Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys poikki ystävän muuttuessa omasta mielestään ”paremmaksi”
23.03.2021 |
Pitkäaikainen ystävyys on katkolla ja näyttää siltä että elpymisen merkkejä ei ole ilmassa. Kaikki alkoi muuttua huonompaan suuntaan välillämme noin kymmenen vuotta sitten, kun hän valmistui yliopistosta ja meni palkkatöihin asiantuntijatehtäviin. Se välitön muutos hänen olemuksessaan oli valtava.
Muistan kun istuimme kesken työpäiviemme lounaalla ja mietin miksi ystäväni jotenkin on koko ajan todella teennäinen ja tekohienostunut. Piteli jotenkin haarukkaakin eri tavalla, eikä päässyt oikein samalle tasolle keskusteluissamme kuin aiemmin. Siitä se sitten lähti pahenemaan.
Nyt vuosikymmen myöhemmin molemmilla on jo useampia lapsia ja arvovalinnat myös lastenhoidon suhteen ovat olleet aivan erilaiset. Hän piti mahdollisimman lyhyet äitiyslomat ja pitää lapset mahdollisimman paljon ja pitkää päivää päiväkodissa. Minä olin molempien lasten kanssa kotona pari vuotta, tehden samalla osa-aikaista työtä. Nuorimmaiseni ei ole vieläkään päiväkodissa vaan kulkee mukanani keikoilla, koska perustin oman alani yrityksen saadakseni paremmin määritellä omat työrytmini lasten ehdoilla.
Nyt tämän ystävän kanssa ollaan ajauduttu tilanteeseen, joka minun näkökulmastani näyttää sille että kaverilla on noussut päähän ja lujaa. En tiedä mikä, koska en osaa ajatella työelämän statuksen määrittelevän ihmistä jotenkin paremmaksi. Hän haluaisi kokoajan suurempia ja haastavampia työtehtäviä, hakisi varmaan presidentiksikin jos se olisi mahdollista. Samalla hän kaikin tavoin osoittaa halveksuntansa minua ja valintojani kohtaan ilmein ja elein, väheksyen yritystoimintaani ja hymyillen vinosti jutuilleni yrittäjyyden haasteista. Myöskään se, että viihdyn ja haluan viettää aikaa lasteni kanssa, ei hänestä ole mitenkään hienoa. Hän kuulemma ei voi käsittää ihmisiä, jotka ikävöivät lapsiaan. Itselleni taas lapset ja oma perhe on arvoissa korkeimmalla. Toki haluan myös kehittyä yrittäjänä, mutta ihmisyyden rajoissa.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ystävän muuttumisesta hienommaksi ja paremmaksi, omasta mielestään? Olen ollut tästä tosi hämmentynyt ja useamman kerran pahan mielen tapaamisistamme saatuani päätin ottaa pienen aikalisän ja miettiä sitä onko näin aikuisena todella tarpeellista olla tällaisessa ystävyyssuhteessa, joka mielestäni ei täytä aidon ystävyyden merkkejä laisinkaan.
Katsotaan mihin elämä vie. Parempi ehkä olla mielummin kaltaistensa seurassa, koska itse en usko rahan ja aseman tekevän kenestäkään parempaa ihmistä.
Kommentit (142)
Miten ap ei huomaa tekevänsä itse samaa mistä syyllistää toista? Aloituksen sanavalinnat antavat selkeästi ymmärtää kuinka ap on parempi ihminen ja ystävä (???) sen vuoksi että on pitänyt perhevapaita ja vastustaa varhaiskasvatusta.
En sano ettei se kaverikin saata tehdä sitä mistä häntä syytetään, mutta tässä on kyllä kaksi puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän noita kavereita on tullut jätettyä jälkeen kun oma status ja asema on noussut. "Piirit" on olemassa syystä. Jossain vaiheessasitä ei vaan enää löydy yhteistä jutun juurta kun itse valmistelee miljoonprojektia ja toinen tahtoo jutella vauveliinin kakan väristä.
Ei siinä mitään pahaa ole. Ihmisten elämä on valintoja täynnä ja joskus ne yhdistävät ja joskus erottavat.
Hyi. Tästä tulee mieleen yksi tuttavani, entinen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi on nyt todella puolueellisen oloinen ja uhriutuva. Totta kai jokainen tarkastelee asioita omasta subjektiivisesta kokemuksestaan käsin, mutta yleensä asioilla on kuitenkin kaksi puolta, minkä fiksu ihminen ymmärtää ja tuo esiin.
Onko tarkoituksesi saada aikaan asiallista keskustelua, vai haluatko meidän muiden vain säälivän sinua ja haukkuvan tuota ystävääsi?
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla että sinäkin tuot koko ajan passiivisagressiivisesti esille sitä, miten ”sinä et ole mikään hieno asiantuntija” tai ”Sinulle lasten kanssa oleminen on tärkeää”.
Varsinkin tuo lapsijuttu on sellainen, että aika helppoa luoda sellainen asetelma, että toisen pitää joko tehdä samanlaiset valinnat kuin sinä, tai puolustaa omiaan. Mitä siihen voi sanoa? Ihmisillä on monenlaisia syitä laittaa lapsi esim vuoden vanhana päiväkotiin.
Ystävyyssuhteiden hiipuminen on ihan tavallista. Harvemmin ja harvemmin niitä lounaita vain.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat alemmuudentuntoiselta ja ehkä kateelliseltakin. Onko oma itsetuntosi kunnossa?
Yleisenä neuvona sanoisin, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat erilleen kuten elämäntilanteetkin muuttuvat, ja se vaan täytyy hyväksyä. Se on ihan tavallista ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Jne. Jne. Jne.
On tainnut aika monta aloittajan kaltaista "menestynyttä ystävää" eksyä langalle.
HEH
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi on nyt todella puolueellisen oloinen ja uhriutuva. Totta kai jokainen tarkastelee asioita omasta subjektiivisesta kokemuksestaan käsin, mutta yleensä asioilla on kuitenkin kaksi puolta, minkä fiksu ihminen ymmärtää ja tuo esiin.
Onko tarkoituksesi saada aikaan asiallista keskustelua, vai haluatko meidän muiden vain säälivän sinua ja haukkuvan tuota ystävääsi?
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla että sinäkin tuot koko ajan passiivisagressiivisesti esille sitä, miten ”sinä et ole mikään hieno asiantuntija” tai ”Sinulle lasten kanssa oleminen on tärkeää”.
Varsinkin tuo lapsijuttu on sellainen, että aika helppoa luoda sellainen asetelma, että toisen pitää joko tehdä samanlaiset valinnat kuin sinä, tai puolustaa omiaan. Mitä siihen voi sanoa? Ihmisillä on monenlaisia syitä laittaa lapsi esim vuoden vanhana päiväkotiin.
Ystävyyssuhteiden hiipuminen on ihan tavallista. Harvemmin ja harvemmin niitä lounaita vain.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat alemmuudentuntoiselta ja ehkä kateelliseltakin. Onko oma itsetuntosi kunnossa?
Yleisenä neuvona sanoisin, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat erilleen kuten elämäntilanteetkin muuttuvat, ja se vaan täytyy hyväksyä. Se on ihan tavallista ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Jne. Jne. Jne.
On tainnut aika monta aloittajan kaltaista "menestynyttä ystävää" eksyä langalle.
HEH
Ohis
Juu.
Katsoin ihan samaa.
Tuli kyllä jo heti esimmäisten viestien kohdalla selväksi, että mihin suuntaan tämä ketju on kääntymässä.
"Hän haluaisi kokoajan suurempia ja haastavampia työtehtäviä, hakisi varmaan presidentiksikin jos se olisi mahdollista." Niin kuin muutkin jo kommentoineet, niin yhtä lailla susta huokuu arvostuksen puute ystäväsi valintoja kohtaan. Mitä sitten, jos ystäväsi on kunnianhimoinen ja haluaa edetä urallaan? Turha tällaisia pitkiä avautumisia tehdä, vaan päätä ystävyys, jos molemminpuolinen arvostus ja kunnioitus uupuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoituksesi on nyt todella puolueellisen oloinen ja uhriutuva. Totta kai jokainen tarkastelee asioita omasta subjektiivisesta kokemuksestaan käsin, mutta yleensä asioilla on kuitenkin kaksi puolta, minkä fiksu ihminen ymmärtää ja tuo esiin.
Onko tarkoituksesi saada aikaan asiallista keskustelua, vai haluatko meidän muiden vain säälivän sinua ja haukkuvan tuota ystävääsi?
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla että sinäkin tuot koko ajan passiivisagressiivisesti esille sitä, miten ”sinä et ole mikään hieno asiantuntija” tai ”Sinulle lasten kanssa oleminen on tärkeää”.
Varsinkin tuo lapsijuttu on sellainen, että aika helppoa luoda sellainen asetelma, että toisen pitää joko tehdä samanlaiset valinnat kuin sinä, tai puolustaa omiaan. Mitä siihen voi sanoa? Ihmisillä on monenlaisia syitä laittaa lapsi esim vuoden vanhana päiväkotiin.
Ystävyyssuhteiden hiipuminen on ihan tavallista. Harvemmin ja harvemmin niitä lounaita vain.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat alemmuudentuntoiselta ja ehkä kateelliseltakin. Onko oma itsetuntosi kunnossa?
Yleisenä neuvona sanoisin, että ihmiset muuttuvat ja kasvavat erilleen kuten elämäntilanteetkin muuttuvat, ja se vaan täytyy hyväksyä. Se on ihan tavallista ja normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Jne. Jne. Jne.
On tainnut aika monta aloittajan kaltaista "menestynyttä ystävää" eksyä langalle.
HEH
Ohis
Juu.
Katsoin ihan samaa.
Tuli kyllä jo heti esimmäisten viestien kohdalla selväksi, että mihin suuntaan tämä ketju on kääntymässä.
Kirjoitin viestin 82. Ja kirjoitin sen luettuani vain aloituksen. Mutta nyt koko ketjun.
Hassua että joku luuli saman kirjoittaneet kaikki viestit (joilla parhaillaan kymmeniä yläpeukkuja jo nyt ja niitä ei voi yksin spämmätä). Kannattaisiko aloittajan kuitenkin lukea nämä vastakkaista mieltä olevat viestit ajatuksella ja pohtia niitä, eikä lakaista maton alle ”vihaajat vihaa” ja ”kaikki kiusaa minua” uhriutumisen säestämänä?
Vai mitä ap saa siitä että kuuntelee vain samaa mieltä olevia? Tässä viimeisessä lauseessani on luultavasti se ystävänkin ajatus...
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ei huomaa tekevänsä itse samaa mistä syyllistää toista? Aloituksen sanavalinnat antavat selkeästi ymmärtää kuinka ap on parempi ihminen ja ystävä (???) sen vuoksi että on pitänyt perhevapaita ja vastustaa varhaiskasvatusta.
En sano ettei se kaverikin saata tehdä sitä mistä häntä syytetään, mutta tässä on kyllä kaksi puolta.
Joku kysyi kommenttejani pohdintoihin, joten pohdinpa hiukan asiaa. Yllättäen tästäkin ketjusta löytyy hyvin paljon minua syyllistyviä kommentteja, lähinnä sitä arvostellen etten itsekään ymmärrä ystävääni. Tämän myönnän heti, en ymmärrä. Elitistinen käytös on jollain lailla äärimmäisen tuhoavaa, kun se kohdentuu väärällä tavalla ja yllättäen. Tietyissä tilanteissa ei vain kuulu olla niin hävyttömän ylimielinen ja ylpeä. Tai ainakin itse kokisin sen turhana päsmäröintinä, jos itse tekisin samalla tavalla.
En vastusta varhaiskasvatusta, enkä sitä että joku vie lapsensa päiväkotiin. En ole koskaan joutunut tätä asiaa nostamaan vastakkain kenenkään kanssa, joten tämän seikan voisi suorastaan tästä keskustelusta unohtaa, koska se ei liity asiaan. Lapsemme ovat aivan erilaisia, sekä perherakenteemme, joten tätä ei ehkä kannata sen syvemmin tässä pohtia. Tässä ei ole oikeita ja vääriä valintoja. Nämä olivat aloituksessa vain taustatietoja.
Enkä ole rehellisesti sanottuna ajatellut, että itse jotenkin lietsoisin ylimielisyyttä, sillä olen aika rauhallinen, en pyörittele silmiä tai syyllistä. Yleensä olen aiemmin hänenkin valintojaan yrittänyt tsempata eteenpäin, mutta viime vuosien aikana on tullut esiin tilanteita jotka ovat vaikuttaneet omaan olooni hänen seurassaan ollessa. En koe vuorovaikutustamme enää hyväksi, tottakai se varmasti vaikeuttaa olemistamme yhdessä. Tukeudun liikaa siihen ymmärrykseen joka aiemmin välillämme vallitsi, mutta koen että olen ”menettänyt” ystäväni jollekin pinnalliselle ja eliittipiirien pelille. Juuri mitä joku edellä mainitsi, hän tuntuu olevan niin työminästään irroittamattomissa, ettemme jotenkin kuulu enää samaan tiimiin. Välillä tuntuu, että katsomme toisiamme varovaisesti, kuin vierasta ihmistä, niitä varmaan toisillemme olemmekin tällä hetkellä.
Hän oli todella tärkeä ja upea ihminen aiemmin, uskokaa pois, tässä menettävät kaikki. Mutta kai se on vaan hyväksyttävä osa elämää, ettei edes se ihmisen sisin ydin pysy tuttuna edes niiden ihmisten kohdalla, jotka aiemmin ovat olleet lähes sielunsisaria.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ei huomaa tekevänsä itse samaa mistä syyllistää toista? Aloituksen sanavalinnat antavat selkeästi ymmärtää kuinka ap on parempi ihminen ja ystävä (???) sen vuoksi että on pitänyt perhevapaita ja vastustaa varhaiskasvatusta.
En sano ettei se kaverikin saata tehdä sitä mistä häntä syytetään, mutta tässä on kyllä kaksi puolta.
Joku kysyi kommenttejani pohdintoihin, joten pohdinpa hiukan asiaa. Yllättäen tästäkin ketjusta löytyy hyvin paljon minua syyllistyviä kommentteja, lähinnä sitä arvostellen etten itsekään ymmärrä ystävääni. Tämän myönnän heti, en ymmärrä. Elitistinen käytös on jollain lailla äärimmäisen tuhoavaa, kun se kohdentuu väärällä tavalla ja yllättäen. Tietyissä tilanteissa ei vain kuulu olla niin hävyttömän ylimielinen ja ylpeä. Tai ainakin itse kokisin sen turhana päsmäröintinä, jos itse tekisin samalla tavalla.
En vastusta varhaiskasvatusta, enkä sitä että joku vie lapsensa päiväkotiin. En ole koskaan joutunut tätä asiaa nostamaan vastakkain kenenkään kanssa, joten tämän seikan voisi suorastaan tästä keskustelusta unohtaa, koska se ei liity asiaan. Lapsemme ovat aivan erilaisia, sekä perherakenteemme, joten tätä ei ehkä kannata sen syvemmin tässä pohtia. Tässä ei ole oikeita ja vääriä valintoja. Nämä olivat aloituksessa vain taustatietoja.
Enkä ole rehellisesti sanottuna ajatellut, että itse jotenkin lietsoisin ylimielisyyttä, sillä olen aika rauhallinen, en pyörittele silmiä tai syyllistä. Yleensä olen aiemmin hänenkin valintojaan yrittänyt tsempata eteenpäin, mutta viime vuosien aikana on tullut esiin tilanteita jotka ovat vaikuttaneet omaan olooni hänen seurassaan ollessa. En koe vuorovaikutustamme enää hyväksi, tottakai se varmasti vaikeuttaa olemistamme yhdessä. Tukeudun liikaa siihen ymmärrykseen joka aiemmin välillämme vallitsi, mutta koen että olen ”menettänyt” ystäväni jollekin pinnalliselle ja eliittipiirien pelille. Juuri mitä joku edellä mainitsi, hän tuntuu olevan niin työminästään irroittamattomissa, ettemme jotenkin kuulu enää samaan tiimiin. Välillä tuntuu, että katsomme toisiamme varovaisesti, kuin vierasta ihmistä, niitä varmaan toisillemme olemmekin tällä hetkellä.
Hän oli todella tärkeä ja upea ihminen aiemmin, uskokaa pois, tässä menettävät kaikki. Mutta kai se on vaan hyväksyttävä osa elämää, ettei edes se ihmisen sisin ydin pysy tuttuna edes niiden ihmisten kohdalla, jotka aiemmin ovat olleet lähes sielunsisaria.
Ap
No ei se tosiaan pysy, ihmiset muuttuvat. Jotenkin käsittämätöntä, että tämä tulee aikuiselle ihmiselle jonain yllätyksenä.
Aloittajalle tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä, että ihmiset ja ihmissuhteet muuttuvat. Se on ihan ookoo. Entinen ystäväsi on urasuuntautunut, ja hän haluaa päästä eteenpäin elämässään. Se on ihan ookoo, jos sitä pitää tärkeänä, kaikki tietystikään eivät pidä.
Saat sen takia paljon arvostelua, että asenteesi ystävääsi kohtaan on kovin tuomitseva, ja ajattelet, että on hänen "syytään", että ystävyytenne on muuttunut. Miksi et hyväksy sitä, että ihmiset kasvavat eri suuntiin, eikä se ole kenenkään syy. Harva meistä aikuisista on enää se ihan sama ihminen, kun huolettomina opiskeluaikoina. Jotkut ystävyydet kasvavat ihmisten mukana, toiset eivät ja hiipuvat tuttavuuksiksi.
Pitkistä kirjoituksista ei myöskään tule ilmi yhtäkään asiaa, josta kävisi ilmi, miten ystävä pitäisi itseään "parempana". Kirjoituksista tulee tunne, että asenne on vain aloittajan päässä. Eivät työssään menestyneet välttämättä kuvittele olevansa mitenkään "parempia", vaan he tähtäävät omiin tavoitteisiinsa.
Se parikymppinen ystäväsi ei palaa enää. Jos et ystävääsi hyväksy sellaisena, kun hän on tänään, ettekä enää osaa olla toistenne seurassa luontevia, on ehkä parempi antaa ihmissuhteen viiletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ei huomaa tekevänsä itse samaa mistä syyllistää toista? Aloituksen sanavalinnat antavat selkeästi ymmärtää kuinka ap on parempi ihminen ja ystävä (???) sen vuoksi että on pitänyt perhevapaita ja vastustaa varhaiskasvatusta.
En sano ettei se kaverikin saata tehdä sitä mistä häntä syytetään, mutta tässä on kyllä kaksi puolta.
Hän oli todella tärkeä ja upea ihminen aiemmin, uskokaa pois, tässä menettävät kaikki. Mutta kai se on vaan hyväksyttävä osa elämää, ettei edes se ihmisen sisin ydin pysy tuttuna edes niiden ihmisten kohdalla, jotka aiemmin ovat olleet lähes sielunsisaria.
Ap
Tämä särähti kovasti korvaani ja kuulostat ap aika ylimieliseltä. Ystävälläsi voi olla monia syitä, miksi hän on kasvanut ja muuttunut. Voi olla, että hän pitää itse itsestään enemmän nykyisenkaltaisena eikä kaipaa vanhaa minäänsä, jolloin hän oli "tärkeä ja upea ihminen" sinulle. Ihmeellistä väittää, että "tässä menettävät kaikki". Et voi sitä tietää ystäväsi puolesta. Lopeta menneisyydessä roikkuminen, ja tarkastele häntä ja ystävyyttänne sellaisena, kun se on nyt. Haluatko tehdä töitä, että suhteenne parantuisi? Jos et, etkä hyväksy sitä millainen hän on, anna ystävyyden mennä. Mutta lopeta toisen syyllistäminen ja kanna oma vastuusi.
Kuulostaa AP tutulta. Itsellänikin usean naisen kaveriporukka, jossa yhdellä noussut hattuun yliopistotutkinto ja urakehityksensä. Kieltämättä välillä hieman nolottaa kuunnella, kun mm. esimiesasema pitää tuoda koko ajan esiin. En jaksa eritellä tarkemmin, mutta juuri huomaa eleistä ja sanoista sen, miten nyt on niin "huipulla" 4 tonnin palkallaan... Luulen että hänen kohdallaan on kyse duunaritaustasta, en osaa sanoa.
Ratkaisuksi olen todennut, että kaikista ärsyttävimmät "lesoilu"jutut vain sivuutan ja olen hiljaa, yleisesti kuitenkin kannustan töissä etenemisessä. Jokainen taaplatkoon tyylillään :)
(Ja kyllä: itselläni on parempi tutkinto ja palkka, eikä tarvetta esittää hienostunutta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin nuorrna urasuuntautunut. Sitten vain tuli muutoksia elämään ja kriisejä. Muutuin ns. tantaksi. Eli tein lapsia, muutimme maalle ja elämme köyhää, mutta meille mielekästä elämää.
Minusta oli ihan ok, että vanhat kaverit vieraantuivat minusta, koska elämäni ja arvoni muuttuivat parin vaikean asian vuoksi.
En ole kantanut kaunaa. En usko, että hekään, vaikka hyppäsin oravanpyörästä pois.
Hyvällä muistelen yhteisiä aikoja, mutta he eivät kuulu maailmaani, enkä minä heidän. Ei jäänyt huonoja fiiliksiä. Joskus nähdään ka vähän vaivautunut tunnelma, kun minä pyörin ihan eri kuvioissa ja he ihan eri. Yhtä arvokkaita kummatkin maailmat, mutta eivät enää kohtaa.
Niin se elämä vie, vaihda seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä Ap on saanut liikaa kuraa niskaansa tässä ketjussa, koska hän nähdäksesi arvostelee periaatteessa vain ja ainoastaan kaverinsa huonoja käytöstapoja, ei elämänvalintoja. On ok olettaa saavansa muilta, varsinkin kavereiltaan, kohteliasta ja ystävällistä käytöstä.
Minä ymmärrän sinua ap ja olen itse samanlainen kuin sinä. Kunnianhimoton ja voisin olla vaikka kotiäiti. Olen kyllä kouluttautunut akateemisesti, mutta arvostan leppoisaa elämää.
Minusta voisit olla nyt ihan rehellinen, ja myöntää että et pidä kaveristasi. Eikä hänkään vaikuta pitävän sinusta. Sanoin tämän jo aiemmin ketjussa. Nyt et myönnä sitä, vaikka asenteesi paistaa läpi.
Kumpikaan ei ole parempi toista, ette vain sovellu kavereiksi enää.
Ihmiset muuttuvat. Miksi roikutte sellaisissa ihmisissä, joista ei ole enää ystäviksi?
Ihmettelen Ap:n asennetta. Ap:n fantasiassa tämä entinen kaveri tarkoituksella ilkeilee Ap:lle ja esittää jotain muuta kuin oikeasti on, vaikka kyse lienee ihan vaan siitä, että henkilö on kasvanut eri suuntaan kuin hän.
Vierailija kirjoitti:
Miten ap ei huomaa tekevänsä itse samaa mistä syyllistää toista? Aloituksen sanavalinnat antavat selkeästi ymmärtää kuinka ap on parempi ihminen ja ystävä (???) sen vuoksi että on pitänyt perhevapaita ja vastustaa varhaiskasvatusta.
En sano ettei se kaverikin saata tehdä sitä mistä häntä syytetään, mutta tässä on kyllä kaksi puolta.
Sanonko nyt vielä kerran: EN vastusta varhaiskasvatusta. Oma lapseni on VOINUT olla kotona kauan, yrittäjätyöni takia eikä tämä ole alallani mikään harvinaisuus että lapsi pystyy olemaan enemmän kotona. Onhan se valtava taloudellinen säästökin ollut meidän perheelle ja sitäpaitsi lapsi on ollut muissa ikäistensä kanssa järjestetyissä ilmaiskerhoissa.
Voisitko vääntää rautalangasta miten nämä LAPSET liittyvät nyt tähän tilanteeseen, mitä minä koen? Kun nyt on poissuljettu tämä äitiyden taisto, jota ei ole koskaan ollutkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen Ap:n asennetta. Ap:n fantasiassa tämä entinen kaveri tarkoituksella ilkeilee Ap:lle ja esittää jotain muuta kuin oikeasti on, vaikka kyse lienee ihan vaan siitä, että henkilö on kasvanut eri suuntaan kuin hän.
Ei tämä mikään fantasia ole, vaan asia joka tuottaa surua. En usko että kukaan teistä vastaavassa tilanteessa osaisi löytää sitä oikeaa tapaa toimia. Ehkä joku saman läpikäynyt ymmärtää, muut jäävät miettimään näköjään sitä mitä minä teen väärin ja miksi lapseni ei ole päivähoidossa. Tai jotain siltä väliltä.
Eri suuntaan on kasvettu. Se on selvä. Ikäväksi sen tekee se, etten näe helppoa paluuta takaisin.
Ap
Miten minä bongaan aina vahingossa kaikki nämä ketjut, joissa kiusaajat kiusaa? Esimerkiksi tämä. Suorastaan epämiellyttävä.