Puolisoni syyllistää ja halveksuu minua kun haluan ottaa lopputilin nykyisestä työstäni

Mikset jää saikulle burn outin takia? Ei ole pakko ottaa lopareita heti, muutama kuukausi saikkua niin ehdit miettiä rauhassa mitä kannattaisi tehdä.

Kannattaa etsiä ensin uusi työ, työttömänä työllistyminen on vaikeampaa.

Mitään halveksumista en kyllä puolisolta kuuntelisi, vakavan keskustelun paikka.

Ota lopputili vasta sitten kun olen pedannut valmiiksi uuden työpaikan. Onhan se nyt selvää, että jos tuosta vain otat lopputilin niin jäät tyhjän päälle, ja ikäsi huomioiden jopa loppuiäksi. Se olisi elämäsi tyhmin päätös.

Aavaa silmäsi ja katso ympärillesi.

Uuden alan opiskelu?

Otat loparit sitten, kun pärjäät ilman miehen rahoja. Joko uuden työpaikan avulla tai ilman. Entä jos asia olisi toisin päin?

Ala opiskella ja ota opintovapaata

Kyllä se vaan on niin, että jos et pääse muihin töihin ollessasi jo työssä, niin se on vielä paljon vaikeampaa sitten kun olet työtön. En minäkään tykkäisi jos puolisoni päättäisi yhtäkkiä ottaa riskin joutua pitkäaikaistyöttömäksi. Sen sijaan jos hän inhoaisi työtään niin minulle sopisi kyllä, että hän vaihtaisi pienipalkkaisempaan työhön, jos se on sitä mitä hän haluaa.

Olen sitä mieltä, että ota loparit. :)

Minun tarinani:

Olin huonossa työssä ja voin huonosti. Lopulta tein päätöksen, että irtisanoudun oliko kuluvan viikon lopussa vai sitä seuraavana, mutta kuitenkin olin päättänyt selkeän päivän milloin sen teen. Heti päätöksestä mieli muuttui paremmaksi ja ajan myötä vaan siivoilin sähköpostia valmistautuen siihen että työt loppuu että käyn hyvissä ajoin vuosien viestit läpi ja muutenkin kaikki suorittamispaine loppui päätöksen myötä.

Sitten kävikin niin, että suurinta stressiä aiheuttanut tekijä poistui työpaikaltani ja lopulta jatkoin töissä tuotannollisista syistä työn loppumiseen saakka.

Eli minun vinkkini on: tee päätös joka auttaa sinua hyvinvoinnissa niin universumi on sinulle suopea ja voi sattua yllättäviäkin positiivisia käänteitä. :)

Mitä pelättävää sinulla on? Tuossa iässä ei pitäisi enää olla ainakaan niitä taloudellisia paineita. 

Mitä sinä oletat saavasi tilalle? Tämä maa on tällä hetkellä sekaisin ja se näkyy työelämässäkin. Työuupumus on ohittanut tilastoissa tuki- ja liikuntaelinsairaukset sairausloman syynä.

Mitä annettavaa sinulla on työnantajille?

sitten kun statuksena on "työtön" niin hakemuksetkin menee suoraan romukoppaan etkä pääse koskaan edes haastatteluvaiheeseen

Samankaltaisia ajatuksia omassa työpaikassani. Lopareita ei kuitenkaan kannata suoraan ottaa, tyhjän päälle jääminen voi olla kohtalokasta. Toki jos sinulla on vedenpitävä suunnitelma esim. opintoihin liittyen tai yrittäjäksi hyppäämiseksi, niin sitten miksipä ei.

Kuulostaa kuitenkin, että jos menet työterveyteen kertomaan tilanteesi, saisit sieltä apuja. Olet varmaan niin poikki, ettei vaihtoehdot näyttäydy kovinkaan kirkkaana. Sairauslomalle työuupumuksen vuoksi, työnohjausta, työn uudelleen järjestelyä, sisäistä siirtoa, työnkiertoa tms. Toivottavasti keinot löytyvät. Rohkeutta ja voimia prosessin aloittamiseen sinulle!

Mitä siellä työpaikalla on sanottu, kun olet tuonut esille epäkohtia jotka on uuvuttanut sinut? Kolmikanta neuvottelu pidetty?

Älä odota, että sairastut enempää vaan toimi heti. Henkinen toipuminen vie silti aikaa koska tilanne on kestänyt pitkään. Tilannettasi ei voi ymmärtää kuin sellainen joka on kokenut saman joten mieheltäsi et saa välttämättä koskaan ymmärrystä. Sinun mielenterveytesi on tärkein nyt. Kyllä te selviätte!

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että ota loparit. :)

Minun tarinani:

Olin huonossa työssä ja voin huonosti. Lopulta tein päätöksen, että irtisanoudun oliko kuluvan viikon lopussa vai sitä seuraavana, mutta kuitenkin olin päättänyt selkeän päivän milloin sen teen. Heti päätöksestä mieli muuttui paremmaksi ja ajan myötä vaan siivoilin sähköpostia valmistautuen siihen että työt loppuu että käyn hyvissä ajoin vuosien viestit läpi ja muutenkin kaikki suorittamispaine loppui päätöksen myötä.

Sitten kävikin niin, että suurinta stressiä aiheuttanut tekijä poistui työpaikaltani ja lopulta jatkoin töissä tuotannollisista syistä työn loppumiseen saakka.

Eli minun vinkkini on: tee päätös joka auttaa sinua hyvinvoinnissa niin universumi on sinulle suopea ja voi sattua yllättäviäkin positiivisia käänteitä. :)

Hetkinen. YmmärInkö oikein että suosittelet APlle lopareita, vaikka itse et niitä samassa tilanteessa ottanut ja jatkoit samassa duunissa päätyyn asti?

No en minäkään hyvällä katsoisi, jos puoliso irtisanoutuisi ja olisi karenssin ajan täysin tuloton.

Minulla on aivan sama tilanne, mutta olen jo yli viisikymppinen. Olen etsinyt uusia töitä ja kerran jo melkein tärppäsi. Tulin toiseksi yli 40 hakijan joukosta. Harmittaa niin vietävästi, oli mukava työ palkkakin olisi ollut monta sataa nykyistä parempi.

En halua irtisanoutua ennen kuin olen löytänyt uuden työn, mutta riippuu niin paljon työnantajasta haluavatko palkata kolme- vai viisikymppisen. Missään tapauksessa en jaksa eläkeikään asti olla nykyisessä työssä, jossa palkka on huono, työtäni ei arvosteta ja tuntuu kuin minua pidettäisiin itsestäänselvyytenä. Työmäärä lisääntyy koko ajan eikä eläkkeelle jäävien tilalle palkata uusia.

Puolentoistavuoden etätyön aikana esimieheni ei kertaakaan kysynyt kuulumisiani eikä sitä kuinka jaksan. Lisäksi työni on muutenkin todella yksinäistä, sillä minulla ei työpaikalla ole mitään tiimiä, johon kuuluisin vaan työni luonteen vuoksi olen itse oma tiimini. Muilla on työyhteisössä kehittämis- ja työhyvinvointipäiviä, mutta minä vaan raadan nekin päivät yksin. Tuntuu, että olen aivan umpikujassa. Herään ap: n tavoin aamuyöllä, olen ärtynyt kotona ja kaadaan kaiken turhautuneisuuteni ja työstressin miesparkani niskaan.

Älä ap anna periksi, yritä löytää uusi työ ennen kuin irtisanoudut ja jää tosiaan vaikka sairaslomalle, niin saat vähän toipumis- ja miettimisaikaa. Itse olisin valmis ottamaan vastaan vähän huonompipalkkaisenkin työn kunhan se olisi vähemmän stressaavaa. Kyllä omaan elämänlaatuunkin pitää panostaa ja elämässä pitää olla muutakin kuin vain työ, varsinkin kun se vie kaiken energian ja elämänilon.

Järki käteen. Miehesi pelkää jo nyt taloutenne romahtamista. Jos olet sairas, hae lomaa. Työsuojeluvaltuutettu voi auttaa työpaikan ongelmissa. Etsi uutta työpaikkaa heti. Ei leipäpuuta voi jättää.

Suurin osa uuteen työpaikkaan valittavista on ammatinvaihtajia, ei työttömiä. Työllistymismahdollisuutesi heikkenevät sillä hetkellä, kun jäät työttömäksi. Eli ensin työpaikka, sitten irtisanoutuminen,