Lue keskustelun säännöt.
Oletko tehnyt luokkanousun tai laskun, esim. duunariperheestä akateemiseen ammattiin?
11.05.2022 |
Paljon puhutaan siitä että lapset perii vanhempiensa elämäntyylin ja arvostukset. Duunariperheissä arvostetaan käsillä tekemistä ja ammattiosaamista kun taas akateemiset vanhemmat arvostaa koulutusta jne.
Nykyään on kuitenkin ihan tavallista että duunariperheen lapset hakeutuu korkeakoulutusta vaativiin asiantuntijatehtäviin tai että maisterien lapset haluaa ennemmin raksalle tai kampaamoon.
Ootko itse tällainen luokan vaihtaja? Millä alalla olet, entä vanhempasi?
Kommentit (111)
Oon tehnyt täydellisen mahalaskun. Oon työtön luuseri merkonomin papereilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on todella hölmöä nykyään korostaa perhetaustaa yhtään kenelläkään. Moni tutkimus nojaa edelleen siihen. Eikö se ole epätasa-arvoistavaa, ihmisarvoa alebtavaa ja asenteita ylläpitävää, jos mikään?!
Niin, moni tutkimus nojaa siihen, koska perhetaustalla on TUTKITUSTI iso vaikutus ihmisen moniin myöhempiin valintoihin. esim. ammatti, puoliso, lastenkasvatus, jne.
Isä on akateeminen, äiti duunari. Minusta tuli molempia: ensimmäinen ammatti on sama kuin äidilläni ja toinen on ns. kulttuurihölmö, kuten isäkin aikanaan.
Kyllä. Vanhemmat duunareita. Minä olen perheen ensimmäinen korkeasti koulutettu, eli tradenomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
...
Mitä pahaa siinä on, että haluaa tehdä työtä josta maksetaan hyvin? Tai kouluttautuu siksi että on kyllästynyt perheensä köyhyyteen? Ehkä ei teillä näkynyt, mutta 90luvun lama oli meillä kova pudotus kun isä joutui työttömäksi ja sitten eläkeputkeen. Kyllä se kitkuttaminen vaikutti siihen että mä halusin nimenomaan IT-alalle, jotta töitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat oli hyvin pienituloisia yrittäjiä, joilla ei muuta koulutusta kuin kansakoulu. Ehkä juuri siksi kouluttautumista arvostettiin kovasti. Lapsista yksi on ns. duunarihommissa, yksi asianajaja, yksi johtaja-asemassa ja yksi tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Jep, vanhemmat täysin kouluttamattomia duunareita. Itsellä kaksi maisterintutkintoa. Eivät arvosta koulutusta ja täysin ilman tukea koulutin itseni. Ikävä kyllä tämä teki minusta heidän silmissään "herran", jota toki vihataan niinkuin muitakin "itsensä paremmiksi luulevia". En ole ollut vuosiin tekemisissä.
Minulla on samantyyppinen tilanne. Vanhemmat täysin kouluttamattomia, mutta itse olen saavuttanut paljon ja olen hyväpalkkaisessa työssä. Sen sijaan että olisin saanut jotain kannustusta, tukea tai kehuja, olen saanut pelkkää vähättelyä, haukkumista ja syyllistämistä. Minäkään en ole enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani ovat yliopistotaustaisia, maistereita. Heidän mielenterveys ja muiden ongelmien vuoksi elimme kuitenkin lapsuuteni hyvin epävakaista ja vähävaraista, raskasta elämää.
Vanhemmat siskoni ovat käyneet vain lukion, ja minulla taas amis- ja AMK-tutkinto. Kaksi vanhinta serkusta on nyt lukiossa, ja näyttävät suuntaavan yliopistoon. Sanoisin siis, että tietysti luonteella ja matemaattisella-/lukuälyllä on vaikutusta, mutta myös elämän kuormittavuudella ja sillä, miten terve elämän pohja on ollut. Usein se on ennemmin usko, joka loppuu kuin kykeneminen.
Siksi ei ole mielestäni ihme, että aikanaan köyhien perheiden duunareiden lapsista on voinut tulla korkeasti koulutettuja.
Vanhemmat akateemisia, itse yritän päästä vanhempien nurkista pois yli kolmikymppisenä mikä on vaikeaa psyykkisen epävakauden takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Tämä kommentti kuvastaa luokkanousijan arvomaailmaa. Rahaa.
...Mitä pahaa siinä on, että haluaa tehdä työtä josta maksetaan hyvin? Tai kouluttautuu siksi että on kyllästynyt perheensä köyhyyteen? Ehkä ei teillä näkynyt, mutta 90luvun lama oli meillä kova pudotus kun isä joutui työttömäksi ja sitten eläkeputkeen. Kyllä se kitkuttaminen vaikutti siihen että mä halusin nimenomaan IT-alalle, jotta töitä riittää.
Sama. Kun jouduin muuttamaan kotoa 17-vuotiaana, olin vuosikausia rutiköyhä. Todellakin halusin ammatin ja työn jossa en joudu jatkamaan lapsuuden ja nuoruuden köyhyydessä, niin stressaavaa se oli. Raha antaa turvaa, etenkin kun ei ole minkäänlaista suvun turvaverkkoa.
T. Se vanhempiensa hylkäämäksi tullut "herra"
Juu, mulla oli enemmän koulutusta ja nuorena hienompi asunto kuin vanhemmilla. Ai niin, siis laskun tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat olivat aikoinaan vain peruskoulun käyneitä, mutta molemmat päätyi nuorena toimistohommiin, toinen jopa esimiestehtäviin, joten en tiedä voiko duunariksi kutsua?
Itselläni taas lukio-amk tausta + yliopisto-opintoja. Kai tässä jonkinlainen muutos on, vaikka toimistossa minäkin :D Tosin asiantuntijatehtävissä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon esimiehenä konepajalla, tekniikan DI. Mutsi lähihoitaja ja faija autonasentaja. Oon 37v ja varmaan tienannut jo nyt enemmän kuin kumpikaan niistä koskaan.
Ap unohti mainita sen ihmisryhmän, jota raha kiinnostaa kaikkein eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperilla joo, mutta todellisuudessa minulla menee jopa huonommin kuin vanhemmillani.
T. Ensimmäinen maisteri kummassakin suvussa
Minun isä on (nykyään emeritus)professori ja äidilläkin pari maisterintutkintoa, sisko myös tohtori. Minulla alempi korkeakoulututkinto. Mieheni on duunariperheestä, äitinsä tosin nykyisellään edennyt kaupan kassasta myymäläpäälliköksi ja isänsä yrittäjäksi. Mies on virkamies, asiantuntijatöissä ja veljensä insinööri. Ei kovin suurta luokkahyppyä, toisin kuin pientilallisperheestä yliopistoon menneillä vanhemmillani. Tavallaan kipuilen kyllä edelleen sitä, että pitäisikö minunkin opiskella vielä lisää. Vielähän sitä ehtii.
Vierailija kirjoitti:
Jep, vanhemmat täysin kouluttamattomia duunareita. Itsellä kaksi maisterintutkintoa. Eivät arvosta koulutusta ja täysin ilman tukea koulutin itseni. Ikävä kyllä tämä teki minusta heidän silmissään "herran", jota toki vihataan niinkuin muitakin "itsensä paremmiksi luulevia". En ole ollut vuosiin tekemisissä.
Vanhempasi ovat oikeassa tuosta"itseään paremmaksi luulemisessa" palsta on täynnä näitä mukavarakkaita korkeastikoulutettuja, jotka pitävät itseään parempina kuin kouluttamattomia duunareita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, vanhemmat täysin kouluttamattomia duunareita. Itsellä kaksi maisterintutkintoa. Eivät arvosta koulutusta ja täysin ilman tukea koulutin itseni. Ikävä kyllä tämä teki minusta heidän silmissään "herran", jota toki vihataan niinkuin muitakin "itsensä paremmiksi luulevia". En ole ollut vuosiin tekemisissä.
Vanhempasi ovat oikeassa tuosta"itseään paremmaksi luulemisessa" palsta on täynnä näitä mukavarakkaita korkeastikoulutettuja, jotka pitävät itseään parempina kuin kouluttamattomia duunareita
Mikä sinua vaivaa? Katkeruus kun hukkasit oman elämäsi.
Mun äiti on asianajaja, isä DI. Mä oon amk pohjalta yrittäjä ja koen itteni duunariksi, kun kuitenkin ite teen firmassani kaiken työn. Paperityöt tekee tilitoimisto.
70-luvulla syntyneistä melkein kaikki teki luokkanousun.
Tässä oli puhetta työstä ja ammatista, ei vapaa-ajan vietosta. Monissakaan "white collar" töissä ei tarvii käsillä tekemistä, koska tietokoneet. Kotona rempatessa on tietty kiva jos osaa nikkaroida ja tuntee hyvän sähkärin ja putkarin.