Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys poikki ystävän muuttuessa omasta mielestään ”paremmaksi”
23.03.2021 |
Pitkäaikainen ystävyys on katkolla ja näyttää siltä että elpymisen merkkejä ei ole ilmassa. Kaikki alkoi muuttua huonompaan suuntaan välillämme noin kymmenen vuotta sitten, kun hän valmistui yliopistosta ja meni palkkatöihin asiantuntijatehtäviin. Se välitön muutos hänen olemuksessaan oli valtava.
Muistan kun istuimme kesken työpäiviemme lounaalla ja mietin miksi ystäväni jotenkin on koko ajan todella teennäinen ja tekohienostunut. Piteli jotenkin haarukkaakin eri tavalla, eikä päässyt oikein samalle tasolle keskusteluissamme kuin aiemmin. Siitä se sitten lähti pahenemaan.
Nyt vuosikymmen myöhemmin molemmilla on jo useampia lapsia ja arvovalinnat myös lastenhoidon suhteen ovat olleet aivan erilaiset. Hän piti mahdollisimman lyhyet äitiyslomat ja pitää lapset mahdollisimman paljon ja pitkää päivää päiväkodissa. Minä olin molempien lasten kanssa kotona pari vuotta, tehden samalla osa-aikaista työtä. Nuorimmaiseni ei ole vieläkään päiväkodissa vaan kulkee mukanani keikoilla, koska perustin oman alani yrityksen saadakseni paremmin määritellä omat työrytmini lasten ehdoilla.
Nyt tämän ystävän kanssa ollaan ajauduttu tilanteeseen, joka minun näkökulmastani näyttää sille että kaverilla on noussut päähän ja lujaa. En tiedä mikä, koska en osaa ajatella työelämän statuksen määrittelevän ihmistä jotenkin paremmaksi. Hän haluaisi kokoajan suurempia ja haastavampia työtehtäviä, hakisi varmaan presidentiksikin jos se olisi mahdollista. Samalla hän kaikin tavoin osoittaa halveksuntansa minua ja valintojani kohtaan ilmein ja elein, väheksyen yritystoimintaani ja hymyillen vinosti jutuilleni yrittäjyyden haasteista. Myöskään se, että viihdyn ja haluan viettää aikaa lasteni kanssa, ei hänestä ole mitenkään hienoa. Hän kuulemma ei voi käsittää ihmisiä, jotka ikävöivät lapsiaan. Itselleni taas lapset ja oma perhe on arvoissa korkeimmalla. Toki haluan myös kehittyä yrittäjänä, mutta ihmisyyden rajoissa.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ystävän muuttumisesta hienommaksi ja paremmaksi, omasta mielestään? Olen ollut tästä tosi hämmentynyt ja useamman kerran pahan mielen tapaamisistamme saatuani päätin ottaa pienen aikalisän ja miettiä sitä onko näin aikuisena todella tarpeellista olla tällaisessa ystävyyssuhteessa, joka mielestäni ei täytä aidon ystävyyden merkkejä laisinkaan.
Katsotaan mihin elämä vie. Parempi ehkä olla mielummin kaltaistensa seurassa, koska itse en usko rahan ja aseman tekevän kenestäkään parempaa ihmistä.
Kommentit (142)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri ryhtyi ”konsultiksi”, ja sekosi siitä niin pahasti, että kuvittelee olevan tarpeellista kirjoittaa oma _historiikki_! Oikein tosissaan on sitä mieltä, että hänen elämänsä merkityksellisyys on nyt kohonnut tasolle, jossa se pitää jakaa jälkipoville.
Olisiko hyvä rehellisesti keskustella ystäväsi kanssa tästä ja katsoa mihin keskustelu johtaa?
Tuo että ystäväsi hymyilee vinosti tai ilmein ja elein voi olla melkoisen tulkinnanvaraista.
Vmp mikä ruikutus taas. Miksi roikut noin virheellisessä ystävässä?
Tulkitsen tekstiäsi niin, ettei ystäväsi ole ainoa, joka pitää toisen valintoja vääränä. Myös sinä vaikutat pitävän ystäväsi arvojärjestystä ja elämänkatsomusta vääränä. Kenties ystäväsi havaitsee sinun kommunikoinnistasi samankaltaista vinoon katsomista? Yrittäkää keskustella ja tärkeintä, opetelkaa arvostamaan toisianne. Jos se ei onnistu, ystävyytenne taitaa olla tullut päätökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, on vaan hyväksyttävä että olette kasvaneet eri suuntiin ja elämä jatkuu vaikka ystävyys ei. Tapahtuu meille kaikille. Elämä on kuin junamatka, jollain pysäkillä ystävä nousee kyytiin ja on jonkun aikaa matkan varrella kanssasi ja josain vaiheessa jää jollain "asemalla" pois matkasta.
Eihän tuo enää ole ystävä. Anna asian olla, vaikka harmittaahan tuollainen käytös. Minun "ystväni" menivät avioeron myötä. Oli rankkaa tajuta, että he olivatkin nimenomaan "ystävähköjä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoituksesi on nyt todella puolueellisen oloinen ja uhriutuva. Totta kai jokainen tarkastelee asioita omasta subjektiivisesta kokemuksestaan käsin, mutta yleensä asioilla on kuitenkin kaksi puolta, minkä fiksu ihminen ymmärtää ja tuo esiin.
Onko tarkoituksesi saada aikaan asiallista keskustelua, vai haluatko meidän muiden vain säälivän sinua ja haukkuvan tuota ystävääsi?
Voihan olla että sinäkin tuot koko ajan passiivisagressiivisesti esille sitä, miten ”sinä et ole mikään hieno asiantuntija” tai ”Sinulle lasten kanssa oleminen on tärkeää”.
Varsinkin tuo lapsijuttu on sellainen, että aika helppoa luoda sellainen asetelma, että toisen pitää joko tehdä samanlaiset valinnat kuin sinä, tai puolustaa omiaan. Mitä siihen voi sanoa? Ihmisillä on monenlaisia syitä laittaa lapsi esim vuoden vanhana päiväkotiin.
Ystävyyssuhteiden hiipuminen on ihan tavallista. Harvemmin ja harvemmin niitä lounaita vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinä kuulostat alemmuudentuntoiselta ja ehkä kateelliseltakin. Onko oma itsetuntosi kunnossa?
Yleisenä neuvona sanoisin, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat erilleen kuten elämäntilanteetkin muuttuvat, ja se vaan täytyy hyväksyä. Se on ihan tavallista ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Mun kaveri ryhtyi ”konsultiksi”, ja sekosi siitä niin pahasti, että kuvittelee olevan tarpeellista kirjoittaa oma _historiikki_! Oikein tosissaan on sitä mieltä, että hänen elämänsä merkityksellisyys on nyt kohonnut tasolle, jossa se pitää jakaa jälkipoville.
😁😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On käynyt ja kävi juuri vähän aikaa sitten 20 vuotta vanhan ystävyyden kanssa.
KYllä ne erot kirpaisee, ja kovasti, mutta näen myös toisesta sen, että muutos kertoo ystäväni lähtökohdista.
Kun toinen muuttuu omasta mielestään onnekkaan elämäntilanteensa vuoksi ja ryhtyy sieltä käsin arvostelemaan muita on kyse aina henkilön henkisestä kyvyttömyydestä elää siinä tilanteessaan. Hän on saavuttanut jotakin, mitä haluaa, mutta ei osaa olla siinä luontevasti. Hänellä ei ehkä ole lapsuudenkodistaan saatuja käytösoppeja tai sellaisia perittyjä arvoja, jotka olisivat hänessä itsessään nyt luontevasti.
Käytännön esimerkillä koetan saada mielipiteeni perustelua,
Olin töissä isossa koulutuslaitoksessa, johon kuului myös tärkeänä osan hyvät käytöstavat. En halua kertoa, mistä koulusta on kyse, mutta ilman hyviä ja kohteliaita käytöstapoja se vaikkuttaa heidän etenemiseensä urallaan.
NÄin, kun uudet opiskelijat oppivat käytöstapoja, mutta ne joilla ei ollut luontaista kykyä huomaavaisuuteen tai jo kodista opittuja käytöstapoja jäivät auttamattoman pinnalliseksi osaamisessaan. Usein ne pinnalliset, laskemoivat käytöstavan tuntijat olivat hyvätapaisia hyvin näyttävästi ja kovaäänisesti, mutta myös hyvin valikoidusti. Heitä seurasi erityisesti koulumme juhlissa ja vaikkapa vain lounastaulla. Ns keltainen neste lillui heidän korviensa välissä, sillä pääsy kouluumme oli heidän ja varmasti heidän sukunsa suuri täyttymys ilman henkisiä valmiuksia.
Uskot tai et, nin jos ystäväsi olisi sinut itsensä ja menestyksensä kanssa hän osaisi erottaa ystävyytenne päässään lilluvasta keltaisesta nesteestä panostaen myös tulevaisuuteenne. Mutta et voi sille mitään, jos ystäväsi on valinnut toisen tien ja haluaa jättää sinut elämästään, Voin kuitenkin vannoa, että ajan myötä ystäväsi tulee vielä tarvitsemaan sinua enemmän kuin sinä häntä.
Niinpä on sinun hyväntahtoisuudesta enää kiinni haluatko pitää häneen yhteyttä enää ja pitää ovesi auki hänelle. Ystäväsi todennäköisesti sulkee nyt monia ovia entisestä elämästää, mutta keski-iän tullessa ja lasten lähtiessä pois on ihan eri ääni kellossa.
Onko ap mahdollista, että sinulla itselläsi on huono itsetunto, jolloin et kestä ystävän erilaisia valintoja ja tarkastelet ystävääsi jotenkin muutenkin suurennuslasin kautta?
Miten toisen liian hieno (?) haarukan käyttökin voidaan tulkita negatiivisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yliopistokoulutettu ja hyväpalkkaisessa asiantuntija-ammatissa. Ei olla rikkaita, mutta varmaan sekä elämäntavoiltamme että kulutustottumuksiltamme nykyään sitä keskiluokkaa.
Mulla on samanikäinen kaveri, johon aikoinaan tutustuin harrastusten kautta. Hän ja miehensä ovat ammattikoulutaustaisissa duunariammateissa.
Minä en kiinnitä asiaan huomiota, mutta kaverini kokee selvää alemmuutta tilanteesta ja on kateellinen todella oudoista asioista. Saattaa taivastella ääneen vaikka sitä, että meillä on auto, jolla pystytään käymään kaupassa vähän kauempana tai että asumme oikein omakotitalossa.
Koen tämän tosi kiusallisena ja välimme ovatkin selvästi viilenneet viime vuosina.
Kasvoitte erillenne. Sellaista sattuu. Etsikää molemmat omanhenkisiå ystäviä.
The case is closed.
Vierailija kirjoitti:
On käynyt ja kävi juuri vähän aikaa sitten 20 vuotta vanhan ystävyyden kanssa.
KYllä ne erot kirpaisee, ja kovasti, mutta näen myös toisesta sen, että muutos kertoo ystäväni lähtökohdista.Kun toinen muuttuu omasta mielestään onnekkaan elämäntilanteensa vuoksi ja ryhtyy sieltä käsin arvostelemaan muita on kyse aina henkilön henkisestä kyvyttömyydestä elää siinä tilanteessaan. Hän on saavuttanut jotakin, mitä haluaa, mutta ei osaa olla siinä luontevasti. Hänellä ei ehkä ole lapsuudenkodistaan saatuja käytösoppeja tai sellaisia perittyjä arvoja, jotka olisivat hänessä itsessään nyt luontevasti.
Käytännön esimerkillä koetan saada mielipiteeni perustelua,
Olin töissä isossa koulutuslaitoksessa, johon kuului myös tärkeänä osan hyvät käytöstavat. En halua kertoa, mistä koulusta on kyse, mutta ilman hyviä ja kohteliaita käytöstapoja se vaikkuttaa heidän etenemiseensä urallaan.
NÄin, kun uudet opiskelijat oppivat käytöstapoja, mutta ne joilla ei ollut luontaista kykyä huomaavaisuuteen tai jo kodista opittuja käytöstapoja jäivät auttamattoman pinnalliseksi osaamisessaan. Usein ne pinnalliset, laskemoivat käytöstavan tuntijat olivat hyvätapaisia hyvin näyttävästi ja kovaäänisesti, mutta myös hyvin valikoidusti. Heitä seurasi erityisesti koulumme juhlissa ja vaikkapa vain lounastaulla. Ns keltainen neste lillui heidän korviensa välissä, sillä pääsy kouluumme oli heidän ja varmasti heidän sukunsa suuri täyttymys ilman henkisiä valmiuksia.
Uskot tai et, nin jos ystäväsi olisi sinut itsensä ja menestyksensä kanssa hän osaisi erottaa ystävyytenne päässään lilluvasta keltaisesta nesteestä panostaen myös tulevaisuuteenne. Mutta et voi sille mitään, jos ystäväsi on valinnut toisen tien ja haluaa jättää sinut elämästään, Voin kuitenkin vannoa, että ajan myötä ystäväsi tulee vielä tarvitsemaan sinua enemmän kuin sinä häntä.
Niinpä on sinun hyväntahtoisuudesta enää kiinni haluatko pitää häneen yhteyttä enää ja pitää ovesi auki hänelle. Ystäväsi todennäköisesti sulkee nyt monia ovia entisestä elämästää, mutta keski-iän tullessa ja lasten lähtiessä pois on ihan eri ääni kellossa.
Että sellaset voimafantasiat tällä kertaa.
Olen huomannut että varallisuus vaikuttaa ystävyyssuhteisiin useammin kuin tahdotaan myöntää, ja useimmiten niin päin että vähemmän tienaava kokee jollakin tasolla huonommuutta ja mahdollisesti kateuttakin sitä enemmän tienaavaa kohtaan, kun taas ns varakkaampi ei asiaa välttämättä edes ajattele sen enempää. Tuo asian ajattelematta jättäminen on usein oikeastaan se "virhe" myös, sillä silloin henkilö ei ajattele miltä jotkin ehdotukset saattavat vähemmän tienaavasta tuntua. Esimerkiksi ravintolaan syömään meneminen tai kylpyläreissu ei ole jokaiselle ihan niin vain järjestettävissä. Samalla näiden vähemmän tienaavien olisi hyvä tutkailla omia tuntojaan ja kateuden fiiliksiään.
Harmillistä yleisesti ottaen että monet nuoruudessakin solmitut, hyvätkin ystävyyssuhteet saattavat kaatua ihan puhtaasti siihen että toisesta tulee menestyneempi kuin toisesta, ja kumpikaan ei osaa sitä asiaa oikealla tavalla käsitellä, vaan tekevät (usein tiedostamattaan) rahasta isomman asian kuin ystävyydestä.
Voi olla että tulkitset ystävää väärin, jos jostain ilmeistä ja eleistä vedät sen johtopäätöksen että hän pitää elämääsi jotenkin huonompana kuin omaansa.
Valitettavasti jo aloitus karkotti minut, ap. Vaikutat raskaalta ihmiseltä.
Olisin jo 10v sitten etääntynyt tuosta kaverista..