Sivut

Kommentit (111)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.

Minä olen 70 -luvulla syntynyt. Synnyin duunariperheeseen, vanhemmilla oli oppikoulut jääneet kesken. Olen akateemisessa vakivirassa nykyisin ja vanhempiani selkeästi varakkaampi. Mitä tulee noihin melkein kaikkiin, niin olen kanssasi eri mieltä. Ei mun luokkalaisista esim. akateemisiksi päätynyt kuin akateemisten lapset. Moni heistäkin jäi alle vanhempiensa koulutuksen. 


Useimpien ystävieni lapset ja meiďän lapset ovat 70-luvulla syntyneitä ja n 70% heistä akateemisia vanhempien taustoista riippumatta.
Eteläisessä Suomessa asustelemme.

Riippuu sitten varmaan myös asuinpaikasta. Eteläinen Suomi on melko laaja käsite. Ihan mutu-arviosta heitän, että toisaalta maaseudun ja toisaalta isojen kaupunkien kasvatit ovat nousseet varmemmin.

Itsekin kuulun juuri 70-luvulla syntyneiden ja luokkanousun tehneiden joukkoon. Siinä varmasti auttoi uusi peruskoulu. Silti suurin osa pikkukaupungin koulun käyneistä jäi sinne pikkukaupunkiin ja suoritti korkeintaan ammattitutkinnon. Jo se oli enemmän kuin vanhemmillamme, jotka olivat siirtyneet suoraan kansakoulun penkiltä työelämään.

Enemmistö opiskelukavereista yliopistossa oli taustaltaan akateemista tai vähintään keskiluokkaisista perheistä.

Vierailija

Mieheni vanhemmat ovat eläneet elämäänsä kansakoulupohjalta, mieheni on akateemisesti koulutettu (kuten minäkin, mutta meidän perheestämme "luokkaretken" teki jo isäni aikoinaan, entisen torpparin lapsesta professoriksi). Anoppilassa ei tosin koskaan ole mitenkään havaittavissa, että he olisivat erilaista taustaa kuin yliopistossa koulutetut. Seinät ovat kirjahyllyjä täynnä, ruokapöydässä jutellaan sivistyneitä. Osa miehen sisaruksista on myös akateemisia, osa duunareita, mutta yhtä fiksua porukkaa kaikki.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Isä oli sinikaulustyöläinen, äiti kotirouva, suoritin FL -tutkinnon. Tein nousun alemmasta keskiluokasta keskiluokkaan myös työtulojen perusteella.

Vierailija

En ole tehnyt luokkanousua koulutuksellisessa mielessä, sillä isälläni oli ylempi korkeakoulututkinto ja äitinikin oli opiskellut yliopistossa kaksi vuotta luokanopettajaksi (hänen aikanaan luokanopettajan koulutus yliopistossa oli kaksivuotinen). Olen itse DI.

Mutta taloudellisessa mielessä olen tehnyt huikean nousun. Kun kuusihenkinen lapsuudenperheeni asui vuokralla rivitalokolmiossa, tyypillinen arkipäivän päivällinen oli perunat ja ruskea kastike, ja rahasta oli ainainen pula, niin oma taloudellinen asemani on ihan toinen. Omistan puoliksi mieheni kanssa 150 m2:n velattoman omakotitalon hyvältä alueelta pk-seudulta, voin ostaa kaupasta mitä mieli tekee hintaa miettimättä ja turvana on kuusinumeroinen summa sijoituksissa (eikä ensimmäinen numero summassa ole ykkönen).

Onneksi Suomessa on mahdollisuus opiskella myös ilman vanhempien taloudellista tukea opintotuella ja -lainalla. Omaisuuteni olen kerännyt ihan palkkatuloista tehdyistä sijoituksista ja niiden tuotoista ilman mitään perintöjä tai suuria onnenkantamoisia. Toki olen jo yli 50-vuotias eli olen ehtinyt olla töissä noin 30 vuotta.

Vierailija

Kirjoitin ylioppilaaksi maalaispaikkakunnan lukiosta 1980-luvun puolivälissä. Meistä 59 ylioppilaasta on (minun tietojeni mukaan) väitellyt neljä tohtoriksi. Katsoin lukion matrikkelista heidän vanhempiensa ammatit. Minä olin ainoa, jonka vanhemmilla oli selvästi akateeminen koulutus. Muiden vanhempien ammatteja oli puuseppä, huoltoasemayrittäjä, liikeapulainen ja maanviljelijä. Lisäksi oli yksi luokanopettaja, joka sen ikäisillä useimmiten oli opettajaseminaarissa suoritettu tutkinto, mutta osalla kaksivuotinen yliopistotutkinto.

Meidän tohtorien lisäksi luokkakavereistani noin kymmenellä on maisterin tai DI:n tutkinto. Heidänkään vanhemmista ei löytynyt yhtään akateemisesti koulutettua. Tyypillisin ammatti oli maanviljelijä tai emäntä, mutta muitakin löytyi, kuten kuorma-autoyrittäjä.

Vierailija

Luokkalasku keskiluokasta duunariksi. Olen huomannut, että tulen yleensä huonoiten toimeen niiden kanssa, joilla ovat nousseet duunariluokasta keskiluokkaan. Paras ystäväni on myös tuollainen, mutta hän on tuntenut minut pienestä asti ja tiedostaa, että on oppinut perheeltämme keskiluokkaisen elämäntyylin ja puhetavan, ei suinkaan yliopistosta. Ei siis katsele minua alaspäin, kuten monet muut maisteriksi ponnistaneet.

Vierailija

20 vuotiaana sinkkuna opiskelin yliopistossa toisessa kaupungissa ja olin kotona käymässä. Bussissa näin tutun rouvan, jonka tyttö oli entinen luokkakaveri ja futiskaveri. Rouva siinä sitten kehuskeli tyttärensä menestyksellä: Meidän Heidi on naimisissa k-kauppiaan kanssa ja saa keväällä lapsen.

En tiedä äitinsä taustaa, mutta Heidi oli mennyt peruskoulusta kauppikseen ja jättänyt sen kesken (löydettyään miehensä). Äiti oli silti niiin ylpeä, kun tytöllä on hieno elämä (eli miehellä on k-kauppa).

Mun äiti ois ollut kauhuissaan jos minä oisin tehnyt noin, mutta kukin tavallaan.

(Mitähän kuuluu Heidille nyt 44 vuotiaana, tai en oikeastaan edes halua tietää.)

Vierailija

Mun äidillä oli 4 sisarusta. Äiti muutti Helsinkiin, muut tahoilleen pienemmille paikkakunnille. Sisaruksilla on kullakin 2-3 lasta eli mulla on iso liuta serkkuja.

Minä ja mun sisko ollaan serkuksista ainoita yliopiston käyneitä. Johtuuko se perheestä, asuinpaikasta vai mistä, en osaa sanoa. Mutta kyllä se vaan näkyy elämässä, että tekeekö töitä esim. koulunkäynninohjaajana (peruskoulu- tai opistopohjalta) vai viestintäjohtajana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.

Minä olen 70 -luvulla syntynyt. Synnyin duunariperheeseen, vanhemmilla oli oppikoulut jääneet kesken. Olen akateemisessa vakivirassa nykyisin ja vanhempiani selkeästi varakkaampi. Mitä tulee noihin melkein kaikkiin, niin olen kanssasi eri mieltä. Ei mun luokkalaisista esim. akateemisiksi päätynyt kuin akateemisten lapset. Moni heistäkin jäi alle vanhempiensa koulutuksen. 


Useimpien ystävieni lapset ja meiďän lapset ovat 70-luvulla syntyneitä ja n 70% heistä akateemisia vanhempien taustoista riippumatta.
Eteläisessä Suomessa asustelemme.

Riippuu sitten varmaan myös asuinpaikasta. Eteläinen Suomi on melko laaja käsite. Ihan mutu-arviosta heitän, että toisaalta maaseudun ja toisaalta isojen kaupunkien kasvatit ovat nousseet varmemmin.

Itsekin kuulun juuri 70-luvulla syntyneiden ja luokkanousun tehneiden joukkoon. Siinä varmasti auttoi uusi peruskoulu. Silti suurin osa pikkukaupungin koulun käyneistä jäi sinne pikkukaupunkiin ja suoritti korkeintaan ammattitutkinnon. Jo se oli enemmän kuin vanhemmillamme, jotka olivat siirtyneet suoraan kansakoulun penkiltä työelämään.

Enemmistö opiskelukavereista yliopistossa oli taustaltaan akateemista tai vähintään keskiluokkaisista perheistä.

Sama kokemus. Ne duunariperheiden lapset jäi sinne kantahämäläiseen pikkukaupunkiin. Saivat lapsia jo nuorina ja opinnot jäivät. Siellä ollaan kaupan kassoina ja tarjoilijoina edelleen. Harva siitä porukasta on akateeminen. Sen sijaan akateemisten lapset kaikki. Olen synytnyt 1973.

Vierailija

Olen sukuni ensimmäinen ylioppilas ja sitä myöden myös ensimmäinen yliopistooon päässyt.

Koulutukseltani FM ja nyt tehnyt akateemisella alalla töitä 20 vuotta.

Mielestäni taustani on minulle etu, minut on kasvatettu niin, että jokainen pystyy siihen, mihin itse haluaa. Ei ole miesten ja naisten hommia, duunari ei ole parempi/huonompi kuin akateeminen asiantuntija.

Oppiminen on ollut minulle aina helppoa, luokanousu oli aivan selvä kohdallani. Päivääkään en ole katunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ole tehnyt luokkanousua koulutuksellisessa mielessä, sillä isälläni oli ylempi korkeakoulututkinto ja äitinikin oli opiskellut yliopistossa kaksi vuotta luokanopettajaksi (hänen aikanaan luokanopettajan koulutus yliopistossa oli kaksivuotinen). Olen itse DI.

Mutta taloudellisessa mielessä olen tehnyt huikean nousun. Kun kuusihenkinen lapsuudenperheeni asui vuokralla rivitalokolmiossa, tyypillinen arkipäivän päivällinen oli perunat ja ruskea kastike, ja rahasta oli ainainen pula, niin oma taloudellinen asemani on ihan toinen. Omistan puoliksi mieheni kanssa 150 m2:n velattoman omakotitalon hyvältä alueelta pk-seudulta, voin ostaa kaupasta mitä mieli tekee hintaa miettimättä ja turvana on kuusinumeroinen summa sijoituksissa (eikä ensimmäinen numero summassa ole ykkönen).

Onneksi Suomessa on mahdollisuus opiskella myös ilman vanhempien taloudellista tukea opintotuella ja -lainalla. Omaisuuteni olen kerännyt ihan palkkatuloista tehdyistä sijoituksista ja niiden tuotoista ilman mitään perintöjä tai suuria onnenkantamoisia. Toki olen jo yli 50-vuotias eli olen ehtinyt olla töissä noin 30 vuotta.


Pidetäänkö sitä kehuskeluna, kun kertoo tehneensä selvän taloudellisen nousun vanhempiinsa verrattuna, vai miksi tätä on alapeukutettu?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla