Kylässä oleva sisko teki iltatoimet lapsen puolesta- oliko liian liian ankara ja toimiko oikein?

Sisko toimi väärin. Kategorisesti. Turhaan sinä sitä enää uudestaan kyselet.

Aikamoista sekoilua jos multa kysytään.   Siskolla ei ole oikeutta puuttua sun kasvatukseen tai lapsen käsittelyyn ilman sun lupaasi.  Eikä hoitanut tilannetta mitenkään erityisen hyvin, joten ehkäpä hänen ei kannattaisi puuttua.

Taisi tulla riita asiasta ja tuo öykkärisisko hakee nyt oikeutusta tekemisiinsä täältä.

Sisko toimi oikein.

Tollaset lässyttäjävanhemmat on pahimpia. "Mennäänkö?"

"Tehdäänkö?"

"Syödäänkö?"

"Mitä syödään?"

Ei ihme, että lapset on sekaisin. Rajoja ne tarvii ja selkeää ohjausta niiden toimien tekemiseen, kun jotain on tehtävä.

Hyvin toimi sisko. Ei varmaan ihan kaikkiin lapsiin toimi mutta useisiin kyllä. Paljon parempaa toimintaa kuin se teidän mammojen sellainen, nom, just anelu, ja kyyristely kuningas irmapetterin edessä. Kuria ilman väkivaltaa! Vastapainoksi älyttömästi hellyyttä ja rakkautta.

Lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin, siitä huolimatta että vanhemmat ovat heistä vastuussa. 

Tässä tilanteessa voi miettiä sitä, mitä lapsi oppi tuosta tilanteesta? 

-Oppi, että häneen saa kajota väkisin

-Oppi, että häntä (ja  muita ihmisiä) saa alistaa ja kohdella huonosti

-Oppi, että nuo iltatoimet ovat tappelua ja ikäviä asioita, ellei sitten alenna itseään tuohon samaan asemaan johon hänet väkisin sullottiin.   Lapselle jää siis vaihtoehdoiksi joko laittaa vastaan ja puolustaa itseään hanakasti tai sitten luopua hallitsemattomien tunteidensa osoittamisesta ja kätkeä ne jonnekin syvälle. Vaikka pieni lapsi ei sellaista vielä osaakaan, mutta myöhemmin varmasti siihen kykenee. 

Niin, tuota kutsutaan rajojen asettamiseksi. Ei varmaan tuttu juttu nykyvanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin toimi sisko. Ei varmaan ihan kaikkiin lapsiin toimi mutta useisiin kyllä. Paljon parempaa toimintaa kuin se teidän mammojen sellainen, nom, just anelu, ja kyyristely kuningas irmapetterin edessä. Kuria ilman väkivaltaa! Vastapainoksi älyttömästi hellyyttä ja rakkautta.

Kuulostaa  aika mustavalkoiselta ajattelulta.  Hypit ääripäästä toiseen. Kumpikaan ei ole hyvä.

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Väärin toimi. Itse en olisi enää tekemisissä tuollaisen kanssa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsetkin ovat ihmisiä ja heillä on samat ihmisoikeudet kuin aikuisillakin, siitä huolimatta että vanhemmat ovat heistä vastuussa. 

Tässä tilanteessa voi miettiä sitä, mitä lapsi oppi tuosta tilanteesta? 

-Oppi, että häneen saa kajota väkisin

-Oppi, että häntä (ja  muita ihmisiä) saa alistaa ja kohdella huonosti

-Oppi, että nuo iltatoimet ovat tappelua ja ikäviä asioita, ellei sitten alenna itseään tuohon samaan asemaan johon hänet väkisin sullottiin.   Lapselle jää siis vaihtoehdoiksi joko laittaa vastaan ja puolustaa itseään hanakasti tai sitten luopua hallitsemattomien tunteidensa osoittamisesta ja kätkeä ne jonnekin syvälle. Vaikka pieni lapsi ei sellaista vielä osaakaan, mutta myöhemmin varmasti siihen kykenee. 

Tai sitten lapsi oppi, että on asioita jotka tehdään. Ja hänellä on valta valita miten ne tehdään. Tiettyyn rajaan asti. Nyt hän jätti mahdollisuutensa käyttämättä ja asiat tehtiin hänen kannaltaan ehkä hieman epäedullisesti. Seuraavalla kerralla lapsi ehkä käyttää mahdollisuuttaan tehdä itse.

No kai sulla on vääntöä sen lapsen kanssa, kun sanot anelevasi sitä tekemään asiaoita.

Se pitää sua ihan pilkkanaan.

Ole vanhempi, älä vässykkä.

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Ulkopuolisen ihmisen asia ei ole alkaa mesota toisen kotona.

Kuinka monta kertaa meinaat vielä kysellä tätä yhtä ja samaa ?

Kunnes saat tarpeeksi itsellesi mieluisia vastauksia ?

Jos ei susta ole kakaraasi kasvattamaan edes sen vertaa, että saisit sen pikku vänkääjän iltapesulle, niin ihan hyvä, että siskos näytti vähän mallia.

Olet vanhempi, et kaveri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Ei ollut tarkotukseni puolustella tuota vänkäämistäkään tai sitä, että lapsi saisi periksi kaiken kun vaan vähän kiukuttelee ja sanoo ettei halua tehdä.  Vaan että lasta ohjataan määrätietoisesti ja tehdään asiat lapsen puolesta, mutta kuitenkin niissä rajoissa, että tilanne ei eskaloidu tai lasta kohdella arvottomasti, niin kuin sisko sen asian hoiti.  

Vähintäänkin tilanne pitäisi etukäteen kertoa lapselle, että mikäli nyt et tee itse näitä, niin siinä tapauksessa minä kannan sinut tuonne ja teen kaiken väkisin.  Haluatko siis tehdä tämän itse vai mennäänkö vaikeimman kautta?

Minun siskoni taas sekaantuu vesittäen kaiken. Kun sanon, että nyt hampaanpesulle ja nukkumaan, sisko tunkee siihen väliin ja selittää että ei hänkään pese hampaitaan. wtf?

Tai jos käsken lukea kokeeseen, sisko sössöttää, miten a on niiiiin fiksu muutenkin, ettei tarvitse nyt lukea.

Näemme erittäin harvoin siskoani. Jolla on jäätävät hammaslääkärilaskut ja nippanappa kahlattu peruskoulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Ei ollut tarkotukseni puolustella tuota vänkäämistäkään tai sitä, että lapsi saisi periksi kaiken kun vaan vähän kiukuttelee ja sanoo ettei halua tehdä.  Vaan että lasta ohjataan määrätietoisesti ja tehdään asiat lapsen puolesta, mutta kuitenkin niissä rajoissa, että tilanne ei eskaloidu tai lasta kohdella arvottomasti, niin kuin sisko sen asian hoiti.  

Vähintäänkin tilanne pitäisi etukäteen kertoa lapselle, että mikäli nyt et tee itse näitä, niin siinä tapauksessa minä kannan sinut tuonne ja teen kaiken väkisin.  Haluatko siis tehdä tämän itse vai mennäänkö vaikeimman kautta?

Miellä on käytössä kolmen nimen taktiikka. Ensin etunimi, sitten etu- ja toinennimi ja kun tulee etu-, toinen- ja sukunimi lapsi tietää ettei enää löysiä tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Ei ollut tarkotukseni puolustella tuota vänkäämistäkään tai sitä, että lapsi saisi periksi kaiken kun vaan vähän kiukuttelee ja sanoo ettei halua tehdä.  Vaan että lasta ohjataan määrätietoisesti ja tehdään asiat lapsen puolesta, mutta kuitenkin niissä rajoissa, että tilanne ei eskaloidu tai lasta kohdella arvottomasti, niin kuin sisko sen asian hoiti.  

Vähintäänkin tilanne pitäisi etukäteen kertoa lapselle, että mikäli nyt et tee itse näitä, niin siinä tapauksessa minä kannan sinut tuonne ja teen kaiken väkisin.  Haluatko siis tehdä tämän itse vai mennäänkö vaikeimman kautta?

Miellä on käytössä kolmen nimen taktiikka. Ensin etunimi, sitten etu- ja toinennimi ja kun tulee etu-, toinen- ja sukunimi lapsi tietää ettei enää löysiä tule.

Ai vieraan lapsen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On olemassa hyvää ja jämäkkää kuria, joka suoritetaan yhteishengessä  ja sitten on tämä suomalaisille tuttu tapa nöyryyttää, käyttää väkivaltaa ja alistaa.

Jos tilanne menee siihen, että uhmaikäinen lapsi ei kaikesta "jämäkästä kurista" huolimatta suostu iltatoimille vaan vänkää joka asiassa vastaan, niin miten pitkään tilannetta pitää pitkittää lapsen ehdoilla? Osa lapsista on haastavampia, osalle menee hankalanakin päivänä perille se napakka ei.

Valitettava tosiasia on, että tietyt asiat on hoidettava eikä aikuisenakaan voi loputtomiin perseillä, kyllä heillekin koituu tietyt sanktiot epäasiallisesta käytöksestä. Ehkä tuossa aloittajan kuvaamassa tilanteessa olisi voinut tasoittaa tilannetta siinä kohden, kun lapsi itse tarjoutui yhteistyöhön, mutta noin muuten ihan hyvä, että laitetaan tietyt rajat sille, miten pitkään vänkäämiskäytöstä katsellaan.

Ei ollut tarkotukseni puolustella tuota vänkäämistäkään tai sitä, että lapsi saisi periksi kaiken kun vaan vähän kiukuttelee ja sanoo ettei halua tehdä.  Vaan että lasta ohjataan määrätietoisesti ja tehdään asiat lapsen puolesta, mutta kuitenkin niissä rajoissa, että tilanne ei eskaloidu tai lasta kohdella arvottomasti, niin kuin sisko sen asian hoiti.  

Vähintäänkin tilanne pitäisi etukäteen kertoa lapselle, että mikäli nyt et tee itse näitä, niin siinä tapauksessa minä kannan sinut tuonne ja teen kaiken väkisin.  Haluatko siis tehdä tämän itse vai mennäänkö vaikeimman kautta?

Miellä on käytössä kolmen nimen taktiikka. Ensin etunimi, sitten etu- ja toinennimi ja kun tulee etu-, toinen- ja sukunimi lapsi tietää ettei enää löysiä tule.

Ai vieraan lapsen kanssa?

Meillä kaikilla aikuisilla on ne vanhemman velvollisuudet puuttua, jos lapset perseilee.