Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt luokkanousun tai laskun, esim. duunariperheestä akateemiseen ammattiin?
11.05.2022 |
Paljon puhutaan siitä että lapset perii vanhempiensa elämäntyylin ja arvostukset. Duunariperheissä arvostetaan käsillä tekemistä ja ammattiosaamista kun taas akateemiset vanhemmat arvostaa koulutusta jne.
Nykyään on kuitenkin ihan tavallista että duunariperheen lapset hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin tai että maisterien lapset haluaa ennemmin raksalle tai kampaamoon.
Ootko itse tällainen luokan vaihtaja? Millä alalla olet, entä vanhempasi?
Kommentit (111)
Minä olen insinööri, vanhemmat kansakoulun käyneitä. Kaikki sedät ja tädit kansakoulun käyneitä, mutta sekä veljeni että muutama serkusitani on suorittanut yliopistotutkinnon. Yksi serkuistani on professori ja yksi huippujohtaja. Sanoisin, että molemmilla vanhemmillani sekä tädeillä ja enolla (Sedät on sukuun naituja, ei verisukua minulle) olisi ollut edellytyksiä ja älyä koulutukseen, mutta heidän taustoillaan ei ole ollut vielä varaa, siihen aikaan se ei ole ollut maalaisille piian ja torpparin lapsille helppoa. Isäni kohtaloon vaikutti paljon se, että hänen isänsä oli kuollut isän ollessa vielä alaikäinen ja isälle jäi mummostani eli äidistään huolehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
...Mitä pahaa siinä on, että haluaa tehdä työtä josta maksetaan hyvin? Tai kouluttautuu siksi että on kyllästynyt perheensä köyhyyteen? Ehkä ei teillä näkynyt, mutta 90luvun lama oli meillä kova pudotus kun isä joutui työttömäksi ja sitten eläkeputkeen. Kyllä se kitkuttaminen vaikutti siihen että mä halusin nimenomaan IT-alalle, jotta töitä riittää.
Oletan, että sinä ja muut kaltaisesi olette siinä mielessä onnekkaita, että olette löytäneet alan, joka on hyvin työllistävä ja palkattu ja joka on ilmeisesti myös ainakin jossain määrin kiinnostava.
Vai onko se enemmänkin luonnekysymys, eli jotkut vain pystyvät tekemään jotain täysin epäkiinnostavaa tai jopa itselleen vastenmielistä työtä vain siksi, että palkka on hyvä/varma? Minä en moiseen kykene.
Kaikki itselle täysin epämieluisat työt ovat johtaneet aika nopeasti erilaisiin psykosomaattisiin oireiluihin ja lopulta jonkinlaiseen uupumiseen ja itseinhoon. Joten ei kiitos enää, ei päivääkään, ellei ihan pakko ole.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Mä olen -76 syntynyt ja teen jo toisessa polvessa luokkalaskua. Isovanhemmistani vain yhdellä EI ollut ylempää korkeakoulututkintoa, yksi oli tohtori. Toinen isoisäni oli suurlähettiläs. Omat vanhempani olivat aineenopettaja ja dippainssi teknologiateollisuudessa. Itse opiskelin muusikoksi, kituutan sivutoimisena tuntiopettajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
Itse olen akateemisesta suvusta. Suvun ensimmäinen tohtori opetti 1600-luvulla Turun akatemiassa. Siitä lähtien meitä on ollut palvelemassa Suomea ja suomalaisia korkeina virkamiehinä, poliitikkoina ja teollisuusjohtajina. Vastuu on velvoittanut ja velvoittaa.
Kyllä, vastuu velvoittaa mutta myös ovet aukenevat hieman helpommin kun on piireissä jo 1600-luvulta lähtien. Näin se vaan on.
Raha on luokkanousun tehneille sikäli tärkeää että heidän perheissään siitäoli aina pulaa joka seti esim ulkomaille opiskelemaan, vaihtoon taiharjotteluun lähdön. Ja sen paremman läppärin oston. Ja ehkä jpitan muutakin.
En minä ole huomannut minkäänlaista muutosta elämässäni, vaikka suoritin akateemisen tutkinnon. Eikä minun suvun ensimmäisten akateemisten serkkujen elämässä ole kovinkaan kummoista luokkanousua heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sosiaaliluokkaan verrattuna ollut, ottaen tietenkin huomioon erilaisen ajan, eikä muiden duunariserkkujen. Samalla tavalla eletään, harrastetaan, asutaan.
Ap yrittää sinnikkäästi väittää, että Suomessa olisi yhteiskuntaluokkia, vaikka me tavalliset kansalaiset emme sellaisia havaitse. Sosiologian aineopinnot ja sosiaalityön perusopinnot yliopistossa eivät ole saaneet minun 'silmiäni avautumaan' tässä sosiaaliluokka-asiassa, kun omat empiiriset havainnot ovat nämä mitkä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella hölmöä nykyään korostaa perhetaustaa yhtään kenelläkään. Moni tutkimus nojaa edelleen siihen. Eikö se ole epätasa-arvoistavaa, ihmisarvoa alebtavaa ja asenteita ylläpitävää, jos mikään?!
Olen samaa mieltä ja ihmettelen tuon kommentin suurta alapeukkumäärää. Minusta on turhan ennakkoluuloista määritellä ihmisiä heidän perhetaustansa mukaan, kun nykyaikana emme elä sellaisessa yhteiskunnassa kuin joskus vuosisatoja sitten. Nyt yksilöillä on paljon enemmän valinnan mahdollisuuksia, eikä esimerkiksi isän kuolema tai nuorena lasten saamien ole este kouluttautumiselle ja ammatin hankkimiselle.
Mitä palkkaan tulee, niin monessa miesvaltaisessa amisammatissa on parempi palkka kuin naisvaltaisessa akateemisessa ammatissa. Pitäisikö tästä asiasta keskustella enemmän kuin perheen vaikutuksesta?
Ei raha tai koulutus automaattisesti muuta yhteiskuntaluokkaa. Nykyään kun korkeakoulutus on yleistynyt niin nopeasti, sen vaikutus yhteiskuntaluokkaan vähenee. Toisaalta äkkirikastuneesta duunarista ei tule yläluokkaa eikä kulttuurisuvusta tulleesta köyhästä taiteilijasta alaluokkaa. J. L. Runeberg eli uransa alkuvuodet köyhyydessä, mutta ei hän koskaan ollut alaluokkaa. Ylipäätään, taiteilijoilla ja kulttuuriväellä on se harvinainen etuoikeus, että he pystyvät liikkumaan yhteiskuntaluokkien välillä.
Omat isovanhempani olivat kouluttamattomia maanviljelijöitä, itse olen maisteri. Silti olen heidän kanssaan tukevasti samaa, jopa ylempää keskiluokkaa. Heillä oli oma suuri maatila, eivätkä silloisessa maailmassa olleet mitään alaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä yhteiskuntaluokkaa esim. formula- ja rallikuskit sekä NHL-jääkiekkoilijat ovat? Rahaahan heillä on kuin roskaa, mutta harvalla heistä kuitenkaan akateemista loppututkintoa.
Mieheni isä oli työmies, lopetti uransa portsarina, äiti oli myyjätär. Nuukasti eläen ja vapaaoppilassysteemillä mentiin. Lapset (3 kpl) koulutettiin kaikki ylioppilaiksi, opiskelivat sitten opintolainalla maisteriksi kaikki ja mieheni tohtoriksi asti. Vaatimattomasti ja nuukasti eläen tämä oli mahdollista 60- ja 70-luvulla, en tiedä onko enää nykyhinnoilla ja vaatimuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tein akateemisen luokkalaskun: opettajasuvusta kulttuurihölmöksi.
Kulttuurihölmö? Joka niin sanoo, niin tervetuloa vaan ottamaan leipä kulttuurialasta. Helppo homma ;)
Vierailija kirjoitti:
En minä ole huomannut minkäänlaista muutosta elämässäni, vaikka suoritin akateemisen tutkinnon. Eikä minun suvun ensimmäisten akateemisten serkkujen elämässä ole kovinkaan kummoista luokkanousua heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa sosiaaliluokkaan verrattuna ollut, ottaen tietenkin huomioon erilaisen ajan, eikä muiden duunariserkkujen. Samalla tavalla eletään, harrastetaan, asutaan.
Ap yrittää sinnikkäästi väittää, että Suomessa olisi yhteiskuntaluokkia, vaikka me tavalliset kansalaiset emme sellaisia havaitse. Sosiologian aineopinnot ja sosiaalityön perusopinnot yliopistossa eivät ole saaneet minun 'silmiäni avautumaan' tässä sosiaaliluokka-asiassa, kun omat empiiriset havainnot ovat nämä mitkä ovat.
Jos olisit opiskellut Staissa oikiksessa, kauppikssessa tai taikka taidehistoriaa niin silmäsi olisi varmaan avautuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat samalla tehtaalla töissä molemmat, ilman koulutusta kumpikin. Itse olen sukuni ensimmäisiä akateemisia, yläkoulun lehtori. En tiedä, olenko kokenut luokkanousun, vai peräti -laskun. Vaimoni opettaa lukiossa. Molemmat olemme juuri saaneet viimeisen vuosilisän. Asumme velkaisessa omakotitalossa, ja velkaa maksamme vielä noin 15 vuotta. Vanhempani olivat samassa iässä maksaneet jo oman talonsa lainat pois ja hankkineet kesämökin säästöillään. Oma palkkani on reilusti huonompi kuin vanhemmillani. Vaimoni pääsee juuri ja juuri vanhempieni palkkaan. Ei sikäli, että työtä tekisin vain palkan vuoksi, mutta ei akateemisuus tarkoita ainakaan rahallisesti "luokkanousua".
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat samalla tehtaalla töissä molemmat, ilman koulutusta kumpikin. Itse olen sukuni ensimmäisiä akateemisia, yläkoulun lehtori. En tiedä, olenko kokenut luokkanousun, vai peräti -laskun. Vaimoni opettaa lukiossa. Molemmat olemme juuri saaneet viimeisen vuosilisän. Asumme velkaisessa omakotitalossa, ja velkaa maksamme vielä noin 15 vuotta. Vanhempani olivat samassa iässä maksaneet jo oman talonsa lainat pois ja hankkineet kesämökin säästöillään. Oma palkkani on reilusti huonompi kuin vanhemmillani. Vaimoni pääsee juuri ja juuri vanhempieni palkkaan. Ei sikäli, että työtä tekisin vain palkan vuoksi, mutta ei akateemisuus tarkoita ainakaan rahallisesti "luokkanousua".
Opettajat kuuluvat alempaan keskiluokkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt luokkalaskun, toinen vanhemmistani on yliopistoprofessori ja toinen opettaa lukiossa. Minua ei koskaan luvut kiinnostaneet kuin omaksi huviksi ja työnteko ei sitäkään vähää. Nykyään olen työtön sossupummi.
Susta sais hyvää ainesta sianrehuun.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ylioppilaiden määrä kasvoi 60-luvulta 90-luvulle valtavasti, jostain 10 % tasolta ikäluokasta 50 %:iin. Aika lailla on täytynyt rimaa laskea, että on saatu jokainen keskitason jamppakin yo-kokeista läpi. Onko se sitten luokkanousua?
Vierailija kirjoitti:
Ei raha tai koulutus automaattisesti muuta yhteiskuntaluokkaa. Nykyään kun korkeakoulutus on yleistynyt niin nopeasti, sen vaikutus yhteiskuntaluokkaan vähenee. Toisaalta äkkirikastuneesta duunarista ei tule yläluokkaa eikä kulttuurisuvusta tulleesta köyhästä taiteilijasta alaluokkaa. J. L. Runeberg eli uransa alkuvuodet köyhyydessä, mutta ei hän koskaan ollut alaluokkaa. .
Runeberg oli varakkaasta perheestä ja meni yliopistoon opiskelemaan. Siihen oli varaa ehkä 1 prosentilla Suomen väestöstä. Nyky-Suomessa olisi siis miljonääriperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ylioppilaiden määrä kasvoi 60-luvulta 90-luvulle valtavasti, jostain 10 % tasolta ikäluokasta 50 %:iin. Aika lailla on täytynyt rimaa laskea, että on saatu jokainen keskitason jamppakin yo-kokeista läpi. Onko se sitten luokkanousua?
Saattaisikohan tuohon vaikuttaa myös peruskoulujärjestelmään siirtyminen 1970-luvulla? Entisessä koulujärjestelmässähän lukioon pääsi vain keskikoulusta, kansalaiskoulusta piti mennä ammattikouluun tai töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ylioppilaiden määrä kasvoi 60-luvulta 90-luvulle valtavasti, jostain 10 % tasolta ikäluokasta 50 %:iin. Aika lailla on täytynyt rimaa laskea, että on saatu jokainen keskitason jamppakin yo-kokeista läpi. Onko se sitten luokkanousua?
70-luvulla syntyneet olivat ensimmäisten työkokemusten perässä silloin, kun oli 90-luvun alun syvä lama. Kun työpaikat olivat kiven alla, korostettiin kouluttautumisen merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ylioppilaiden määrä kasvoi 60-luvulta 90-luvulle valtavasti, jostain 10 % tasolta ikäluokasta 50 %:iin. Aika lailla on täytynyt rimaa laskea, että on saatu jokainen keskitason jamppakin yo-kokeista läpi. Onko se sitten luokkanousua?
70-luvulla syntyneet olivat ensimmäisten työkokemusten perässä silloin, kun oli 90-luvun alun syvä lama. Kun työpaikat olivat kiven alla, korostettiin kouluttautumisen merkitystä.
Lisään, että luokkanousun kannalta monella saattoi olla duunarivanhemmat, jotka olivat päässeet töihin kiinni kansakoulupohjalta vain astelemalla työpaikoille ja kysymällä, olisiko töitä tarjolla. Se ei ollut yksinkertainen temppu 90-luvun alussa.
Mulla sama, tai siis nain vaimon rikkaasta suvusta. Saadaan molemmat ok palkkaa, mutta siitä jää elämiseen paljon, kun lainat ym. on perintörahoilla kuitattu ja sijoituksista tulee korkoa ym . Meidän lapset elää hyvin erilaista, keskiluokkaista lapsuutta kun ite oon elänyt hyvin pienituloisessa perheessä.