Miksi taas päiväkotipaikka vertaislapsena integroituun erityisryhmään?

Riippuu hyvin paljon ryhmästä ja millaisia erityisen tuen lapsia siinä on.

Sen verran tiedän että tuollainen ryhmä voi olla todellakin iso plussa tai sitten iso rasite lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu hyvin paljon ryhmästä ja millaisia erityisen tuen lapsia siinä on.

Sen verran tiedän että tuollainen ryhmä voi olla todellakin iso plussa tai sitten iso rasite lapselle.

Totta tämäkin. Esikoisen ryhmässä oli juurikin hyvin pahasti käytöshäiriöin oireilevaa lasta, joten sen mukaan määräytyi koko ryhmän meininki. Mutta eihän tuotakaan tiedä kai, kuin kokeilemalla. Mutta en tiedä, uskaltaako sitä riskiä, että sama meno toistuu, ottaa uudelleen. On kauheaa, kun lapsi pelkää päiväkotiin menemistä niin paljon, että itkee sitä jo sunnuntaina.

Meidän lapsen ryhmässä oli puheen viivästymiä.

Siellä oli mm viikottain puheterapeutti, joten hänenkin lievä r-vika korjattiin viipymättä siinä sivussa.

Minusta oli etu että aikuisia oli enemmän. Lapsi viihtyi tosi hyvin.

Edellisessä kunnassa "normi" ryhmässä oli aina kotiin tultua väsynyt ja itkuinen, kun suuri ryhmä ja hälyä.

Eikös erityisryhmissä aikuisia ole kuitenkin suhteessa saman verran, kun erityislapset lasketaan jollain kertoimella?

Voisko tosta valittaa johonkin?

Et ota paikkaa vastaan, jos tästä ryhmästä on jo yhden lapsen kohdalla huono kokemus, niin tuskin on asia mihinkään muuttunut...

Kannattaa harkita myös perhepäivähoitoa, jossa luonnollisesti hoito on kodin omaista pienessä ryhmässä.

Joo, no ehkä first world problems, mutta tuntuu vaan jotenkin todella epäreilulta, että monet muut saa paikkojan normiryhmistä joka lapselle, ja toisille perheille tarjotaan pelkkiä integroituja ryhmiä.

Integroiduissa ryhmissähän on siis myös se ongelma, että sieltä on aika vaikeaa saada lasta pois, vaan suositellaan että lapsi olisi siellä kouluikään asti, ettei ryhmässä vaihtuvuus olisi niin suuri, koska erityislasten syyt jne.  Esikoisen kohdallakin jankkasivat päiväkodin puolella tosi pitkään, että kyllä se tästä varmaan rauhoittaa ja muuta. Lisäksi perusteltiin, että ei ne muut lapset mitään pahaa tarkoita, he eivät vaan ymmärrä ja niin edelleen. Mutta onneksi vihdoin oman lapsenkin vointi alkoi painaa vaakakupissa, kun tarpeeksi monet neuvottelut käytiin, ja lapsi sai turvallisen hoitoympäristön, sekä fyysisesti että henkisesti.

Olisiko muilla kokemuksia?

Meillä kanssa esikoisen kanssa osittain huono kokemus vertaislapsena olemisesta. Kun kuulin että kuopus ollaan siirtämässä pienten ryhmästä myös integroituun ryhmään, niin kysyin onko mahdollista päästä normiryhmään ja onnistui. Tämä siis tutussa päiväkodissa. Kummallakaan kerralla vanhemmilta ei kysytty etukäteen mitään.

Sama meno jatkuu koulussa. Lapseni kävi pienen alakoulun, jossa oli vain yksi luokka kutakin luokka-astetta. Yläkouluun meni nyt ja yllätys oli iso, kun oli erotettu kavereistaan. Pojan käytösnumero oli ysi, mikä lienee nykyisin melko harvinaista ja on oikeastaan eskarista asti ollut se luottolapsi (eskariopen sanojen mukaan), josta aikuinen tietää, ettei hölmöile. Hänet oli laitettu m*muluokalle ja mitä poika sanoi muista ei-m*muista tuolla luokalla, niin kaikki ovat jotain "hikareita". Eli valitettavasti ryhmiä jaetaan koulussakin niin, että on jotain "tukioppilaita" mukana, jos on muuten ns. vaikea luokka, eikä tästä todellakaan vanhemmilta tai lapselta mitään kysytä. Joskin täytyy sanoa, että isoin yllätys oli, että ainakin tähän mennessä luokka on pojan mukaan ollut tosi kiva, kivempi kuin alakoululuokka :)

Olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla, millä perusteella noita paikkoja jaetaan, vaikkei mitään logiikka siihen, mihin arpaonni sattuu, kai olekaan. Mutta tokihan asia ihmetyttää vanhempia, varsinkaan kun ei mitään ole kysytty.

Mä kävin aikoinani yläasteeni tuollaisena tasapainolautana ja omien lasten kohdalla olen kieltäytynyt tästä järjestelystä useammankin kerran, eikä lapsia sitten ole sellaiseen ryhmään laitettu. Ei ole minun, eikä lapseni vika, että joidenkin lasten kanssa on ongelmia. Mutta minun lapseni siitä kärsii, jos jää kaikki retket ja extra-puuhat tekemättä sen takia, että ryhmässä on 1-5 sellaista, joita ei voi päästää edes pkodin pihaan muiden kanssa samaan aikaan. 

Minä olin ala-asteella ekoilla luokilla se hyvä ja luotettava oppilas, joka osasi asiat, noudatti ohjeita ja teki aktiivisesti tehtävät. Kiitos, mitä tästä kaikesta sai, oli paikka luoka häiriköiden ja mölisijöiden vieressä, "rauhoittamassa", että luokassa olisi säilynyt työrauha. Ehkä joillain säilyikin, mutta minulla ei. Onneksi vaihdoin koulua kolmannella luokalla.

Mutta onhan tuo nyt aika iso juttu eettisesti, suorastaan hyväksikäytetään näitä kunnollisia oppilaita sillä, että laitetaan terapialeluiksi ölisijöille. Minusta se on vain väärin. Jokainen lapsi ansaitsisi rauhallisen työympäristön. Jostain syystä vaan usein näitä erityislasten tarpeita jatkuvasti nostetaan muiden lasten tarpeiden yläpuolelle.

Apua en tiennyt että tälläistä tehdään, olen siis lapseton. Eikö ”normaalin” lapsen kehitys vaarannu tässä, kun muut on mitä on? Esim puheen viivästyminen ja käytöshäiriöt? Kai ne toisistaan mallia ottaa.

Ei ikinä antaisi lastani laittaa tälläisen ryhmään jos siis minulla lapsi olisi, ihan pöyristyttävä ajatus!

Noi luokat harvoin ajaa lasten etua, erityisluokat erikseen, lapsen ei tarvitse kantaa vastuuta muista lapsista tai jäädä vähemmälle huomiolle erityisen takia. Tää järjestelmä ei muutu ellei vanhemmat vaadi muutosta.

Ei ole todellakaan normaalin lapsen edun mukaista uhrata häntä tuollaiseen ryhmään. Ihmettelen tuollaista käytäntöä sekä yhteiskunnan, että vanhempien puolesta, jotka uhraavat lapsensa. Erityislasten raivarit aiheuttavat normaaleissa lapsissa stressiä ja ahdistusta, kokemusta on. Älkää missään nimessä alentako normaalilapsianne hyväksikäytettäviksi erityisryhmiin, siitä voi alkaa ongelmat oman lapsen kohdalla, kun ahdistuu erityislapsista. Eihän normaalin lapsen puhekaan kehity, jos ympärillä lapsia, joiden puheessa on ongelmaa, eivätkä saa kavereita, joiden kanssa olla vapaa-aikana.

Minä en todellakaan huolisi tuollaista paikkaa.

Samaa ideaa junnataan koulumaailmassakin. Esim Helsingissä opetusvirasto halusi siirtää oppilaita Meilahden ala-asteen kieliluokilta Pikku-Huopalahteen opettamaan m-muille suomea. Meilläkin olisi tullut melkein tunti lisää päivittäistä koulumatkaa tämän takia ja ujo lapsi revitty luokastaan täysin uppo-outoon kaupunginosaan. Mutta hänellä ei olekaan oikeuksia täällä. 

Vertaisoppiminen on ihan ok, jos hyöty on molemminpuolista. Täysin yksipuolisena se ei sen sijaan toimi. Hyvä vertaisoppiminen olisi vaikka sitä, että joku sosiaalisesti vähän kömpelömpi lapsi saisi vaikutteita muiden sosiaalisista taidoista, ja muut lapset oppisivat, että sosiaalisia taitoja voi myös opetella ja ehkä kehittyisivät lisää omissa sosiaalisissa taidoissaan. Hyvää vertaisoppimista olisi myös esimerkiksi ujo tai arka, joka voisi ryhmässä päästä arkuudesta ja vertaislapset oppisivat erilaisuudesta esimerkiksi temperamenttien suhteen.

Käytökseltään täysin holtiton tai muita satuttava lapsi taas ei ole hyvää vertaisoppimista.

Mutta erityisryhmänkin pitäisi toimia ns. normilasten ehdoilla, jos ideana olisi normaali toiminta ryhmässä. Ja tämähän ei onnistu, jos joka päivä on sirkusta erityislasten oikkujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Et ota paikkaa vastaan, jos tästä ryhmästä on jo yhden lapsen kohdalla huono kokemus, niin tuskin on asia mihinkään muuttunut...

"Periaatteessa pitäisi kai suhtautua avoimin mielin, koska eri ryhmä ja eri päiväkoti, mutta silti."

Ap:han sanoi, ettei ole sama ryhmä. Ettekö te lue näitä aloituksia vai ettekö vain ymmärrä? Ja vielä useempi yläpeukku tuollekin kommentille tullut...