Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt luokkanousun tai laskun, esim. duunariperheestä akateemiseen ammattiin?
11.05.2022 |
Paljon puhutaan siitä että lapset perii vanhempiensa elämäntyylin ja arvostukset. Duunariperheissä arvostetaan käsillä tekemistä ja ammattiosaamista kun taas akateemiset vanhemmat arvostaa koulutusta jne.
Nykyään on kuitenkin ihan tavallista että duunariperheen lapset hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin tai että maisterien lapset haluaa ennemmin raksalle tai kampaamoon.
Ootko itse tällainen luokan vaihtaja? Millä alalla olet, entä vanhempasi?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
...Mitä pahaa siinä on, että haluaa tehdä työtä josta maksetaan hyvin?
Ei sinänsä mitään, mutta osa ihmisistä ajautuu tekemään töitä, joihin eivät sovellu. Osa lääkäreistä on selkeästi töissä vain rahan takia ja aiheuttavat välinpitämättöillä toimillaan oikeaa vahinkoa potilailleen. Valitettavasti "rahan takia" -työ näkyy myös huonopalkkaisissa hommissa, esim. eli sote-alalle yritetään houkutella ketä tahansa työtöntä (naisia useammin kuin miehiä) välittämättä siitä, ovatko oikeasti kykeneviä ihmisläheiseen työhön.
Toisekseen pointti on myös siinä, miten asiat ilmaisee. Ehkäpä tuonkin tekniikan DI:n vanhemmat ovat tykänneet työstään, tai jos eivät ole, niin moni muu lähihoitaja tai autonasentaja on. Silläkin on arvonsa, ja jos tulee vähän ylimielisen oloisena kertomaan omista rahoistaan, niin se ei välttämättä anna hyvää kuvaa ihmisestä. Tosin ymmärrän, että sinua ja monta muuta kiinnostaa eniten sellaiset elämäntarinat, joissa raha näyttelee pääosaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti hammaslääkäri, isä erään alan erikoislääkäri. Perheessämme on aina arvostettu korkeaa koulutusta ja heidän painostuksesta lähdin oikikseen. Opiskelujen loppuun saattaminen oli tuskaa, koska ala ei kiinnostanut. Sieltä valmistuttuani en ole tehnyt sen alan töitä vaan siirryin kulttuurialalle. Muut sisarukset lähti amikseen mutta esikoinen valmistui lääkäriksi vanhempien tavoin.
Meillä suku on ollut pienituloisia pientilallisia ja duunareita, mutta sivistyksen arvostus on kuitenkin kuulunut perheen arvoihin ja lukeminen tapoihin. Minua kannustettiin opiskelemaan, pärjäsin hyvin koulussa ja hankin akateemisen koulutuksen. Olisipa joku osannut opastaa myös verkostoitumaan opiskeluaikana, niin olisin saanut töitäkin. Nyt teen pienellä palkalla helppoa työtä, johon riittäisi vähempikin koulutus. Onneksi on sentään mukava työpaikka.
Olen. Vaimoni näes on riccaasta suwusta.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ja osa putosi. Ei ole helppoa olla siinä pienessä vähemmistössä, jota oma muut sukupolvet pitävät luuserina. Ne menestyjät tekivät maailman, johon muilla ei ole sijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tehnyt luokkalaskun, toinen vanhemmistani on yliopistoprofessori ja toinen opettaa lukiossa. Minua ei koskaan luvut kiinnostaneet kuin omaksi huviksi ja työnteko ei sitäkään vähää. Nykyään olen työtön sossupummi.
Duunariperheestä lääkäriksi. Ei ollut paljoa tukea vaan päin vastoin, että ei sinne nyt niin vaan mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kirvesmies, äiti siivoaa sairaalassa. Itse käynyt AMK:n ja työskentelen inssinä asiantuntijatehtävissä. Vanhemmat kannustivat aina käymään kouluja ja ja halusivat meille lapsille parempaa, kuin itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Ja osa putosi. Ei ole helppoa olla siinä pienessä vähemmistössä, jota oma muut sukupolvet pitävät luuserina. Ne menestyjät tekivät maailman, johon muilla ei ole sijaa.
Vanhempaani edeltävä vuosikurssi meni valmistumisen jälkeen suoraan töihin, kun taas vanhempani kurssilta meni ehkä pari, kun valmistuivat lamaan. Lopulta sairastui jo hyvin nuorena ja joutui työkyvyttömyyseläkkeelle. Oman alan töitä ei tehnyt päivääkään, muitakin töitä ehkä maksimissaan yhteensä vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
...Mitä pahaa siinä on, että haluaa tehdä työtä josta maksetaan hyvin?
Ei sinänsä mitään, mutta osa ihmisistä ajautuu tekemään töitä, joihin eivät sovellu. Osa lääkäreistä on selkeästi töissä vain rahan takia ja aiheuttavat välinpitämättöillä toimillaan oikeaa vahinkoa potilailleen. Valitettavasti "rahan takia" -työ näkyy myös huonopalkkaisissa hommissa, esim. eli sote-alalle yritetään houkutella ketä tahansa työtöntä (naisia useammin kuin miehiä) välittämättä siitä, ovatko oikeasti kykeneviä ihmisläheiseen työhön.
Toisekseen pointti on myös siinä, miten asiat ilmaisee. Ehkäpä tuonkin tekniikan DI:n vanhemmat ovat tykänneet työstään, tai jos eivät ole, niin moni muu lähihoitaja tai autonasentaja on. Silläkin on arvonsa, ja jos tulee vähän ylimielisen oloisena kertomaan omista rahoistaan, niin se ei välttämättä anna hyvää kuvaa ihmisestä. Tosin ymmärrän, että sinua ja monta muuta kiinnostaa eniten sellaiset elämäntarinat, joissa raha näyttelee pääosaa.
Jos keskustellaan luokkanoususta niin kyllä siihen nyt vaan kuuluu myös raha. Ihan olematta tippaakaan ylimielinen.
Tää on niin tätä "humble poor" hyvesignalointía kuinka ollaan niin niin parempia ihmisiä paremmilla arvoilla. Ja toinen on pinnallinen rahanahne sika jos tekee sen virheen että yhteiskuntaluokista puhuessa mainitsee palkan.
Arvomaailma ei muuttunut, vain tulo- ja elintaso. Rahalla on helppo mitata saavutettua asemaa vaikkei se kerro kokonaiskuvaa.
Mun vanhemmat oli köyhiä kouluttamattomia duunareista stadista, älykkäitä, sivistyneitä niillä eväillä mitä pystyivät saavuttamaan.
Itse olen keskiluokkainen, perheenä olemme jopa hyvätuloisia (n 140k€/v). Koulutus vastaisi ehkä amk:ta molemmilla.
Omat lapsemme ovat kaikkea mahdollista - yksi duunari, 2 amk ja yksi akateeminen (puolisoilla samat). Elintaso jopa korkeampi kuin meillä. Arvomaailma yhä se minkä isovanhempien ja vanhempien perintönä ovat omaksuneet.
Ihmisiä ei arvoteta rahan tai koulutuksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa kyllä. Tosin kävin ensiksi amiksen ja tein jonkin aikaa sitä koulutusta vastaavaa työtä, kunnes menin AMK:hon.
En todellakaan. Olen pysytellyt tiukasti omassa, pitkän perinteen karsinassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti on duunari/työtön ja isä DI. Me kaikki lapset käytiin ammattikoulu ja ollaan duunareita. Isän mielestä olis ehdottomasti pitänyt käydä lukio ja jatkaa siitä ylöspäin. Mutta minkäs teet, kun koulun penkillä istuminen tuntui älyttömän tylsältä touhulta. Olen nykyään kuitenkin omalla alalla esimies, joten ei valittamista. Jos tekisin työtä pelkästään tietokoneella tylsistyisin kuoliaaksi. Tarvitsen oheen myös fyysistä työtä ja käsillä tekemistä, mutta en voisi ottaa esim. kirurgin tai lääkärin paineita onnistumisesta. Raha ei ole mulle niin tärkeää vaan se, että pidän työstäni ja olen onnellinen.
Mun isä peruskoulun käynyt yrittäjä, äiti käynyt jonkun ammattikorkeaa (?) vastaavan sihteerikoulutuksen. TÖitä tehnyt eläessään tosi vähän (pers.häiriön takia ei tule mitään). Mulle mummo maksoi lukiokirjat ja pääsykoekurssit ja olen lakimies ja ekonomi eli tuplamaisteri. Ketään muuta akateemista ei suvussa ole. Varakas en kuitenkaan etenkään koulutukseen nähden ole mutta en nyt siihen mene syvemmin.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Minä olen 70 -luvulla syntynyt. Synnyin duunariperheeseen, vanhemmilla oli oppikoulut jääneet kesken. Olen akateemisessa vakivirassa nykyisin ja vanhempiani selkeästi varakkaampi. Mitä tulee noihin melkein kaikkiin, niin olen kanssasi eri mieltä. Ei mun luokkalaisista esim. akateemisiksi päätynyt kuin akateemisten lapset. Moni heistäkin jäi alle vanhempiensa koulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella hölmöä nykyään korostaa perhetaustaa yhtään kenelläkään. Moni tutkimus nojaa edelleen siihen. Eikö se ole epätasa-arvoistavaa, ihmisarvoa alebtavaa ja asenteita ylläpitävää, jos mikään?!
Niin, moni tutkimus nojaa siihen, koska perhetaustalla on TUTKITUSTI iso vaikutus ihmisen moniin myöhempiin valintoihin. esim. ammatti, puoliso, lastenkasvatus, jne.
Sehän on vain hyvä asia, että tutkimuksilla tuodaan esiin, minkälainen epätasa-arvo vallitsee mahdollisuuksissa edetä elämässä riippuen siitä, minkälainen tausta ihmisillä on. Itse tutkimukset eivät luo epätasa-arvoa, vaan ne paljastavat sitä ympäröivästä maailmasta. Tai no, jos hiuksia halotaan, voivathan tutkimukset luoda epätasa-arvoa, jos niitä tehdään vain yhdestä kapeasta aiheesta laajassa kokonaisuudessa tai vain yhdestä näkökulmasta, mutta siitä tässä ei varmastikaan ollut puhe.
Itse tunnistan selvästi olevani kahden luokan kansalainen työn ja toisaalta taustan puolesta, enkä tunne kuuluvani puhtaasti kumpaankaan sakkiin.
Tavallaan olen siirtynyt luokasta toiseen. Vanhempani olivat akateemisia työntekijöitä asiantuntija-ammateissa. Itse olen siirtynyt omistavaan luokkaan ja elän pääomatuloilla. Elintasossa ei ole suurta eroa, mutta henkisesti ero on olemassa.
Tavallaan. Menin varakkaan miehen kanssa naimisiin. Lasta voidaan viedä museoon ja teatteriin, pääsee harrastamaan, voidaan matkustaa ja asutaan mukavasti. Omilla tuloillani (lähihoitaja) tämä ei onnistuisi.
Joskus mietin lapseni lapsuutta ja sitä, kuinka erilaisena maailma näyttäytyy hänelle kuin minulle lapsena. Meillä oli kaikesta pulaa ja se vaikutti kaverisuhteisiinkin; en kehdannut mennä synttäreille kun ei ollut varaa lahjaan. Ei käyty koskaan yhtään missään. Oli vaan koti ja koulu. Joskus sukulaisten mökki tai mummola.
Raksapuolen amis, olin kattoasentaja ja nyt saman firman myyjä. Ni mihin luokkaan kuulun?