Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt luokkanousun tai laskun, esim. duunariperheestä akateemiseen ammattiin?
11.05.2022 |
Paljon puhutaan siitä että lapset perii vanhempiensa elämäntyylin ja arvostukset. Duunariperheissä arvostetaan käsillä tekemistä ja ammattiosaamista kun taas akateemiset vanhemmat arvostaa koulutusta jne.
Nykyään on kuitenkin ihan tavallista että duunariperheen lapset hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin tai että maisterien lapset haluaa ennemmin raksalle tai kampaamoon.
Ootko itse tällainen luokan vaihtaja? Millä alalla olet, entä vanhempasi?
Kommentit (111)
Mun miehen äiti on siivooja ja isä huoltomies. Melkoisen yksinkertaisia molemmat, mutta mukavia kyllä. Mies onneksi uskalsi lähteä lukioon, on sukunsa ainoa edelleen. Nykyisin se on rahotuksen maisteri ja pankissa sijoitusasiantuntijana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, vanhemmat täysin kouluttamattomia duunareita. Itsellä kaksi maisterintutkintoa. Eivät arvosta koulutusta ja täysin ilman tukea koulutin itseni. Ikävä kyllä tämä teki minusta heidän silmissään "herran", jota toki vihataan niinkuin muitakin "itsensä paremmiksi luulevia". En ole ollut vuosiin tekemisissä.
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Isäni kiertää töissä rakennustyömailla, äiti on lähihoitaja vanhuspuolella. Kenties suhteellisen pienet tulot mutta kuitenkin säännölliset tulot. Heillä on velaton omakotitalo ym.
Itse olen akateemisella matalapalkka-alalla, tienaan kuukaudessa todella vähän mutta olen onnellinen, tämä on kutsumusammattini. Asuntolainaa riittää ja kaurapuuroa menee, mutta näillä mennään.
Riidat käsittelee tietenkin sitä, että kun he ovat "raataneet, jotta heidän lapsillaan olisi parempi elämä", miksi minä opiskelin yliopistossa "epävarmaa" alaa ja olen nyt pienituloinen...
Luokkaretken kipukohta siis lähinnä siinä, etteivät vähän koulutetut, hyvinvoinnin vain palkanmaksuun liittävät vanhempani tajua, että minä olen onnellinen rahattakin, kunhan vain saan pitää tämän tiedonjanoni ja sivistykseni. :)
Mun vanhemmat on lääkäreitä, yrittivät aikansa painostaa mua lukioon ja lääkikseen. Menin amikseen maalariksi, teen ulkoremppoja pikkufirmassa. Nyt ne yrittää painostaa yrittäjäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein akateemisen luokkalaskun: opettajasuvusta kulttuurihölmöksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun miehen äiti on siivooja ja isä huoltomies. Melkoisen yksinkertaisia molemmat, mutta mukavia kyllä. Mies onneksi uskalsi lähteä lukioon, on sukunsa ainoa edelleen. Nykyisin se on rahotuksen maisteri ja pankissa sijoitusasiantuntijana.
Toivottavasti ei ole kovin kateellinen "lusikka suussa syntyneille" ja sitä kautta, toivottavasti on luotettava ja rehellinen sijoitusneuvoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni oli hädin tuskin peruskoulun käynyt. Minulla on dosentuuri yliopistossa.
Mielestäni on todella hölmöä nykyään korostaa perhetaustaa yhtään kenelläkään. Moni tutkimus nojaa edelleen siihen. Eikö se ole epätasa-arvoistavaa, ihmisarvoa alebtavaa ja asenteita ylläpitävää, jos mikään?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat vanhemmistani olivat ihan perusduunareita, tehdastyöläisiä. Isä erittäin köyhistä oloista itse, ja koko lapsuuteni ajan vakuutti sekä itselleen, minulle että muille, että hänen ainoasta tyttärestään pitää tulla jotain parempaa.
Kävin lukion, pääsin yliopistoon ja nykyään olen keskiluokkainen, suht hyvin toimeentuleva "white collar worker". Jotenkin vain koko yliopisto- ja työelämän ajan on ollut tunne, että en kuulu joukkoon. Aviopuolisonikin oli lopulta samanlainen duunariperheestä tullut akateeminen. Ja edelleen, näin 50v. viihdyn paljon paremmin duunareiden kuin akateemisten seurassa.
ja kakat. Useimmissa duunariperheissä ja monissa keskiluokkaisissa ja yläluokkaisissakin perheissä arvostetaan SEKÄ käsillä tekemistä ja ammatiosaamista ETTÄ koulutusta. Oikea taito oikeassa paikassa on se, mitä tarvitaan ja kovinkaan monet ihmiset eivät nykyään kuvittele, etteivät tarvitsisi useampia taitoja useissa paikoissa ja elämänalueilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat akateemisia, mut mä oon väärällä tavalla. Oon kulttuuripuolella, epävarmat ja pienet tulot. Heillä ois rahaa mut eivät auta, kun "valitsin väärin". Niinku se ois mun syy et nykyään on vaan pätkätöitä joista ei paljon makseta. Työttömyysajatkin on mun vika.
En. Olen duunariperheestä ja nyt olen maisterin paperit omaava duunari, ihan tavallinen palkansaaja.
Koko aloitus on äärimmäisen naurettava ja typerä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan. Äidillä on toisen asteen tutkinto, isällä aikuisena opiskeltu alemman korkea-asteen tutkinto. Minulla on tohtorintutkinto. Isovanhemmista yhdellä neljästä on kansakoulun jälkeisiä opintoja.
Vanhemmat ovat kyllä näyttäneet hyvää mallia sikäli, että ovat opiskelleet vielä aikuisena enemmän tai uudelle alalle eli kehittäneet osaamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella hölmöä nykyään korostaa perhetaustaa yhtään kenelläkään. Moni tutkimus nojaa edelleen siihen. Eikö se ole epätasa-arvoistavaa, ihmisarvoa alebtavaa ja asenteita ylläpitävää, jos mikään?!
Tutkimus ei siihen nojaa vaan osoittaa, että vanhempien koulutustaustalla on merkitystä.
On it-alan asiantuntija akateeminen työ, vai duunarityö?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Joo, mä lh/lto ja nuoren isä trukkikuski tms apupoika, nuoremme on asiantuntija, korkeakoulutuksen hankkinut, ja joo, tienannut muutamassa vuodessa enemmän kuin me yhteensä!
Vierailija kirjoitti:
On it-alan asiantuntija akateeminen työ, vai duunarityö?
riippuu onko asiantuntija koneen ääressä käyttäjänä vai korjaajana vai koodaajana. Minkä koulun käynyt. Toisen asteen niin duunari.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
Itse olen akateemisesta suvusta. Suvun ensimmäinen tohtori opetti 1600-luvulla Turun akatemiassa. Siitä lähtien meitä on ollut palvelemassa Suomea ja suomalaisia korkeina virkamiehinä, poliitikkoina ja teollisuusjohtajina. Vastuu on velvoittanut ja velvoittaa.
Mun vanhemmat oli opettajia, molemmat. En halunnut sitä vaan taiteilijaksi. Kävin taideopiston, teen pääosin tekstiilitaidetta. En tosiaan haluais kouluun töihin vaikkei nykyiset tulot oo häävit.