Lähihoitajan koko jakson arvosanan määrittelee työssäoppimispaikan ohjaaja ja se on väärin !
Vaikka kuinka into pinkeänä opiskelisit ja tehtävät tekisit kiitettävästi koo vitosen arvoisesti, koko jakson ja osaamisalueen arvosanan määrittelee työssäoppimispaikan ohjaaja. JA SE ON VÄÄRIN SE !
Perustelut : Työssäoppimispaikan ohjaaja saattaa hyvin suurella todennäköisyydellä olla mulkero, toisaalta hän voi olla täysin päinvastaisesti todella ihmisrakas ja päättää heti kättelyssä antaa K5 :n. Näin opinnoissa pärjännyt voi joutua oikeusmurhan kohteeksi . Jos ja usein kun, työssäoppimispaikan ohjaaja on täys- sadisti. Tulee mieleen, että miksi enää yrittää suoriutua opinnoissaan hyvin kun arvosanan ratkaisee ohjaajaksi pakotettu " ruudinkeksijä ". Vaikka arvosanoista voi valittaa, niin harva sitä tekee. Ei uskoisi Suomea oikeusvaltioksi tämän perusteella.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani minusta vaikuttaa siltä, että harjoittelussa ei mennä opiskelija/ oppiminen edellä, vaan arviointiin vaikuttaa pärstäkerroin ja se ohjaajan ns. mielipide ja henkilökohtainen mielenterveys. Kauhea ala. Ihan kauhea!
Sama se on jokaisessa toisen asteen koulutuksen harjoittelussa. Valitettavasti
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa arvosanat annetaan tietyin kriteerein, mutta käytännössä vaihtelee. Ei ohjaajilla ole kuin jokin hyvin lyhyt kurssitus ohjaamiseen. Heidän taustansa voi olla mitä tahansa.
Ja tässä on vaarana, että ohjaaja arviointiin alkaa vaikuttamaan liikaa oma ajattelu: "periaatteessa kukaan ei ole kiitettävän arvoinen harjoittelija", jolloin annetaan pelkästään hyvä arvosana. Ohjaajalla saattaa olla omia mieltymyksiä miten työ tulisi suorittaa, eikä osaa nähdä muitakin tapoja toimivina, mikä tarkoittaa harjoittelijalle huonompaa arvosanaa jne.
On täysin tuuria kuka arvostelee harjoittelijan työn ja määrittää tulevaisuudesta, kun/jos harjoittelija hakee AMK paikkaa todistuksella. Oikaisut arvosanoista ei ole helppo tie ja huonolla tuurilla se voi vaikuttaa negatiivisesti harjoittelijan ja ohjaajan välillä.
Työharjoitteluista tulisi antaa Hylätty/Hyväksytty. Näyttöjen ja arviointien tulisi perustua koulun opettajien arviointiin, jotka ovat saaneet pedagogisen pätevyyden ja yhdenvertaisuus arvosanoista toteutuisi.
Täysin käsittämätöntä, mutta näin se vaan. Ja joo, kuten joku sanoi niin käytössä on "kolmikanta-arviointi" eli opettajankin antama arvosana näytöstä vaikuttaa harjoittelujakson kokonaisarvosanaan, mutta opettaja ei ole edes katsomassa oppilaan suoriutumista koko näyttöviikon aikana. Opettaja siis käytännössä antaa aina saman arvosanan kuin ohjaaja.
Todella epäoikeudenmukaista että ala-arvoisesti oppilaita kohtelevat hoitajat toimivat ohjaajina, nöyryyttävät ja *ittuilevat opiskelijoille ja valittavat kolmen päivän jälkeen ettei opiskelija osaa mitään, vaikka tarkoitushan on olla työssäOPPIMASSA. Itselleni kävi näin ja vaihdoin sen takia harjoittelupaikkaa. Seuraavassa paikassa ohjaaja oli sitä mieltä että olen paras opiskelija joka hänellä on ollut ja antoi kiitettävän arvosanan, joten ensimmäisessä paikassa vika tuskin oli minussa, varsinkin kun käyttäydyin koko ajan asiallisesti ja ystävällisesti ja olin tunnollisesti paikalla.
Ja mikä parasta, ainakin meillä oli niin että mikäli haluaa suunhoidon osaamisalalle, on kaikista harjoittelusta saatava kiitettävä arvosana, koska ala on niin suosittu etteivät kaikki pääse sinne. Tämä voi siis olla täysin kiinni siitä minkälainen ohjaaja sattuu kohdalle.
Näitä asioita alalla seuranneena voin sanoa, että ne arvosanat päätetään lähinnä mutu-tuntumalla työpaikan kahvikeskusteluissa. Ohjaaja sanoo oman mielipiteensä opiskelijasta ja sitten päätetään yhdessä "joo se kuvittelee itsestään liikoja" ja "sillä on väärä asenne" - opiskelijan kannalta tällöin peli on pelattu.
Opiskelijoiden suhteen on toisaalta pakko todeta, että monella on työelämän pelisäännöt aika hakusissa. Työpaikalle ei tulla ajoissa, noin minuuttia ennen työn alkua soitellaan, että ollaan sairaita jos edes soitetaan. Työssäoppimisen tavoitteet hutaistaan parilla lauseella jotain ympäripyöreää lätinää, iso osa ei osaa suomen kieltä edes auttavasti, näyttösuunnitelmat ovat jotain sinnepäin jne.
Täällä mainittiin, että ohjaus on aina jonkun "kusipää mulkun" harteilla. Itse asiassa opiskelijan ohjaus on aika epäkiitollista hommaa. Siitä ohjaaja kuittaa noin 5 euroa/päivä lisää liksaa ja ohjaus yleensä nakitetaan jollekin joka ei ole paikalla silloin kun asiasta päätetään.
On se hullua ! kirjoitti:
Kuulin sellaistakin , että ammattikorkeakoulussa jharjoittelujaksot ovat vain hyväksytty / hylätty. Miksi siis alemmassa toisen asteen koulutuksen harjoittelussa tulee määritellä arvosana. Vieläpä niin, että se arvosana ajaa alleen sen koulutusjakson kaiken teoria ja käytännönharjoitteluosaamisen ?
Kärjistäen, opiskelija osasi koulussa ottaa verensokerin koepotilaalta vain ohjatusti, mutta harjoittelussa saman asian mennessä mönkään kaverillinen ohjaaja antoi jaksosta kuitenkin koo vitosen.
Opiskelija osasi ottaa verensokerin koulussa niinkuin pitää, mutta harjoittelussa mulkero ohjaaja vittuili, kun verta ei heti saatu tulemaan ja piti opiskelijaa surkeana tämän takia, antoi opiskelijalle koko kevään koulu- ja harjoittelujaksosta ykkösen ja sekin naama norsunvitulla väksisin.
Vaikka huono arvosana tietysti tuntuu ikävältä, ehkä asiaa voi ajatella siten, että ohjaaja samalla arvosanan omalle ohjaukselleen.
Itse ohjaajana anna opiskelijan ottaa verensokerin mahdollisimman monta kertaa harjoittelun aikana. Koska kyse ei ole ydinfysiikasta tai asiasta, jota ei voisi oppia, niin yleensä se sujuu näytössä sitten aivan mallikkaasti. Tämä sama pätee lääkkeen jakoihin ym. Näytössäkään ei mielestäni kynnyskysymys ole se, ettei verta tule tmv. vaan miten toimii mahdollisessa ongelmatilanteessa. Erillaisia käytännön ongelmatilanteitahan lähihoitajan työssä tulee jatkuvasti eteen. Liikaa keskitytään virheisiin ja jämähdetään niihin.
Vierailija kirjoitti:
Ja mukavin kommentti jonka sain. " Saat 2, koska periaatteesta en anna kenellekkään 3:sta, koska kukaan ei voi olla vielä opiskellessa kiitettävä "
-Jaa no mitäs varten ne arvostelu sarakkeet on?
Mulla sama, jokainen harjoittelun ohjaaja sanoi mulle näin. Tosin asteikko oli silloin 1-5, mutta vitosta oli siis mahdotonta saada...
Minä en oikein usko, että sillä arvosanalla on lähihoitajalle hirveästi merkitystä, jos läpi pääsee. Jokainen lähihoitaja työllistyy aivan varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani minusta vaikuttaa siltä, että harjoittelussa ei mennä opiskelija/ oppiminen edellä, vaan arviointiin vaikuttaa pärstäkerroin ja se ohjaajan ns. mielipide ja henkilökohtainen mielenterveys. Kauhea ala. Ihan kauhea!
Sama se on jokaisessa toisen asteen koulutuksen harjoittelussa. Valitettavasti
Näinhän se toki on, mutta en oikein jaksa uskoa että esimerkiksi sähköasentajaharjoittelija on samanlaisen mielivallan kohteena kuin lähäriharjoittelija.
Miesvaltaiset työyhteisöt on reilumpia, eikä harjoittelijaa tarvitse puukottaa selkään nostaakseen omaa statusta yhteisössä.
Hoitajien työyhteisö on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa arvosanat annetaan tietyin kriteerein, mutta käytännössä vaihtelee. Ei ohjaajilla ole kuin jokin hyvin lyhyt kurssitus ohjaamiseen. Heidän taustansa voi olla mitä tahansa.
Lähihoitajan tutkinnossa ei toimita periaatteella. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ne kriteerit nyt vaan on laadittu sitä ammattitaitoon valmistumista varten. Suomeksi: käytännön ja teorian on kohdattava! Ammattietiikka on suurin osa tätä tutkintoa, prosessin hallinta jne. Mikäli jo näissä pihalla, et voi saada enempää.
Mitä näytön arvioijan koulutukseen tulee, on työntekijällä oltava lähihoitajan tutkinto suoritettuna. Ainakin ennen vaadittiin myös työkokemusta, ennenkuin edes pääsi koulutukseen. Ei ollut mikään yhden tunnin istunto. Siellä tehtiin todella haasteellisia tehtäviäkin. Eli ei nyt ihan kuka vaan ole kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelussa kysyin kohteliaisuudesta ohjaajaltani, että pistänkö (insuliini) tähän. Halusin siis osoittaa, että olen vastuullinen ja varmistan kokeneemmalta, että teen oikein. Tiesin kyllä insuliinin pistoskohdat. Ohjaajani oli sitten mennyt muille päivittelemään. Toinen hoitaja toi tulosteen, jossa oli kuva insuliinin pistoskohdista. Tarviiko edes kertoa etten päässyt harjoittelusta läpi.. Tiedän kyllä mihin kohtaan insuliinin voi pistää ja sairaanhoitajakin sanoi, että ihan sama kunhan et päähän pistä.
Mutta kun ohjaajan oli pakko saada päästä sanomaan.
Olisit ilmoittanut, että pistät insuliinin siihen paikkaan minkä tiesit oikeaksi. Perustellut miksi teet sen juuri näin.
Olitko oikeaoppisesti mitannut verensokerin? Ottanut insuliinikynän, neulan ja asettanut kaiken oikeaoppisesti? Annostelitko insuliiniä oikean määrän? Ja tähän perään perustelitko toimintaa? Olitko aseptinen? Mulla nyt jäi käsitys, että varmistit kohteliaisuudesta pistopaikan! Työotteestaan varma, ei kysele. Vaan kertoo ja perustelee. Toki niitä pilkunviilaaja hoitajiakin on. Et vain ilmoittanut miten etenit nii jäi vaan vaivaamaan, miten oikeasti mennyt. Itse en kuulu viilaajiin, vaan vaadin toimintaa ja perusteluja toiminnalle ammattitaito vaatimusten mukaisesti.
Jep. Luin että maksa torppa sai kaikki kiitettäviä😂😂sehän on tehny rikoksiakin. Mä olin ujo ja epävarma mutta tunnollinen ja ihmisläheinen, oppilas, siksi arvosanat oli monesti huonompia, ei kovin reilua mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa arvosanat annetaan tietyin kriteerein, mutta käytännössä vaihtelee. Ei ohjaajilla ole kuin jokin hyvin lyhyt kurssitus ohjaamiseen. Heidän taustansa voi olla mitä tahansa.
Ja tässä on vaarana, että ohjaaja arviointiin alkaa vaikuttamaan liikaa oma ajattelu: "periaatteessa kukaan ei ole kiitettävän arvoinen harjoittelija", jolloin annetaan pelkästään hyvä arvosana. Ohjaajalla saattaa olla omia mieltymyksiä miten työ tulisi suorittaa, eikä osaa nähdä muitakin tapoja toimivina, mikä tarkoittaa harjoittelijalle huonompaa arvosanaa jne.
On täysin tuuria kuka arvostelee harjoittelijan työn ja määrittää tulevaisuudesta, kun/jos harjoittelija hakee AMK paikkaa todistuksella. Oikaisut arvosanoista ei ole helppo tie ja huonolla tuurilla se voi vaikuttaa negatiivisesti harjoittelijan ja ohjaajan välillä.
Työharjoitteluista tulisi antaa Hylätty/Hyväksytty. Näyttöjen ja arviointien tulisi perustua koulun opettajien arviointiin, jotka ovat saaneet pedagogisen pätevyyden ja yhdenvertaisuus arvosanoista toteutuisi.
Mikäli työntekijä toimii eettisten periaatteiden mukaisesti, ei voi mielivaltaisesti numeroa antaa. Mikäli työntekijällä on omat mieltymykset toiminnasta ja toimii vastoin eettisiä periaatteita, on opiskelijalla oikeus vaatia toista ohjaajaa, joka toimii eettisesti. Tähän viime kädessä puuttuu ohjaava opettaja. Kukaan ei saa nöyryyttää toista. Lähihoitajan tulee arvostaa toista ja ennenkaikkea kunnioittaa itsemääräämisoikeutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa arvosanat annetaan tietyin kriteerein, mutta käytännössä vaihtelee. Ei ohjaajilla ole kuin jokin hyvin lyhyt kurssitus ohjaamiseen. Heidän taustansa voi olla mitä tahansa.
Lähihoitajan tutkinnossa ei toimita periaatteella. Miksi on niin vaikea ymmärtää, että ne kriteerit nyt vaan on laadittu sitä ammattitaitoon valmistumista varten. Suomeksi: käytännön ja teorian on kohdattava! Ammattietiikka on suurin osa tätä tutkintoa, prosessin hallinta jne. Mikäli jo näissä pihalla, et voi saada enempää.
Mitä näytön arvioijan koulutukseen tulee, on työntekijällä oltava lähihoitajan tutkinto suoritettuna. Ainakin ennen vaadittiin myös työkokemusta, ennenkuin edes pääsi koulutukseen. Ei ollut mikään yhden tunnin istunto. Siellä tehtiin todella haasteellisia tehtäviäkin. Eli ei nyt ihan kuka vaan ole kyseessä.
Kyllä se ainakin kunnalla on ihan kuka tahansa työntekijä. Ei meillä kenellekään mitään koulutuksia ohjaamiseen ollut, mullekin työnnettiin eka opiskelija kun vasta olin itsekin perehtymässä työhön, naureskelin että opiskelija osasi homman paremmin kuin ohjaaja kun oli aiemminkin ollut kyseisessä paikassa. Eikä siitä työntekijä yhtään mitään korvausta saa, ei pennin pyörylää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani minusta vaikuttaa siltä, että harjoittelussa ei mennä opiskelija/ oppiminen edellä, vaan arviointiin vaikuttaa pärstäkerroin ja se ohjaajan ns. mielipide ja henkilökohtainen mielenterveys. Kauhea ala. Ihan kauhea!
Sama se on jokaisessa toisen asteen koulutuksen harjoittelussa. Valitettavasti
Näinhän se toki on, mutta en oikein jaksa uskoa että esimerkiksi sähköasentajaharjoittelija on samanlaisen mielivallan kohteena kuin lähäriharjoittelija.
Miesvaltaiset työyhteisöt on reilumpia, eikä harjoittelijaa tarvitse puukottaa selkään nostaakseen omaa statusta yhteisössä.
Hoitajien työyhteisö on sairas.
Älä mielistele miehiä. Että mua ärsyttää tuollainen. Noissahan harjoittelijaa vasta kyykytetäänkin ja saa varoa että ei äsytä jotain möhömahaa työnjohtajaa. Tyttöjä sorsitaan.jos ei ole ns. cool girl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelussa kysyin kohteliaisuudesta ohjaajaltani, että pistänkö (insuliini) tähän. Halusin siis osoittaa, että olen vastuullinen ja varmistan kokeneemmalta, että teen oikein. Tiesin kyllä insuliinin pistoskohdat. Ohjaajani oli sitten mennyt muille päivittelemään. Toinen hoitaja toi tulosteen, jossa oli kuva insuliinin pistoskohdista. Tarviiko edes kertoa etten päässyt harjoittelusta läpi.. Tiedän kyllä mihin kohtaan insuliinin voi pistää ja sairaanhoitajakin sanoi, että ihan sama kunhan et päähän pistä.
Mutta kun ohjaajan oli pakko saada päästä sanomaan.
Olisit ilmoittanut, että pistät insuliinin siihen paikkaan minkä tiesit oikeaksi. Perustellut miksi teet sen juuri näin.
Olitko oikeaoppisesti mitannut verensokerin? Ottanut insuliinikynän, neulan ja asettanut kaiken oikeaoppisesti? Annostelitko insuliiniä oikean määrän? Ja tähän perään perustelitko toimintaa? Olitko aseptinen? Mulla nyt jäi käsitys, että varmistit kohteliaisuudesta pistopaikan! Työotteestaan varma, ei kysele. Vaan kertoo ja perustelee. Toki niitä pilkunviilaaja hoitajiakin on. Et vain ilmoittanut miten etenit nii jäi vaan vaivaamaan, miten oikeasti mennyt. Itse en kuulu viilaajiin, vaan vaadin toimintaa ja perusteluja toiminnalle ammattitaito vaatimusten mukaisesti.
Mitä ihmettä sekoilet? Harjoittelussa ollaan oppimassa, eikä harjoittelija tökkaile insuliineja kysymättä. Oikeaoppinen, ammattitaito - näitähän siellä pitäisi vasta harjoitella! Pika- ja pitkävaikutteisten pistopaikat vaihtelevat ja mitä jos kyseessä jokin muu kuin selkeästi jonpikumpi ja opiskelija halusi varmistaa.
Opettele sinä yhdyssanat.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Luin että maksa torppa sai kaikki kiitettäviä😂😂sehän on tehny rikoksiakin. Mä olin ujo ja epävarma mutta tunnollinen ja ihmisläheinen, oppilas, siksi arvosanat oli monesti huonompia, ei kovin reilua mun mielestä.
Oli pakko ottaa tästä naurut😂...olen siis tunnollinen lähäri. Tuo nyt vaan oli niin hyvä vertaus tälle kaikelle! Siis tuo torppa. Uskon, että tunnollisena pääset työssäsi pitkälle ja osaat olla empaattinen, kun kohtaat opiskelijoita. Mahtavaa, että myönnät ujouden ja epävarmuuden, et syytä muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessani minusta vaikuttaa siltä, että harjoittelussa ei mennä opiskelija/ oppiminen edellä, vaan arviointiin vaikuttaa pärstäkerroin ja se ohjaajan ns. mielipide ja henkilökohtainen mielenterveys. Kauhea ala. Ihan kauhea!
Sama se on jokaisessa toisen asteen koulutuksen harjoittelussa. Valitettavasti
Näinhän se toki on, mutta en oikein jaksa uskoa että esimerkiksi sähköasentajaharjoittelija on samanlaisen mielivallan kohteena kuin lähäriharjoittelija.
Miesvaltaiset työyhteisöt on reilumpia, eikä harjoittelijaa tarvitse puukottaa selkään nostaakseen omaa statusta yhteisössä.
Hoitajien työyhteisö on sairas.
Älä mielistele miehiä. Että mua ärsyttää tuollainen. Noissahan harjoittelijaa vasta kyykytetäänkin ja saa varoa että ei äsytä jotain möhömahaa työnjohtajaa. Tyttöjä sorsitaan.jos ei ole ns. cool girl.
Poikkeuksia on toki puolin ja toisin joka paikassa mutta jos katsotaan isoa kuvaa niin kyllä ne ongelmat on naisvaltaisissa yhteisöissä ihan eri luokkaa. Ei se ole miesten mielistelyä myöntää tosiasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harjoittelussa kysyin kohteliaisuudesta ohjaajaltani, että pistänkö (insuliini) tähän. Halusin siis osoittaa, että olen vastuullinen ja varmistan kokeneemmalta, että teen oikein. Tiesin kyllä insuliinin pistoskohdat. Ohjaajani oli sitten mennyt muille päivittelemään. Toinen hoitaja toi tulosteen, jossa oli kuva insuliinin pistoskohdista. Tarviiko edes kertoa etten päässyt harjoittelusta läpi.. Tiedän kyllä mihin kohtaan insuliinin voi pistää ja sairaanhoitajakin sanoi, että ihan sama kunhan et päähän pistä.
Mutta kun ohjaajan oli pakko saada päästä sanomaan.
Olisit ilmoittanut, että pistät insuliinin siihen paikkaan minkä tiesit oikeaksi. Perustellut miksi teet sen juuri näin.
Olitko oikeaoppisesti mitannut verensokerin? Ottanut insuliinikynän, neulan ja asettanut kaiken oikeaoppisesti? Annostelitko insuliiniä oikean määrän? Ja tähän perään perustelitko toimintaa? Olitko aseptinen? Mulla nyt jäi käsitys, että varmistit kohteliaisuudesta pistopaikan! Työotteestaan varma, ei kysele. Vaan kertoo ja perustelee. Toki niitä pilkunviilaaja hoitajiakin on. Et vain ilmoittanut miten etenit nii jäi vaan vaivaamaan, miten oikeasti mennyt. Itse en kuulu viilaajiin, vaan vaadin toimintaa ja perusteluja toiminnalle ammattitaito vaatimusten mukaisesti.Mitä ihmettä sekoilet? Harjoittelussa ollaan oppimassa, eikä harjoittelija tökkaile insuliineja kysymättä. Oikeaoppinen, ammattitaito - näitähän siellä pitäisi vasta harjoitella! Pika- ja pitkävaikutteisten pistopaikat vaihtelevat ja mitä jos kyseessä jokin muu kuin selkeästi jonpikumpi ja opiskelija halusi varmistaa.
Opettele sinä yhdyssanat.
No, kait huomasit myös opiskelijan esiin tuoman sairaanhoitajan kommentin? "kunhan et päähän" pistä. Ei päässyt harjoittelua läpi. Meistä kumpikaan ei tiedä koko totuutta. En minä tai sinä häntä ohjanneet.
Mitäyhdydssanoihintuleejäämonestivälilyöntilyömättä. Pistokäsi vakaa.
En ole lähihoitajia ohjannut, mutta sosionomeja olen. Kyllä sen arvosanan määrittelee meillä ainakin koko työyhteisö, ei pelkästään opiskelijan ohjaaja.
Näitä lukiessani minusta vaikuttaa siltä, että harjoittelussa ei mennä opiskelija/ oppiminen edellä, vaan arviointiin vaikuttaa pärstäkerroin ja se ohjaajan ns. mielipide ja henkilökohtainen mielenterveys. Kauhea ala. Ihan kauhea!