Lue keskustelun säännöt.
Sinkkumiehet 35-40v, mistä baareista/terasseilta teidät löytää Helsingissä?
Ensisilmäyksellä
09.07.2021 |
Hei sinä korkeakoulutettu, jokseenkin urheilullinen mies (pidät kunnostasi huolta/et ole ylipainoinen) joka olet liikenteessä deittiä etsimässä, mistä baareista/terasseilta sinut tänä kesänä Helsingissä voisi bongata? Jos et käy baareissa/terasseilla tai sinulta jo oma kulta löytyy, älä vastaa koska et ole kyselyn kohderyhmää.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Ukko38 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Mun mielestä tässä ongelma on se, että miehen pitää nimenomaan löytyä baarista tai terassilta. Jos et löydy sieltä, et ole kohderyhmää.
Antaa vaikutelman, että ap on jonkinasteinen alkkis.
Entä jos tässä nyt targetoidaan niin että sitten kun-ja jos lähtee sinne radalle niin voisi valita paikan sen mukaan missä näitä miehiä liikkuu. En usko että AP on sen enenpää alkkis kuin muutkaan.
Jos alko ei ole ongelma, miksi se tuleva partneri pitää löytää baarista?
Eikö selvinpäin osaa tai uskalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montaa baaria ei ole manittu. Miehet ei uskalla kertoa missä terdellä hengaavat.
Itse haluaisin samaisesta ikäryhmästä ulkoilma-aktiviteeteista tykkäävän miehen. Ei siis mitään baareilua, keikkoja tai muuta mälsää. En tiedä mistä heitä löytäisi.
Ne miehet on jo siellä terasseilla, ei ne täällä AV:ssa heilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Naisten vaatimus akateemisuudelle on vähän huono termi, koska oikeasti kyse on siitä että halutaan toimeentuleva ja sivistynyt mies. Sinä olisit muuten aivan unelmamies, mutta vähän liian katkera naisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluaisin samaisesta ikäryhmästä ulkoilma-aktiviteeteista tykkäävän miehen. Ei siis mitään baareilua, keikkoja tai muuta mälsää. En tiedä mistä heitä löytäisi.
Sama, tälläisilla spekseillä on mahdoton löytää miestä mistään.
T. Eräjorma-sotahistoria-nainen… jo sanayhdistelmä karkoittaa miehet kiljuen karkuun…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei haluu paljastaa millä terasiila hengailevat :D
Terassit ovat vähän passee, ajan ohittamat. Rento ja vapaampi oleilu kaupungeissa ja erityisesti sen luonnontäyteisillä laikuilla erotteleekin oman elämänsä ruhtinaalliset karkeasta karsinaväestä. Siellä satunnaiset kohtaamiset ovatkin kaikkinensa järkiään aidompia ja sielukkaampia kuin höntyilevien ihmislaumojen puristuksessa. Tämä elämää rakastava polku vain ei oikein sovellu niukkasieluisille ja nykyelämän ahmaisemille, kauppakorkean käyneille taskulaskinpelleille, kuten meidän aloittajammekin taitaa valitettavasti olla. Moni muukin on ikävän rajoittunut mieleltään.
Eikä terasseissa sinänsä mitään väärää ole. Kuten jo sanottua niin kohtaanto on moninkertaista satunnaiseen haahuiluun verrattuna. Mutta elämä ei ole laukkakilpailu, mikä voi laput silmien kupeessa hämärtyä.
Siksi itse siemaisen pullon nyt pikkuhiljaa sisääni ja toisen vanhan kalakaverini kanssa ulkosalla monien ulappien myrskyjä ja vuonon lahukoiden aarteita muistellen. Ehkä tässä vielä illan päätteksi mammapalstalaistenkin kanssa kuuman kostealla terassilla kohdataan.
Ensisilmäyksellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?
Aika harvassa nuo naiset, jonka kanssa voisi keskustella politiikasta tai taloudesta korulauseita pidemmälle.
T akateeminen, jolla vaimona yksi näitä harvoja akateemisia fiksuja naisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hullu haluaa jurrimiehen ;-)
Alkkis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sellaisella tekisi?
Naimisiinmenon jälkeen sitten täällä ihmetellään kun terassimiestä eiole kuulunut kotiin moneen päivään
Vierailija kirjoitti:
Mitä sellaisella tekisi?
Naimisiinmenon jälkeen sitten täällä ihmetellään kun terassimiestä eiole kuulunut kotiin moneen päivään
Sepä se!
T. karvaasti pettynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensisilmäyksellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?
Aika harvassa nuo naiset, jonka kanssa voisi keskustella politiikasta tai taloudesta korulauseita pidemmälle.
T akateeminen, jolla vaimona yksi näitä harvoja akateemisia fiksuja naisia!
Hyvä juttu että kaikki miehet eivät ole uli#miehiä täällä. Meitä akateemisia sinkkunaisia on paljon Helsingissä, mutta miesten taso on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Ensisilmäyksellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?
Aika harvassa nuo naiset, jonka kanssa voisi keskustella politiikasta tai taloudesta korulauseita pidemmälle.
T akateeminen, jolla vaimona yksi näitä harvoja akateemisia fiksuja naisia!
Ja missä terassilla/baarissa sinun tyyppiset sinkkukaverisi hengailevat ( oletan että kaverisi ovat sinun tyyppisiä)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensisilmäyksellä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin eronneen 38v:n näkökulmasta: Harrastan kirjallisuutta, lukemista ylipäätään, taidetta, museoissa käyntiä jne. vaikken akateeminen olekaan. Palkkaa ja säästöjä on ihan riittävästi. Enemmän kuin valtaosalla akateemisista naisista. Asun omassa velattomassa asunnossa, pidän kunnosta huolta salilla enkä ole ylipainoinen.
Silti aika monella tyssää jo tuohon vaatimukseen että pitää nimenomaan olla *akateeminen*, ikäänkuin se määrittelee ihmisen totaalisesti ja absoluuttisesti.
Sinänsä ei haittaa kun molemmat voivat skipata toisen huoletta, sillä itse pidän melko itseriittoisena ihmistä jolle ensisijainen toista henkilöä määrittelevä kriteeri on joku muodollinen pätevyys, ikäänkuin kyseessä olisi työhaastattelu eikä vain rennot treffit jossa voi rauhassa tutustua toiseen osapuoleen ihmisenä.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naisen tulotaso, koulutus, ihonväri tai edes paino, vaan se millainen pääkopan sisältö on. Toki jotain fyysistä kipinää pitää olla jotta suhde voi ylipäätään alkaa, mutta se ei ole minulle sidottu naisen painoon, etnisyyteen tai välttämättä edes ikään (olen kyllä ollut itseäni vanhempienkin kanssa eikä ole ollut ongelma).
Pystysisikö sinun kanssasi keskustelemaan esim laaja-alaisesti politiikasta tai taloudesta (pörssistä tai kansantaloudesta)? Korkeakouluetetut usein tykkäävät keskustella ideoista ja teorioista ja niiden soveltamisesta. Onnistuisiko tämä sinulta kun sinulla ei ole teoreettista taustaa (sitä korkeakoulutusta)?
Aika harvassa nuo naiset, jonka kanssa voisi keskustella politiikasta tai taloudesta korulauseita pidemmälle.
T akateeminen, jolla vaimona yksi näitä harvoja akateemisia fiksuja naisia!Hyvä juttu että kaikki miehet eivät ole uli#miehiä täällä. Meitä akateemisia sinkkunaisia on paljon Helsingissä, mutta miesten taso on mitä on.
Jep, näin on!
Eikö tuo ole jo vähän myöhäistä etsiä tuossa iässä miestä? Nuorena oisit saanut valita ja nyt et kelpaa kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ei haluu paljastaa millä terasiila hengailevat :D
Jep. Ne runkkaa keskenään, ja ulisee miten naiset on kranttuja
Ei tuommosilla pseudo älykkö piipertäjillä tee mitään. Kaljaa koneeseen ja nuoria pimuja panemaan terassille!
Homo vai? Voisit tulla kaapista ulos ja panna miehiä kun kerran tekee mieli