Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku ei HALUA imettää... En käsitä!
25.04.2010 |
Siis ei halua, vaikka voisi. En nyt tarkoita sellaista, joka haluaisi mutta ei voi jostain syystä (esim. maitoa ei tule, lääkitys estää tms).
Tapasin pari äitiä, jotka kumpikaan eivät kuulemma halunneet imettää. En tiedä oliko taustalla sitten jotain muuta, kuin pelkkä haluttomuus. En kehdannut udella.
En keksi yhtään syytä miksi joku ei halua imettää lastaan. Kertokaa mulle noita syitä?
Kommentit (116)
imettää koska inhoan sitä! Todella kuvottava tunne ja ahdistaa. Eipä se ole ketään häirinnyt, max 1kk olen kyllä kituuttanut ja imettänyt lapsiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
imettämisestä ole.
Esikoista "imetin" 4 kk, kunnes joka kerran oli itkuhuutoraivarit. Alkuun pumppasin, kun ei osannut imeä. Oli vähän hankalaa.
Nyt toinen tulossa ja yritän imettää, jos sujuu ongelmitta. Maailmani ei kuitenkaan kaadu, jos ei suju.
Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua imettää. Vauva sitoo paljon vähemmän ja myös isä voi osallistua täysipainoisemmin vauvan hoitoon - ja esim. yöheräilyihin.
Lisäksi musta on jotenkin ällöä, jos vähänkään isommat lapset imevät tissiä. Joku puolivuotias on vielä ok.
En mä siitä imetyksestä koskaan nauttinut tai saanu mitään euforisia tunteita, helvetin tylsäksi koin ikuisuudelta tuntuvan paikoillaan istuskelun ja maanittelun. ja sitten vielä ne valuvat rinnat. Inhoan myös maidon hajua. Paljon halitaan ja pussaillaan muuten kyllä.
Plussat on tietysti vauvan etu (noin 4-kuukautiseksi) ja ehkä vaivattomuus (maito kulkee mukana).
minulla ekan lapsen kaa ei vaan luonnistunut,toinen oli keskonen(oli pitkään sairaalassa,siks se imetys vaa jäi),kolmatta imetin 8kk ja nyt neljäs 3kk
minulla ekan lapsen kaa ei vaan luonnistunut,toinen oli keskonen(oli pitkään sairaalassa,siks se imetys vaa jäi),kolmatta imetin 8kk ja nyt neljäs 3kk
alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen?
en voi sille mitään, että puistattaa koko touhu. Olen silti imettänyt molempia lapsiani 9kk ja ihan pelkästään hammasta purren kestin tuon ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syitähän on monia, koska ihmiset on erilaisia eikä imettäminen ole mikään hyvän äidin mittari. Äitinä oleminen kestää koko loppuelämän.
Itse en kokenut edes esikoisen kohdalla imetystä mitenkään ihanaksi. En muutenkaan pidä siitä, että muut tulee liian lähelle (poikkeuksena omat lapset) Mutta inhosin raskautta ja inhosin imettämistä koska tuntui että ei ollut enää minua vaan olin yhtä sen vauvan kanssa. Tästä huolimatta imetin esikoista 6kk täysimetys ja 9kk asti osittain koska imetys oli juitenkin tosi vaivaton tapa ruokkia ja äidinmaito hyväksi jne jne. Mutta Vasta imetyksen lopettamisen jälkeen aloin nauttia vauvan kanssa olemisesta, koska sain olla myös oma itse.
Toisen lapsen imettäminen oli vielä kauheampaa kuin ekan. Vauva sain ihan hirveät raivarit aina kun aloin imettää ja imettäminen oli NIIN vaikeeta. Myöhemmin sitten ilmeni että lapsella oli tosi paljon allergioita, mutta koin vauvan itkun rinnalla ollessa hyvin henkilökohtaisena mielipiteenä ja vaikka vauva itki myös korvikkeelle niin sitä oli helpompi kestää, eli ei tuntunut niin henkilökohtaiselta.
Ehkä olen jokin tunnevammainen, mutta en voi sanoa milloinkaan tykänneeni imetyksestä. Olen myös varmaan taas jonkin trauman aiheuttanut tällä kaikella lapsilleni, mutta ihan oikeasti minä olisin ollut alusta asti paljon parempi äiti, jos olisin uskaltanut myöntää että en ole mikään imettäjä.
Imettämällä olen menettänyt seksihaluni ja myös sen myötä mieheni.
Jokaisen miehen menetin, kun aloin imettämään. Parisuhde muuttui helvetiksi, kun miehet eivät saaneetkaan seksiä. Kun en halua niin en anna.
Nyt neljännen lapsen kanssa mennään ilman imetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen imetyskerta sattui, vauva imi puoli tuntia putkeen ja huusi sen jälkeen pää punaisena kunnes sai lisämaitoa. Pari kuukautta jaksoin näitä lähes tunnin kestäneitä ruokkimissessioita, sen jälkeen luovuin imetyksestä ja aloin antaa pelkkää korviketta. Elämä alkoi kertaheitolla hymyillä, itkuisesta vauvasta tuli tyytyväinen ja hyvin nukkuva ja minä löysin itsestäni äidin, joka todella rakastaa lastaan, eikä vain velvollisuuden tunnosta yritä ruokkia ja hoitaa lasta mahdollisimmana hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulin siis olevani ainoa,kuka pitää imetystä epämiellyttävänä!imetin kyllä molempia ekat kuukaudet,tunsin sen velvollisuudeksi.En siitä nauttinut kyllä yhtään!En tulevaa vauvaakaan luultavasti imetä kun 3-4kk
se ei sujunut hyvin ja olin ahdistunut. mieskin pystyi osallistumaan pulloruokintaan ja koin itsekkin sen todella helpoksi. yöt nukuttiin paremmin ja oli helpompi lähteä vaikka kaupungille kun pullosta pystyi antamaan missä vaan. lisäksi en itse ole niiiiiin sidoksissa vauvaan vaikka hän kaikkeni onkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siis parilla vastaajallahan tuossa oli ollut vaikeuksia (vauva huusi pää punaisena jne) ja sen ymmärrän, että silloin imetys ei ole niin mukavaa.
Itse olen kokenut imettämisen tosi helppona tapana ruokkia lapsi. Ja onhan siinä niitä tutkittuja terveys- ym. vaikutuksiakin. On meidän vauva pullostakin joskus saanut, mutta minusta imettäminen on helpompaa. Enkä siis ole mikään imetysfanaatikko. Itse en varmaan olisi imettänyt, jos siinä olsii jotain ongelmia ilmennyt.
En ajatellut, että jotain voisi imettäminen inhottaa. Itsestäni se on ihan ok, vaikka en siitä mitään ihmeempiä "kiksejä" saakaan.
Mutta tuo em. taitaa siis olla vastaus kysymykseeni. Tuo, että isäkin voi osallistua pulloruokintaan ei mielestäni poissulje osittaista imettämistä.
Ap.
Ensimmäistä en imettänyt, koska maitoa ei tullut, lapsi ei osannut imeä ja luovutin parin viikon jälkeen, koska en tiennyt että alku voi olla hankalaa enkä saanut tukea mistään.
Toista imetän, koska tällä kertaa se onnistui niin hyvin! Ja olen iloinen siitä. Mutta silti imetys on mielestäni ällöä ja pitkästyttävää, mutta kyllä mä lapsen takia kestän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, siis parilla vastaajallahan tuossa oli ollut vaikeuksia (vauva huusi pää punaisena jne) ja sen ymmärrän, että silloin imetys ei ole niin mukavaa.
Itse olen kokenut imettämisen tosi helppona tapana ruokkia lapsi. Ja onhan siinä niitä tutkittuja terveys- ym. vaikutuksiakin. On meidän vauva pullostakin joskus saanut, mutta minusta imettäminen on helpompaa. Enkä siis ole mikään imetysfanaatikko. Itse en varmaan olisi imettänyt, jos siinä olsii jotain ongelmia ilmennyt.
En ajatellut, että jotain voisi imettäminen inhottaa. Itsestäni se on ihan ok, vaikka en siitä mitään ihmeempiä "kiksejä" saakaan.
Mutta tuo em. taitaa siis olla vastaus kysymykseeni. Tuo, että isäkin voi osallistua pulloruokintaan ei mielestäni poissulje osittaista imettämistä.
Ap.
samallalailla :) Vaikka itsekin tykkäsin imettää omaa lastani, en kuitenkaan ajattele mitään huonoa ihmisestä joka ei asiasta piittaa :)
erityisesti halua imettää, mutta 8kk on jo takana imetystä...
En tiedä mistä syystä imetyksestä pitäisi tulla jotain euforisia fiiliksiä tai mikä siinä on niin erityisen hienoa, paitsi se että on aina ruoka mukana ja oikeanlämpöisenä...
Hirveän sitovaa ja tässä vaiheessa hampaatkin voivat yllättäen tehdä hyökkäyksiä, joten en pidä imetystä minään erityisenä äitiyden ilona, mutta en ole missään vaiheessa ajatellut että tuttipullosta juottaisin maitoa tai korvikkeita.
En yhtään nauttinut tai edes tykännyt imettämisestä ja silti imetin 8 vuotta.
on tuskaa..Mutta sitten imetys muuttuu mukavaksi! Toisen kohdalla sen jo tiesi.. 3 lasta ja jokaista imettänyt yli 1,5 vuotta.
Itse en ymmärrä miksi kaikkia toimintatapoja pitäisi ymmärtää tai saada syvällisiä selityksiä toisellaiseen toimintapaan kuin oma on.
Joku imettää ja joku ei, so what? Eikö tärkeintä ole riittävän hyvä vanhemmuus?
Minä taas en ymmärrä äitejä, joille imettäminen tuntuu olevan jokin pakkomielle...Sori vaan, mutta en pidä ihmistä ihan täysin terveenä, joka:
-nauttii imettämisestä
-ei halua lopettaa imettämistä
-hakee sillä jotain läheisyyttä, jota ei ehkä parisuhteesta ole saanut
imettämistä luontevaksi. Yritti vähän aikaa kyllä, mutta ahdistui siitä. Joten lapsi sai korviketta :) Ja hyvin kasvanut silläkin!