Sinkkumiehet 35-40v, mistä baareista/terasseilta teidät löytää Helsingissä?

Kontulasta. Tervetuloa vaan oluselle.

Siellä, missä pörrää tänä kesänä 18v täyttäneet naiset :)

Setämies

Olen täällä rautatieaseman nurtsilla muiden kemistien kanssa tekemässä ihmiskokeita. Tänne vaan.

Täällähän me ollaan mutta jotenkin tuo kohtaaminen Helsingissä ei toimi. Ei Tinderissä eikä terassilla. 

Kovin ovat ristiriitaiset vaatimukset ap:llä. Meinasin sanoa, että naisilla usein on, mutta aloituksesta ei sukupuoli selviä.

Ei taida kyseinen kohderyhmä hengata vauva palstalla:D

Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.

Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.

Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).

Miehet ei käy terassilla ilmeisemmin.....

Vierailija kirjoitti:

Siellä, missä pörrää tänä kesänä 18v täyttäneet naiset :)

Setämies

Sokrupapat kuuseen 

Vierailija kirjoitti:

Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.

Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.

Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).

Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?

Ne viisi pelottavaa kirjainta...!

Sitten ne valittaa täällä, kun ei oo naista...eli ei kiinnosta, kuin 18- vuotiaat. Lopettakaa itkeminen, kun naista ei löydy ja Tinderissä ei tule mätsejä.

Kiva ketju:

1) Naiset on h...a

2) mgtow

3) 18- vuotiaat kiinnostaa

Nytpä sitten miehet pitää suunsa kiinni aiheesta suominaiset on kranttuja ja ei tule mätsejä ja miksi olen sinkkumies.....

Ensisilmäyksellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.

Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.

Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).

Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?

Pystyy, koska olen ylipäätään kiinnostunut politiikasta niin Suomen kuin esim. Yhdysvaltain tasolla (mm. AOC:n kaltaisten ehdokkaiden noususta, vaalijärjestelmän erikoisuuksista kuten mustien ja latinoiden segregointi omille vaalialueilleen ns. gerrymandering-taktiikalla) ja talousteoriasta, kannatan esim. itse Tobinin veroa sekä valuutta - että osakesijoituksiin vaikka itse sijoitankin myös osakkeisiin. Pörssi, yhtiöiden P/E luvut jne. toki kiinnostavat aihepiirinä senkin takia koska olen itse sijoittaja.

Mummotunnelista, tietysti 🥳🍾🥂

Ensisilmäyksellä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.

Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.

Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).

Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?

Baaripörrääjiin on varmasti tiivistynyt kansantalouden korkein tuntemus.

Huvittavaa keskustelua. Ensiksi joku kouluja käymätön hivenen kimpaantuu, kun vaaditaan akateemista pätevyyttä. Ja sitten joku sössöttäjä haluaa laadukkaita keskusteluita yhteiskunnasta ja kansantaloudesta. Lololololol.

Jos laadukasta ja hyvin sivistynyttä keskusteluseuraa haluaa, niin sitä ei löydä ainakaan terassilta ilman järkyttävää tuuria. Ja eronneella selviytyjälläkin olisi aika hyväksyä itsensä ja naisten yleinen typerehtäminen, missä ei ole yleensä juuri mitään logiikkaa. Lähinnä pinnallisia vaatimuksia ja jonkun sopivasti mätsäävän ja komeahkon pikkumanagerin löytäminen. Vieläkin hekotuttaa älykkäät keskustelut yhteiskunnasta. Lue vähän hesaria, mjötööh!

Vierailija kirjoitti:

Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.

Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.

Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).

Itselleni pisti silmään kirjallisuuden harrastaminen, mutta kuitenkin heikko oikeinkirjoitustaito. Miten voi olla mahdollista? Ei tietenkään sinua kiinnosta koulutus, kun itselläsi ei sitä ole. Mutta ettei edes kirjallisuuden asiat kiinnosta kuitenkaan, että opiskelesi perusasiat oikeinkirjoituksesta.

Ap, annathan myös anaaliin.

Ei sinkkumiehiä.oikeasti kiinnosta. Siinähän joutuisi näkemään vaivaa, kun joutuu lähtemään johonkin ja ...Hui...puhumaan naisten kanssa. Jos tus sua ei tuoda kotiin, niin ovat mieluummin ilman. Ja syyttävät naisia & yhteiskuntaa.