Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua edetä/muuttaa yhteen
11.08.2021 |
Ollaan seurusteltu yli vuosi, mies 50 v ja itse olen vähän päälle 40 v. Molemmat ollaan erottu pitkistä avioliitoista muutama vuosi sitten, molempien exät löytäneet uudet avioliiton aikana joten sama karu kokemus on yhdistänyt meitä. Miehen lapset jo aikuisia, mulla vielä 2 alaikäistä teiniä kotona. Asumme lähekkäin ja itse olen alkanut haaveilemaan yhteisestä arjesta, tuntuu hassulta tässä iässä ikävöidä toista, nähdään viikolla yleensä yhtenä iltana ja viikonloppuisin. Olemme keskustelleet asiasta ja mies on sitä mieltä ettei ole kiire mihinkään ja nautitaan vaan toistemme seurasta. Hän on selvästi tottunut asumaan eronsa jälkeen yksin, on omistautunut työlleen ja illat venyvät töissä.
Onko muilla kokemuksia, odotanko turhaan sellaista päivää että asuisimme saman katon alla tai onko tässä vielä toivoa että asiat etenevät?
Kommentit (187)
Selkeästi AP on miehelle laastarisuhde, jossa saa helposti pllua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Ei tuotakaan asiaa pidä kääntää noin sukupuolittuneeksi.
Tämähän on täysin yleispätevää. Aina ne teot ovat merkittävämpiä kuin puheet. Olipa henkilöt miehiä tai naisia. Teoista näkee, miten toinen on valmis satsaamaan suhteeseen aikaa, vaivaa, tunteita, läheisyyttä jne
Miksi ihmeessä vapaaehtoinen seurustelusuhde olisi jotain työtä, joka vaatii aikaa ja vaivaa? Mikä järki sellaisessa suhteessa on? Onko tämä joku synninruntoisten suomalaisten juttu, että elämän pitää olla kärsimystä?
Hyväs suhteessa ei "satsata" mitään, vaan sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä yms. on silloin kun kummatkin haluavat. Ja ihanteellisesti ne halut kävisivät suunnilleen yksiin.
Kaikki suhteet vaatii aikaa, vaivaa ja toisen huomioimista. Tässä suhteessa mies soittaa booty callin kun panettaa ja kaikki vaiva on apllä kun menee toimittamaan pllunsa ukolle. Normaalisti tällaisista suhteista otetaan maksu. Vähemmän vaivaa aplle on ostaa hieromasauva ja hoidella itsensä.
Mikä sinua nyt noin kovasti ahdistaa?
AV-palstan ulkopuolella kahden ihmisen välinen seksi on yleensä molemmille osapuolille kivaa ja sitä tehdään koska molemmat haluavat, silloin kun molemmat haluavat. Tällä palstalla toki asenteet ovat sadan vuoden takaa, eikä nainen voi haluta seksiä saati nauttia siitä. Sääliksi käy kaltaisiasi mörököllejä.
Minua ei ahdistaa mikään. Minulla hyvä parisuhde, jossa on rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä, kumppanin huomioimista ja tukemista, yhteistä arkea ja myös seksiä.
Ongelma on apllä, joka haluaisi tällaisen perinteisen oikean parisuhteeseen ja tuo mies ei halua/pysty sitä hänelle tarjoamaan. Kaikille ei se pelkkä seksi riitä. Ne joille riittää se ,että käy jonkin äijän luona pantavana silloinkin kun sitä äijää panettaa, saa minun puolestani aivan vapaasti niin tehdä. Minun mielestäni tuollainen on vaan naista alentavaa hyväksikäyttöä eikä edes molempia tyydyttävä seksisuhde.
Niin sinulla on yhdenlainen parisuhde. Sitten jostain syystä koet tarvetta raivota ja puhua törkyä ihmisistä, joita et lainkaan tunne, koska heillä on vähän erilaisia suhteita. Kuten sanoin, sääliksi käy tuollainen mörökölli.
Mitä törkyä se on, että toteaa asiat niinkuin on? AP on suhteessa, jossa toimitaan miehen ehdoilla ja vain silloin kun mies haluaa. Tunnetasollakaan AP ei saa suhteesta mitä toivoo. Yhdessä ei tehdä muuta kuin pannaan . Mies ei halua mitään yhteistä aikaa eikä tule APN kotiin eikä halua tutustua tämän lapsiin. Mies haluaa keskittyä työntekoon, ei parisuhteisiin. Sinä ja tuo mies saatte valita elää tällaisessakin parisuhteessa jos haluatte. AP ei halua vaan hän haluaa läheisempää suhdetta ja hänen ei tarvitse tyytyä roikummaan tässä suhteessa, joka ei täytä hänen toiveitaan. Suoraan sanottuna jätä se sika AP ja etsi kumppani, joka haluaa samaa kuin sinä.
Tuohan on kaikki ihan sinun omaa fiktiota ja projektiota.
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi AP on miehelle laastarisuhde, jossa saa helposti pllua.
Onko tarkoitus, että parisuhteessa "saa pillua" vain vaivoin tai ei ollenkaan?
Saako AP helposti kikkeliä vai saako hän sitä vain vaivoin tai ei ollenkaan?
Järkevältä kuulostaa mies. Itse en tiedä miksi haluat kiirehtiä tai ylipäätään muuttaa yhteen. Itse nauttisin viime hetkistä lapsieni kanssa kotona, ennenkuin muuttavat pois. ilman uuden miehen jatkuvaa läsnäoloa ja väistämätöntä kitkaa.
Toinen tilanne tietenkin, jos hän katsastelee "vapaa iltoinaan" muutakin tarjontaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parisuhde, jossa nähdään toisiamme yleensä viikonloppuisin tai sitten joskus ollaan viikko toisen luona. Kumpikin rakastaa ruoanlaittoa, mies opettaa mua metsästämään ja käsittelemään riistaa, kylästellään ystävien luona, katsellaan leffoja jne. Ja seksi on todella hyvää, sitä harrastetaan paljon. Välillä on kuitenkin ihanaa haahuilla kotona yksin ja sitten on mukavaa taas nähdä kun on ehtinyt tulla pieni ikävä. Tämä sopii meille, kummallakin asuu vielä yksi lapsi kotona, joten siitäkään syystä emme ole muuttamassa yhteen. Jokaisella säilyy oma tila ja rauha
Hienoa, että tämä toimii teille. Jokainen saa valita sellaisen suhteen, joka toimii hänelle. Tässä tapauksessa tällainen suhde on teidän molempien oma valinta. Aplle tällainen suhde ei riitä ja hänellä on oikeus tavoitella perinteisempää ja tiiviimpää suhdetta niin halutessaan. Tämä nykyinen seurustelukumppani ei välttämättä halua samaa ja tällöin APN on tehtävä omat päätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Ei tuotakaan asiaa pidä kääntää noin sukupuolittuneeksi.
Tämähän on täysin yleispätevää. Aina ne teot ovat merkittävämpiä kuin puheet. Olipa henkilöt miehiä tai naisia. Teoista näkee, miten toinen on valmis satsaamaan suhteeseen aikaa, vaivaa, tunteita, läheisyyttä jne
Miksi ihmeessä vapaaehtoinen seurustelusuhde olisi jotain työtä, joka vaatii aikaa ja vaivaa? Mikä järki sellaisessa suhteessa on? Onko tämä joku synninruntoisten suomalaisten juttu, että elämän pitää olla kärsimystä?
Hyväs suhteessa ei "satsata" mitään, vaan sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä yms. on silloin kun kummatkin haluavat. Ja ihanteellisesti ne halut kävisivät suunnilleen yksiin.
Kaikki suhteet vaatii aikaa, vaivaa ja toisen huomioimista. Tässä suhteessa mies soittaa booty callin kun panettaa ja kaikki vaiva on apllä kun menee toimittamaan pllunsa ukolle. Normaalisti tällaisista suhteista otetaan maksu. Vähemmän vaivaa aplle on ostaa hieromasauva ja hoidella itsensä.
Mikä sinua nyt noin kovasti ahdistaa?
AV-palstan ulkopuolella kahden ihmisen välinen seksi on yleensä molemmille osapuolille kivaa ja sitä tehdään koska molemmat haluavat, silloin kun molemmat haluavat. Tällä palstalla toki asenteet ovat sadan vuoden takaa, eikä nainen voi haluta seksiä saati nauttia siitä. Sääliksi käy kaltaisiasi mörököllejä.
Minua ei ahdistaa mikään. Minulla hyvä parisuhde, jossa on rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä, kumppanin huomioimista ja tukemista, yhteistä arkea ja myös seksiä.
Ongelma on apllä, joka haluaisi tällaisen perinteisen oikean parisuhteeseen ja tuo mies ei halua/pysty sitä hänelle tarjoamaan. Kaikille ei se pelkkä seksi riitä. Ne joille riittää se ,että käy jonkin äijän luona pantavana silloinkin kun sitä äijää panettaa, saa minun puolestani aivan vapaasti niin tehdä. Minun mielestäni tuollainen on vaan naista alentavaa hyväksikäyttöä eikä edes molempia tyydyttävä seksisuhde.
Niin sinulla on yhdenlainen parisuhde. Sitten jostain syystä koet tarvetta raivota ja puhua törkyä ihmisistä, joita et lainkaan tunne, koska heillä on vähän erilaisia suhteita. Kuten sanoin, sääliksi käy tuollainen mörökölli.
Mitä törkyä se on, että toteaa asiat niinkuin on? AP on suhteessa, jossa toimitaan miehen ehdoilla ja vain silloin kun mies haluaa. Tunnetasollakaan AP ei saa suhteesta mitä toivoo. Yhdessä ei tehdä muuta kuin pannaan . Mies ei halua mitään yhteistä aikaa eikä tule APN kotiin eikä halua tutustua tämän lapsiin. Mies haluaa keskittyä työntekoon, ei parisuhteisiin. Sinä ja tuo mies saatte valita elää tällaisessakin parisuhteessa jos haluatte. AP ei halua vaan hän haluaa läheisempää suhdetta ja hänen ei tarvitse tyytyä roikummaan tässä suhteessa, joka ei täytä hänen toiveitaan. Suoraan sanottuna jätä se sika AP ja etsi kumppani, joka haluaa samaa kuin sinä.
No ei minusta mies ole mikään sika, jos alusta lähtien on sanonut tekevänsä paljon töitä ja edellinen liittokin kariutui tähän työnarkomaniaan. Miksi ap ylipäätänsä alkoi tapailla tätä miestä, kun tiesi mitä tuleman pitää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Ei tuotakaan asiaa pidä kääntää noin sukupuolittuneeksi.
Tämähän on täysin yleispätevää. Aina ne teot ovat merkittävämpiä kuin puheet. Olipa henkilöt miehiä tai naisia. Teoista näkee, miten toinen on valmis satsaamaan suhteeseen aikaa, vaivaa, tunteita, läheisyyttä jne
Miksi ihmeessä vapaaehtoinen seurustelusuhde olisi jotain työtä, joka vaatii aikaa ja vaivaa? Mikä järki sellaisessa suhteessa on? Onko tämä joku synninruntoisten suomalaisten juttu, että elämän pitää olla kärsimystä?
Hyväs suhteessa ei "satsata" mitään, vaan sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä yms. on silloin kun kummatkin haluavat. Ja ihanteellisesti ne halut kävisivät suunnilleen yksiin.
Kaikki suhteet vaatii aikaa, vaivaa ja toisen huomioimista. Tässä suhteessa mies soittaa booty callin kun panettaa ja kaikki vaiva on apllä kun menee toimittamaan pllunsa ukolle. Normaalisti tällaisista suhteista otetaan maksu. Vähemmän vaivaa aplle on ostaa hieromasauva ja hoidella itsensä.
Mikä sinua nyt noin kovasti ahdistaa?
AV-palstan ulkopuolella kahden ihmisen välinen seksi on yleensä molemmille osapuolille kivaa ja sitä tehdään koska molemmat haluavat, silloin kun molemmat haluavat. Tällä palstalla toki asenteet ovat sadan vuoden takaa, eikä nainen voi haluta seksiä saati nauttia siitä. Sääliksi käy kaltaisiasi mörököllejä.
Minua ei ahdistaa mikään. Minulla hyvä parisuhde, jossa on rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä, kumppanin huomioimista ja tukemista, yhteistä arkea ja myös seksiä.
Ongelma on apllä, joka haluaisi tällaisen perinteisen oikean parisuhteeseen ja tuo mies ei halua/pysty sitä hänelle tarjoamaan. Kaikille ei se pelkkä seksi riitä. Ne joille riittää se ,että käy jonkin äijän luona pantavana silloinkin kun sitä äijää panettaa, saa minun puolestani aivan vapaasti niin tehdä. Minun mielestäni tuollainen on vaan naista alentavaa hyväksikäyttöä eikä edes molempia tyydyttävä seksisuhde.
Niin sinulla on yhdenlainen parisuhde. Sitten jostain syystä koet tarvetta raivota ja puhua törkyä ihmisistä, joita et lainkaan tunne, koska heillä on vähän erilaisia suhteita. Kuten sanoin, sääliksi käy tuollainen mörökölli.
Mitä törkyä se on, että toteaa asiat niinkuin on? AP on suhteessa, jossa toimitaan miehen ehdoilla ja vain silloin kun mies haluaa. Tunnetasollakaan AP ei saa suhteesta mitä toivoo. Yhdessä ei tehdä muuta kuin pannaan . Mies ei halua mitään yhteistä aikaa eikä tule APN kotiin eikä halua tutustua tämän lapsiin. Mies haluaa keskittyä työntekoon, ei parisuhteisiin. Sinä ja tuo mies saatte valita elää tällaisessakin parisuhteessa jos haluatte. AP ei halua vaan hän haluaa läheisempää suhdetta ja hänen ei tarvitse tyytyä roikummaan tässä suhteessa, joka ei täytä hänen toiveitaan. Suoraan sanottuna jätä se sika AP ja etsi kumppani, joka haluaa samaa kuin sinä.
Tuohan on kaikki ihan sinun omaa fiktiota ja projektiota.
AP aivan itse on kertonut faktat kuten myös tyytymättömyytensä tähän suhteeseen. Ei todellakaan ole minun keksintöäni se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selkeästi AP on miehelle laastarisuhde, jossa saa helposti pllua.
Onko tarkoitus, että parisuhteessa "saa pillua" vain vaivoin tai ei ollenkaan?
Saako AP helposti kikkeliä vai saako hän sitä vain vaivoin tai ei ollenkaan?
Parisuhde voi olla hyvä vaikkei seksiä olisi ollenkaan, kunhan läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta riittää. AP ei ole suhteeseen tyytyväinen, joten pelkkä kikkelin saaminen ei hänelle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parisuhde, jossa nähdään toisiamme yleensä viikonloppuisin tai sitten joskus ollaan viikko toisen luona. Kumpikin rakastaa ruoanlaittoa, mies opettaa mua metsästämään ja käsittelemään riistaa, kylästellään ystävien luona, katsellaan leffoja jne. Ja seksi on todella hyvää, sitä harrastetaan paljon. Välillä on kuitenkin ihanaa haahuilla kotona yksin ja sitten on mukavaa taas nähdä kun on ehtinyt tulla pieni ikävä. Tämä sopii meille, kummallakin asuu vielä yksi lapsi kotona, joten siitäkään syystä emme ole muuttamassa yhteen. Jokaisella säilyy oma tila ja rauha
Hienoa, että tämä toimii teille. Jokainen saa valita sellaisen suhteen, joka toimii hänelle. Tässä tapauksessa tällainen suhde on teidän molempien oma valinta. Aplle tällainen suhde ei riitä ja hänellä on oikeus tavoitella perinteisempää ja tiiviimpää suhdetta niin halutessaan. Tämä nykyinen seurustelukumppani ei välttämättä halua samaa ja tällöin APN on tehtävä omat päätöksensä.
Tottakai saa, sitähän ei kukaan kiistä. Tuntuu vaan hurjalta, että joku voisi asettaa yhdessäasumisen kaiken muun edelle. Jos suhde muuten toimii, niin miksi heittää kaikkea hukkaan vain sen vuoksi, että voi asua yhdessä? Eihän se yhdessäasuminen ole tae mistään, ei tässä suhteessa, eikä edes seuraavassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa taas vanha hyvä sääntö: älä kuuntele mitä mies sanoo vaan katso mitä hän tekee. Teot ratkaisevat. Ei sillä, eihän ap:n mies taida mitään puhuakaan :D
Ei tuotakaan asiaa pidä kääntää noin sukupuolittuneeksi.
Tämähän on täysin yleispätevää. Aina ne teot ovat merkittävämpiä kuin puheet. Olipa henkilöt miehiä tai naisia. Teoista näkee, miten toinen on valmis satsaamaan suhteeseen aikaa, vaivaa, tunteita, läheisyyttä jne
Miksi ihmeessä vapaaehtoinen seurustelusuhde olisi jotain työtä, joka vaatii aikaa ja vaivaa? Mikä järki sellaisessa suhteessa on? Onko tämä joku synninruntoisten suomalaisten juttu, että elämän pitää olla kärsimystä?
Hyväs suhteessa ei "satsata" mitään, vaan sitä yhteistä aikaa ja läheisyyttä yms. on silloin kun kummatkin haluavat. Ja ihanteellisesti ne halut kävisivät suunnilleen yksiin.
Kaikki suhteet vaatii aikaa, vaivaa ja toisen huomioimista. Tässä suhteessa mies soittaa booty callin kun panettaa ja kaikki vaiva on apllä kun menee toimittamaan pllunsa ukolle. Normaalisti tällaisista suhteista otetaan maksu. Vähemmän vaivaa aplle on ostaa hieromasauva ja hoidella itsensä.
Mikä sinua nyt noin kovasti ahdistaa?
AV-palstan ulkopuolella kahden ihmisen välinen seksi on yleensä molemmille osapuolille kivaa ja sitä tehdään koska molemmat haluavat, silloin kun molemmat haluavat. Tällä palstalla toki asenteet ovat sadan vuoden takaa, eikä nainen voi haluta seksiä saati nauttia siitä. Sääliksi käy kaltaisiasi mörököllejä.
Minua ei ahdistaa mikään. Minulla hyvä parisuhde, jossa on rakkautta, läheisyyttä, hellyyttä, kumppanin huomioimista ja tukemista, yhteistä arkea ja myös seksiä.
Ongelma on apllä, joka haluaisi tällaisen perinteisen oikean parisuhteeseen ja tuo mies ei halua/pysty sitä hänelle tarjoamaan. Kaikille ei se pelkkä seksi riitä. Ne joille riittää se ,että käy jonkin äijän luona pantavana silloinkin kun sitä äijää panettaa, saa minun puolestani aivan vapaasti niin tehdä. Minun mielestäni tuollainen on vaan naista alentavaa hyväksikäyttöä eikä edes molempia tyydyttävä seksisuhde.
Niin sinulla on yhdenlainen parisuhde. Sitten jostain syystä koet tarvetta raivota ja puhua törkyä ihmisistä, joita et lainkaan tunne, koska heillä on vähän erilaisia suhteita. Kuten sanoin, sääliksi käy tuollainen mörökölli.
Mitä törkyä se on, että toteaa asiat niinkuin on? AP on suhteessa, jossa toimitaan miehen ehdoilla ja vain silloin kun mies haluaa. Tunnetasollakaan AP ei saa suhteesta mitä toivoo. Yhdessä ei tehdä muuta kuin pannaan . Mies ei halua mitään yhteistä aikaa eikä tule APN kotiin eikä halua tutustua tämän lapsiin. Mies haluaa keskittyä työntekoon, ei parisuhteisiin. Sinä ja tuo mies saatte valita elää tällaisessakin parisuhteessa jos haluatte. AP ei halua vaan hän haluaa läheisempää suhdetta ja hänen ei tarvitse tyytyä roikummaan tässä suhteessa, joka ei täytä hänen toiveitaan. Suoraan sanottuna jätä se sika AP ja etsi kumppani, joka haluaa samaa kuin sinä.
No ei minusta mies ole mikään sika, jos alusta lähtien on sanonut tekevänsä paljon töitä ja edellinen liittokin kariutui tähän työnarkomaniaan. Miksi ap ylipäätänsä alkoi tapailla tätä miestä, kun tiesi mitä tuleman pitää?
Monet naiset eivät usko faktoja vaan kuvittelevat voivansa asiat muuttaa. Onhan se pettymys kun niin ei käykään. Fiksuinta toki olisi ollut uskoa mitä mies sanoi ja vetää siitä se johtopäätös, että tälle miehelle työ on se ykkönen ja olla aloittamatta suhdetta. Aluksi AP on toki voinut ajatella ,että tällainen suhde riittää tai että asia korjaantuu, nyt kun on käynyt ilmi ettei näin käy kannattaa suhde lopettaa ihan hyvillä mielin. Jokainen saa valita millaisessa suhteessa on. Niin AP kuin tuo mieskin.
Vuonna 2013 Mentula kertoo mokanneensa oikein kunnolla. Hän ei ollut pystynyt luopumaan egoa hivelevästä entisestä elämästään, ”jossa tiesi naisten olevan odottamassa vain yhden tekstiviestin päässä”.
– Minun olisi täysin mahdollista jatkaa sellaista arkea, jossa kävisin vain iltaisin jossain osoitteessa panemassa ja suorisin sen jälkeen oman kotini rauhaan. Mutta en halua sitä. Haluan Marun ja Ronjan, ja meille oikean kodin ja oikean perheen. Onneksi Maru antaa anteeksi. Palaamme yhteen, perhe-elämää nykyisin vaimonsa ja poikiensa kanssa viettävä Mentula tilittää menneistä ajoista kirjassa.
https://www.is.fi/urheilu/art-2000008181359.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parisuhde, jossa nähdään toisiamme yleensä viikonloppuisin tai sitten joskus ollaan viikko toisen luona. Kumpikin rakastaa ruoanlaittoa, mies opettaa mua metsästämään ja käsittelemään riistaa, kylästellään ystävien luona, katsellaan leffoja jne. Ja seksi on todella hyvää, sitä harrastetaan paljon. Välillä on kuitenkin ihanaa haahuilla kotona yksin ja sitten on mukavaa taas nähdä kun on ehtinyt tulla pieni ikävä. Tämä sopii meille, kummallakin asuu vielä yksi lapsi kotona, joten siitäkään syystä emme ole muuttamassa yhteen. Jokaisella säilyy oma tila ja rauha
Hienoa, että tämä toimii teille. Jokainen saa valita sellaisen suhteen, joka toimii hänelle. Tässä tapauksessa tällainen suhde on teidän molempien oma valinta. Aplle tällainen suhde ei riitä ja hänellä on oikeus tavoitella perinteisempää ja tiiviimpää suhdetta niin halutessaan. Tämä nykyinen seurustelukumppani ei välttämättä halua samaa ja tällöin APN on tehtävä omat päätöksensä.
Tottakai saa, sitähän ei kukaan kiistä. Tuntuu vaan hurjalta, että joku voisi asettaa yhdessäasumisen kaiken muun edelle. Jos suhde muuten toimii, niin miksi heittää kaikkea hukkaan vain sen vuoksi, että voi asua yhdessä? Eihän se yhdessäasuminen ole tae mistään, ei tässä suhteessa, eikä edes seuraavassa.
Jokainen saa asettaa ne omat prioriteettinsä ja toimia niiden mukaan. Suurin osa ihmisistä nykyäänkin valitsee asua kumppaninsa kanssa yhdessä samassa taloudessa. Jos olet tyytyväinen vähempään ja löydät kumppanin joka siihen suostuu niin antaa mennä vaan. Miksi sinua häiritsee se ,että muut ihmiset haluavat tiiviimmän suhteen ja yhteisen arjen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parisuhde, jossa nähdään toisiamme yleensä viikonloppuisin tai sitten joskus ollaan viikko toisen luona. Kumpikin rakastaa ruoanlaittoa, mies opettaa mua metsästämään ja käsittelemään riistaa, kylästellään ystävien luona, katsellaan leffoja jne. Ja seksi on todella hyvää, sitä harrastetaan paljon. Välillä on kuitenkin ihanaa haahuilla kotona yksin ja sitten on mukavaa taas nähdä kun on ehtinyt tulla pieni ikävä. Tämä sopii meille, kummallakin asuu vielä yksi lapsi kotona, joten siitäkään syystä emme ole muuttamassa yhteen. Jokaisella säilyy oma tila ja rauha
Hienoa, että tämä toimii teille. Jokainen saa valita sellaisen suhteen, joka toimii hänelle. Tässä tapauksessa tällainen suhde on teidän molempien oma valinta. Aplle tällainen suhde ei riitä ja hänellä on oikeus tavoitella perinteisempää ja tiiviimpää suhdetta niin halutessaan. Tämä nykyinen seurustelukumppani ei välttämättä halua samaa ja tällöin APN on tehtävä omat päätöksensä.
Tottakai saa, sitähän ei kukaan kiistä. Tuntuu vaan hurjalta, että joku voisi asettaa yhdessäasumisen kaiken muun edelle. Jos suhde muuten toimii, niin miksi heittää kaikkea hukkaan vain sen vuoksi, että voi asua yhdessä? Eihän se yhdessäasuminen ole tae mistään, ei tässä suhteessa, eikä edes seuraavassa.
Jokainen saa asettaa ne omat prioriteettinsä ja toimia niiden mukaan. Suurin osa ihmisistä nykyäänkin valitsee asua kumppaninsa kanssa yhdessä samassa taloudessa. Jos olet tyytyväinen vähempään ja löydät kumppanin joka siihen suostuu niin antaa mennä vaan. Miksi sinua häiritsee se ,että muut ihmiset haluavat tiiviimmän suhteen ja yhteisen arjen?
Olenko jossain sanonut, että se häiritsee? Ehkä tässä aika moni on yrittänyt vain saada ap:n näkemään asian toiseltakin kantilta. Sitä kutsutaan keskusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne ketjuun on tullut paljon kommentteja erillään asujilta. Toimivissa uusperheissä asujilta kommentteja on vähemmän. Olen elänyt molemmissa, nykyään jälkimmäisessä.
Asuimme erillämme, silti ihan oikeassa, vakavassa parisuhteessa, viisi vuotta. Sain usein kuulla ihmettelyä siitä miksi emme muuta yhteen ja, että mitä järkeä on maksaa kahdesta asunnosta. Ehkä nämä muutkin kuulevat sitä ja siksi on kova tarve puolustella ko. tapaa. Se on ihan hyvä tapa elää, vaikka monelle ydinperheelliselle tai ydinperheideologiaan (lapsuudessa?) aivopestylle käsittämätöntä. Onneksi tapa yleistyy koko ajan ja siitä tulee siten hyväksyttävämpää. Ruotsissahan sille onkin jo oma nimensä.
Itse olen ap:n kaltainen. Haluan nukkua vieressä, kiinni toisessa. Haluan viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä. Siksi minua satutti, kun vaikka lapsetkin tapasivat toisiaan ja matkustelimme ja vietimme paljon aikaa koko porukalla, monikaan tuttu ei nähnyt meitä perheenä. Itse pidimme itseämme perheenä, joka vaan asuu kahdessa paikassa. Moni jopa kyseenalaisti parisuhteemme vain panosuhteeksi. Uskomatonta, miten moni ihminen kuvittelee, että muiden parisuhdeasiat ja asumisjärjestelyt kuuluvat heille.
Nyt sitten ollaan asuttu jo pidempään yhdessä. Teinini pitävät miehestäni kovasti. Eivät todellakaan vaan siedä häntä. Meillä parisuhdekin vaan on koko ajan parantunut. On se arkistunutkin, mutta hyvällä tavalla. Minulle tämä on oikea tapa ja nautin tästä enemmän kuin erillään asumisesta. En muuttunut kotiorjaksi eikä mennyt vapaus. Ei myöskään tullut pilattua lasten elämää. En silti kadu pitkään erillään asumista. Viidessä vuodessa tuli toisen tavat tutuiksi sekä selväksi se, ettei tästä nyt olla minnekään menossa ellei jotain aivan yllättävää tapahdu. Vuoden kohdalla kumpikaan ei olisi vielä ollut varma mistään. Halusimme ehdottomasti välttää sen, että raahattaisiin lapset uusperheeseen ja pian erottaisiin taas. Voihan toki niin edelleen käydä, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tänne ketjuun on tullut paljon kommentteja erillään asujilta. Toimivissa uusperheissä asujilta kommentteja on vähemmän. Olen elänyt molemmissa, nykyään jälkimmäisessä.
Asuimme erillämme, silti ihan oikeassa, vakavassa parisuhteessa, viisi vuotta. Sain usein kuulla ihmettelyä siitä miksi emme muuta yhteen ja, että mitä järkeä on maksaa kahdesta asunnosta. Ehkä nämä muutkin kuulevat sitä ja siksi on kova tarve puolustella ko. tapaa. Se on ihan hyvä tapa elää, vaikka monelle ydinperheelliselle tai ydinperheideologiaan (lapsuudessa?) aivopestylle käsittämätöntä. Onneksi tapa yleistyy koko ajan ja siitä tulee siten hyväksyttävämpää. Ruotsissahan sille onkin jo oma nimensä.
Itse olen ap:n kaltainen. Haluan nukkua vieressä, kiinni toisessa. Haluan viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä. Siksi minua satutti, kun vaikka lapsetkin tapasivat toisiaan ja matkustelimme ja vietimme paljon aikaa koko porukalla, monikaan tuttu ei nähnyt meitä perheenä. Itse pidimme itseämme perheenä, joka vaan asuu kahdessa paikassa. Moni jopa kyseenalaisti parisuhteemme vain panosuhteeksi. Uskomatonta, miten moni ihminen kuvittelee, että muiden parisuhdeasiat ja asumisjärjestelyt kuuluvat heille.
Nyt sitten ollaan asuttu jo pidempään yhdessä. Teinini pitävät miehestäni kovasti. Eivät todellakaan vaan siedä häntä. Meillä parisuhdekin vaan on koko ajan parantunut. On se arkistunutkin, mutta hyvällä tavalla. Minulle tämä on oikea tapa ja nautin tästä enemmän kuin erillään asumisesta. En muuttunut kotiorjaksi eikä mennyt vapaus. Ei myöskään tullut pilattua lasten elämää. En silti kadu pitkään erillään asumista. Viidessä vuodessa tuli toisen tavat tutuiksi sekä selväksi se, ettei tästä nyt olla minnekään menossa ellei jotain aivan yllättävää tapahdu. Vuoden kohdalla kumpikaan ei olisi vielä ollut varma mistään. Halusimme ehdottomasti välttää sen, että raahattaisiin lapset uusperheeseen ja pian erottaisiin taas. Voihan toki niin edelleen käydä, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.
Niin että pitäisi muodostaa uusperhe muiden, ulkopuolisten mielipiteiden takia? No hohhoijaa taas
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänne ketjuun on tullut paljon kommentteja erillään asujilta. Toimivissa uusperheissä asujilta kommentteja on vähemmän. Olen elänyt molemmissa, nykyään jälkimmäisessä.
Asuimme erillämme, silti ihan oikeassa, vakavassa parisuhteessa, viisi vuotta. Sain usein kuulla ihmettelyä siitä miksi emme muuta yhteen ja, että mitä järkeä on maksaa kahdesta asunnosta. Ehkä nämä muutkin kuulevat sitä ja siksi on kova tarve puolustella ko. tapaa. Se on ihan hyvä tapa elää, vaikka monelle ydinperheelliselle tai ydinperheideologiaan (lapsuudessa?) aivopestylle käsittämätöntä. Onneksi tapa yleistyy koko ajan ja siitä tulee siten hyväksyttävämpää. Ruotsissahan sille onkin jo oma nimensä.
Itse olen ap:n kaltainen. Haluan nukkua vieressä, kiinni toisessa. Haluan viettää paljon vapaa-aikaa yhdessä. Siksi minua satutti, kun vaikka lapsetkin tapasivat toisiaan ja matkustelimme ja vietimme paljon aikaa koko porukalla, monikaan tuttu ei nähnyt meitä perheenä. Itse pidimme itseämme perheenä, joka vaan asuu kahdessa paikassa. Moni jopa kyseenalaisti parisuhteemme vain panosuhteeksi. Uskomatonta, miten moni ihminen kuvittelee, että muiden parisuhdeasiat ja asumisjärjestelyt kuuluvat heille.
Nyt sitten ollaan asuttu jo pidempään yhdessä. Teinini pitävät miehestäni kovasti. Eivät todellakaan vaan siedä häntä. Meillä parisuhdekin vaan on koko ajan parantunut. On se arkistunutkin, mutta hyvällä tavalla. Minulle tämä on oikea tapa ja nautin tästä enemmän kuin erillään asumisesta. En muuttunut kotiorjaksi eikä mennyt vapaus. Ei myöskään tullut pilattua lasten elämää. En silti kadu pitkään erillään asumista. Viidessä vuodessa tuli toisen tavat tutuiksi sekä selväksi se, ettei tästä nyt olla minnekään menossa ellei jotain aivan yllättävää tapahdu. Vuoden kohdalla kumpikaan ei olisi vielä ollut varma mistään. Halusimme ehdottomasti välttää sen, että raahattaisiin lapset uusperheeseen ja pian erottaisiin taas. Voihan toki niin edelleen käydä, mutta pidän sitä epätodennäköisenä.
Niin että pitäisi muodostaa uusperhe muiden, ulkopuolisten mielipiteiden takia? No hohhoijaa taas
Etkö ymmärtänyt lainkaan lukemaasi?
”Se (erillään asuminen) on ihan hyvä tapa elää, vaikka monelle ydinperheelliselle tai ydinperheideologiaan (lapsuudessa?) aivopestylle käsittämätöntä. Onneksi tapa yleistyy koko ajan ja siitä tulee siten hyväksyttävämpää.
Moni jopa kyseenalaisti parisuhteemme vain panosuhteeksi. Uskomatonta, miten moni ihminen kuvittelee, että muiden parisuhdeasiat ja asumisjärjestelyt kuuluvat heille.”
Nimenomaan kritisoin sitä kuinka ihmiset puuttuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu ja kommentoivat loukkaavasti sen kummemmin ajattelematta. Jos erillään asuminen on ko. parille hyvä ratkaisu heidän itsensä, molempien siis, mielestä, silloin se on hyvä ratkaisu. Ulkopuolisten mielipiteiden takia ei pitäisi tehdä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kertonut liiallisen työnteon olleen yksi syy avioliiton karitumiseen, mutta jatkaa silti samaan malliin..
On vaikea itse tehdä päätöstä suuntaan tai toiseen kun tykkään hänestä niin paljon, viihdyn hänen seurassaan mutta samalla tuntuu että joudun jarruttelemaan omia tunteitani ja ajatuksiani tässä suhteessa.
Otin tämän asian puheeksi, ja sanoin etten haluaisi tuhlata tässä iässä aikaa jos molemmat ei olla yhtä tosissaan, hän oli sitä mieltä ettei tämä ole hukkaan heitettyä aikaa, kävi miten kävi emme koskaan unohtaisi yhteisiä aikoja ja toisiamme😬
ap
Onhan hän tosissaan, mutta ei varmasti vähennä töitä ennen eläkettä. Jos sinulle tosissaan oleminen tarkoittaa, että neljän jälkeen ja viikonloppuna työt pannaan sivuun ja puuhataan kaikkea kaksin, sitä ei tule tapahtumaan tämän miehen kanssa ikinä. Sellaista kumppanuutta et saa sittenkään kun lapset lähtevät kotoa. Silloin joudut keksimään itsellesi muuta elämää siksi ajoiksi kun mies on töissä. Joten voit nyt jo asennoitua siihen, että jos haet yhdessä puuhastelua, tämä mies ei ole se, vaikka muuten olisi ok tyyppi.
Ihmettelen miten monet näkevät tämän ja vastaavat pelkkänä seksisuhteena jos ei asuta yhdessä.
Onhan se ihan eri kun on sama ihminen jo ollut vuoden, mikä ihmeen "pelkkää seksiä" se vain on?
Kyllä vuoden aikana nyt muitakin asioita mahtuu mukaan, tuttuutta sekä ainakin kiintymystä.
Miten se olisi jos aloittaja eroaisi ja haluaisi, ihan ymmärrettävästi, edelleen seksiä.
Olisiko se sitten hyväksytympää, että hänellä olisi yhden illan juttuja tai muutaman kuukauden tai viikon tuntemisen jälkeen seksiä? Vielä eri ihmisten kanssa.
Vai pitäisikö hänen silloin elää selibaatissa. Miten ratkaisitte asian hyväksytysti.
Mielestäni kun on on kyse aikuisista ihmisistä niin ei ole mikään huono asia olla tämänkaltaisessa suhteessa vaikka ihan pelkästään siksikin, että on tuttu ja sama seksikumppani.
Turvallisempaahan se on.
Miksi olisi edes paha, että seksi olisi eräs tärkeä asia jonka vuoksi tavataan?
Ai niin, mutta kun seksistä ei kuulu nauttia tai ainakaan tunnustaa sitä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on parisuhde, jossa nähdään toisiamme yleensä viikonloppuisin tai sitten joskus ollaan viikko toisen luona. Kumpikin rakastaa ruoanlaittoa, mies opettaa mua metsästämään ja käsittelemään riistaa, kylästellään ystävien luona, katsellaan leffoja jne. Ja seksi on todella hyvää, sitä harrastetaan paljon. Välillä on kuitenkin ihanaa haahuilla kotona yksin ja sitten on mukavaa taas nähdä kun on ehtinyt tulla pieni ikävä. Tämä sopii meille, kummallakin asuu vielä yksi lapsi kotona, joten siitäkään syystä emme ole muuttamassa yhteen. Jokaisella säilyy oma tila ja rauha
Hienoa, että tämä toimii teille. Jokainen saa valita sellaisen suhteen, joka toimii hänelle. Tässä tapauksessa tällainen suhde on teidän molempien oma valinta. Aplle tällainen suhde ei riitä ja hänellä on oikeus tavoitella perinteisempää ja tiiviimpää suhdetta niin halutessaan. Tämä nykyinen seurustelukumppani ei välttämättä halua samaa ja tällöin APN on tehtävä omat päätöksensä.
Tottakai saa, sitähän ei kukaan kiistä. Tuntuu vaan hurjalta, että joku voisi asettaa yhdessäasumisen kaiken muun edelle. Jos suhde muuten toimii, niin miksi heittää kaikkea hukkaan vain sen vuoksi, että voi asua yhdessä? Eihän se yhdessäasuminen ole tae mistään, ei tässä suhteessa, eikä edes seuraavassa.
Jokainen saa asettaa ne omat prioriteettinsä ja toimia niiden mukaan. Suurin osa ihmisistä nykyäänkin valitsee asua kumppaninsa kanssa yhdessä samassa taloudessa. Jos olet tyytyväinen vähempään ja löydät kumppanin joka siihen suostuu niin antaa mennä vaan. Miksi sinua häiritsee se ,että muut ihmiset haluavat tiiviimmän suhteen ja yhteisen arjen?
Muuten jees, mutta miksi ei-yhdessä-asuminen suhteessa olisi jotenkin "vähemmän"?
Se on vähemmän samassa rakennuksessa olemista, kyllä. Se ei ole vähemmän sitoutumista tai sisältöä tai laatua. Monelle on yhdessä asuessa vaikea saada omaa tilaa ja aikaa, ja pitää kiinni omista rytmeistä, harrastuksista. Sellaiselle omat asunnot tuottaa paremman ja harmonisemman ja onnellisemman parisuhteen. Ei tarkoita että olisi "tyytyväinen vähempään" vaan tarvitsee erilaista parisuhdetta.
Kerropa nyt mitä yhteistä olemista ja tekemistä AP on kertonut hänellä olevan tämän miehen kanssa. Aivan. Ollaan miehen asunnolla kun miehelle sopii. Ei vietetä aikaa ystävien/sukulaisten kanssa. Mies ei halua olla tekemisissä edes APN lasten kanssa. Yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ei ole. AP ei saa suhteesta sitä läheisyyttä mitä haluaa. Kuulostaako samalta kun sinun ja kumppanisi suhde?