Lue keskustelun säännöt.
Miksi joku ei HALUA imettää... En käsitä!
25.04.2010 |
Siis ei halua, vaikka voisi. En nyt tarkoita sellaista, joka haluaisi mutta ei voi jostain syystä (esim. maitoa ei tule, lääkitys estää tms).
Tapasin pari äitiä, jotka kumpikaan eivät kuulemma halunneet imettää. En tiedä oliko taustalla sitten jotain muuta, kuin pelkkä haluttomuus. En kehdannut udella.
En keksi yhtään syytä miksi joku ei halua imettää lastaan. Kertokaa mulle noita syitä?
Kommentit (116)
Imettäminen oli maailman luontevinta, ja missään muussa tilanteessa ei näe vauvan kasvoja niin onnellisina ja levollisina. Imetin 13 kk, ja vajaan 4 kk päästä pääsen imettämään seuraavaa tissitakiaista :)
Osaatko kuvitella miten kurjalta tuntuu, kun vauva taistelee tissiä vastaan ja raivoaa ja huutaa kurkku suorana kun sitä yrittää imettää. Siitä on onni ja levollisuus kaukana. :(
Enkä ole saanut selville mikä näitä raivokohtauksia aiheuttaa, kun välillä imetys sujuu ihan hyvin eikä vauva tappele yhtään vastaan. Välillä taas tarvii kävellä samalla ja hytkyttää vauvaa ja yrittää saada lapsi imemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelen juuri allergolokiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että vain lyhyt imetys toisi mainitsemasi terveyshyödyn lapselle. Allergiat ja korvatulehduskierteiset lapset ovat olleet vastaanotollani hyvin usein täysimetettyjä jopa vuoden ikäisiksi asti. Olen tavannut myös nälkiintyneitä, vitamiininpuutostiloista kärsiviä äitejä jotka ovat poistaneet omasta ruokavaliostaan kaikki tarpeellisen siksi, että vauva reagoi ihollaan tai vatsallaan. Tällaisistä äideistä tulee väistämättä kurja olo, koska he asettavat siinä oman puolustusjärjestelmänsä koville ja altistavat sillä myös vauvan terveyden.
t. el
Ihanko vittuillakseen Suomen terveydenhuollon ammattilaiset ovat asettaneet suosituksen 1-vuotiaaksi jatkuvalle imettämiselle? Jotta lapset saisivat allergioita ja korvatulehduksia?
Suositus on suositus, mutta käytöntö on alkanut osoittaa sen tosiasian että imetyksen vaikutukset allergioiden ehkäisyihin sekä infektioihin näyttäisi olevan vähäistä. Perinnöllisyydellä on suurempi vaikutus ja samoin ympäristötekijöillä. KOrvatulehdukset voivat johtua korvan rakenteellisista syistä, jolloin korva ei pääse ilmastoitumaan riittävästi. Imetys voi myös pahentaa korvatulehduskierrettä tällaisella lapsella.
Ei siis ole selkeää vastausta siihen, että imetys suojaisi aivan kaikelta ja kaikilla. Suositus on kuitenkin hyvä ja sillä on hyvät perusteet. Mutta valitettavasti ei voida sanoa niin, että korvikelapset sairastaisivat muita enemmän tai allergiaa esiintyisi enemmän.
t. el
käsien puutuminen. Välillä tuskat oli niin kovat, että ihan tuli pakokauhun tunne, kun vauva vaan lupsutti ja lupsutti...
Ihanaa, ettei tartte enää koskaan imettää!
T. kolmen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[
Osaatko kuvitella miten kurjalta tuntuu, kun vauva taistelee tissiä vastaan ja raivoaa ja huutaa kurkku suorana kun sitä yrittää imettää. Siitä on onni ja levollisuus kaukana. :(Enkä ole saanut selville mikä näitä raivokohtauksia aiheuttaa, kun välillä imetys sujuu ihan hyvin eikä vauva tappele yhtään vastaan. Välillä taas tarvii kävellä samalla ja hytkyttää vauvaa ja yrittää saada lapsi imemään.
esimerkiksi vatsavaivoja, ei ole juuri silloin nälkä, liian kuuma, liian kylmä, äiti hermostunut, liian väsy, kasvukipuja, suu puuduksissa imemiseen... syitä voi olla miljoonia, eikä äiti niistä voi koskaan täysin perillä olla.
imettämisestä? Toteutuuko siinä se todellinen, aito, varhainen vuorovaikutus sekä lapsen saama rakkaudellinen läheisyys jos imetys on ollut äidille tylsää, kamalaa, stressiä aiheuttava asia? Se että olette imettäneet noista kamalista ajatuksistanne huolimatta ei tee teistä pulloäitejä parempia. Päin vastoin voin vaikka taata että pulloruokintaa saavat lapseni ovat saaneet täysin rakkaudellisen, ihanan läheisyyden minulta. Koska vauvan ei ole tarvinnut vaistota minussa epämiellyttävyyden tunteita.
Toisaalta on hyvä kuulla, ette tekin jotka olette ikäväksi imetätmisen, olette sitä jatkaneet. Mulle ainakin nousi valtava ahdistuneisuus kun maitoa alkoi herua, sellainen hormoniryöppiö joka mataloitti mieltä tosi paljon.
Eivät he ajatustenlukijoita ole. Jos äiti pitää vauvasta, mun on vaikea uskoa, että hän on täynnä vihaa lastaan kohtaan imettäessään, vaikkei hommasta aina erityisesti pitäisikään. Mäkin voisin mielelläni tehdä toisinaan muuta kuin imettää, mutta on mukava nähdä, miten paljon vauva itse siitä nauttii. Se on huvittavaa suorastaan.
Sekin on ihan normaalia, että maidonnousu ahdistaa. Mun käsitykseni mukaan kaikki naiset ovat levottomia ja itkuisia silloin. Se on se baby blues.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän yhtälön ratkaisu on ollut yksinkertaista; rintapumpulla maitoa pulloon josta isä on syöttänyt mun poissa ollessa ja välillä muutenkin. Tippaakaan korviketta ei ole tarvinnut antaa, mutten myöskään ole kokenut oloani kahlituksi :)
hyvin - mutta sittemmin erosimme. Nykyinen mieheni ei uskalla olla vauvan kanssa kaksin ja toisaalta olen vähän laiska pumppaamaan.
Mä en ole "korvikevastainen", mutta vauvani ei halua sitä jostain syystä imeä. Enkä ole kokenut tarpeelliseksi tyrkyttää. Pullosta hän silti juo rintamaidon ihan hetkessä, eli pullo on OK, kunhan siinä on oikeaa tavaraa.
Opiskelen juuri allergolokiksi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä että vain lyhyt imetys toisi mainitsemasi terveyshyödyn lapselle. Allergiat ja korvatulehduskierteiset lapset ovat olleet vastaanotollani hyvin usein täysimetettyjä jopa vuoden ikäisiksi asti.
Sinulla on ehkä tutkimustietoa, minulla vain käytännön kokemusta ja yhdestä lapsesta sekin. Kun vauvani oli 4kk, tulin mahatautiin. Siis sellaiseen, että molemmista päistä lensi tavaraa. Ilmeisesti kyseessä oli noro. Pystyin kuitenkin imettämään koko ajan, vaikka kieltämättä olo taudin jälkeen olikin aika, noh ... kuiva. Muihin kanssani tekemisissä olleisiin tuli, mutta ei lapseeni. Toki on yksilöllistä ja monesta tekijästä riippuvaa, saako lapsi esimerkiksi korvatulehduksen. Mutta sanoohan sen jo järkikin, että jos äiti sairastaa/ on sairastanut saman taudin, saa lapsi vasta-aineita maidon mukana äidistä.
Kyllä minä jo tämän kokemuksen perusteella aion imettää ainakin sinne 1-vuotiaaksi ja tulevat lapset myös, jos se suinkin on mahdollista.
Tämä siis kommenttina imetyksen terveyshyötyihin, en ota muiden äitien imetykseen tai imettämättömyyteen sen kummemmin kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en imettänyt. Siitä huolimatta eroa ei tullut, mies ei käynyt vieraissa jne. Jos olisi sellainen mies ollut, joka ei olisi sietänyt seksittömyyttä imetyksen tms takia niin olisi mennyt menojaan vain.
Ja tässä ketjussa tulee taas esille se kuinka äärettömän vaikeaa äitien on ymmärtää ja hyväksyä toisten äitien tekemät henkilökohtaiset ratkaisut. Onko se teiltä jotenkin pois? antaa enemmän teille sitä arvokkuuden tunnettako?
Onneksi itse korviketta antaneena äitinä tiedän tasan tarkkaan, että vauvalle ravinto on se tärkein riippumatta mistä lutkuttimesta se tulee. Tiedän myös sen tuskan, kun en saanut imettää kun lapsi oli tehohoidossa. Mutta tämän kolmannen kanssa imetän jos luonnistuu, onnistuu. En ota paineita.
Se kyllä vaati harjoittelua, että opin imettämään samalla kyljellä molemmista rinnoista. Vaikka nykyään vauva nukkuu välillä myös omassa sängyssään, huomaan nukkuvani itse samassa asennossa kuin jos vauva olisi vieressä... osaakohan sitä muuten enää nukkuakaan:)
Samaten olen itse näitä "vauva-vaan-paidan-alle"-tyyppejä kaupungilla. Mutta mikä toimii toisella, ei toimi toisella. Vauvat ja äidit ovat erilaisia.
mun vauva on sellainen imukuppitakiainen, että se yritti kaivaa sitä rintaa isältäänkin, ryömien matomaisesti rinnusta kohti ja kopeloiden kädellä. Vaikka siis ei osannutkaan ryömiä. Ja kun rinnan saa suuhunsa, ei tahdo siitä irti päästää.
Kaikki vauvat eivät ole tällaisia. Aina en edes herää yöllä kuin siihen, että vauva on taas "kömpinyt" eli jotenkin oudosti luikerrellut ja mönkinyt viereen ja kahmaissut rinnan suuhunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulloruokinass vauva ei saa läheisyyttä kuten imettämällä saa läheisyyttä!
Minä nimittäin isorintaisena mieluiten imetin maaten kyljellään, jolloin en ollut kosketuksissa vauvaan kuin rinnan osalta vauvan maatessa mun vieressä. Saahan sitä pulloa annettua todella läheisesti ihokosketuksella.
En käsitä minäkään. Ihmiset eivät vaan ymmärrä sitä, että rintamaito on tietenkin parasta vauvalle, täysin luonnonmukaista ja niin on tarkoitettu. Ei noi korvikkeet vedä ikinä vertoja oikealle rintaravinnolle. Niissä on ties mitä lisättyä. Ravinnolla on muutenkin ISO merkitys ihmisen terveyteen. Varmasti vaikuttaa tulevaisuudessa paljonkin lapsen terveyteen, jos on saanut rintamaitoa. Itse imetin esikoista 1-vuoden ja välillä saatoin antaa lohturintaa myöhemminkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka tämä vanha keskustelu, vastaan että itsestä rintoihin koskeminen liian intiimiä. En ole äiti vielä mutta voihan se mieli muuttua. Haluan vauvan saavan rintamaitoa terveys seikoista ja siksi olen miettinyt pumppua. Minulle rinnat on vaan liian seksuaallinen asia vaikka ovatkin tarkoitettu jälkeläisten ruokintaan.
Niin en halua että rupean kokemaan vauvan läheisyyden kuvottavana. Lapsihan sen aistisi ja mitä siitä vanhempana voisi sitten seurata.
imettämisestä? Toteutuuko siinä se todellinen, aito, varhainen vuorovaikutus sekä lapsen saama rakkaudellinen läheisyys jos imetys on ollut äidille tylsää, kamalaa, stressiä aiheuttava asia? Se että olette imettäneet noista kamalista ajatuksistanne huolimatta ei tee teistä pulloäitejä parempia. Päin vastoin voin vaikka taata että pulloruokintaa saavat lapseni ovat saaneet täysin rakkaudellisen, ihanan läheisyyden minulta. Koska vauvan ei ole tarvinnut vaistota minussa epämiellyttävyyden tunteita.
Toisaalta on hyvä kuulla, ette tekin jotka olette ikäväksi imetätmisen, olette sitä jatkaneet. Mulle ainakin nousi valtava ahdistuneisuus kun maitoa alkoi herua, sellainen hormoniryöppiö joka mataloitti mieltä tosi paljon.