Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hyvätuloiset lapsiperheet - saatteko kommentteja tästä
06.08.2021 |
Meillä se tilanne, että olemme hyvätuloinen lapsiperhe. Tästä saamme usein kommenttia lähipiiriltä, ettei meidän tulisi hankkia kaikkea lapsille, sillä täten he oppivat saamaan kaiken. Kyse ei tosiaan ole siitä, vaan esimerkiksi tykkään ostaa lapsille merkkivaatteita, ja muitakin laadukkaita kotimaisia tuotteita, sisustaa heidän huoneitaan isommallakin budjetilla. Lapset eivät saa pyytämällä kaikkea sitä mitä haluavat, kyse on kasvatuksesta ei niinkään siitä etteikö olisi varaa. Lapsi tuskin tajuaa kulkeeko tokmannin vai metsolan vaatteissa, mutta jos minä vanhempana haluan ostaa sen kalliimman vaatteen, niin mikä siinä on väärää?
Tuntuu että tuon tuosta tulee kommenttia varallisuudesta, pyrimme kuitenkin siitä huolimatta kasvattamaan lapset järkevään rahankäyttöön ja työntekoon. Mutta mikä siinä on väärää jos tekee työtä ja ansaitsee rahaa, että sitä käyttää 🤔
Kommentit (285)
Vierailija kirjoitti:
En ole kyllä huomannut, että merkkivaatteet olisi hyvätuloisten juttu. Enemmän päinvastoin.
Nimenomaan lastenvaatteissa mielestäni näin. Tunnen todella hyvätuloisia ja varakkaita ihmisiä, ja osa käyttää itse kalliita vaatteita, osa ei. Mutta nämä hyvätuloiset ei tunnu ostavan lapsilleen merkkivaatteita. Tai ostavat laadukasta, mutta eivät trendimerkkejä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Ja en yritä lesoilla sillä että tunnen rikkaita, itse olen ihan tavallinen. Sattumalta vaan esimerkiksi miehen veli meni rikkaisiin naimisiin jne. Siksi tunnen rikkaita. Sitten taas tiedän niitä enemmän duunariperheitä ja niissä taas oikein harrastamalla harrastetaan lasten merkkivaatteita. Toki varmasti poikkeuksia löytyy suuntaan ja toiseen. Itse ostan merkkiä ja merkitöntä, mikä sattuu miellyttämään silmää ja sopimaan omille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuden perheeni oli varakas. Oli purjevenettä, hevosia, mökkiä sun muuta. Koskaan meitä ei puettu merkkivaatteisiin tai muutenkaan me lapset emme saaneet mitään kallista ja ihmeellistä. Lapset osaavat olla tosi julmia ja tajuavat hyvin pienenä jo merkkivaatteiden ja halvempien vaatteiden eron. Joko kalliista vaatteista aletaan kiusaamaan tai merkkivaatteisiin tottunut alkaa kiusaamaan muita jos kasvatus ei ole onnistunut. Musta ainakin kasvoi tosi maanläheinen tyyppi kun ei ollut sitä merkkikamaa enkä palvo rahaa, vaikka perheemme tuli toimeen hyvin. Lapset pitää opettaa kunnioittamaan muita ja tajuamaan se, että kaikilla ei ole niin hyviä lähtökohtia kuin itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi joku jankkaa jostain lastenvaatteista. Ei niillä ole mitään merkitystä.
Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, ja osittain olen myös kanssasi samaa mieltä.
Mutta sen verran itselleni on merkitystä, että haluan tietää missä ja miten vaatteet valmistetaan. Haluan ostaa pitkälti kotimaista ja suosia pienyrittäjiä. Valitettavasti se vaan täällä Suomessa on näin kalliimpaa, mutta jos pystyn taloudellisesti myös valitsemaan mielestäni paremman vaihtoehdon niin silloin valitsen sen. Kaikille se vaan ei tunnu olevan hyvä vaihtoehto, vaan sitä ajatellaan rikkaiden kouhotuksena tms että pitää olla merkkiä jne..
AP
Mä arvostan sitä, että suosit kotimaista, koska voit. Se työllistää täällä.
Mielestäni yksi arvostetuimmista jutuista on se, jos suosii kotimaista, eikä osta maailmanlaajuisia ylikalliita brändejä tai hikipajoja...
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi lasten kommentointi riipu enemmän vanhemmista ja siitä millainen tapa on käyttää rahaa ja kerrotaanko hinnoista ja merkeistä lapsille vai ei. Meidän perheen vuositulot n. 250 ke yhteensä ja oon ollut tosi tarkkaana, ettei lapsille ei puhuta meidän perheen varallisuudesta tai tuloista, eikä tavaroiden hinnoista mitään. Toki vanhemmista huomaavat, että töitä tehdään ja paljon.
Lapsille ostan todella usein kirppareilta laadukkaampaa vaatetta, samoin itselleni. Myös H&M ja Lindex on oikein hyvät. Kumpikaan ei 7 v tyttö tai 10 v poika ole koskaan pyytäneet mitään merkkivaatetta tai edes puhuneet vaatteiden merkeistä tai hinnoista - varmaan koska niistä ei meillä keskustella. Itselläni on myös tosi kalliita laukkuja, koruja ym. useampia, kotonamme on designia ja taidetta, mutta emme tuo näitä hankintoja tai niiden hintoja millään tapaa lapsille esille. Eipä ole kukaan kommentoinutkaan. Väitän, että ihan omasta suhtautumisesta se lähtee.
Kuulostaa siltä, että olette uskomattoman taitavasti onnistuneet lapsenne pitämään erossa merkkiajattelusta. Täällä kyllä lapset puhuvat merkeistä ja hinnoista ihan keskenään. Koulussa tieto leviää ja sitä levitetään. Alkoi kiinnostaa tuossa tokaluokan tietämillä, kun kiinnostus siirtyi siitä mikä on kivan väristä ja missä on kiva kuosi siihen, mitä merkkiä muutkin käyttävät. Ja sitten siitä vertailuun saman merkin sisällä, että mitkä on Niken halpislenkkarit, mitkä parhaat eli kalliit. Merkkitietoisuus on niin vaatteissa kun vaikka polkupyörissä, jääkiekkomailoissa ym. Toiset toki kiinnostuneempia kuin toiset. Asutaan erittäin keskiluokkaisella alueella, missä ei ole esim. kaupungin vuokrataloja. Mutta sen olen huomannut, että niillä heikommin toimeentulevien perheiden lapsilla tämä kilpavarustelu tuntuu olevan isommassa roolissa kun heillä, jolla on enemmän varaa.
Kierrettiin kesällä Suomea.
Täällä aina kerrotaan että kuinka rouvalla on hyvä halpa ja kotimainen nahkalaukku. Kyllä se on vaan niin että hirvityksiä kaikki on mitä näki. Muodottomia, likaisia ja niin hiton rumia. Ja halpuus huusi huomiota.
Kannattaisi kuluttaa hieman itseensä ja hankkia merkkilaukkuja !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia ei kannata totuttaa loputtomaan luksukseen. Tiedän useammankin lapsena luksuselämää viettäneen, joille omilleen muutto ja opiskelijaelämä on ollut kova pala. Toki vanhemmat ovat siinäkin auttaneet hommaamalla asunnon ja huonekalut, mutta elintaso on kuitenkin ikävästi päässyt laskemaan tavallisen pulliaisen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi lasten kommentointi riipu enemmän vanhemmista ja siitä millainen tapa on käyttää rahaa ja kerrotaanko hinnoista ja merkeistä lapsille vai ei. Meidän perheen vuositulot n. 250 ke yhteensä ja oon ollut tosi tarkkaana, ettei lapsille ei puhuta meidän perheen varallisuudesta tai tuloista, eikä tavaroiden hinnoista mitään. Toki vanhemmista huomaavat, että töitä tehdään ja paljon.
Lapsille ostan todella usein kirppareilta laadukkaampaa vaatetta, samoin itselleni. Myös H&M ja Lindex on oikein hyvät. Kumpikaan ei 7 v tyttö tai 10 v poika ole koskaan pyytäneet mitään merkkivaatetta tai edes puhuneet vaatteiden merkeistä tai hinnoista - varmaan koska niistä ei meillä keskustella. Itselläni on myös tosi kalliita laukkuja, koruja ym. useampia, kotonamme on designia ja taidetta, mutta emme tuo näitä hankintoja tai niiden hintoja millään tapaa lapsille esille. Eipä ole kukaan kommentoinutkaan. Väitän, että ihan omasta suhtautumisesta se lähtee.
Kuulostaa siltä, että olette uskomattoman taitavasti onnistuneet lapsenne pitämään erossa merkkiajattelusta. Täällä kyllä lapset puhuvat merkeistä ja hinnoista ihan keskenään. Koulussa tieto leviää ja sitä levitetään. Alkoi kiinnostaa tuossa tokaluokan tietämillä, kun kiinnostus siirtyi siitä mikä on kivan väristä ja missä on kiva kuosi siihen, mitä merkkiä muutkin käyttävät. Ja sitten siitä vertailuun saman merkin sisällä, että mitkä on Niken halpislenkkarit, mitkä parhaat eli kalliit. Merkkitietoisuus on niin vaatteissa kun vaikka polkupyörissä, jääkiekkomailoissa ym. Toiset toki kiinnostuneempia kuin toiset. Asutaan erittäin keskiluokkaisella alueella, missä ei ole esim. kaupungin vuokrataloja. Mutta sen olen huomannut, että niillä heikommin toimeentulevien perheiden lapsilla tämä kilpavarustelu tuntuu olevan isommassa roolissa kun heillä, jolla on enemmän varaa.
Mekin asutaan keskiluokkaisella alueella. Lapsi menee nyt tokalle ja huomaa kyllä kouluvaateostoksissa eron suhteessa ekaan luokkaan. Molemmilla kerroilla tilattiin Zalandosta, kun Koronan takia ei viitsi lähteä kauppakeskuksiin pyörimään. Viime vuonna kelpasi halusi tuntemattomia halpoja merkkejä, rimpsuja ja röyhelöä. Nyt ostettiin legginsejä, huppareita, tennarit, muodikkaita tie dye-vaatteita ym. Merkeissä oli Levi’stä, Hypeä, Vansia, Conversea ja Abercombie&Fitchiä. Lapsen tyyli on muuttunut vuoden aikana paljon, mutta selkeästi myös halusi nyt merkkejä, joita tällä alueella näkyy muillakin. Eikä ne nyt niin kalliita olleet, ettei olisi voinut ostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän toi lasten kommentointi riipu enemmän vanhemmista ja siitä millainen tapa on käyttää rahaa ja kerrotaanko hinnoista ja merkeistä lapsille vai ei. Meidän perheen vuositulot n. 250 ke yhteensä ja oon ollut tosi tarkkaana, ettei lapsille ei puhuta meidän perheen varallisuudesta tai tuloista, eikä tavaroiden hinnoista mitään. Toki vanhemmista huomaavat, että töitä tehdään ja paljon.
Lapsille ostan todella usein kirppareilta laadukkaampaa vaatetta, samoin itselleni. Myös H&M ja Lindex on oikein hyvät. Kumpikaan ei 7 v tyttö tai 10 v poika ole koskaan pyytäneet mitään merkkivaatetta tai edes puhuneet vaatteiden merkeistä tai hinnoista - varmaan koska niistä ei meillä keskustella. Itselläni on myös tosi kalliita laukkuja, koruja ym. useampia, kotonamme on designia ja taidetta, mutta emme tuo näitä hankintoja tai niiden hintoja millään tapaa lapsille esille. Eipä ole kukaan kommentoinutkaan. Väitän, että ihan omasta suhtautumisesta se lähtee.
Kuulostaa siltä, että olette uskomattoman taitavasti onnistuneet lapsenne pitämään erossa merkkiajattelusta. Täällä kyllä lapset puhuvat merkeistä ja hinnoista ihan keskenään. Koulussa tieto leviää ja sitä levitetään. Alkoi kiinnostaa tuossa tokaluokan tietämillä, kun kiinnostus siirtyi siitä mikä on kivan väristä ja missä on kiva kuosi siihen, mitä merkkiä muutkin käyttävät. Ja sitten siitä vertailuun saman merkin sisällä, että mitkä on Niken halpislenkkarit, mitkä parhaat eli kalliit. Merkkitietoisuus on niin vaatteissa kun vaikka polkupyörissä, jääkiekkomailoissa ym. Toiset toki kiinnostuneempia kuin toiset. Asutaan erittäin keskiluokkaisella alueella, missä ei ole esim. kaupungin vuokrataloja. Mutta sen olen huomannut, että niillä heikommin toimeentulevien perheiden lapsilla tämä kilpavarustelu tuntuu olevan isommassa roolissa kun heillä, jolla on enemmän varaa.
"heikommin toimeentulevien perheiden lapsilla tämä kilpavarustelu tuntuu olevan isommassa roolissa kun heillä, jolla on enemmän varaa"
Näin se menee, varakkaat viettävät aikaansa muiden varakkaiden parissa, eikä tarvitse korostaa varallisuuttaan koska se muutenkin tiedetään. Köyhemmissä piireissä halutaan nostaa omaa statustaan hankkimalla tunnettujen merkkien tuotteita. Itse olen köyhemmistä piireistä ja kyllä huomaa että logot ovat tärkeitä. Vähän nuorempana ne olivat tärkeitä myös minulle. Nykyisin pyrin hankkimaan laatua mutta ilman logoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tajuaa jo todella nuorina eron Tokmannin ja Metsolan vaatteiden välillä. Nuorena se meno sitten villiintyykin. Parasta olla itse tekemättä asiasta mitään numeroa. Mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin ne lapset, joiden vanhemmat ovat kertoneet sentilleen kuinka kallista kaikki heidän omistamansa on.
Avoin ja suvaitsevainen asenne kaikkia muita ihmisiä kohtaan on myös hyvä opettaa. Eihän siinä mitään hävettävää ole, että rahaa on ja sitä käyttää, mutta se asenne edelleen kaiken edelle. Näin siis itse toimin.
Eikö nuo Metsolan vaatteet ole pikkutaaperoille? Mitä sen ikäinen muka brändeistä ymmärtää?
Niitä Metsolan vaatteita ei hankita lapsia varten, vaan niillä näytetään muiden lasten vanhemmille ja päiväkodin työntekijöille että ei olla ihan köyhiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua kuinka topicciin ryntää heti monta ihmistä kertomaan kuinka rahaa olisi mutta käytetään se paljon paremmin eli ei turhuuksiin kuten merkkivaatteet. Eihän tuo edes ollut aloituksen aihe.
Se, että ostaa merkkivaatteita ei muuten tarkoita, että rahaa käyttäisi vain vaatteisiin ja sisustamiseen. Rahaansa saattaa siitä huolimatta käyttää myös esim. koulutukseen, harrastuksiin, kulttuuriin, säästöihin ym. Oikeasti varakas ihminen ei osta vaatteita viimeisillä roposillaan.
En ymmärrä miksi se tuntuu menevän joillain niin ihon alle, että joku toinen ostaa merkkivaatteita tai tykkää sisustaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannata totuttaa loputtomaan luksukseen. Tiedän useammankin lapsena luksuselämää viettäneen, joille omilleen muutto ja opiskelijaelämä on ollut kova pala. Toki vanhemmat ovat siinäkin auttaneet hommaamalla asunnon ja huonekalut, mutta elintaso on kuitenkin ikävästi päässyt laskemaan tavallisen pulliaisen tasolle.
Tämä. Aikuisena on ollut todella vaikea hahmottaa mihin rahaa voi ja kannattaa käyttää, kun on aina saanut kaiken haluamansa ja opiskeluita vartenkin vanhemmat osti sijoitusasunnon Helsingistä, ettei vain tarvitse muuttaa soluun. Kantapään kautta on opeteltu rahankäyttöä. Nyt kolmenkympin paremmalla puolella osaan jo aika hyvin elää omien tulojen mukaan, enkä enää suostu ottamaan vanhemmilta rahaa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olemme myös hyvätuloinen lapsiperhe, 3 lasta. Käytämme rahaa:
- lasten harrastuksiin, saavat kukin harrastaa mitä haluavat
- omakotitaloon, sen pihaan ja sisustamiseen, pidän siitä, että kotona on kivan näköistä
- siivojaan, käy joka toinen viikko
- autoihin, molemmilla uudet hyvät autot, minusta on mukavaa ajaa uudella autolla, molemmat ajavat työn puolesta myös paljon
- lasten vaatteisiin, menen kauppaan ja ostan mitä tarvitsee, ei valitettavasti ole aikaa kierrellä ja etsiä kirpputoreilta, ostan myös kerralla isoja määriä esim. kaikille lapsille yhdellä ostoskierroksella kaikki tarvittavat talvivarusteet
- omiin vaatteisiin, olen toimitusjohtaja ja työni vuoksi paljon esillä.
- kesämökkiin ja sen pihan laittoon
- kirjoihin, menen kirjakauppaan ja ostan mitä perheemme haluaa lukea, en kerkeä ikinä palauttaa kirjoja kirjastoon, luen paljon, kotona monta seinällistä kirjahyllyjä
- matkusteluun.Toistaiseksi kukaan ei ole huomauttanut rahan käytöstä. Lapset koululaisia ja ovat oppineet työntekoon, niin kotitöiden kuin koulutöiden, osaavat perkaa kalat ja siivota vessanpöntöt, kaikilla myös keskiarvo koulussa yli 9,5 (olen sanonut, että huonompikin riittää). Emme tuo esiin, että meillä on rahaa, mutta mielelläni käytän sitä helpottamaan elämääni.
Mitä ihmettä? Olen alempaa keskiluokkaa ja minullakin on varaa ostaa kalat valmiiksi perattuna. Tuskin haluat lapsillesi elämää, jossa kalojen perkaamistaito on oleellinen juttu?
En ole huomannut ainakaan omien alakoululaisten tai heidän kavereiden vertailevan toistensa tai muiden vaatteiden hintoja. Sitä olen kyllä kuullut välillä lasten suusta, että vanhemmat on sanoneet, että pitää olla rikkomatta/sotkematta uusia vaatteita. Itsekin saatan joskus sanoa, että joku vaate oli kallis, että voisi vähän varoa, ettei mene heti pilalle.
Meillä saatetaan joskus ostaa joku kalliimpi huppari tms. mutta kyllä vaatetta ostetaan myös Tokmannilta tai Prismasta. Turhaan ei ostella vaan tarpeeseen kuten varmaan useimmissa perheissä tehdään. Eikös ökykuluttaminen ole muutenkin ollut jo pitkään pois muodista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei kannata totuttaa loputtomaan luksukseen. Tiedän useammankin lapsena luksuselämää viettäneen, joille omilleen muutto ja opiskelijaelämä on ollut kova pala. Toki vanhemmat ovat siinäkin auttaneet hommaamalla asunnon ja huonekalut, mutta elintaso on kuitenkin ikävästi päässyt laskemaan tavallisen pulliaisen tasolle.
Tämä. Aikuisena on ollut todella vaikea hahmottaa mihin rahaa voi ja kannattaa käyttää, kun on aina saanut kaiken haluamansa ja opiskeluita vartenkin vanhemmat osti sijoitusasunnon Helsingistä, ettei vain tarvitse muuttaa soluun. Kantapään kautta on opeteltu rahankäyttöä. Nyt kolmenkympin paremmalla puolella osaan jo aika hyvin elää omien tulojen mukaan, enkä enää suostu ottamaan vanhemmilta rahaa vastaan.
Meillä taas niin päin, että vanhemmat hankki asunnon, maksoi koko opiskeluajan kaikki kulut ja opetti sijoittamaan opintolainan. Lisäksi oli tärkeää valmistua tavoiteajassa, jotta sai osan lainasta anteeksi. Opiskeluaikana saatoimme käydä sellaisissa töissä, joista oli tulevan työn kannalta hyötyä, vaikka palkka ei ollut kaksinen. Minä ja siskoni emme koskaan opetelleet kantapään kautta rahankäyttöä, se oli jotain jo pikkulapsena opittua. Nyt isä on myynyt opiskeluaikaisen yksiöni minulle verotusarvolla eli todella edullisesti, joten pesämunaa on karttunut sitäkin kautta, joskin ensiasunnon ostin omilla säästöillä ja sijoituksilla. Kolmenkympin paremmalla puolella suostun edelleen ottamaan vanhemmilta rahaa vastaan, koska maksattamalla vanhemmilla vaikka olohuoneen sohvan päästän verokarhun vähemmällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella varakkaat eivät vaatteilla koreille, ja muutenkin peittävät varakkuuttaan.
Meidän perhe rikastui tänään hetkellisesti noin 600 000 e - joka tosin on pelkkää osakkeiden arvonnousua, mutta juuri tänään olisi myymällä saanut tuon summan. Meistä ei kukaan näe, että olemme Suomen 1000 varakkaimman perheen joukossa. Punalappuisia tuotteita ostetaan, auto on keskihintainen, mökki erittäin perustavallinen jne. Raha laitetaan tuottamaan, sitä ei kannata käyttää siihen, että näyttää siltä, mitä on. Antaa velkaisten esittää rikasta.
Niin hetkellisesti, mutta yhtähyvin olisit saattanut kirjoittaa, kuinka tänään varallisuus meni 600.000 miinukselle, kun pörssikurssit romahtivat. Ja niitä romahduksiakin sattuu, se ei suinkaan ole ikuista arvonnousua. Jo pelkkä maailman tilanne, vaikuttaa kurssiin.
Pörssiosakkeet on vähän onnen kauppaa, niissä voi hävitä tai voittaa.
Varallisuus ei kovin helposti mene 600 000 eurolla miinukselle, jos ymmärtää omistaa kiinteistöjä, osakkeita, metsää (no joo, kiinteistö se on sekin) sekä asuntoja. Tuo 600 000 e ei ole edes viidesosa varallisuutemme nykyarvosta, mutta köyhällehän kaikki on nolla tai sata.
Niin kaua sillä ei ole merkitystä, jos lapset/teinit ei ala kiusaamaan muita, joilla ei ole samaan varaa.
Kyllä itekki mielelläni ostaisin ja pyrinkin ostamaan lapsille asioita, joista ne tykkää vaikka olenkin keskituloinen ja velkaakin on. Sitä on vielä edellisestäkin elämästä ( valitettavasti jäi) silläkin rahalla voisin maksaa lapsille kaikkea.
Mielummin katson teiniä ne Niket jalassa , kun että joku urpå kiusaa sen vuoksi ettei niitä ole. Ite joudun kyllä tinkimään omista asioista usein mutta ei se haittaa.
Mulla on rättejä kaappi täynnä ja en tarvii merkkivaatteita. Oikeestaan en ees tiedä mihin "tuhlaan " joskus ne rahat , jotka jää käteen kun olen saanut maksettua sen ylimääräisen velan pois. Olen tottunut elämään niin pienellä. EI oo mitään mihin laittaisin rahaa sitten. Toki matkusteluun varmaan . Koska omat tottumukset tästä tuskin muuttuu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme myös hyvätuloinen lapsiperhe, 3 lasta. Käytämme rahaa:
- lasten harrastuksiin, saavat kukin harrastaa mitä haluavat
- omakotitaloon, sen pihaan ja sisustamiseen, pidän siitä, että kotona on kivan näköistä
- siivojaan, käy joka toinen viikko
- autoihin, molemmilla uudet hyvät autot, minusta on mukavaa ajaa uudella autolla, molemmat ajavat työn puolesta myös paljon
- lasten vaatteisiin, menen kauppaan ja ostan mitä tarvitsee, ei valitettavasti ole aikaa kierrellä ja etsiä kirpputoreilta, ostan myös kerralla isoja määriä esim. kaikille lapsille yhdellä ostoskierroksella kaikki tarvittavat talvivarusteet
- omiin vaatteisiin, olen toimitusjohtaja ja työni vuoksi paljon esillä.
- kesämökkiin ja sen pihan laittoon
- kirjoihin, menen kirjakauppaan ja ostan mitä perheemme haluaa lukea, en kerkeä ikinä palauttaa kirjoja kirjastoon, luen paljon, kotona monta seinällistä kirjahyllyjä
- matkusteluun.Toistaiseksi kukaan ei ole huomauttanut rahan käytöstä. Lapset koululaisia ja ovat oppineet työntekoon, niin kotitöiden kuin koulutöiden, osaavat perkaa kalat ja siivota vessanpöntöt, kaikilla myös keskiarvo koulussa yli 9,5 (olen sanonut, että huonompikin riittää). Emme tuo esiin, että meillä on rahaa, mutta mielelläni käytän sitä helpottamaan elämääni.
Mitä ihmettä? Olen alempaa keskiluokkaa ja minullakin on varaa ostaa kalat valmiiksi perattuna. Tuskin haluat lapsillesi elämää, jossa kalojen perkaamistaito on oleellinen juttu?
Ymmärsin viestin niin, että kirjoittaja halusi esimerkin omaisesti tuoda esiin, että lapset on opetettu tekemään myös ns. ikävämpiä kotitöitä kuten vessanpöntön pesu ja kalojen perkaus, vaikka olisi rahaa ostaa nämä palvelut. Eli vaikka on varaa, niin ei tarkoita että lapset saisi kaiken valmiina/heistä tulisi uusavuttomia.
Itse en kaloja perkaa, mutta hienoa, että jotkut osaavat ja opettavat lapsilleen. En myöskään esimerkiksi itse vaihda autoni renkaita, mutta arvostan, jos joku osaa ja viitsii tehdä. On monia asioita, joita en itse osaa tai viitsi tehdä, mutta hyvä, että muut tekevät.
Tämä ketju näyttää hyvin kateuden. Raha tekee kateelliseksi. Käännetään vähänkin vauraampien kommentit niin, että ei ne nyt oikeasti niin vauraita ole, tai tyhmää käyttää rahat niin tai noin. Jos on rahaa, niin eiköhän se ole jokaisen oma asia kuinka rahat käyttää, jos laillisesti käyttää.
Samaa mieltä nro 200 kanssa. Rikkaammille saa ilkkua ja heitellä ihmetteleviä, halventavia kommentteja, mutta köyhille ei.
Alue: Aihe vapaa
Yleensä tässä vaiheessa iltaa ollaan jo satamassa ja ehtii hyvin somettaa merellä vietetyn päivän päätteeksi :-)