Puolisoni syyllistää ja halveksuu minua kun haluan ottaa lopputilin nykyisestä työstäni
Työyhteisö on ahdistava ja esimies from Hell. Valvon stressin takia öitäni ja hiukset putoaa päästä tämän johdosta. Vatsa ripulilla jo iät ajat. Tämä tilanne syö minua niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Emme ole varakkaita ja yhteiset rahat ollut alusta asti. Ymmärrän hänen huolen. Olen hakenut muita töitä ja käynyt haastatteluissakin, mutta ei ole tärpännyt. Olen jo 47 vuotias. Pitäisikö mun vaan tyytyä tähän nykyiseen työhön ja säännölliseen palkkapäivään vai uskallanko toisen estelyistä huolimatta ottaa loparit?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti irtisanoudut samalla sekä työstä että parisuhteesta. Valmistaudu siihen sitten.
Aika jännä parisuhde olisi, mihin kelpaa vain maksukykyiset.
Tämän takia en suosittele menemään kenenkään kanssa yhteen. Sinkkuna voit valita missä elät ja mitä työtä teet. Varsinkin lapsettomana saat elää melko vapaata elämää. Teet töitä oman jaksamisen mukaan ,etkä kanna huolta huomisesta.
Yleisimmät syyt loppuunpalamiseen:
- Melusaaste ulkona sekä sisällä
- Työkaverit
- Perhe
- Kohtuuttomat vaatimukset työpaikalla
- Liian isot menot, pieni palkka
- Kehno työterveydenhuolto
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään työtä tekemällä on vaikea tai mahdotonta rikastua niin että "50- tai 60-vuotias ei tarvitsisi työtä elääkseen". Tai en minä ainakaan ole löytänyt sitä kultasuonta.
Jokaisena aamuna on herättävä ja lähdettävä elättämään itseään.
No moni perii vanhempansa jolloin tulee se taloudellinen riippumattomuus työpaikasta ja alat ajattelemaan työ mielekkyyttä jolloin huono työ ja työnatja saavat heti jäädä, näin tein itsekin heti kun oli mahdollista.
Näin jälkikäteen ajateltuna voisi jopa katkeroitua että miksi ihmeessä olin sellaisessa työpaikassa mikä oli henkisesti todella kuluttavaa ja ahdistavaa ja siitä hommasta ei olisi selvinnyt terveenä eläkkeelle koskaan.
Tuohan on nuori vielä. Kun olen 47 on lapset 3 ja 6.
Sekös sua ärsyttää ;)