Jos perheeseen syntyy pelkkiä erityislapsia ja kumpikn vanhempi ns normaali, mitä voidaan syyttää?
Siis kummallakin vanhemmilla mennyt peruskoulu hyvin, siirtyneet koulusta lukioon, ei mitään oppimisvaikeuksia tai ylivilkautta tms.
Sitten syntyy sanotaan vaikka neljä lasta joille ropisee yksitellen diagnoosia, on autismia ja adhd.ta.
Kommentit (147)
Tämän ajan muoti-ilmiö. Kerätään lapselle kaikki diagnoosit.
Piilevä autismi tai adhd vanhemmille jota ei ole tutkittu
ADHD periytyy voimakkaasti, joten keskittyisin etsimään piirteitä vanhempien sisaruksista tai serkuista. Jossain välissä siellä on nepsylapsia syntynyt. Usein puhutaan raskauden aikaisesta tupakoinnista, mutta se ei kyllä yksin riitä vaan tarvitaan sukurasite.
Haikaraa. On sotkenut taas osoitteet..
Nainen pettänyt eikä mies ole oikeasti lasten isä.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ajan muoti-ilmiö. Kerätään lapselle kaikki diagnoosit.
Paljon pahempi ilmiö on, että KIISTETÄÄN oman lapsen diagnoosi ja sitten syytetään opettajaa kun lapsi ei ymmärrä tehtäviä, ei osaa keskittyä ja jää luokalle.
Minulla on adhd ja miehellä autismi, ja toisella lapsellamme on selkeästi autismi, mutta kyse onkin siitä että mitä kaikkea lähdetään diagnosoimaan. Jos pärjää jotenkuten niin mitä sillä diagnoosilla tekee. Ja miten sitten pärjää. Yksi tapa on se että hyväksyy itsensä ja lapsensa sellaisena kuin on eikä vaadi sitä että on ihan samanlainen kuin naapuri.
Sukulaisia tai naisen vaikeita synnytyksiä. Esim. Veljeni syntyi terveenä mutta hapenpuutetta oli. Aikuisena sai vasta diagnoosin vaikka erilaisuus on näkyvää ollut aina.
Nykypäivän vanhempien omassa lapsuudessa ei vielä juurikaan ollut erityislapsia. Esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa harva oli kuullutkaan moista käsitettä. Suhtautuminen oli siihen aikaan aivan eri, esimerkiksi uhmakasta lasta lähtökohtaisesti kuritettiin jotta saatiin uhma pois eikä suinkaan viety lasta lääkäriin diagnosoitavaksi uhmakkuushäiriön tai adhd:n varalta niin kuin nykyisin tehdään.
Neljännen ongelmalapsen kohdalla olisin kyllä jo huolissani vanhempien harkintakyvystä. Miksi toistaa samaa "virhettä" useammin kuin kerran? Jos ensimmäinen lapsi on ongelmainen ymmärrän toisen tekemisen. mutta kolmas peräkkäin on jo kohtalon uhmaamista. Neljännestä puhumattakaan.
Mitä tässä syyttely auttaa. Geenit voi periytyä yli sukupolven. Ovat piilevänä olemassa ja jollakin sukupolvella juuri nämä poikkeavuutta aiheuttavat geenit eivät ole hallitsevia.
Pienille lapsille tutkimukset kenties sairaalajaksoineen ovat varmaan tosi rasittavia ja leimaaviakin ehkä jopa traumaattisia. Tutkimukset helpottavat vanhempia ja lapset saavat koulussa toivottavasti tarvitsemansa tuen. Mutta oon miettinyt että jos lapsi jotenkin pärjää niin ei pitäisi laittaa tutkimuksiin ihan heppoisin perustein.
Vierailija kirjoitti:
Neljännen ongelmalapsen kohdalla olisin kyllä jo huolissani vanhempien harkintakyvystä. Miksi toistaa samaa "virhettä" useammin kuin kerran? Jos ensimmäinen lapsi on ongelmainen ymmärrän toisen tekemisen. mutta kolmas peräkkäin on jo kohtalon uhmaamista. Neljännestä puhumattakaan.
Nepsy-ongelmat ilmenevät viiveellä, varsinkin lievemmät.
Hyvinkin ehtii pyöräyttää 4-5 lasta, ennen kuin huomaa, että kaikilla on jotain pielessä.
Sitten alkaa huomaamaan piirteitä itsessään/puolisossaan...
Minun lapsillani yhdellä tuli vasta lukiossa ilmi lukivaikeus, ADHD ja asperger-piirteitä.
Rokotteiden alumiini ja elohopea.
Vierailija kirjoitti:
Neljännen ongelmalapsen kohdalla olisin kyllä jo huolissani vanhempien harkintakyvystä. Miksi toistaa samaa "virhettä" useammin kuin kerran? Jos ensimmäinen lapsi on ongelmainen ymmärrän toisen tekemisen. mutta kolmas peräkkäin on jo kohtalon uhmaamista. Neljännestä puhumattakaan.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Vanhemmat voivat haluta pienen ikäeron ja jostain 3vuotiaasta on vaikea sanoa onko hänellä adhd, noin pieniä ei yleensä aleta diagnisoimaan.
Jos yhdellä lapsella on, onko todennäköisesti sisaruksilla joilla ei ole todettu asperger ja/tai adhd?
Vanhemmat ovat todennäköisesti iäkkäämpiä jolloin kaikenlaisia ongelmia alkaa ilmestyä lasten hankinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neljännen ongelmalapsen kohdalla olisin kyllä jo huolissani vanhempien harkintakyvystä. Miksi toistaa samaa "virhettä" useammin kuin kerran? Jos ensimmäinen lapsi on ongelmainen ymmärrän toisen tekemisen. mutta kolmas peräkkäin on jo kohtalon uhmaamista. Neljännestä puhumattakaan.
Nepsy-ongelmat ilmenevät viiveellä, varsinkin lievemmät.
Hyvinkin ehtii pyöräyttää 4-5 lasta, ennen kuin huomaa, että kaikilla on jotain pielessä.
Sitten alkaa huomaamaan piirteitä itsessään/puolisossaan...
Minun lapsillani yhdellä tuli vasta lukiossa ilmi lukivaikeus, ADHD ja asperger-piirteitä.
Mitä tarkoittaa ADHD ja asperger-piirteet? Ei kuitenkaan diagnoosiin asti?
Turha siinä ketään on syytellä. Kummallakin on vähintään piilevänä geenivirhe poikineen eli kun kaksi piilevästi viallista yhdistetään saadaan ihan takuulla geenivirheisiä jälkeläisiä. Näin yleistäen ja kansantajuisesti ilmaistuna. Yksi "erityis" voi olla huonoa tuuria vaikka olisi suositeltavaa teettää geenitutkimus jos on toiveita sisaruksista. Kaksi virheellistä jälkeläistä ei ole enää sattumaa vaan pitäisi tutkia tarkemmin. Kolmas lapsi on jo typeryyttä.
Sisäsiittoisia vanhempia.