Lue keskustelun säännöt.
Puolisoni syyllistää ja halveksuu minua kun haluan ottaa lopputilin nykyisestä työstäni
09.11.2021 |
Työyhteisö on ahdistava ja esimies from Hell. Valvon stressin takia öitäni ja hiukset putoaa päästä tämän johdosta. Vatsa ripulilla jo iät ajat. Tämä tilanne syö minua niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Emme ole varakkaita ja yhteiset rahat ollut alusta asti. Ymmärrän hänen huolen. Olen hakenut muita töitä ja käynyt haastatteluissakin, mutta ei ole tärpännyt. Olen jo 47 vuotias. Pitäisikö mun vaan tyytyä tähän nykyiseen työhön ja säännölliseen palkkapäivään vai uskallanko toisen estelyistä huolimatta ottaa loparit?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Olen tullut sietokykyni päähän ja kaiken uhallakin olen nyt hetki sitten irtisanoutunut. Ensin koin pakokauhua ja luulin että pyörryn, mutta nyt hetken asiaa sulateltuani alkaa tuntumaan ihan erilaiselta, siis sellainen kuristava tunne vatsassa ja kurkussa alkaa höllentyä. nyt lähtee liuta työhakemuksia ja ilmottaudun myös sijaistamaan.
On meillä vähän säästöjä, ettei ihan tyhjän päälle jouduta ja uskon vahvasti että asioilla on tapana järjestyä. Hui kun jännittää.
AP
Hui kun jännittää ei lupaa hyvää vatsasi kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Olen tullut sietokykyni päähän ja kaiken uhallakin olen nyt hetki sitten irtisanoutunut. Ensin koin pakokauhua ja luulin että pyörryn, mutta nyt hetken asiaa sulateltuani alkaa tuntumaan ihan erilaiselta, siis sellainen kuristava tunne vatsassa ja kurkussa alkaa höllentyä. nyt lähtee liuta työhakemuksia ja ilmottaudun myös sijaistamaan.
On meillä vähän säästöjä, ettei ihan tyhjän päälle jouduta ja uskon vahvasti että asioilla on tapana järjestyä. Hui kun jännittää.
AP
Hieno juttu ja rohkea veto. Nyt vain ovet auki kaikelle uudelle. Tervetuloa uljas uusi elämä.
Vau villiä, irtisanouduit! Mutta eikö teillä irtisanoutuneita haastatella mitenkään lähdöstä? Meillä esimiehen pitää haastatella ja kysyä syyt jos joku yllättäen jättää eroilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pelättävää sinulla on? Tuossa iässä ei pitäisi enää olla ainakaan niitä taloudellisia paineita.
Mitä sinä oletat saavasi tilalle? Tämä maa on tällä hetkellä sekaisin ja se näkyy työelämässäkin. Työuupumus on ohittanut tilastoissa tuki- ja liikuntaelinsairaukset sairausloman syynä.
Miten niin ei taloudellisia paineita? Monilla on vielä lapsetkin kotona ja asuntolainaa tuossa iässä. Kun täytän 47v niin meidän kuopus tulee olemaan 9v. Kyllä silloin vielä rahaa tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään hyvällä katsoisi, jos puoliso irtisanoutuisi ja olisi karenssin ajan täysin tuloton.
Katsoisitko mielummin masentunutta työkyvytöntä? Jos tuollainen ap:n mainitsema tila jatkuu pitkään niin siinä menettää terveytensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään hyvällä katsoisi, jos puoliso irtisanoutuisi ja olisi karenssin ajan täysin tuloton.
Katsoisitko mielummin masentunutta työkyvytöntä? Jos tuollainen ap:n mainitsema tila jatkuu pitkään niin siinä menettää terveytensä.
Ja seuraus on siinäkin tapauksessa sairausloma ja potkut.
Ensisijaisesti sairauslomalle jollei uutta työtä ole edessä. Työllistyminen on muutenkin vaikeaa ja työttömänä se vaikeutuu huomattavasti lisää. Lisäksi irtosanoutuessa saat karenssia. En ihmettele yhtään että miehesi hankaa vastaan sillä koko perheen taloudellinen kannatteleminen putoaisi hänen harteilleen.
Voisitko tehdä nykyistä työtä 80% työajalla jaksamisen parantamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään työtä tekemällä on vaikea tai mahdotonta rikastua niin että "50- tai 60-vuotias ei tarvitsisi työtä elääkseen". Tai en minä ainakaan ole löytänyt sitä kultasuonta.
Jokaisena aamuna on herättävä ja lähdettävä elättämään itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mikset jää saikulle burn outin takia? Ei ole pakko ottaa lopareita heti, muutama kuukausi saikkua niin ehdit miettiä rauhassa mitä kannattaisi tehdä.
Sairasloman syyksi täytyy ilmoittaa masennus, ei uupumus.
Jos masennus on paha VOIT päästä eläkkeelle. Tai voit päästää työkokeilun muulle alalle, jos entiseen ei terveyden takia voi palata.
Nyt ensin lääkäriin, hep, hep!
Ja kerrot suoraan miten aha sinun on olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pelättävää sinulla on? Tuossa iässä ei pitäisi enää olla ainakaan niitä taloudellisia paineita.
Mitä sinä oletat saavasi tilalle? Tämä maa on tällä hetkellä sekaisin ja se näkyy työelämässäkin. Työuupumus on ohittanut tilastoissa tuki- ja liikuntaelinsairaukset sairausloman syynä.
Miten niin ei taloudellisia paineita? Monilla on vielä lapsetkin kotona ja asuntolainaa tuossa iässä. Kun täytän 47v niin meidän kuopus tulee olemaan 9v. Kyllä silloin vielä rahaa tarvitsee.
Voi luoja, miksi ihmeessä teet noin vanhana lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin että tuon ikäisenä on hankala työllistyä, Tiedät itsekin että ei ylimääräistä rahaa ole ja silti haluat lopettaa työnteon kun niin ahdistaa töissä. Eli haluat heittäytyä elätettäväksi ihmiselle jolla ei olisi varaa elättää muita ja loukkaannut kun kumppanisi ei ole samaa mieltä asiasta. Luulisi tuon ikäisen tietävän että elämä on rankkaa ja kallista suomessa. Harvalla on työpaikka josta oikeasti tykkää mutta se elanto on hommattava joka tapauksessa
Tuollaisilla oireilla, mitä ap:lla on, on vainaja jos yrittää sinnitellä töissä. Eihän kyse ollut mistään lievästä kyllästymisestä töihin, vaan kokonaisvaltaisesta väsymisestä ja kehon valtavasta stressitilasta. Noin ei voi jatkaa. Joku aamu keho kieltäytyy tottelemasta.
Sairaslomalle ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just.
Klo 7.42 "pitäisikö irtisanoutua ja mies vastustelee"
Klo 10.02: "irtisanouduin nyt sitten. Kyllä elämä kantaa ja säästöjäkin on."
Tää on luultavimmin provo.
Mutta jos ei ole, niin todellakin toivon, että mies nostaa säästöt ja lähtee litomaan saman tien. Siinähän sitten saa neitirouva etsiä itseään ihan keskenään.
Pallopäät täällä uskoo ihan kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Just.
Klo 7.42 "pitäisikö irtisanoutua ja mies vastustelee"
Klo 10.02: "irtisanouduin nyt sitten. Kyllä elämä kantaa ja säästöjäkin on."
Tää on luultavimmin provo.
Mutta jos ei ole, niin todellakin toivon, että mies nostaa säästöt ja lähtee litomaan saman tien. Siinähän sitten saa neitirouva etsiä itseään ihan keskenään.
No ei se aloitus mikään provo ollut, enkä edes ymmärrä miksi joku tuollaisesta provosoituisi. Kyllä mä varmaan olin jo jonkinlaisen päätöksen mielessäni tehnyt aloitusta kirjoittaessani, mutta halusin lukea mielipiteitä. Töissä sattui aika pieni ja mitätönkin tapahtuma mikä sai lopulta kupin menemään lopullisesti nurin.
Miksi puolisoni pitäisi saada yksin kaikki säästömme jotka ollaan kuitenkin yhdessä säästetty?
Olen nyt kertonut hänellekin asiasta, mutta yllättäen hän otti asian yllättävän rauhallisesti.
Voi olla että vielä muhun iskee katumus ja pelko, mutta yritän ajatella että näin oli kuitenkin paras. Kuukauden vielä kuitenkin töissä ja aion hakea kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin työpaikkoihin. Sijaistamaan tiedän ainakin pääseväni.
AP
Ilmeisesti irtisanoudut samalla sekä työstä että parisuhteesta. Valmistaudu siihen sitten.
Miksi monet olettavat, että aloittaja on nainen? Hän ei ole maininnut omaa eikä puolison sukupuolta. Omassa tuttavapiirissä vastaavaa ovat pohtineet ja tehneet molemmat sukupuolet, ehkä vielä tyypillisemmin miehet.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti irtisanoudut samalla sekä työstä että parisuhteesta. Valmistaudu siihen sitten.
Aika jännä parisuhde olisi, mihin kelpaa vain maksukykyiset.
Vierailija kirjoitti:
Mikset jää saikulle burn outin takia? Ei ole pakko ottaa lopareita heti, muutama kuukausi saikkua niin ehdit miettiä rauhassa mitä kannattaisi tehdä.
Loppuunpalaminen ei ole diagnoosi, jolla irtoaa sairaslomaa. Siitä väännetään keskivaikea masennus, josta tulee omalla tavallaan riippakivi.
Mutta ap:lla on tosiaan valinnan paikka. Oma jaksaminen tai karenssi ja työttömyystuki. Sillä siinä kohtaa, kun tiput työttömäksi, et todennäköisesti pääse enää yhteenkään työhaastatteluun.
Eksäni tosiaan teki tuon parikymmentä vuotta sitten. Oli perhettä ja velkaa ja minä jo valmiiksi tienasin ne isommat tulot päivystämällä itseni kipeäksi ja voimani loppuun.
No, sillai siitä miehestä eksä tulikin. Pari vuotta sitä kattelin lorvimassa kotona, sitten ymmärsin heittää sen pihalle.
Itse tiedän, että puolisollani on sen verran säästöjä ja sijoituksia, että tuo aika ei olisi mitenkään meiltä pois, jos puolisoni voisi huonosti työssään. Lähes viisikymppisen ei pitäisi olla riippuvainen työstä.