Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt luokkanousun tai laskun, esim. duunariperheestä akateemiseen ammattiin?
11.05.2022 |
Paljon puhutaan siitä että lapset perii vanhempiensa elämäntyylin ja arvostukset. Duunariperheissä arvostetaan käsillä tekemistä ja ammattiosaamista kun taas akateemiset vanhemmat arvostaa koulutusta jne.
Nykyään on kuitenkin ihan tavallista että duunariperheen lapset hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin tai että maisterien lapset haluaa ennemmin raksalle tai kampaamoon.
Ootko itse tällainen luokan vaihtaja? Millä alalla olet, entä vanhempasi?
Kommentit (111)
Minun vanhempani olivat muonamies ja piika.
Minä ja mieheni keskiluokkaa eli kaulusköyhällistöä ja meidän lapset akateemisia.
Heidän lapsensa ehkä elävät vanhempiensa perinnöillä. Vielä ei tiedä kun ovat alakoululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmat maanviljelijöitä, vanhemmat teollisuusyrittäjiä, itse akateeminen.
Aloituksessa on asiavirheitä: duunarit, tarkoittaen vasemmistodunareita, ovat aina arvostaneet koulutusta luokkanousun ja hyvän elämän perusedellytyksenä. Siksi, vain siksi meillä on maksuton koulutus tässä maassa.
Kun taas oikeistopuolueissa on nojattu rahaan ja kuviteltu sen tuovan mukanaan sivistyksen. Tämä on harha; katsokaa nyt ketä tahansa kokoomuspoliitikkoa tai vaurasta persua: mitä he mistään ymmärtävät? Ei edes relevantit kansantaloustieteen perusasiat ole hallussa vaan houritaan talousliberalistisia harhoja siitä, miten vauraus valuu alaspäin.
Ei valu, paska valuu alaspäin ja vauraus kertyy rikkaimmille, ellei sitä verotuskeinoin estetä. Siksi meilläkin on erittäin heikko proggressio pääomaverotuksessa ja kova proggressio tuloverotuksessa, vaikka tuloverokertymä on vain 16 % kokonaisverokertymästä. Meidän verotus perustuu kokoomuksen luomalle harhakuvalle, jonka tarkoitus on saada palkansaajat tappelemaan keskenään akselilla etuusleikkaukset- veronkorotukset, kun oikeasti verotuksen painopisteen tulisi olla jättiomaisuuksien verottamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Minä olen 70 -luvulla syntynyt. Synnyin duunariperheeseen, vanhemmilla oli oppikoulut jääneet kesken. Olen akateemisessa vakivirassa nykyisin ja vanhempiani selkeästi varakkaampi. Mitä tulee noihin melkein kaikkiin, niin olen kanssasi eri mieltä. Ei mun luokkalaisista esim. akateemisiksi päätynyt kuin akateemisten lapset. Moni heistäkin jäi alle vanhempiensa koulutuksen.
Useimpien ystävieni lapset ja meiďän lapset ovat 70-luvulla syntyneitä ja n 70% heistä akateemisia vanhempien taustoista riippumatta.
Eteläisessä Suomessa asustelemme.
En ole noussut jos en laskenutkaan. Äiti oli yliopistokoulutettu, isä varastomies, minulla on kaksi toisen asteen tutkintoa kun en muuta keksinyt ja terveyskin petti. Lapseni ovat kumpikin korkeakoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määritelläänkö yhteiskuntaluokka ensisijaisesti koulutuksen vai tulojen perusteella? Esim. monissa miesvaltaisissa amisammateissa tienaa enemmän kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.
Oon maisteri ja rahoitusalalla töissä. Äiti siivoaja ja isä ei ole ollut elämässäni juurikaan joten hänen ammatilla tuskin on vaikutusta. En ole koskaan ajatellut tätä luokkaeroa, mutta työkaverit, alaiset, pomot ja tilintarkastajat kertoo kuinka niiden vanhemmat on esim lehtoreita Aallossa, talousjohtajia ja johtajia viroissa tai pörssiyrityksissä. Eli ympärilläni on kyllä heitä jotka kuuluvat ns samaan luokkaan vanhempiensa kanssa, mutta ei se näy kun vertaa minua ja heitä yksilöinä. Toki minä en asu Sveitsissä toisin kuin 30% työn kautta tekemisissä olevista ihmisistä tai opiskellut ulkomailla hienoissa yliopistoissa. Minulla ei ole omia lapsia, mutta jos olisi niin pitäisin normaalina kannustaa heitä opiskelemaan ja jos intoa riittää niin ulkomailla asti. Eli kai vanhempien taustalla on jotain merkistystä mutta ei Suomessa niin paljon kuin joissain maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat maanviljelijöitä, minä suvun eka ylioppilas.
Taloudellisesta näkökulmasta olen luokkapudokas. Mutta eipä se raha tuntunut vanhempia onnelliseksi tekevänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokkanousijat eivät ole kiinnostavia, sehän on tosi tavallista, mutta akateemisesta perheestä duunariammattiin ponnistavat ja heidän kokemuksensa kylläkin.
Tämä on vähän kumma aihe. Itse olen akateemisesta perheestä ja itsekin opiskelin KTM:ksi ja talousjohtajana työskentelen.
Kuitenkin kun olen maalta lähtöisin, olen saanut hirveästi osakseni dissausta ja vähättelyä, pyrkyri-syyttelyä ja herravihaa, kaikki vain siksi, että olen ekonomi.
Jotenkin siellä duunariluokissa on niin iso herraviha ettei kukaan saisi opiskella ja yrittää mitään.
Sitten mieheni on tehnyt luokkahypyn pienestä maalaistorpasta diplomi-insinööriksi. Hänen perheeltään olen kuullut mitä ihmeellisintä naisennakkoluuloa. Kun olin jo valmistunut, niin kyselivät jatkuvasti närkästyneenä, milloin oikein valmistun sairaanhoitajaksi?! Selitin aina sitkeästi, etten koskaan vaan olen jo ekonomi ja töissä.
Sitten saan kuulla kyselyä työvuoroista, eivät ymmärrä etten tee vuorotyötä ja viikonloppuni ovat aina vapaat.
Kaupan kassalla työskentelevä ystäväni mainostaa aina tekevänsä samaa työtä ja saavansa yhtä hyvää palkkaa kuin minä. En enää jaksa puuttua asiaan, vaikka hyvin tiedän, että hänen työnsä on kaukana omastani, samoin palkka.
Miehen vanhempien ilmeet oli sanoin kuvaamattomat, kun heille selvisi, että minä tienaan paljon enemmän kuin DI-mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti oli lentoemäntä, isä huoltomies. Molemmat painotti kaikille meille opiskelun tärkeyttä, ettei jouduta samoihin ammatteihin.
Tukivat pienillä palkoillaan meidän opiskelua, ja se tuotti tulosta. Veli on DI, sisko sosiaalityöntekijä ja minä lääkäri.
Kyllä olen. Vanhempani olivat postinkantaja ja toimistotyöntekijä ja he kävivät kansakoulun. Olen itse yliopistokoulutettu.
Edelleen on kylläkin niin, että vanhempien koulutustausta ennustaa todella hyvin lapsen koulutustaustan. Etenkin äidin koulutustaustalla on ratkaiseva merkitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani olivat muonamies ja piika.
Minä ja mieheni keskiluokkaa eli kaulusköyhällistöä ja meidän lapset akateemisia.
Heidän lapsensa ehkä elävät vanhempiensa perinnöillä. Vielä ei tiedä kun ovat alakoululaisia.
Eikös ne muonamiehet olleet herraskartanoissa joskus 1800-luvulla? Nykyisin varmaan puhutaan talkkarista.
Minun vanhempani ovat kouluttautumattomia maanviljelijöitä, joiden elämässä alkoholi näyttelee suurta roolia. Minusta tuli sukuni ensimmäinen maisteri, ja olen koulutukseni mukaisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Tein akateemisen luokkalaskun: opettajasuvusta kulttuurihölmöksi.
Ehkä sun vanhemmat mahdollistivat tämän "laskun"? Vai onko täällä joku, joka on duunaritaustalla ruvennut kulttuurihölmlksi? (Sori, uusi sana mulle vai oliko tossa näppäily virhe?)
Olen 70-luvulla duunari/toimihenkilö perheeseen syntynyt. Toinen vanhempi käynyt kansakoulun, toinen oppikoulun ja ylioppilas (ei kuitenkaan muuta koulua lukion jälkeen). Itse olen sukuni ensimmäinen korkeakoulututkinnon suorittanut, väitellyt tohtoriksi, ja työskentelen johtajan tehtävissä. Myös puoliso akateeminen johtaja.
Luokkanousu tuntuu sukua tavatessa (puheet, arvomaailma, näkemys asioihin jne.). Välillä surullinen olo asian vuoksi.
Minun vanhempani ovat kansakoulun käyneitä duunareita, itse kävin yliopiston ja olen asiantuntijatyössä. Vanhemmat lähinnä hämmästyi valintaa, mutta tukivat mitä pystyivät. Opiskellessa tosiaan huomasi, että useimmilla muilla oli vanhemmatkin koulutetumpia.
Olen tehnyt laskua. Äiti oli hyväpalkkainen korkeakoulutettu, joka haaveili minusta juristia tai lääkäriä. Humanistiset aineet kiinnostivat minua kuitenkin enemmän. Äiti varoitti, ettet vaan päädy huonopalkkaiseen työhön kuten esim. opettajaksi. No, päädyin toimistotöihin ja jotkut opettajat saavat kyllä parempaa palkkaa kuin minä. Lastani ei lukuhommat kiinnosta eikä tiedetä, löytääkö hän itselleen sopivaa alaa.
Äitini arvosti lukemista ja se ilmeni hänen käytöksessään esim. niin, että kokeisiin valmistautuminen ja opinnot menivät kotitöiden ohi. Jos oli jokin tärkeä koe, ei tarvinnut osallistua siivoamiseen, koska tärkeämpää oli lukea kokeeseen, jotta pääsi läpi.
Akateeminen perhe, itse olen duunariammatissa. Vähän harmittaa kun aivot pystyisivät parempaankin, mutta mielenterveys petti kun olisi pitänyt opiskella. Ehkä vielä joskus... No sisko onneksi suoritti paremmin.