HS: Tuore analyysi paljastaa etätyön paradoksin: Yksilö hyötyy, työyhteisö kärsii

Meillä on porukkaa jonka soisi aina olevan etätöissä. Poissa mölyämästä ja sotkemasta.

Oma kokemukseni on, että työyhteisössä kuormitus lisääntyy huonosti käyttäytyvien kollegoiden vuoksi. Lähes jokainen lounastunti tuntui kuin peruskoulun penkille palaamiselta, missä joku pitää jonkinlaista kiusaavaa monologia, kun itse syöt ruokaa ja menet töihin. Ja kyllä, monologit olivat oikeasti kiusaavia, esim. haukkuen vaatteita mihin pukeuduin, jne. Toinen vaihtoehto oli monologi jostakin ketään kiinnostamattomasta asiasta kuten viikonlopun ryyppyreissusta, tai sitten joku oikeasti ongelmallinen draama, missä henkilö valittaa kollegoille masennustaan tai huonoa avioliittoaan.

Ehdottomasti siis työpaikalle meneminen laski sekä moraalia että työtulosta, ja aiheutti ihan masennusta ja pahaa mieltäkin. Ongelma ei ole vain se, että työpiste on sisustettu masentavasti harmaalla ja olet köytetty pöytään, vaan tuo toksinen sosiaalinen kulttuuri

Nykyään olen työtön enkä edes harkitse takaisin (tähän yritykseen) rahasta palaamista, ei ole sen arvoista.

Hirveästi tänään Sanoman maksuartikkeleiden pakkopuffausta.

Meneekö sen verran huonosti että markkinoijat on laitettu isolla vaihteella hommiin, vai miksiköhän näin.

TYönantajan heikkoutta jos ei kykene saamaan työntekijöitä työpaikoilleen, esim kela. Kuinkahan monen henkilön tietoja on näytetty ulkopuolisille , väärin käytetty kun työntekijä on työskennellyt kotona.

Mulle on lähinnä se ja sama töiden kannalta, teenkö töitä etänä vai toimistolla. Esimies on eri paikkakunnalla, samassa toimipisteessä istuvat tiimikaverit tekevät hyvin erilaisia töitä eli teemme harvoin mitään työtä yhdessä, kaikki, joille teen töitä ovat vähintään eri toimipisteessä, suurin osa eri paikkakunnilla ja yhteistyötä tehdään myös eri maissa istuvien henkilöiden kanssa. Pääasialliset työvälineeni ovat selainpohjaisia, loputkin asennettuna koneelleni, eli tarvitsen aina tietokonetta. Minulla ei ole käytännössä mitään, mitä voisin tehdä ilman tietokonetta ja verkkoyhteyttä. Jokainen palaverikin on Teamsissa tai GoogleMeetsissä. Työajoissani on liukuma siten, että 9-15 välillä pitää olla tavoitettavissa, noiden välillä voi aloittaa ja lopettaa siten, miten itselle ja työhön muuten sopii.

Eli teen paljon etätöitä. En näe mitään järkeä ajella toimistolle ja istua siellä mahdollisesti yksinäni kuulokkeet korvilla Teamsissa tai tekemässä tietokoneella niitä itsenäisiä töitä mitä voisin tehdä missä vain, missä netti pelaa. Ai niin, ja tietokoneessani on data-SIM, joten en ole edes riippuvainen mistään kiinteästä / langattomasta verkkoyhteydestäkään.

Lue tiivistelmä

Elinkeinoelämän valtuuskunnan eli Evan tutkimuksen mukaan 61 prosenttia suomalaisista tekee etätöitä ainakin joskus.

Etätyö parantaa yksilön itsenäisyyttä ja työn ja vapaa-ajan yhteensovittamista, mutta heikentää työyhteisön sosiaalisia suhteita ja yhteishenkeä.

Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että etätyötä tekevät etenevät urallaan hitaammin ja nuoret työntekijät oppivat vähemmän vanhemmilta kollegoiltaan.

Sulje

PANDEMIA on ohi, mutta etätyö ei ole kadonnut minnekään. Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan syksyllä 2025 teettämän Arvo- ja asennetutkimuksen mukaan 61 prosenttia työssä käyvistä suomalaisista tekee etätöitä ainakin joskus, ja 44 prosenttia vähintään kerran viikossa.

Hybridimallista on siis tullut uusi normaali. Mutta mitä se oikeasti tarkoittaa työntekijöille, tiimeille ja organisaatioille?

EVA teetti syksyn arvotutkimuksen pohjalta analyysin, jonka mukaan etätyön suurimmat hyödyt ovat yksilöllisiä: seitsemän kymmenestä työssä käyvästä kokee etätyön vaikuttavan myönteisesti sekä omaan itsenäisyyteensä että työn ja vapaa-ajan yhteensovittamiseen.

Lähes yhtä moni (67 prosenttia) arvioi etätyön parantavan jaksamistaan, ja 66 prosenttia kokee sen tukevan keskittymistä ja työrauhaa.

Perjantai ja maanantai ovat selvästi suosituimmat etätyöpäivät. Perjantaita pitää sopivana 65 prosenttia ja maanantaita 58 prosenttia työssä käyvistä.

Viikon keskivaihe on selvästi vähemmän suosittu. Keskiviikon valitsee 37 prosenttia, torstain 36 prosenttia ja tiistain 33 prosenttia.

TYÖYHTEISÖN vinkkelistä katsottuna kuva etätyöstä muuttuu.

Yli puolet eli 53 prosenttia kokee etätyön heikentävän sosiaalisten suhteiden määrää ja laatua työpaikalla. Yhteistyön ja tiimityön toimivuuden arvioi kärsivän 42 prosenttia vastaajista.

Etätyö näyttää leikkaavan juuri niitä epävirallisia kohtaamisia, käytäväkeskusteluja, spontaaneja ideoita, hiljaisen tiedon siirtymistä, joiden varassa organisaatiot uudistuvat.

KANSAINVÄLINEN tutkimusnäyttö osoittaa Evan analyysin mukaan johdonmukaisesti saman havainnon: etätyö nostaa tuottavuutta tehtävissä, jotka vaativat syvää keskittymistä ja ovat luonteeltaan itsenäisiä. Sellaisia töitä ovat esimerkiksi puhelinpalvelutyö tai patenttien tarkastaminen.

Sen sijaan rooleissa, joissa korostuvat tiivis yhteistyö, luova ongelmanratkaisu ja nopeat ryhmäprosessit, etätyö heikentää suoritusta.

TUTKIMUKSISSA on havaittu johdonmukaisesti, että etä- ja hybridityö vähentävät työntekijöiden vaihtuvuutta ja parantavat koettua hyvinvointia.

Etätyön merkittävä rasite liittyy viestinnän kuormittavuuteen. Kokousten määrä kasvaa, mutta niiden kesto lyhenee. Se vuorostaan sirpaloittaa työpäivää ja nostaa koordinaatiokustannuksia erityisesti tehtävissä, joissa yhteistyö on työn onnistumisen kannalta välttämätöntä.

TUTKIMUKSET nostavat esiin myös kaksi asiaa, jotka jäävät kyselyissä helposti piiloon. Ensimmäinen seikka liittyy urakehitykseen. Etätöitä tekevät etenevät urallaan hitaammin kuin lähityötä tekevät kollegansa.

Toinen ongelma liittyy oppimiseen ja nuoriin. Etätöissä nuoret työntekijät omaksuvat vähemmän tietoa ja taitoa vanhemmilta kollegoiltaan, mikä voi hidastaa heidän ammatillista kehittymistään pitkällä aikavälillä.

Yhteisö hyötyy kun osa on kotona. Varsinkin se äänekäs ja aivastaja.

Hyvin monella etätyöläisellä ne työkaverit on ripoteltu ympäri Suomea ja jopa ulkomaille. Siellä lähimmällä toimistolla ei välttämättä ole edes tiimin pomoa.

Etätyön ongelmat on se että pomot muuttuu turhaksi kun ei pääse pomottamaan niin johtajat ei pysty enää perustelemaan sukulaisten palkkaamista pomoksi ja se että laiskat ja osaamattomat ei pääse enää ratsastamaan osaavien ja ahkerien varjolla. Kun on ennalta määrätyt työt ja nämä laiskat ei saa enää teetettyä muolla omia töitään niin heidän epäpätevyys tulee räikeästi esille

Nämä selvitykset tulisi tehdä mallilla "ennen avokonttoria - avokonttorin aikana", koska ainakin meillä katosi 40% työpisteistä avokonttoriin siirryttäessä. Maanantaina ja perjantaina on oltava paikalla, joten oma työpäiväni ei tule olemaan työpöydän ääressä vaan pienessä keittiötilassa, koska muualla ei ole pöytää vapaana. Tilojen pienuuden takia yhteisiä kahvitiloja ei ole enää, porukka hakee täältä eväänsä ja kahvinsa ja palaa työpöydän ääreen. Tässä menee päivä läppäri tiskipöydänkulmalla, mutta työyhteisöhän tästä hyötyy.

Mukavaa työpäivää, klo 8 alkaa työaika.

Jos toimisto olisi lähellä (< 10km), voisin käydä siellä vaikka joka päivä. Nyt kuitenkin matkaan saa varata tunnin. Toimistolla on jaettu ihmiset tärkeisiin ja ei-tärkeisiin: minä kuulun jälkimmäisiin, joten minun tulee olla toimistolla hipihiljaa (tärkeät saavat kailottaa vaikka autokauppojaan tms). En tee mitään töitä sen tiimin kanssa, johon paperilla kuulun, oikea tiimini työskentelee muissa yksiköissä emmekä näe livenä kuin firman bileissä. Nykytiimi ei tiedä mitä teen, joten saan kuunnella alentuvaa kommenttia, aliarviointia ja vttuilua. 

Juu, en tiedä mitä arvoa saan toimistokäynneistä, tuntuu että menetän vain aikaa ja sitoutumiseni organisaatioon heikkenee. Olisi tietysti ihan eri asia, jos toimistolla näkisin niitä ihmisiä joiden kanssa oikeasti työskentelen, toisaalta Teams-puheluiden ja muiden avulla työ sujuu etänäkin hyvin myös epämuodollisesti. Siis jaamme hiljaista tietoa ja ratkomme ongelmia reaaliajassa.

Tunnistan tiivistelmässä kuvatun. 

Uskoisin lisääntyneen etätyön olevan myös yhteiskunnallinen ongelma. Vähemmän työmatkalaisia, vähemmän  ruokailijoita työpaikkaruokaloissa jne.. eli raha liikkuu vähemmän.

Työpaikkakiusaajaa kyllä harmittaa, kun hän ei enää pääse kiusaamaan kollegoita. Sen oikein näkee hänestä, miten suoni alkaa tykyttää kun porukka ilmoittaa olevansa etänä. Aiemmin oikein vatsasta aina kouraisi, kun mietti mitä draamaa se tällä kertaa keksii, ja olenko nyt minä taas kohteena vai joku muu. Nyt saa enenevissä määrin kiukutella siellä itsekseen, kun muu porukka etäilee. Joku saisi laskea montako työtuntia hänen kiusaamisensa on organisaatiolta menettänyt.

No, minulla on edelleen työpaikalle yli 600km, joten absurdia tämä keskustelu minun näkökulmasta. Käyn paikalla silloin, kun se työtehtävien osalta on pakollista.

Viime aikoina kotiin tuomisina on ollut ajatuksia siitä, että onneksi olen etänä. Meillä on johdossa ollut muutoksia ja porukka on melko sekaisin. En yhtään kaipaa resurssien tuhlausta noihin käytäväjuoruihin. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tiivistelmässä kuvatun. 

Uskoisin lisääntyneen etätyön olevan myös yhteiskunnallinen ongelma. Vähemmän työmatkalaisia, vähemmän  ruokailijoita työpaikkaruokaloissa jne.. eli raha liikkuu vähemmän.

Päinvastoin. Vähemmän ilmansaasteita. Vähemmän tuskallista ruuhkaa, vähemmän ruokaloiden ympäristökuormitusta. Raha liikkuu edelleen.

Ongelma on se, että usein esihenkilöt tekevät eniten etätöitä ja sitten kun pitäisi oikeasti johtaa raporttien askartelun sijaan he ovatkin yksinkertaisesti aivan pihalla asioista, koska siihen vaikuttaa niin oleellisesti sosiaalinen vuorovaikutus ja sen ohessa siirtyvä tieto. Tietysti etätyötä silti pidetään kysyttäessä hyvänä asiana, mutta sehän kertoo vain nykyajan kulttuurista, jossa yksilön etu on ensisijainen.

"Etätyö näyttää leikkaavan juuri niitä epävirallisia kohtaamisia, käytäväkeskusteluja, spontaaneja ideoita, hiljaisen tiedon siirtymistä, joiden varassa organisaatiot uudistuvat."

Nykyorganisaatiot uudistuvat kahden vuoden välein tehtävillä tuolileikeillä,  joiden ainoa tehtävä on kierrättää patsastelijoita tehtävästä toiseen. Kahden vuoden jälkeen huomataan, ettei tää nyt toimi ja aloitetaan uudet tuolileikit. Ei ihme, että maa kyntää syvällä.

Mikä on se mystinen työyhteisö joka kärsii siitä ettei kaikki duunarit istu ylimäärässä turhia kokouksia isoa osaa työajastaan? Lähinnä tuossa kärsii ne ääriekstrovertit jotka noita kokouksia järjestää joka väliin haittaamaan muiden työntekoa. Ei jokaisesta yksityiskohda tarvitse erikseen keskustella aamuin ja illoin jos työntekijät osaa hommansa. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tiivistelmässä kuvatun. 

Uskoisin lisääntyneen etätyön olevan myös yhteiskunnallinen ongelma. Vähemmän työmatkalaisia, vähemmän  ruokailijoita työpaikkaruokaloissa jne.. eli raha liikkuu vähemmän.

Isolla osalla ei ole mitään työpaikkaruokalaa, omista työkavereista eväiden varassa on noin 70%. Ei kaikkialla ole "ulkona syömisen kulttuuria".

Hesari on nyt jo pari vuotta jatkuvalla syötöllä tehnyt etätyön vastaisia artikkeleita. Ei tämä voi enää olla sattumaa! Kenen piikkiin ja miksi?