästä, määrätietoisena pomoihmisenä hän varmisti ei ole kokenut huonoa kohteluakaan työyhteisössään.
Kovin vähän hän ymmärtää muita ihmisiä ja syitä miksi ihmiset uupuvat työssään, viisaus ei asu kaikissa vanhoissa naisissa.