Puolisoni syyllistää ja halveksuu minua kun haluan ottaa lopputilin nykyisestä työstäni

En kyllä suosittele, että jätät työpaikan vapaaehtoisesti ja jäät tyhjän päälle. Sanoit, että et ole varakas, eli jäisikö seuraavan kuun lainojen tai vuokrien maksut maksamatta heti? Tuo, mitä aiemmin kommentoitiin on ihan totta, eli näytät paremmalta uusien työnantajien silmissä, jos sinulla on työpaikka eikä niin, että olet työtön työnhakija. Voisiko joku kaveri tai vaikka ihan HR-ammattilainen katsoa cv:täsi kuntoon, jos et pääse haastatteluihin? Entä löytyykö vaikka lähipiiristäsi joku, joka viihtyy hyvin työssään ja voisi suositella omaa työpaikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sitä mieltä, että ota loparit. :)

Minun tarinani:

Olin huonossa työssä ja voin huonosti. Lopulta tein päätöksen, että irtisanoudun oliko kuluvan viikon lopussa vai sitä seuraavana, mutta kuitenkin olin päättänyt selkeän päivän milloin sen teen. Heti päätöksestä mieli muuttui paremmaksi ja ajan myötä vaan siivoilin sähköpostia valmistautuen siihen että työt loppuu että käyn hyvissä ajoin vuosien viestit läpi ja muutenkin kaikki suorittamispaine loppui päätöksen myötä.

Sitten kävikin niin, että suurinta stressiä aiheuttanut tekijä poistui työpaikaltani ja lopulta jatkoin töissä tuotannollisista syistä työn loppumiseen saakka.

Eli minun vinkkini on: tee päätös joka auttaa sinua hyvinvoinnissa niin universumi on sinulle suopea ja voi sattua yllättäviäkin positiivisia käänteitä. :)

Hetkinen. YmmärInkö oikein että suosittelet APlle lopareita, vaikka itse et niitä samassa tilanteessa ottanut ja jatkoit samassa duunissa päätyyn asti?

Kyllä!

Yritä kuitenkin hakea ensin sairauslomaa muutaman kuukauden. 

Aloittajan ei kannata irtisanoutua. Syy, erittäin vaikea saada uutta työtä tilalle, toki paikkakunta ja ammatti vaikuttavat asiaan.

Mutta sairauslomaa. Työterveyshuoltoon ja sitä kautta asioita eteenpäin viemään.

Sairauslomaa saa kun kertoo tilanteen ja kun se loppuu voi hakea lisää. 

Onko mahdollista kertoa esimiehen toiminnasta hänen esimiehilleen? Yleensä ei, tiedän sen kokemuksesta, koska ylempiä pomoja, jos niitä on, ei kiinnosta pätkääkään sinun tai muidenkaan alaisten tilanne, ainoastaan numerot.

Siis saikkua hakemaan, hopi hopi.

Ota nyt ensimmäisenä sairaslomaa. Kun olet työssä, mutta sairaslomalla, sulla on paljon enemmän mahdollisuuksia saada apua ja parantaa tilannetta. Työttömän hyvinvointi ei oikein kiinnosta ketään ja työterveyskin on mennyttä elämää. 

Pärjäätkö yksin, jos puoliso ei haluakaan elättää sinua, jos noin vain irtisanoudut ja ottaa ja lähtee suhteesta. 

Tiedät itsekin että tuon ikäisenä on hankala työllistyä, Tiedät itsekin että ei ylimääräistä rahaa ole ja silti haluat lopettaa työnteon kun niin ahdistaa töissä. Eli haluat heittäytyä elätettäväksi ihmiselle jolla ei olisi varaa elättää muita ja loukkaannut kun kumppanisi ei ole samaa mieltä asiasta. Luulisi tuon ikäisen tietävän että elämä on rankkaa ja kallista suomessa. Harvalla on työpaikka josta oikeasti tykkää mutta se elanto on hommattava joka tapauksessa

Sairauslomalle heti ja jatkat sitä niin pitkään kuin voit. Toivut samalla ja samalla otat eron miehestä, niin toivut vielä paremmin.

Minä en ainakaan katsoisi sekuntiakaan ikävää miestä, joka masentaisi vapaa-aikaani ihan tahallaan, syyllistäisi ja nälvisi kaikesta. Mies on ainakin yhtä iso ongelma kuin ikävä työ!

Elämäsi on omasi ja jos et ole siihen tyytyväinen oikein miltään osilta, niin ei se ainakaan vanhaan jäämällä parane mitenkään. Olet aikuinen ihminen, tee itse omat päätöksesi. Älä anna jonkun miehen tehdä niitä, sillä hän ei ole sinun puolellasi varmaan missään asiassa.

Mieti muut vaihtoehdot. Irtisanoutuminen nyt olisi kuin pissaisi pakkasella housuun.

Kuulostat tosi stressaantuneelta. Oletko avannut keskustelun työpaikalla mikä työssä aiheuttaa stressia? Onko mahdollista järjestellä asioita, uusia tehtäviä, jakaa työtä, koulutusta talon sisällä?

Jää saikulle ja mieti asioita kun saat pahimman stressin pois, kovasti stressaantuneena näkee vain umpikujia.

Hakeudu opiskelemaan ja ota opintovapaata.

Hae uutta työtä ja irtisanoudu vasta kun sinulla on uusi työpaikka. Mieti olisiko toisella alalla jotain tarjottavaa.

Olisiko vuorotteluvapaa tai muu sapatti mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Tiedät itsekin että tuon ikäisenä on hankala työllistyä, Tiedät itsekin että ei ylimääräistä rahaa ole ja silti haluat lopettaa työnteon kun niin ahdistaa töissä. Eli haluat heittäytyä elätettäväksi ihmiselle jolla ei olisi varaa elättää muita ja loukkaannut kun kumppanisi ei ole samaa mieltä asiasta. Luulisi tuon ikäisen tietävän että elämä on rankkaa ja kallista suomessa. Harvalla on työpaikka josta oikeasti tykkää mutta se elanto on hommattava joka tapauksessa

Olen liki viisikymppinen ja tykkään todella paljon työstäni ja työpaikastani. Vaihtamalla paranee usein. Ikävästä miehestä ei parempi tule, vaikka ap hyppisi päällään töihin. Työpaikasta ei tule parempi, vaikka hän tekisi mitä. Molemmat siis vaihtoon heti.

En ymmärrä yhtään miksi pitäisi jäädä nykyiseen elämään. Paska työ ja mies. Paska arki ja paska vapaa-aika.

Ottaisin eron ja hankkisin itselleni pienemmän asunnon ypöyksin, lähtisin saikulle ja etsisin uutta työtä, enkä tyytyisi huonoon. Jos ei hyvää saa, niin yhteiskunta elättää kyllä.

Hanki ensin uusi työpaikka, lopeta vasta sitten vanhassa. Alkajaisiksi voi toki koittaa jäädä saikulle. En itsekkään tykkäisi jos oma puolisoni vain ottaisi loparit ja odottaisi minun maksavan pienestä palkastani molempien menot, loparit kun ottaa niin ei saa edes tukia ensialkuun, joutuu karenssiin. Työttömäksi joutuminen eri asia, silloin jos se ei ole johtunut ”omasta toiminnasta”.

Hae uusi työ ensin, melkein mikä tahansa muu! Joku paljon huonompikin käy. Jos irtisanoudut ensin, jäät isolla riskillä pitkäaikaistyöttömäksi. Älä tee sitä. Hakeudu ennen sitä ihan mihin tahansa muuhun kohtuu ok työhön.

Olen vähän samassa tilanteessa, mutta puolisosi paikalla.

Meillä on molemmilla melko pienet tulot, asuntolainaa on edelleen ja lisäksi autolainaa.

Puolisoni vihaa työpaikkaansa ja viikonloput menevät usein ahdistuksen kourissa ja hänen valitustaan kuunnellessa, mikä on itsellekin todella raskasta. Tietenkään en halua rakkaan kärsivän, ja itsekin paskassa työssä oleena tiedän kuinka kuluttavaa se on. Jos meille tulisi edes kaikki lainat kattava lottovoitto, niin mieheni saisi samantien irtisanoutua. Mutta kun ei tule.

Mutta meillä on myös se tilanne, että tuin joitakin vuosia miestäni rahallisesti hänen vaihtaessaan alaa. Oli hyvin lähellä ettei molemmilta mennyt luottotiedot. Jos hän jää nyt töistä pois, me emme selviä rahallisesti.

Tätä taustaa vasten mieheni jatkuva valitus työstään tuntuu aika itsekkäältä. Hän on vaihtanut alaansa jo muutaman kerran aiemminkin, ja suoraan sanottuna alkaa tuntua ettei hän olisi onnellinen missään työssä ja työpaikassa, koska jokaisessa niissä on omat epäkohtansa ja paskat juttunsa, ja mieheni vaan ei kestä niitä.

Tuntuu, ettei oikein kukaan osaa enää ottaa työtä työnä. Pitäisi saada jotain elämyksiä ja ihanuutta sieltäkin, ei riitä että menee paikalle ja tekee ne pakolliset jutut. Jos suurin piirtein tulee toimeen työkavereiden kanssa, niin se on plussaa.

Eli neuvoni sinulle:

- laske rimaa töissä

- keskity elämän hyviin asioihin ja mielekkääseen tekemiseen vapaa-ajalla

- jos elämäntavoissa on rempattavaa, yritä parantaa niitä jaksamisen parantamiseksi

- mieti, pystykö muokkaamaan työnkuvaasi siedettävämpään suuntaan. Olisiko esim. 80% työaika mahdollinen?

- jatka uuden työn etsimistä siinä sivussa. Käy tsekkauttamassa CV:si/hakemuksesi ammattilaisella, pohdi esim. sivutoimisen yrittäjyyden aloittamista

- kerää säästöjä, joilla voit mahdollistaa esim. karenssiajasta selviämisen, jos irtisanoutuminen on pakollista.

Muista, että sä oot vain töissä siellä.

jos ihminen on romahtanut henkisesti ,työn jatkaminen ei onnistu. sairaslomaa kannattaa hakea esim.masennus diagnoosilla tai sit burn out. burn out diagnoosilla saa palkatonta vapaata ei palkkaa.se on ongelma sillä masennusdiagnoosi vaikuttaa terveydenhuoltoon negatiivisesti. palkaton vapaa yksi mahdollisuus esim.2 viikkoa että elpyy uupumisesta,riippuu työnaantajasta saako.

jos puoliso ei tue kun on vaikeaa,onko väljä sitten silläkään, et eroaa töistä. saa kuitenkin lomarahat ja jos liitossa, niin jossain vaihees ansiosidonnaista. nämä on vaikeita asioita.

työn voi joutua vaihtaan huononpaan esim siivoukseen tms. opiskelu vaihtoehto, siitä saa opintotukee tai jopa aikuisopintorahaa.

Kiitos kaikille vastauksista. Olen tullut sietokykyni päähän ja kaiken uhallakin olen nyt hetki sitten irtisanoutunut. Ensin koin pakokauhua ja luulin että pyörryn, mutta nyt hetken asiaa sulateltuani alkaa tuntumaan ihan erilaiselta, siis  sellainen kuristava tunne vatsassa ja kurkussa alkaa höllentyä. nyt lähtee liuta työhakemuksia ja ilmottaudun myös sijaistamaan.

On meillä vähän säästöjä, ettei ihan tyhjän päälle jouduta ja uskon vahvasti että asioilla on tapana järjestyä. Hui kun jännittää.

AP

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille vastauksista. Olen tullut sietokykyni päähän ja kaiken uhallakin olen nyt hetki sitten irtisanoutunut. Ensin koin pakokauhua ja luulin että pyörryn, mutta nyt hetken asiaa sulateltuani alkaa tuntumaan ihan erilaiselta, siis  sellainen kuristava tunne vatsassa ja kurkussa alkaa höllentyä. nyt lähtee liuta työhakemuksia ja ilmottaudun myös sijaistamaan.

On meillä vähän säästöjä, ettei ihan tyhjän päälle jouduta ja uskon vahvasti että asioilla on tapana järjestyä. Hui kun jännittää.

AP

Hyvähyvä, oikein teit

Olen kokenut saman, hieman sinua vanhempi nainen. Rahalla ei voi ostaa terveyttä: tee niin kuin sydän sanoo. Itse jäin töistä pois, ensin sairauslomalle ja sitten kokonaan. En mistään hinnasta menisi samaan työpaikkaan takaisin! Vaikka taluodellisti on tiukkaa, olen onnellinen. Fyysiset oireet pikku hiljaa kadonneet, pystyn nukkumaan, iloitsen asioista, hiukset kasvavat takaisin, vatsaoireet helpottavat jne.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ei kannata irtisanoutua. Syy, erittäin vaikea saada uutta työtä tilalle, toki paikkakunta ja ammatti vaikuttavat asiaan.

Mutta sairauslomaa. Työterveyshuoltoon ja sitä kautta asioita eteenpäin viemään.

Sairauslomaa saa kun kertoo tilanteen ja kun se loppuu voi hakea lisää. 

Onko mahdollista kertoa esimiehen toiminnasta hänen esimiehilleen? Yleensä ei, tiedän sen kokemuksesta, koska ylempiä pomoja, jos niitä on, ei kiinnosta pätkääkään sinun tai muidenkaan alaisten tilanne, ainoastaan numerot.

Siis saikkua hakemaan, hopi hopi.

Ei tuo saikkukaan mikään itsestäänselvä asia tai autuus ole. Pelkästä burnoutista ei sairaslomaa tipu. Ramppaat lähes viikottain lääkärin vastaanotolla, joka lopulta määrää masennuslääkkeet ja siitä sitten alkaa painostus takaisin sorvin ääreen. Stressaavaa sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Ota nyt ensimmäisenä sairaslomaa. Kun olet työssä, mutta sairaslomalla, sulla on paljon enemmän mahdollisuuksia saada apua ja parantaa tilannetta. Työttömän hyvinvointi ei oikein kiinnosta ketään ja työterveyskin on mennyttä elämää. 

Sairasloma nyt on maailman tyhmin teko. Edessä olisi kuitenkun paluu töihin. Ja työpaikka on se, joka on tehnyt sinut "sairaaksi". Saat turhaan leiman. Tämä on totuus.