Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys poikki ystävän muuttuessa omasta mielestään ”paremmaksi”
23.03.2021 |
Pitkäaikainen ystävyys on katkolla ja näyttää siltä että elpymisen merkkejä ei ole ilmassa. Kaikki alkoi muuttua huonompaan suuntaan välillämme noin kymmenen vuotta sitten, kun hän valmistui yliopistosta ja meni palkkatöihin asiantuntijatehtäviin. Se välitön muutos hänen olemuksessaan oli valtava.
Muistan kun istuimme kesken työpäiviemme lounaalla ja mietin miksi ystäväni jotenkin on koko ajan todella teennäinen ja tekohienostunut. Piteli jotenkin haarukkaakin eri tavalla, eikä päässyt oikein samalle tasolle keskusteluissamme kuin aiemmin. Siitä se sitten lähti pahenemaan.
Nyt vuosikymmen myöhemmin molemmilla on jo useampia lapsia ja arvovalinnat myös lastenhoidon suhteen ovat olleet aivan erilaiset. Hän piti mahdollisimman lyhyet äitiyslomat ja pitää lapset mahdollisimman paljon ja pitkää päivää päiväkodissa. Minä olin molempien lasten kanssa kotona pari vuotta, tehden samalla osa-aikaista työtä. Nuorimmaiseni ei ole vieläkään päiväkodissa vaan kulkee mukanani keikoilla, koska perustin oman alani yrityksen saadakseni paremmin määritellä omat työrytmini lasten ehdoilla.
Nyt tämän ystävän kanssa ollaan ajauduttu tilanteeseen, joka minun näkökulmastani näyttää sille että kaverilla on noussut päähän ja lujaa. En tiedä mikä, koska en osaa ajatella työelämän statuksen määrittelevän ihmistä jotenkin paremmaksi. Hän haluaisi kokoajan suurempia ja haastavampia työtehtäviä, hakisi varmaan presidentiksikin jos se olisi mahdollista. Samalla hän kaikin tavoin osoittaa halveksuntansa minua ja valintojani kohtaan ilmein ja elein, väheksyen yritystoimintaani ja hymyillen vinosti jutuilleni yrittäjyyden haasteista. Myöskään se, että viihdyn ja haluan viettää aikaa lasteni kanssa, ei hänestä ole mitenkään hienoa. Hän kuulemma ei voi käsittää ihmisiä, jotka ikävöivät lapsiaan. Itselleni taas lapset ja oma perhe on arvoissa korkeimmalla. Toki haluan myös kehittyä yrittäjänä, mutta ihmisyyden rajoissa.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ystävän muuttumisesta hienommaksi ja paremmaksi, omasta mielestään? Olen ollut tästä tosi hämmentynyt ja useamman kerran pahan mielen tapaamisistamme saatuani päätin ottaa pienen aikalisän ja miettiä sitä onko näin aikuisena todella tarpeellista olla tällaisessa ystävyyssuhteessa, joka mielestäni ei täytä aidon ystävyyden merkkejä laisinkaan.
Katsotaan mihin elämä vie. Parempi ehkä olla mielummin kaltaistensa seurassa, koska itse en usko rahan ja aseman tekevän kenestäkään parempaa ihmistä.
Kommentit (142)
Minulla on ap:n tyyppinen ystävä, josta olen vieraantunut kun hän on oikeasti tyhmä. Miellyttävä kylläkin mutta herranen aika miten hidas. Vie voimat asetella sanansa niin että hän tajuaa. Yksinkertaisia lauseita pitää käyttää, pelkkiä päälauseita jne.
Mukava ihminen silti ja ahkera yrittäjä. Oli ainakin ennen koronaa. Mutta en jaksa häntä.
Ap vatvoo, velloo ja olettaa, voi saatana. Koko universumi kiertää hänen napaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Myöskään se, että viihdyn ja haluan viettää aikaa lasteni kanssa, ei hänestä ole mitenkään hienoa."
1. Olet siis pahoittanut mielesi siitä, että ystäväsi arvostaa eri asioita kuin sinä, ja uskaltaa sanoa sen ääneen.
2. Tarkoitatko tällä, että mielestäsi ystäväsi pitäisi ihailla ja kehua sinua ja valintojasi?
Miksi ajattelet, että ystäväsi valinnat ovat automaattisesti huonompia kuin sinun valintasi? Mistä tiedät, ettet ole itse tehnyt vääriä valintoja? Entä jos kummankin valinnat ja elämäntyyli ovat yhtä oikein vaikka ovat erillaisia?
Lopeta lukemasta rivien välistä ja tulkitsemasta asioita siellä, missä tulkittavaa ei ole. Pääset itse paljon helpommalla ja elämäsi muuttuu paremmaksi.
Jo tuo halveksiva käytös kertoo että ei ole ystävyydestä kyse. Ystävä tukee sinua valinnoissasi, vaikka haluaisit elää erakkona metsämajassa. Älykäs ihminen ymmärtää että meillä kaikilla on oma elämänpolkumme, ja antaa jokaisen elää niin kuin haluaa.
Jos tapaaminen tuottaa vain mielipahaa, on aika päästää irti ❤️
Olen luopunut yhdestä ystävyydestä, joka muuttui vastavuoroisuudesta siihen, että olin hänelle vain likasankona pahan mielen purkamista varten. Asia alkoi vaikuttamaan omaan mielenterveyteeni, ja lopetin yhteydenpidon oman hyvinvointini vuoksi.
On kokemusta. Molemmat olemme yliopiston käyneitä mutta hän mielestään opiskeluaikana muuttui paremmaksi ihmiseksi hengaillessaan osakunnan johtotehtävissä. Itse kävin töissä ja vain opiskelin yliopistolla. Pian hän katkaisi välit kertomatta koskaan syytä. Ei vaan vastannut enää yhteydenottoihin. Tästä on jo 10 vuotta, eikä mitään kontaktia ole häneen ollut. Suuri hämmennys jäi ja ikävä läheistä ystävyyssuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on jännä juttu, miten aina toinen kuvittelee, että toinen kuvittelee olevansa jotenkin parempi jos ei vaan syystä tai toisesta halua olla enää tekemisissä.
Oletko ihminen, jonka elämä pyörii vain lapsien ympärillä? Omassa ystäväpiirissäni olen törmännyt ilmiöön, että äidit elää äitiyskuplassa eikä näe eikä kuule enää mitään muuta. Heillä ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin omat lapset. Voiko enää tylsempää seuraa olla? Voit olla yksi näistä. Voit olla kaverisi näkökulmasta tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule en ole katsellut sitä miten lusikkaasi pitelet! Nyt tuli värikynää matkaan aika paljon tähän tarinaasi missä vaihdoit roolimme päitseen. Olen pahoillani että itsetunnollesi otti nyt näinkin pahasti, mutta minulla on oikeus odottaa että kohtelet minua ja muitakin kunnioittavasti. Ja oikeasti, aika noloa ja säälittävää tämä huomionhakusi!
Olitte ystäviä aikoinaan,se. muuttui kaveruudeksi ja hiivuta vähitellen tuttavuudeksi,voit paljon paremmin. Alku pari kk voi tuntua ikävöintiä,sitten helpottaa ja huomaat löytäväsi kaltaistasi seuraa. Kun yksi ovi sulkeutuu,toinen avautuu. Meillä on vain yksi elämä,tee omanlaisesi valinnat myös ystävyyssuhteissasi.Kyllä helpottaa sanon vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän mistä puhut. Minun ystäväni muuttui sen jälkeen kun pääsi opiskelemaan spykologiksi. Nyt jo valmistunut ja työelämässä. Pitää itseään parempana ja viisaampana kuin muut. Kerran kun keskustelimme jostain lasten kasvatukseen liittyvästä hän oli eri mieltä kanssani ja sanoi "mutta sä oot Tiina vain lastenhoitaja (ammattini)." Muutenkin jyrää mielipiteeni sanoilla "minä olen kuitenkin psykologi ja nähnyt näitä työssäni." Emme ole enää tekemisissä eikä hän ymmärrä miksi.
Piteli haarukkaakin eri tavoin.
Tuo pisti silmään. Jos joku kyttäisi minua noin tarkkaan, etääntyisin itsekkin. Pidän itsekkin haarukkaa eri tavoin, kuin 10 vuotta sitten, koska sormissa kulumaa. Jos siihen ystävyys kaatuu, niin sitten saa kastua.
Lapset oli hoidossa,koska en voinut ottaa heitä työpaikalle mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä jälleen, tuntuu herättävän tunteita tämä asetelma ja toki tärkeistä asioista onkin kyse, kun puhutaan elämän varrella tärkeiksi koetuista ihmissuhteista.
On ehdotettu kateutta, huonoa itsetuntoa, oman elämäni huonompana näkemistä, mutta ei. Minulla on myös paljon tätä kaveriani menestyneempiä ihmisiä ystävänä, jotka ovat säilyneet elämän aalloissa lähestyttävinä ja tavallisempina käytökseltään. Tämä ystävä on kuitenkin ollut minulle tärkeä ja läheinen, siksi juuri hänen kohdallaan tämä pikkuhiljaa ”pahentunut” muutos erityisesti minua järkyttää ja harmittaa. On myös itkettänyt.
Olen aina uskonut, että jokainen pyrkii rakentamaan omaa onneaan ja tekee parhaansa omien valintojen ja elämän suhteen. Olen itse todella monipuolisesti tekemisissä oman yritykseni puitteissa sekä duunaripohjaisten yrittäjien sekä huipputason toimareiden kanssa, joten uskon olevani melko hyvä tilanteeseen kuin tilanteeseen, mitä tilanne kulloinkin vaatii. En usko, että kykyni keskustella ystävääni kiinnostavista asioista on koskaan kadonnut, eikä elämäntilanteetkaan ole meitä vieneet niin erilleen, vaan tämä paremmuuden tunne ja ylenkatsominen, joka ei pelkästään heijastu minuun vaan myös muihin ihmisiin, joita seuraamme saattaa tulla. Statuksen kautta hän määrittelee, onko hänellä heille minkäänlaista asiaa, tai viitsiikö ylipäätään olla seurassa. Itse saan taas hyvän keskutelun illanvietossa aikaiseksi vaikka maanviljelijän kanssa, tai vaikkapa siivoojan vaikka en alasta mitään tiedäkään. Ihmisyys yleisesti, elämäntilanteet, ajatukset, toiveet, unelmat, lapset, kissat, koirat, pörssikurssit ... olen valmis puhumaan lähes mistä vain.
Pelkästään toisten ihmisten halveksuntaa en voi sietää, ja nyt kun se kohdistuu minuun se tuntuu todella kurjalta. Olen luonteeltani lempeä ja melko herkkä, hän arvostaa kovuutta ja vahvuutta. Jo siinä on ensimmäinen eroavaisuutemme suhteessa maailmaan. Nämä arvot ovat nousseet pintaan vasta viime vuosina enemmän, aiemmin koin meissä paljonkin luovaa energiaa ja samankaltaisuutta maailmankatsomuksesta, nykyisin yhä vähemmän.
Niin surullista kuin se onkin, uskon että tämän on nyt vaan aika mennä. Uskon myös että ystävyys on jotakin lämpöisempää ja aidompaa, jonka ei pidä aiheuttaa tuskaa tai surua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Piteli haarukkaakin eri tavoin.
Tuo pisti silmään. Jos joku kyttäisi minua noin tarkkaan, etääntyisin itsekkin. Pidän itsekkin haarukkaa eri tavoin, kuin 10 vuotta sitten, koska sormissa kulumaa. Jos siihen ystävyys kaatuu, niin sitten saa kastua.
Lapset oli hoidossa,koska en voinut ottaa heitä työpaikalle mukaan
No joo, tämä oli nyt erittäin erikoinen yksityiskohta mainita, mutta sanoisin että kyllä sinäkin huomaisit muutoksen kaverissa, joka aiemmin olisi juonut rennosti tuopista olutta lämpöisesti hymyillen ja joka yhtäkkiä alkaisi juoda pikkusormi pystyssä kuivia martineja suu viivana kulmakarvat koholla muita vilkuillen. Muutos, joka nyt projisoitui haarukkaan, oli paljon kokonaisvaltaisempi yleisessä tavassa olla siinä tilassa läsnä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä projisoi omia ajatuksiasi toisiin:
”Hänen on arvosteltava minua ihmisenä, koska mielestäni hän pitää haarukkaa oudosti ja jätti lapsensa hoitamatta”
Teet oikean ratkaisun. Mielestäni hyvä mittari on se, että "ystävä" vie energiaa enemmän kuin ystävyys antaa.
Itselläni vakava sairaus teki sen, että yli kahdenkymmenen vuoden ystävyys kaatui, lähinnä siihen, ettei häntä edes asia kiinnostanut. Laulun sanoin: "mistä tunnet sä ystävän...". Sain kuitenkin asiallisesti kerrottua hänelle siitä, minkä yli en enää pääse, ja toivotin hyvää jatkoa. Siitä olen ylpeä, koska kielelläni pyöri tulikivenkatkuisia sanoja. Lopuksi sanoin vain sen, että jos hän joutuu samaan tilanteeseen, ehkä hän ymmärtää. Sain rauhan, tein ainoan oikean teon. Energiasyöppö lähti elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita kavereita on tullut jätettyä jälkeen kun oma status ja asema on noussut. "Piirit" on olemassa syystä. Jossain vaiheessasitä ei vaan enää löydy yhteistä jutun juurta kun itse valmistelee miljoonprojektia ja toinen tahtoo jutella vauveliinin kakan väristä.
Ei siinä mitään pahaa ole. Ihmisten elämä on valintoja täynnä ja joskus ne yhdistävät ja joskus erottavat.
Nimenomaan kaverit voi jäädä, ystävät säilyy aina. Elämässä tulee status muutostenkin jälkeen isoja asioita, eroja, sairastumisia, vanhempien kuolemat. Tällöin ystävät ovat kyllä kullanarvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piteli haarukkaakin eri tavoin.
Tuo pisti silmään. Jos joku kyttäisi minua noin tarkkaan, etääntyisin itsekkin. Pidän itsekkin haarukkaa eri tavoin, kuin 10 vuotta sitten, koska sormissa kulumaa. Jos siihen ystävyys kaatuu, niin sitten saa kastua.
Lapset oli hoidossa,koska en voinut ottaa heitä työpaikalle mukaanNo joo, tämä oli nyt erittäin erikoinen yksityiskohta mainita, mutta sanoisin että kyllä sinäkin huomaisit muutoksen kaverissa, joka aiemmin olisi juonut rennosti tuopista olutta lämpöisesti hymyillen ja joka yhtäkkiä alkaisi juoda pikkusormi pystyssä kuivia martineja suu viivana kulmakarvat koholla muita vilkuillen. Muutos, joka nyt projisoitui haarukkaan, oli paljon kokonaisvaltaisempi yleisessä tavassa olla siinä tilassa läsnä.
Ap
Me jokainen muutumme. Emme enää syöksy kaverin sohvalle lojumaan olutpullo kourassa nelikymppisinä. Jos joku jää kaipaamaan, että kaikki edelleen tekisimme samoin, ei ole muiden ongelma. Sinä et ole halunnut muuttua,joku toinen haluaa. Miksi muiden pitäisi elää, kuten sinä haluat.
Vierailija kirjoitti:
Oletko siivousyrittäjä?
Jos hän olisi, niin olisiko sinulla silloin ongelmaan automaattinen ratkaisu toisin kun jos ap olisi taksiyrittäjä tai sisustussuunnittelija?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yliopistokoulutettu ja hyväpalkkaisessa asiantuntija-ammatissa. Ei olla rikkaita, mutta varmaan sekä elämäntavoiltamme että kulutustottumuksiltamme nykyään sitä keskiluokkaa.
Mulla on samanikäinen kaveri, johon aikoinaan tutustuin harrastusten kautta. Hän ja miehensä ovat ammattikoulutaustaisissa duunariammateissa.
Minä en kiinnitä asiaan huomiota, mutta kaverini kokee selvää alemmuutta tilanteesta ja on kateellinen todella oudoista asioista. Saattaa taivastella ääneen vaikka sitä, että meillä on auto, jolla pystytään käymään kaupassa vähän kauempana tai että asumme oikein omakotitalossa.
Koen tämän tosi kiusallisena ja välimme ovatkin selvästi viilenneet viime vuosina.
Vähän samanlaista olen havainnut. Mulle on ihan sukulaisetkin kommentoineet, että mun koulutuksen vuoksi HE kokevat mun olevan jotenkin hienompi ja parempi. Tuli kyllä puskista. En ollut ajatellut, että jollain koulutuksella nyt on sukulaisuussuhteissa mitään merkitystä, kun eihän se sukulaisuus siitä mihinkään muutu. Minkä minä tällaiselle voisin? Pyytää peruuttamaan mun tutkintotodistus? Kun ei missään yhteisissä tapaamisissa mun osaamisalasta mitään puhuta, vaan ihan yleisiä asioita.
Kyllähän noita kavereita on tullut jätettyä jälkeen kun oma status ja asema on noussut. "Piirit" on olemassa syystä. Jossain vaiheessasitä ei vaan enää löydy yhteistä jutun juurta kun itse valmistelee miljoonprojektia ja toinen tahtoo jutella vauveliinin kakan väristä.
Ei siinä mitään pahaa ole. Ihmisten elämä on valintoja täynnä ja joskus ne yhdistävät ja joskus erottavat.