Lue keskustelun säännöt.
Ystävyys poikki ystävän muuttuessa omasta mielestään ”paremmaksi”
23.03.2021 |
Pitkäaikainen ystävyys on katkolla ja näyttää siltä että elpymisen merkkejä ei ole ilmassa. Kaikki alkoi muuttua huonompaan suuntaan välillämme noin kymmenen vuotta sitten, kun hän valmistui yliopistosta ja meni palkkatöihin asiantuntijatehtäviin. Se välitön muutos hänen olemuksessaan oli valtava.
Muistan kun istuimme kesken työpäiviemme lounaalla ja mietin miksi ystäväni jotenkin on koko ajan todella teennäinen ja tekohienostunut. Piteli jotenkin haarukkaakin eri tavalla, eikä päässyt oikein samalle tasolle keskusteluissamme kuin aiemmin. Siitä se sitten lähti pahenemaan.
Nyt vuosikymmen myöhemmin molemmilla on jo useampia lapsia ja arvovalinnat myös lastenhoidon suhteen ovat olleet aivan erilaiset. Hän piti mahdollisimman lyhyet äitiyslomat ja pitää lapset mahdollisimman paljon ja pitkää päivää päiväkodissa. Minä olin molempien lasten kanssa kotona pari vuotta, tehden samalla osa-aikaista työtä. Nuorimmaiseni ei ole vieläkään päiväkodissa vaan kulkee mukanani keikoilla, koska perustin oman alani yrityksen saadakseni paremmin määritellä omat työrytmini lasten ehdoilla.
Nyt tämän ystävän kanssa ollaan ajauduttu tilanteeseen, joka minun näkökulmastani näyttää sille että kaverilla on noussut päähän ja lujaa. En tiedä mikä, koska en osaa ajatella työelämän statuksen määrittelevän ihmistä jotenkin paremmaksi. Hän haluaisi kokoajan suurempia ja haastavampia työtehtäviä, hakisi varmaan presidentiksikin jos se olisi mahdollista. Samalla hän kaikin tavoin osoittaa halveksuntansa minua ja valintojani kohtaan ilmein ja elein, väheksyen yritystoimintaani ja hymyillen vinosti jutuilleni yrittäjyyden haasteista. Myöskään se, että viihdyn ja haluan viettää aikaa lasteni kanssa, ei hänestä ole mitenkään hienoa. Hän kuulemma ei voi käsittää ihmisiä, jotka ikävöivät lapsiaan. Itselleni taas lapset ja oma perhe on arvoissa korkeimmalla. Toki haluan myös kehittyä yrittäjänä, mutta ihmisyyden rajoissa.
Onko muilla kokemusta tällaisesta ystävän muuttumisesta hienommaksi ja paremmaksi, omasta mielestään? Olen ollut tästä tosi hämmentynyt ja useamman kerran pahan mielen tapaamisistamme saatuani päätin ottaa pienen aikalisän ja miettiä sitä onko näin aikuisena todella tarpeellista olla tällaisessa ystävyyssuhteessa, joka mielestäni ei täytä aidon ystävyyden merkkejä laisinkaan.
Katsotaan mihin elämä vie. Parempi ehkä olla mielummin kaltaistensa seurassa, koska itse en usko rahan ja aseman tekevän kenestäkään parempaa ihmistä.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä jälleen, tuntuu herättävän tunteita tämä asetelma ja toki tärkeistä asioista onkin kyse, kun puhutaan elämän varrella tärkeiksi koetuista ihmissuhteista.
On ehdotettu kateutta, huonoa itsetuntoa, oman elämäni huonompana näkemistä, mutta ei. Minulla on myös paljon tätä kaveriani menestyneempiä ihmisiä ystävänä, jotka ovat säilyneet elämän aalloissa lähestyttävinä ja tavallisempina käytökseltään. Tämä ystävä on kuitenkin ollut minulle tärkeä ja läheinen, siksi juuri hänen kohdallaan tämä pikkuhiljaa ”pahentunut” muutos erityisesti minua järkyttää ja harmittaa. On myös itkettänyt.
Olen aina uskonut, että jokainen pyrkii rakentamaan omaa onneaan ja tekee parhaansa omien valintojen ja elämän suhteen. Olen itse todella monipuolisesti tekemisissä oman yritykseni puitteissa sekä duunaripohjaisten yrittäjien sekä huipputason toimareiden kanssa, joten uskon olevani melko hyvä tilanteeseen kuin tilanteeseen, mitä tilanne kulloinkin vaatii. En usko, että kykyni keskustella ystävääni kiinnostavista asioista on koskaan kadonnut, eikä elämäntilanteetkaan ole meitä vieneet niin erilleen, vaan tämä paremmuuden tunne ja ylenkatsominen, joka ei pelkästään heijastu minuun vaan myös muihin ihmisiin, joita seuraamme saattaa tulla. Statuksen kautta hän määrittelee, onko hänellä heille minkäänlaista asiaa, tai viitsiikö ylipäätään olla seurassa. Itse saan taas hyvän keskutelun illanvietossa aikaiseksi vaikka maanviljelijän kanssa, tai vaikkapa siivoojan vaikka en alasta mitään tiedäkään. Ihmisyys yleisesti, elämäntilanteet, ajatukset, toiveet, unelmat, lapset, kissat, koirat, pörssikurssit ... olen valmis puhumaan lähes mistä vain.
Pelkästään toisten ihmisten halveksuntaa en voi sietää, ja nyt kun se kohdistuu minuun se tuntuu todella kurjalta. Olen luonteeltani lempeä ja melko herkkä, hän arvostaa kovuutta ja vahvuutta. Jo siinä on ensimmäinen eroavaisuutemme suhteessa maailmaan. Nämä arvot ovat nousseet pintaan vasta viime vuosina enemmän, aiemmin koin meissä paljonkin luovaa energiaa ja samankaltaisuutta maailmankatsomuksesta, nykyisin yhä vähemmän.
Niin surullista kuin se onkin, uskon että tämän on nyt vaan aika mennä. Uskon myös että ystävyys on jotakin lämpöisempää ja aidompaa, jonka ei pidä aiheuttaa tuskaa tai surua.
Ap
Älä ole surullinen.Tekstistäsi välittyy aito välittäminen,mutta jopa riippuvuus niihin vanhoihin aikoihin kun jaoitte kaiken ja olitte hyvin läheisiä. Olikohan ystäväsi sinulle tärkeämpi kuin sinä hänelle,loppujen lopuksi jokainen petaa oman elämänsä.Ihmiset kasvaa sekä muuttuu sen myötä,anna hyvien muistojen jäädä ja huonot päästä irti. Tapaatte varmasti jossakin vaiheessa ja tervehditte,hyvät muistot sydämessä.Eikös tärkeintä ole,että sinä elät onnellisena ja annat ystävällesi saman mahdollisuuden! Kaikkea hyvää,katso elämääsi positiivisena eteenpäin. Jokainen kohtaamasi henkilö tuo jotakin oppia elämänpolulla kulkiessa,tästäkin jäi jotakin ja sen huomaat jonkin ajan kuluttua. Lopuksi pieni neuvo: Suojaa herkkyytesi💖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina ihmetyttää nämä jutut, joissa itketään, että jätän kyllä ystävän, kun se on semmonen ja tämmönen nykyään.
Mitä tällaisella uholla luulette saavanne aikaiseksi? On kuulkaas ihan normaalia, että ihmiset kasvavat erilleen aikuistuessa. Tulee ns. omaa elämää ja muutenkin muuttuu. Toiset kulkee toista tietä ja toiset toista. Elämäntilanteet ovat erilaisia ja vanha teiniaikojen ystävyys ei enää kanna näiden elämänmuutosten yli.
Ihan luonnollista elämän kulkua.
Jos lopetatte yhteydenpidon, luuletteko, että se toinen osapuoli itkee, katuu ja muuttuu sellaiseksi, kuin oli 17 vuotiaana, jotta ystävyytenne voi jatkua. Vai mitä pitäisi tapahtua? Voi olla, että se toinen on helpottunut, kun ei ole raatsinut sanoa aiemmin, että meillä ei ole enää mitään yhteistä, joten voimmeko lopettaa yhteydenpidon.
Avioliitostakin tuntuu pääsevän helpommin eroon, kuin opiskeluaikojen ystävistä. Jos nuorena on ollut samat kuviot ja supateltu ja naurettu ja juhlittu yhdessä, jotkut kuvittelee, että se on koko elämän kestävä suhde, mikä ei saa tippaakaan muuttua.
Sinä katkaisit välit. Ehkä vastaus on jo siinä että jatkat eteenpäin elämässä tai sitten avaudu hänelle tuntemuksistasi
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että varallisuus vaikuttaa ystävyyssuhteisiin useammin kuin tahdotaan myöntää, ja useimmiten niin päin että vähemmän tienaava kokee jollakin tasolla huonommuutta ja mahdollisesti kateuttakin sitä enemmän tienaavaa kohtaan, kun taas ns varakkaampi ei asiaa välttämättä edes ajattele sen enempää. Tuo asian ajattelematta jättäminen on usein oikeastaan se "virhe" myös, sillä silloin henkilö ei ajattele miltä jotkin ehdotukset saattavat vähemmän tienaavasta tuntua. Esimerkiksi ravintolaan syömään meneminen tai kylpyläreissu ei ole jokaiselle ihan niin vain järjestettävissä. Samalla näiden vähemmän tienaavien olisi hyvä tutkailla omia tuntojaan ja kateuden fiiliksiään.
Harmillistä yleisesti ottaen että monet nuoruudessakin solmitut, hyvätkin ystävyyssuhteet saattavat kaatua ihan puhtaasti siihen että toisesta tulee menestyneempi kuin toisesta, ja kumpikaan ei osaa sitä asiaa oikealla tavalla käsitellä, vaan tekevät (usein tiedostamattaan) rahasta isomman asian kuin ystävyydestä.
Raha on suurin syy riitoihin, niin parisuhteessa kuin ystävyydessä.
Itsellä on juuri yksi ystävyys kaatumassa rahan vuoksi. Tutustuimme 10 vuotta sitten kun olimme molemmat työttömiä. Sen jälkeen kouluttauduin, sain vakityön, löytyi puoliso ja ostin ensiasunnon. Ystäväni on edelleen työttömänä, haluaisi tehdä töitä mutta ei tiedä mitä ja opiskelu ei kiinnosta. Ihana ihminen hän on edelleen, mutta yllättävän paljon joudun salaamaan asioita: uudet hankinnat, lomat, sijoitukset. Joskus näistä puhuin, mutta tuli niin kirpeää kommenttia etten aiheisiin ole enää palanut. Toisaalta hän tykkää hehkuttaa hankintojaan, milloin on merkkilaukkua tai uusi puhelin (osamaksulla). Tuloihin nähden ostaa kaikkea turhaa ja kallista ja joskus kyselin jos kaipaa apua säästämisen aloittamisessa, mutta ei näe syytä muutokseen.
Tiedän olevani itse muuttunut, mutta ärsyttää nykyinen asetelma. Tiedän millaista oli elää köyhyysrajalla ja haluaisin auttaa häntä eteenpäin, mutta veikkaisin hänen kokevan yritykseni vain halventavana häntä kohtaan. Joten tällä mennään eteenpäin, tiedä sitten kauan kumpikin jaksaa.
Olet ehkä ap salaa itseltäsi muuttunut omassa mielessäsi "huonommaksi" ja tulkitset ystäväsi käytöksen tästä näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ap salaa itseltäsi muuttunut omassa mielessäsi "huonommaksi" ja tulkitset ystäväsi käytöksen tästä näkökulmasta.
Tätä näkökulmaa täytyy nyt oikeasti ihan tarkasti pohtia, en äkkiseltään koe nimittäin itse niin. Tykkään työstäni, perheestäni ja elämästäni yleisesti tosi paljon ja olen sellainen peruspositiivinen ihminen joka voi istuskella nauttimassa auringonpaisteesta ja kahvikupista onnesta ympyränä. En koe, että minun täytyisi tehdä tai saada samoja asioita kuin "joku muu". Eli pienetkin jutut riittävät omaan onnellisuuteeni, niitä haluaisin jakaa myös ystävien kanssa.
Ap
Näin ulkopuolisen silmin vika on sinussa jos alat vetää johtopäätöksiä ruokailuvälineiden asennosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ap salaa itseltäsi muuttunut omassa mielessäsi "huonommaksi" ja tulkitset ystäväsi käytöksen tästä näkökulmasta.
Tätä näkökulmaa täytyy nyt oikeasti ihan tarkasti pohtia, en äkkiseltään koe nimittäin itse niin. Tykkään työstäni, perheestäni ja elämästäni yleisesti tosi paljon ja olen sellainen peruspositiivinen ihminen joka voi istuskella nauttimassa auringonpaisteesta ja kahvikupista onnesta ympyränä. En koe, että minun täytyisi tehdä tai saada samoja asioita kuin "joku muu". Eli pienetkin jutut riittävät omaan onnellisuuteeni, niitä haluaisin jakaa myös ystävien kanssa.
Ap
Eli koet tärkeäksi korostaa herkkyyttäsi ja positiivisuuttasi ja arvojasi ja samalla moitit ystävääsi siitä, että hän arvostaa eri asioita.
Arvostelet ja haukut häntä nettipalstalla ja korostat itsesi hyvyyttä ja sitä, että et vie lapsiasi hoitoon yms.
Mihin vihollisia tarvitaan, jos ystävät ovat kaltaisiasi
Minulle on näitä sattunut myös. Vaikka olen itse korkeammin koulutettu kuin nämä kunnianhimoiset - ja työelämässä minua paremmin pärjänneet entiset kaverit, niin heistä vaan on tullut minun seuraani liian "hienoja" ihmisiä johtotehtävien ja vaativien asiantuntijatehtävien takia. Ollaan oltu "uraputkessa" ja siitä uraputkesta puhuminen täytti kaikki puhelut vuosien ajan niin, että ystävä lopulta liukeni kokonaan tunnistamattomaksi ihmiseksi. Toinen putosi uraputkesta rähmälleen, mutta eteni paikallisen kokoomuksen varavaltuutetuksi kunnassaan/ kaupungissaan? Varavaltuutettu ghostasi minut ikävällä tavalla, vaikka mitään riitaa ei koskaan ollut ja tuin häntä parhaani mukaan mm. hänen ollessaan välillä pitkiä aikoja työttömänä. Mutta heti, kun hän pääsi taas "piireihin", tylsä vanha kaveri häivytettiin pois. Niin, olen itse ammatiltani yliopistokoulutettu sosiaalityöntekijä, eikä minua ihmisten ammatti, status tai tulotaso kiinnosta millään tavoin ystävien valinnassa. Vanha kaveri saa olla mt-ongelmainen narkkari tai suuryrityksen tj, hän on silti vanha kaveri ja pidän yhteyttä, jos minuunkin vastavuoroisesti pidetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä ap salaa itseltäsi muuttunut omassa mielessäsi "huonommaksi" ja tulkitset ystäväsi käytöksen tästä näkökulmasta.
Tätä näkökulmaa täytyy nyt oikeasti ihan tarkasti pohtia, en äkkiseltään koe nimittäin itse niin. Tykkään työstäni, perheestäni ja elämästäni yleisesti tosi paljon ja olen sellainen peruspositiivinen ihminen joka voi istuskella nauttimassa auringonpaisteesta ja kahvikupista onnesta ympyränä. En koe, että minun täytyisi tehdä tai saada samoja asioita kuin "joku muu". Eli pienetkin jutut riittävät omaan onnellisuuteeni, niitä haluaisin jakaa myös ystävien kanssa.
Ap
Eli koet tärkeäksi korostaa herkkyyttäsi ja positiivisuuttasi ja arvojasi ja samalla moitit ystävääsi siitä, että hän arvostaa eri asioita.
Arvostelet ja haukut häntä nettipalstalla ja korostat itsesi hyvyyttä ja sitä, että et vie lapsiasi hoitoon yms.
Mihin vihollisia tarvitaan, jos ystävät ovat kaltaisiasi
Ei kyllä mennyt yhtään oikein. Kyllä se vaan ketä tahansa ihmetyttäisi vierestä seurata samaa jota itse olen todistanut ystävyyden muuttumisen kanssa ja avauksessa kysyinkin onko muut koskeneet samaa.
Lapset tai heidän hoitamisensa kuka missäkin eivät liity nyt tähän tilanteeseen millään lailla. Lähinnä taustatietoihin. Tästä olet itse vetänyt nyt jotakin mielipiteitä. Ja sekin toki on aivan sallittua, mutta ei oleellista tähän avaukseen nähden.
Ap
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Omat lastenhoitoon tekemäsi valinnat ovat mielestäsi ainoastaan oikein, ystäväsi ainoastaan väärin. Samoin ystäväsi uravalinnat väärin, sinun oikein jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Omat lastenhoitoon tekemäsi valinnat ovat mielestäsi ainoastaan oikein, ystäväsi ainoastaan väärin. Samoin ystäväsi uravalinnat väärin, sinun oikein jne...
Höpö höpö, nyt on taas vedetty linjat suoriksi. En kai minä voi kekenkään perheen lastenhoidosta päättää, saati mitään suositella. Itselläni on onnistunut pitää lapsia kotona pidempään ja tuskin se on sen hienompaa tai enemmän oikein kuin mikään muukaan valinta. Nyt taidat katsoa tätä joidenkin omien silmälasien läpi.
Harmittaa, sehän tässä on ollut se pointti sekä vertaistuen hakeminen sille onko muille käynyt samoin, että status ja ura ovat muuttaneet ihmisen lähes tunnistamattomaksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Mikä tässä on sitten ongelmasi? Normaalia eroon kasvamista.
Paras kaverini meni naimisiin ja sai peräjälkeen kolme lasta. Tiemme erosivat, koska yhtäkkiä meillä ei ollut aikaa toisillemme ja ei mitään yhteistä puhuttavaa. Hauskaa oli ollut sinkkuna, mutta kasvoimme erilleen. Kumpikin hommasi uusia kavereita ja ei jäänyt toisia itkemään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Koska olet todennäköisesti hänen mielestään aivan saatanan tympeää seuraa. Vastaustesi perusteella hän on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olet hieman ristiriitainen ihminen. Koet selkeästi itse ylemmyyttä ystävääsi nähden, mutta samaan aikaan koet ystäväsi käyttäytyvän alentuvasti sinua kohtaan?
Kerrotko miten minä koen ylemmyyttä? Lähinnä haluaisin kovasti ymmärtää miksi emme enää voi tulla toimeen normaaleina ihmisinä normaaleissa tilanteissa. Tottakai se harmittaa ja surettaa, koska joskus oli niin paljon paremmin ja saatoimme nauraa yhdessä aivan arkisille asioille ja puhua kaikesta ilman muureja. Mutta kuten sanottu, elämä muuttaa meitä. Todennäköisesti hänkin viihtyy aivan erilaisessa seurassa nykyisin paremmin ja se hänelle myös sallittakoon.
Ap
Omat lastenhoitoon tekemäsi valinnat ovat mielestäsi ainoastaan oikein, ystäväsi ainoastaan väärin. Samoin ystäväsi uravalinnat väärin, sinun oikein jne...
Höpö höpö, nyt on taas vedetty linjat suoriksi. En kai minä voi kekenkään perheen lastenhoidosta päättää, saati mitään suositella. Itselläni on onnistunut pitää lapsia kotona pidempään ja tuskin se on sen hienompaa tai enemmän oikein kuin mikään muukaan valinta. Nyt taidat katsoa tätä joidenkin omien silmälasien läpi.
Harmittaa, sehän tässä on ollut se pointti sekä vertaistuen hakeminen sille onko muille käynyt samoin, että status ja ura ovat muuttaneet ihmisen lähes tunnistamattomaksi.
Ap
Vai olisiko ongelma, ettet sinä hyväksy ystävääsi? Vai eikö hän hyväksy sinua?
Kaikki ei tosiaan edes voi, joko rahasyistä tai sen oman uran takia olla vuosia kotona. Ei se tee kenestäkään sen parempaa vanhempaa jos on kotona siihen asti kun lapset on kouluiässä. Eikä tosiaan kaikille ole mahdollista perustaa omaa yritystä ja tehdä töitä lasten kanssa.
Osa asiantuntijatyö juuri on sellaista, ettei siinä voi hommaan keskittyä kunnolla jos lapsi tai lapset ovat mukana. Osalla on erilaisia haaveita elämässään. Yritithän sinä nyt itsekin korostaa että sun valinnat olisi jotenkin parempia. Ei ne ole.
Minulla samanlainen kokemus oman pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Näin hänet pitkästä aikaa muutama vuosi sitten ja käytös oli muuttunut täysin. Oli juuri tuollainen kuvailemasi teennäisen hienostunut, kävelytyyliä, asentoa, puhetyyliä ja juttuja myöten. Olin aivan ällikällä lyöty, tuntui aivan hullulta. Kuin olisi jotain teatteriesitystä seurannut. Kertoili että heillä on nyt lastenhoitaja, joka opiskelee korkeakoulussa ja hän on nyt senior asiantuntija jne. Hän on korkeasti koulutettu ja aina ollut hyvissä töissä, joten siitäkään ei oikein ollut kyse. En tiedä mikä ihme hänet oli muuttanut. Ilmeisesti maalta kotoisin oleva teennäinen miehensä, joka haluaa asua Kauniaisissa ja leikkiä parempaa kuin on.
Asia näyttää ulkopuolisen silmiin ihan selvältä: olette liian erilaisia kavereiksenne, jo silloin 10v sitten. Ihmettelen että vielä roikut hänessä vaikket pidä hänestä edes eikä hän sinusta.
Mutta toki ymmärrän että siinä kaverisuhteessa kun on itse ei näe asioita noin selvästi ja on menneiden muistoja ja kuvitelmia että ollaan hyvät kaverit joten ei tule irtaannuttua.
Mutta ehkä olisi aika.