Miksi taas päiväkotipaikka vertaislapsena integroituun erityisryhmään?

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Kunnat ovat intergroineet lapsia ilman kunnollisia resursseja. Avustajia ei ole. Moni tilanne olisi ehkäistävissä riittävillä resursseilla.

Tämä on meidän kaikkien aikuisten vika, koska olemme äänestäneet sellaiset poliitikot, jotka ovat antaneet liian vähän resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Ei siinä ole mitään outoa tai paheksuttavaa, että haluaa oman lapsensa parasta. Eikä pidä ajatuksesta, että hän on jotenkin palvelijan tai apuopettajan asemassa siellä varhaiskasvatuksessa/koulussa, jonka pitäisi palvella häntä, eikä päinvastoin.

Se on kuitenkin itsekästä ja heijastaa syrjiviä asenteita. Varhaiskasvatuksen ja koulun tehtävähän ei myöskään ole palvella häntä, vaan valmistaa häntä toimimaan tässä yhteiskunnassa kunnon kansalaisena. Siihen kuuluu taidot ja valmiudet toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Tietenkään vammatonta ei saa alistaa ja hyväksikäyttää avustavana henkilönä, kysehän on vielä lapsesta. Mikäli näin tapahtuu jossakin, niin asia tulee käsitellä. Ehkä täyttää rikoksen tunnusmerkit?

Mikä velvollisuus ns normilapsella on joutua sellaiseen ryhmään, missä ei esimerkiksi saa tarpeeksi ikätasoistaan haastetta oppimisen suhteen?

Mikä velvollisuus? Yhteiskuntaan kuulumme me kaikki.

Sinun erinomainen lapsesi voi vaikka vammautua tai masentua, ja sittenkö työnnät hänen komeroon piiloon, ettei vaan kukaan joutuisi häntä sietämään, vaarantamaan kehitystään lapsesi läsnäololla tai tulemaan hyväksikäytetyksi vammaisen/sairastuneen takia?

Ei ihmissuhde ole mitään yksisuuntaista. Vammainen, erityinen on ihminen on siinä missä kuka tahansa muukin. Hänellä on persoona, johon kannattaa ja tulee tutustua. Ihan niin kuin tervekin ihminen.

Jos ette halua olla osa yhteiskuntaa, niin toki voitte eristäytyä kotiin. Mutta kotinne ulkopuolella on maailma, johon kuulumme me kaikki, ongelmineimme, murheineen, sairauksimme.

No jopas on taas jutut.  :D

Taidettiin lähinnä sitä tarkoittaa, että myös vertaislapsilla on oikeuksia, samoin kuin erityislapsilla. Eikös ole lähinnä itsestäänselvyys, tai siis pitäisi olla, että lapsilla on oikeus turvalliseen ympäristöön? Sehän ei toteudu, jos lapsi joutuu pelkäämään vaikka päiväkotiin menemistä.

Vierailija kirjoitti:

Ai erityisopetuksessa on surkeat resurssit?

No, en sanoisi ihan niinkään.

Erityislapsille järjestetään kokemusten mukaan hyvinkin herkästi kaikenlaisia tukitoimia, on toiminta- ja fysioterapiaa, psykologeja, arviointijaksoja, henkilökohtaisia avustajia, mukautettuja opetussuunnitelmia ja vaikka mitä muuta. Jos verrataan esimerkiksi kaikkia näitä tukitoimia saavan lapsen ja ihan peruslapsen resursseja, niin peruslapseen käytettävät resurssit on ihan murto-osa siitä.

Kerrotko vielä kunnan, missä näin, niin me kaikki erityislasten vanhemmat muutamme sinne.

Todellisuushan on ihan toista. Resursseja voi joutua anomaan hallinto-oikeudesta ja AVI:n kautta. Siksi erkkalasten vanhemmat eivät myöskään ole siellä vanhempainilloissa, koska he väsäävät valituksia ja hakemuksia asioist.a..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Miksi moisia salaliittoteorioita?

Yritetäänkö nyt syyllistää kaikkia normilapsia, että heissä kuitenkin on aina se vika? Kuitenkin kiusasivat vähintään, tai jotain sinne päin. Miksi on niin mahdotonta uskoa, että erityislapsi voisi tosiaan olla se tekijä, eikä kaikki muut luokan oppilaat?

Tätä keskustelua lukiessa alan ymmärtää, miksi tilanne on sellainen kuin on, jos kaikki toisten kokemukset ja faktatkin kielletään.

Erityislapset ja heidän perheensä kärsivät, koska kunnat ja valtio säästävät tukitoimista. Kuljetuksista, tutkimuksista, terapiasta, avustajista varhaiskasvatuksessa ja koulussa jne. 

Jos kunta säästää, niin myös nämä varhaiskasvatuksen erityisryhmät ovat surkeita, koska ei ole tiloja, päteviä erityisopettajia, tarpeeksi henkilökuntaa, tarpeeksi pieni ryhmä. 

Ero on vain siinä, että jos lapsi on tavallinen, hänen ei ole pakko mennä tänne ryhmään ja kärsiä sekä kunnan säästötoimenpiteistä, jotka ovat samat kunnan jokaisessa varhaiskasvatusyksikössä, ja erityislasten aiheuttamasta hälinästä, levottomuudesta ja muista ongelmista. Tavallisen lapsen vanhemmilla on valinnanvapaus ja tällaisessa tilanteessa moni vanhempi saattaa käyttää sitä valinnanvapauttaan. 

Poikani oli pienryhmässä, koska hänellä on asperger. Ryhmä oli hyvä, todella mahtavat aikuiset. Osa lapsista oli vilkkaampia, osa taas rauhallisempia. Tekivät kaikkea mukavaa, paljon retkiä, uimahallireissuja yms.. Sain myös erityislastentarhanopettajalta paljon tukea siinä vaiheessa kun mietittiin kouluvalintaa. Elton mielestä pojalleni oli parasta perusopetus ja niin tehtiin. Kouluksi tosin valikoitui muu kuin lähikoulu, koska isommassa koulussa oli paremmat resurssit erityisopettajineen yms. Ja poikani sai koko alakoulun ajan ne kadehditut taksikyydit. Sopii miettiä, olisinko mieluummin ottanut ns. normaalin lapsen. Nyt poika käy lukiota toista vuotta, että hänen kohdallaan kaikki panostus ja tukitoimet ovat tuottaneet tulosta. Lisättäköön nyt vielä, että poikani ei ole ikinä kiusannut ketään, häntä on kyllä kiusattu.

Tyttärelleni tuli sitten mahdollisuus päästä päiväkotiin samaan ryhmään tukilapseksi. Suostuttiin ilman muuta, koska oli hyviä kokemuksia. Tytär muisteleekin kaiholla päiväkotiaikoja, kun siellä oli niin mukavaa. Nyt jo teini-ikäinen tytär onkin kasvanut varsin avarakatseiseksi ja tulee toimeen erityistenkin koulukavereiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Sama meno jatkuu koulussa. Lapseni kävi pienen alakoulun, jossa oli vain yksi luokka kutakin luokka-astetta. Yläkouluun meni nyt ja yllätys oli iso, kun oli erotettu kavereistaan. Pojan käytösnumero oli ysi, mikä lienee nykyisin melko harvinaista ja on oikeastaan eskarista asti ollut se luottolapsi (eskariopen sanojen mukaan), josta aikuinen tietää, ettei hölmöile. Hänet oli laitettu m*muluokalle ja mitä poika sanoi muista ei-m*muista tuolla luokalla, niin kaikki ovat jotain "hikareita". Eli valitettavasti ryhmiä jaetaan koulussakin niin, että on jotain "tukioppilaita" mukana, jos on muuten ns. vaikea luokka, eikä tästä todellakaan vanhemmilta tai lapselta mitään kysytä. Joskin täytyy sanoa, että isoin yllätys oli, että ainakin tähän mennessä luokka on pojan mukaan ollut tosi kiva, kivempi kuin alakoululuokka :)

Opettajana voin sanoa, että muualta tulleet oppilaat ovat yleensä oppitunneilla hyväkäytöksisiä. Suomen kielen kanssa voi olla haasteita, mutta monet arvostavat opiskelua ja halu päästä eteenpäin elämässä on kova, toisin kuin monien syrjäytyneiden suomalaisperheiden lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Miksi moisia salaliittoteorioita?

Yritetäänkö nyt syyllistää kaikkia normilapsia, että heissä kuitenkin on aina se vika? Kuitenkin kiusasivat vähintään, tai jotain sinne päin. Miksi on niin mahdotonta uskoa, että erityislapsi voisi tosiaan olla se tekijä, eikä kaikki muut luokan oppilaat?

Tätä keskustelua lukiessa alan ymmärtää, miksi tilanne on sellainen kuin on, jos kaikki toisten kokemukset ja faktatkin kielletään.

Yritetään.

Myönnän, että oma lapseni naapurin lapsen kanssa teki sitä, että jos yksi luokkakaveri kysyi että mitä kautta he menevät kotiin, tytöt valehtelivat. Syy tähän? Tämän lapsen käytös, joka ei ollut millään tavalla ennakoitavaa. Hän saattoi napata puhelimen lapseni kädestä kesken puhelun, saattoi tönäistä ojaan koska toinen oli eri mieltä. Saattoi yrittää houkutella oikaisemaan toisten talojen pihasta yms. kaikkea, mikä meidän alueella oli muodostunut ongelmaksi ja jota yritettiin vanhempien keskuudessa kitkeä pois.

Pahimmillaan tämä lapsi löi, suoraan kasvoihin, jos toinen teki jotain mistä ei pitänyt. Ja se jotain saattoi olla ihan mitä tahansa.  Ei hänen kanssaan koulussakaan kukaan halunnut leikkiä. Se on harmi lapsen kannalta, mutta kenenkään ei minun mielestäni tarvitse asettua nyrkkeilysäkiksi yhden erityislapsen oikeuksien vuoksi. 

Ja juuri tuo, että "muut härppii sitä erityistä niin se sitten lyö". Olen itse omin silmin nähnyt, että se "härppiminen" oli esimerkiksi ihminen maassa - leikin sääntöjen kertaamista ja niistä huomauttamista erityiselle. Se saattoi olla sitä, että huomautettiin, että odota vuoroasi, minä keinun nyt. Se saattoi olla sitä, että erityislapselle huudettiin kentän laidalta että anna se pallo takaisin, me pelattiin sillä. Se oli kierre, jota oli vaikea katkaista, koska lapsen vanhemmat hokivat vain mantraa, että mitä tapahtui että "Eetu" löi? Mitä ne muut teki? Miksi se löi? 

Lasten maailma on julma tavallisellekin lapselle, ja myös he joutuvat oppimaan asioita, sääntöjä ja toimintatapoja kantapään kautta. Tämän yhden erityisen vanhemmat olisivat halunneet siloittaa jokaisen pihaleikin, pelin ja vuoronodottamisen jotenkin ihmeellisesti niin, että erityinen ei olisi hermostunut. Se on ihan mahdoton suo rämpiä. 

T. (entinen) koulunkäyntiavustaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Miksi moisia salaliittoteorioita?

Yritetäänkö nyt syyllistää kaikkia normilapsia, että heissä kuitenkin on aina se vika? Kuitenkin kiusasivat vähintään, tai jotain sinne päin. Miksi on niin mahdotonta uskoa, että erityislapsi voisi tosiaan olla se tekijä, eikä kaikki muut luokan oppilaat?

Tätä keskustelua lukiessa alan ymmärtää, miksi tilanne on sellainen kuin on, jos kaikki toisten kokemukset ja faktatkin kielletään.

Yritetään.

Myönnän, että oma lapseni naapurin lapsen kanssa teki sitä, että jos yksi luokkakaveri kysyi että mitä kautta he menevät kotiin, tytöt valehtelivat. Syy tähän? Tämän lapsen käytös, joka ei ollut millään tavalla ennakoitavaa. Hän saattoi napata puhelimen lapseni kädestä kesken puhelun, saattoi tönäistä ojaan koska toinen oli eri mieltä. Saattoi yrittää houkutella oikaisemaan toisten talojen pihasta yms. kaikkea, mikä meidän alueella oli muodostunut ongelmaksi ja jota yritettiin vanhempien keskuudessa kitkeä pois.

Pahimmillaan tämä lapsi löi, suoraan kasvoihin, jos toinen teki jotain mistä ei pitänyt. Ja se jotain saattoi olla ihan mitä tahansa.  Ei hänen kanssaan koulussakaan kukaan halunnut leikkiä. Se on harmi lapsen kannalta, mutta kenenkään ei minun mielestäni tarvitse asettua nyrkkeilysäkiksi yhden erityislapsen oikeuksien vuoksi. 

Ja juuri tuo, että "muut härppii sitä erityistä niin se sitten lyö". Olen itse omin silmin nähnyt, että se "härppiminen" oli esimerkiksi ihminen maassa - leikin sääntöjen kertaamista ja niistä huomauttamista erityiselle. Se saattoi olla sitä, että huomautettiin, että odota vuoroasi, minä keinun nyt. Se saattoi olla sitä, että erityislapselle huudettiin kentän laidalta että anna se pallo takaisin, me pelattiin sillä. Se oli kierre, jota oli vaikea katkaista, koska lapsen vanhemmat hokivat vain mantraa, että mitä tapahtui että "Eetu" löi? Mitä ne muut teki? Miksi se löi? 

Lasten maailma on julma tavallisellekin lapselle, ja myös he joutuvat oppimaan asioita, sääntöjä ja toimintatapoja kantapään kautta. Tämän yhden erityisen vanhemmat olisivat halunneet siloittaa jokaisen pihaleikin, pelin ja vuoronodottamisen jotenkin ihmeellisesti niin, että erityinen ei olisi hermostunut. Se on ihan mahdoton suo rämpiä. 

T. (entinen) koulunkäyntiavustaja

Eivät nuo kokemuksesi tee silti mitenkään hyväksyttäväksi lainaamasi tekstin esittämää toimintaa. Sellainen on kiusaamista, ja koulussa pitää näihin puuttua aivan niin kuin väkivaltaankin. Senhän sinä tiedätkin, kun olet koulussa ollut töissä.

T. Luokanopettaja, joka ei hyväksy kiusaamista eikä väkivaltaa. Luokassani nämä eivät ole sallittuja ja niihin puututaan välittömästi. Alkuperäinen lainattu teksti kuvaa hyvin sitä miten lapset kiusaavat, ja jälkimmäinen teksti juuri sitä millä logiikalla (myös täysin väärin perustein) iso osa aikuisista tulkitsee toimintaa ja oikeuttaa oman toimimattomuutensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Miksi moisia salaliittoteorioita?

Yritetäänkö nyt syyllistää kaikkia normilapsia, että heissä kuitenkin on aina se vika? Kuitenkin kiusasivat vähintään, tai jotain sinne päin. Miksi on niin mahdotonta uskoa, että erityislapsi voisi tosiaan olla se tekijä, eikä kaikki muut luokan oppilaat?

Tätä keskustelua lukiessa alan ymmärtää, miksi tilanne on sellainen kuin on, jos kaikki toisten kokemukset ja faktatkin kielletään.

Yritetään.

Myönnän, että oma lapseni naapurin lapsen kanssa teki sitä, että jos yksi luokkakaveri kysyi että mitä kautta he menevät kotiin, tytöt valehtelivat. Syy tähän? Tämän lapsen käytös, joka ei ollut millään tavalla ennakoitavaa. Hän saattoi napata puhelimen lapseni kädestä kesken puhelun, saattoi tönäistä ojaan koska toinen oli eri mieltä. Saattoi yrittää houkutella oikaisemaan toisten talojen pihasta yms. kaikkea, mikä meidän alueella oli muodostunut ongelmaksi ja jota yritettiin vanhempien keskuudessa kitkeä pois.

Pahimmillaan tämä lapsi löi, suoraan kasvoihin, jos toinen teki jotain mistä ei pitänyt. Ja se jotain saattoi olla ihan mitä tahansa.  Ei hänen kanssaan koulussakaan kukaan halunnut leikkiä. Se on harmi lapsen kannalta, mutta kenenkään ei minun mielestäni tarvitse asettua nyrkkeilysäkiksi yhden erityislapsen oikeuksien vuoksi. 

Ja juuri tuo, että "muut härppii sitä erityistä niin se sitten lyö". Olen itse omin silmin nähnyt, että se "härppiminen" oli esimerkiksi ihminen maassa - leikin sääntöjen kertaamista ja niistä huomauttamista erityiselle. Se saattoi olla sitä, että huomautettiin, että odota vuoroasi, minä keinun nyt. Se saattoi olla sitä, että erityislapselle huudettiin kentän laidalta että anna se pallo takaisin, me pelattiin sillä. Se oli kierre, jota oli vaikea katkaista, koska lapsen vanhemmat hokivat vain mantraa, että mitä tapahtui että "Eetu" löi? Mitä ne muut teki? Miksi se löi? 

Lasten maailma on julma tavallisellekin lapselle, ja myös he joutuvat oppimaan asioita, sääntöjä ja toimintatapoja kantapään kautta. Tämän yhden erityisen vanhemmat olisivat halunneet siloittaa jokaisen pihaleikin, pelin ja vuoronodottamisen jotenkin ihmeellisesti niin, että erityinen ei olisi hermostunut. Se on ihan mahdoton suo rämpiä. 

T. (entinen) koulunkäyntiavustaja

Eivät nuo kokemuksesi tee silti mitenkään hyväksyttäväksi lainaamasi tekstin esittämää toimintaa. Sellainen on kiusaamista, ja koulussa pitää näihin puuttua aivan niin kuin väkivaltaankin. Senhän sinä tiedätkin, kun olet koulussa ollut töissä.

T. Luokanopettaja, joka ei hyväksy kiusaamista eikä väkivaltaa. Luokassani nämä eivät ole sallittuja ja niihin puututaan välittömästi. Alkuperäinen lainattu teksti kuvaa hyvin sitä miten lapset kiusaavat, ja jälkimmäinen teksti juuri sitä millä logiikalla (myös täysin väärin perustein) iso osa aikuisista tulkitsee toimintaa ja oikeuttaa oman toimimattomuutensa.

Kerroin esimerkkejä, jotka omin silmin olen nähnyt. Että mikä loppujen lopuksi oli sitä erityislapsen härppimistä. Eli aivan normaalit tilanteet, joissa erityislapsi hermostui joka kerta. 3/5 kerrasta kävi myös toisten päälle. Kotona asia kääntyi joka kerta niin, että lasta oltiin kiusattu. 

En mitenkään ole toimimaton, mutta annoin kyllä oman lapseni valehdella. Hänen ei tarvinnut koulumatkalla pelätä toista lasta, vaan hän sai mennä menojaan mitä reittiä tahtoi. Erityislapsen kannalta tämä oli väärin, omani kannalta oikein. Me vanhemmat olimme töissä, eikä kukaan saattanut tätä erityislasta kouluun eikä takaisin. Se on kinkkinen tilanne, kyllä sen jokainen sen alueen vanhempi tiesi. Mutta jokainen pitää oman lapsensa puolta, ja me annoimme tytölle luvan välttää tämän lapsen seuraa.

En edes aio nähdä tässä mitään pahaa. Koulussa oli kuitenkin tultava toimeen ja yritettävä parhaansa, mutta kotimatkan ja varsinkin vapaa-ajan annan lasteni välttää arvaamattomien ja väkivaltaisten lasten seuraa. Sillä sitä tämä erityislapsi oli: arvaamaton ja väkivaltainen. Mikään erityis-liite ei sitä poista.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseni luokalla oli vähän samanlainen ongelma. Luokassa oli yksi hyvin käytöshäiriöinen ja itseään hallitsematon lapsi. Oli kyllä ihan aikuisten hallitsemattomissakin. Työrauha oli luokassa vitsi vain. Jos ei mitään muuta, niin kesken lukemisen tämä lapsi alkoi vinkua ja mölistä omiaan. Sitten opettaja toki joutui tätä tilannetta setvimään, ja siinäpä meni usein puolet opetusajasta. Usein lapsi tuli kotiin turhautuneena kertoen, että taas ei ymmärtänyt koulussa, kun opella ei ollut aikaa neuvoa enää tunnilla.

Lisäksi tällä oireilevalla lapsella oli hyvin huono impulssikontrolli. Välitunnilla jos ei menty tai pelattu hänen sääntöjensä mukaan, niin saattoi potkaista pallon toisen oppilaan naamaan, tönäistä maahan tai jotain vastaavaa. Kyseisen oppilaan kotoa taas tuli koululle ja muille oppilaille noottia, miten heidän lastaan ei oteta välitunnilla mukaan leikkeihin.

Luojan kiitos, opettajan vaihduttua kevätlukukaudella, tämä oppilas sai passituksen jonnekin itselleen sopivampaan yksikköön.

Olitko sinä siellä koulussa koko ajan, vai mistä tiedät tilanteen?

Ehkä sinun lapsesi kiusasi tätä erityistä?

Tuttavani lapsi oli häirikkö ykkösellä. Hän voisi olla tarinasi lapsi, ja kyllä hänet siirrettiin "sopivampaan yksikköön" eli pari vuosiluokkaa edelle, koska akateemisilta taidoilaan oli niin paljon muita taitavampi, ettei jaksanut olla paikallaan, kun muut tavasivat ja harjoittelivat numeroita.

Häntä myös kiusattiin, koska oli hyväuskoinen. Muut lapset saattoivat yhdessä sopia, että kerrotaan X:lle, että leikitään tuolla pihan perällä. Kun X sinne meni, kaikki muut olivatkin ihan muualla. Törkeää eristämistä ja joukolla kiusaamista. Kun X:llä sitten meni hermo, kun kaikki välitunnit olivat tällaista ja hän tönäisi yhtä kiusaajaansa, hänestä tuli syypää. "Ihan ilman syytä hermostui ja alkoi tönimään. Kukaan muu ei tehnyt mitään." Muut luokkakaverit komppasivat, koska eiväthän halunneet kertoa totuutta, koska olivat olleet itse siinä mukana.

Miksi moisia salaliittoteorioita?

Yritetäänkö nyt syyllistää kaikkia normilapsia, että heissä kuitenkin on aina se vika? Kuitenkin kiusasivat vähintään, tai jotain sinne päin. Miksi on niin mahdotonta uskoa, että erityislapsi voisi tosiaan olla se tekijä, eikä kaikki muut luokan oppilaat?

Tätä keskustelua lukiessa alan ymmärtää, miksi tilanne on sellainen kuin on, jos kaikki toisten kokemukset ja faktatkin kielletään.

Yritetään.

Myönnän, että oma lapseni naapurin lapsen kanssa teki sitä, että jos yksi luokkakaveri kysyi että mitä kautta he menevät kotiin, tytöt valehtelivat. Syy tähän? Tämän lapsen käytös, joka ei ollut millään tavalla ennakoitavaa. Hän saattoi napata puhelimen lapseni kädestä kesken puhelun, saattoi tönäistä ojaan koska toinen oli eri mieltä. Saattoi yrittää houkutella oikaisemaan toisten talojen pihasta yms. kaikkea, mikä meidän alueella oli muodostunut ongelmaksi ja jota yritettiin vanhempien keskuudessa kitkeä pois.

Pahimmillaan tämä lapsi löi, suoraan kasvoihin, jos toinen teki jotain mistä ei pitänyt. Ja se jotain saattoi olla ihan mitä tahansa.  Ei hänen kanssaan koulussakaan kukaan halunnut leikkiä. Se on harmi lapsen kannalta, mutta kenenkään ei minun mielestäni tarvitse asettua nyrkkeilysäkiksi yhden erityislapsen oikeuksien vuoksi. 

Ja juuri tuo, että "muut härppii sitä erityistä niin se sitten lyö". Olen itse omin silmin nähnyt, että se "härppiminen" oli esimerkiksi ihminen maassa - leikin sääntöjen kertaamista ja niistä huomauttamista erityiselle. Se saattoi olla sitä, että huomautettiin, että odota vuoroasi, minä keinun nyt. Se saattoi olla sitä, että erityislapselle huudettiin kentän laidalta että anna se pallo takaisin, me pelattiin sillä. Se oli kierre, jota oli vaikea katkaista, koska lapsen vanhemmat hokivat vain mantraa, että mitä tapahtui että "Eetu" löi? Mitä ne muut teki? Miksi se löi? 

Lasten maailma on julma tavallisellekin lapselle, ja myös he joutuvat oppimaan asioita, sääntöjä ja toimintatapoja kantapään kautta. Tämän yhden erityisen vanhemmat olisivat halunneet siloittaa jokaisen pihaleikin, pelin ja vuoronodottamisen jotenkin ihmeellisesti niin, että erityinen ei olisi hermostunut. Se on ihan mahdoton suo rämpiä. 

T. (entinen) koulunkäyntiavustaja

Eivät nuo kokemuksesi tee silti mitenkään hyväksyttäväksi lainaamasi tekstin esittämää toimintaa. Sellainen on kiusaamista, ja koulussa pitää näihin puuttua aivan niin kuin väkivaltaankin. Senhän sinä tiedätkin, kun olet koulussa ollut töissä.

T. Luokanopettaja, joka ei hyväksy kiusaamista eikä väkivaltaa. Luokassani nämä eivät ole sallittuja ja niihin puututaan välittömästi. Alkuperäinen lainattu teksti kuvaa hyvin sitä miten lapset kiusaavat, ja jälkimmäinen teksti juuri sitä millä logiikalla (myös täysin väärin perustein) iso osa aikuisista tulkitsee toimintaa ja oikeuttaa oman toimimattomuutensa.

Millä logiikalla yhteisten sääntöjen noudattaminen, vuoron odottaminen tai näihin kaikkien velvoittaminen on kiusaamista? Tai se, että joku muu lapsi joutuu välttelemään mahdollisesti pelkäämäänsä lasta koulumatkalla?

Olenkohan itsekin sitten kiusaaja, kun olen monta kertaa kieltäytynyt lähtemästä illanviettoon tiettyjen tyyppien kanssa, koska en jaksa niiden juttuja.

Aika jännä, että jossakin päiväkodissa on tällaisia ryhmiä, kun erityisryhmiähän ei saisi edes olla. Meidän kunnassa erityistapaukset pistetään ihan tavalliseen ryhmään, eikä heidän lukumääränsä paljoa vaikuta lapsilukuun, saa olla aika monta erityis tukea tarvitsevaa, ennenkuin lapsimäärä putoaa niin merkittävästi, että siitä olisi jotakin hyötyä ja sitten onkin taas niitä tukea tarvitsevia aikamoinen määrä.

Huomiohan se menee niihin erityisiin, joskus useammankin aikuisen, vaan kun pitää säästää rahaa, niin väliäkö sillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama meno jatkuu koulussa. Lapseni kävi pienen alakoulun, jossa oli vain yksi luokka kutakin luokka-astetta. Yläkouluun meni nyt ja yllätys oli iso, kun oli erotettu kavereistaan. Pojan käytösnumero oli ysi, mikä lienee nykyisin melko harvinaista ja on oikeastaan eskarista asti ollut se luottolapsi (eskariopen sanojen mukaan), josta aikuinen tietää, ettei hölmöile. Hänet oli laitettu m*muluokalle ja mitä poika sanoi muista ei-m*muista tuolla luokalla, niin kaikki ovat jotain "hikareita". Eli valitettavasti ryhmiä jaetaan koulussakin niin, että on jotain "tukioppilaita" mukana, jos on muuten ns. vaikea luokka, eikä tästä todellakaan vanhemmilta tai lapselta mitään kysytä. Joskin täytyy sanoa, että isoin yllätys oli, että ainakin tähän mennessä luokka on pojan mukaan ollut tosi kiva, kivempi kuin alakoululuokka :)

Opettajana voin sanoa, että muualta tulleet oppilaat ovat yleensä oppitunneilla hyväkäytöksisiä. Suomen kielen kanssa voi olla haasteita, mutta monet arvostavat opiskelua ja halu päästä eteenpäin elämässä on kova, toisin kuin monien syrjäytyneiden suomalaisperheiden lapsilla.

Joo, myönnän, että silmäni avautuivat hieman tämän kokemuksen myötä. Alakoulussa "supisuomalaisten" joukossa kiusaaminen rehotti ja voisi sanoa, että perinteinen suomalainen kyttääminen ja ivaaminen oli ihan arkipäivää, eikä opettaja osannut puuttua mitenkään ankeaan ilmapiiriin. M*muista voi nyt olla mitä mieltä vaan, enkä ota tässä kantaa mihinkään politiikkaan, mutta ehkäpä heillä on jotenkin iloisempi asenne elämään, en tiedä? Siinä missä suomalaisille koulu on pakkopullaa, heille se on mahdollisuus (no ainakin joillekin). Oma lapseni on nykyisin paljon vapautuneempi ja iloisempi, juttelee paljon koulupäivästään. Alakoulussa piti pitää naama peruslukemilla oli mikä oli, pukeutua mieluiten merkkivaatteisiin ja vain sietää.

Kyllä siinä on jotain niin kamalaa, kun monet vanhemmat kieltää täysin erityislastensa käytöksen ja ongelmat. Aina haetaan syitä muista, käytetään perusteluna erityisyyttä tai ollaan sitä mieltä, että heitä vastaan on koko koulun henkilökunta. "No kun muut varmasti ärsytti sitä jotenkin", "ei se voi mitään käytökselleen", "ei muut ymmärrä miten vaikeeta meidän perheellä on!11".

Valitettavasti joskus tuntuu myös unohtuvan, että erityislapsetkin voivat olla toisinaan hyvinkin ilkeitä, uhmakkaita, kiusaavia ja riidanhaluisia. Ei aina vaan uhreja. Joskus on myös sitä, että ovat vaan puhtaasti tottuneet tekojensa oikeutukseen, jos ovat aina päässeet pälkähästä eikä vanhemmat ole ikinä varsinaisesti kyseiseen käytökseen puuttuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Ja ne erityislasten vanhemmat loistaa aina poissaolollaan kun näitä luokan asioita yritetään vanhempien kesken käsitellä...

 

Aika harva haluaa tulla paikalle täysin altavastaajan asemassa kuuntelemaan "kunnon lasten" vanhempien ripitystä. Kun ne "kunnon lapset" ei koskaan tee mitään väärin. Paitsi että tosi usein aika hienosti osaavat painella näiden erityislasten "nappuloita", että saavat suuttumaan/villiintymään, ja sitten mennään itkemään opettajalle, että taas se löi. Tiedän tämän ihan oman tavislapseni luokalta, jonne laitettiin yksi aivan liian huonokuntoinen lapsi. Hänen paikkansa ei todellakaan olisi ollut tavallisessa luokassa, eikä siellä puolta vuotta pidempään ollutkaan. MUTTA. Kun lapsi tuli kotiin kertoen, että taas se Samuli siellä riehui, niin kyllä mä aina kyselin, että mitäs te muut kullannuput teitte? Miksi se alkoi riehumaan? Niin lähes aina sieltä taustalta löytyi jotain ihan turhaa härkkimistä, kuten että koko luokka laulaa että "SAmuli erityisluokalle, samuli erityisluokalle". Opetin sitten lapseni itsekin ymmärtämään vähän paremmin noita tilanteita, ja näkemään, missä myös nämä tavisoppilaat toimi täysin väärin. Ja että ihmiset on erilaisia, se mikä toisilla menee ohi olankohautuksella voi toisilla aiheuttaa ihan suhteettoman suuren reaktion. Itse voi vaikuttaa siihen, onko toisen tukena ( vaikka vain niin, ettei osallistu toisen härkkimisiin), vai osana ongelmaa.

Lisäksi kenelläkään vanhemmalla ei ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan mun mielestäni mennä 20 luokkakaverinsa vanhemmille avaamaan oman lapsensa diagnooseja ja haasteita, terapioita, lääkityksiä yms. millä lasta yritetään auttaa. Ne asiat on käyty jo opettajan, rehtorin ja kouluterveydenhuollon kanssa läpi.

Jotenkin tuntuu, että nämä tavislasten vanhemmat kuvittelee, että erityislasten vanhemmat ei vaan ole mitään kohtaa tajunneet sanoa lapselleen, että hei, koulussa pitää käyttäytyä kunnolla. Tai kasvattaneet lasta mahdollisimman hyvin siinä missä tavallisiakin lapsia. Mutta kun siinä edelleenkin on syynsä, miksi se lapsi on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Ne lapset kun ei toimi ja kehity samaa tahtia kuin muut.

Ja ne meille niin rakkaat erityisemme joutuu ihan koko ajan ottamaan vastaan niin paljon paskaa asioista, joille eivät itse voi mitään. Yritä ymmärtää tämän vertauksen kautta: tuntuisiko sinusta reilulta, että heikkonäköiselle lapselle huudettaisiin joka päivä moneen kertaan, että katso nyt tarkasti! MIKSI SÄ ET NYT VAAN LUE MITÄ TÄÄLLÄ TAULULLA SANOTAAN??? Tai kuurolle komenneltaisiin, että kuuntele nyt perkele! 

Ihan sama se on vaikka tarkkaavuushäiriöisen lapsen kanssa: se lapsi ei komentamalla pysty keskittymään yhtään sen paremmin, tai lopettamaan motorista levottomuutta tai "häiriköintiä". Se lapsi tarvitsee siihen asiaan erilaisia tukitoimia, jotta oppii pärjäämään niin itsensä kuin muidenkin kanssa.

T: kahden taviksen ja yhden erityisen äiti.

 

Osin asiaa mutta onpahan taas mammalla defenssit päällä :D Juttuhan on nyt vaan niin että kaikista ei normaaliin luokkaan ole, eikä väkisin pitäisi edes yrittää. Lapsen on helpompi pärjätä kaltaistensa kanssa, tilanteessa missä on aina henkilökuntaa ohjaamassa toimintaa oikeaan suuntaan.

Tämä voi olla totta, mutta tiijätkö: kun se vanhempi ei päätä sitä luokkaa ja ryhmää, missä lapsi opiskelee. Voi olla, että vanhemmat haluaisivat lapsen pienempään ryhmään, mutta koulu ne päätökset tekee. Joten turha siitä on vanhemmillekaan äyskätä siellä vanhempainillassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa omakohtainen positiivinen kokemus "tukilapsen" vanhemman roolissa. Minä itse toivoin että lapsi pääsisi integroituun ryhmään siinä vaiheessa kun siirtyi pienten ryhmästä isojen puolella. Suurin syy oli ryhmäkoko (tuolloin 12 lasta vs. 21 lasta). Lisäksi tunsin erityisryhmän aikuisia ja tiesin heidät napakoiksi ja motivoituneiksi. Lapsi sopeutui ryhmään hyvin ja oppi sivussa mm. tukiviittomia. Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Lisäksi kaikkikaan erityisellä / tehostetulla tuella olevat eivät ole siinä integroidussa ryhmässä. Niihin on hyvin vaikea päästä. Oma erityiseni on ollut koko päiväkotiajan normaalissa ryhmässä muulla tuella. Käytännössä ADHD- yms. ei riitä paikkaan integroidussa erityisryhmässä. Normiryhmissä voi siis olla käytöshäiriöisiä, nepsyjä (esim. lapsuusiän autismi), dyspraktikkoja jne. Jos taas on useampaa ongelmaa tai jo lapsena todettu kehitysvamma/viive, näkö/kuulovamma, voi päästä integr. erityisryhmään.

Itse valitsisin tuon pienryhmän ehdottomasti, jos olisi mahdollista.

Tässähän sen juuri sanoit, noissa pienryhmissä olevilla on ongelmat jo astetta isompaa luokkaa ja moninaisempia. Ainakin oman lapseni ollessa tukilapsena tällaisessa integroidussa ryhmässä näki kyllä menosta päällepäin jo ongelmien laajuuden, oli kyllä aika haastavaa ja hullunmyllyä ja ryhmän oli käytännössä  huomioitava toiminnassa aina nämä erityistarpeet ja säännöt poikkesivat normiryhmästä.

Heillä on selkeät diagnoosit, mutta ei oireilu ja käytös välttämättä sen kummempaa.

Kun taas omani, kohta 5v, vielä vailla diagnoosia, on todella haastava ja tarvitsee aikuisen kokoaikaisen tuen. Hän tullee saamaan jonkun ADHD-tyyppisen diagnoosin isompana. Toki välillä menee kivasti, mutta opettajien ja myös meidän vanhempien tulee koko ajan ennakoida, milloin homma lähtee laukalle. Sitten taas vaikka sokea lapsi: hänellä ei ole parempia päiviä tai hetkiä, jolloin hän näkisi, vaan tuki on jatkuvaa ja kokoaikaista. Hän taas ei välttämättä häiritse samalla tavalla muuta ryhmää kuin oma lapseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Ei siinä ole mitään outoa tai paheksuttavaa, että haluaa oman lapsensa parasta. Eikä pidä ajatuksesta, että hän on jotenkin palvelijan tai apuopettajan asemassa siellä varhaiskasvatuksessa/koulussa, jonka pitäisi palvella häntä, eikä päinvastoin.

Se on kuitenkin itsekästä ja heijastaa syrjiviä asenteita. Varhaiskasvatuksen ja koulun tehtävähän ei myöskään ole palvella häntä, vaan valmistaa häntä toimimaan tässä yhteiskunnassa kunnon kansalaisena. Siihen kuuluu taidot ja valmiudet toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Tietenkään vammatonta ei saa alistaa ja hyväksikäyttää avustavana henkilönä, kysehän on vielä lapsesta. Mikäli näin tapahtuu jossakin, niin asia tulee käsitellä. Ehkä täyttää rikoksen tunnusmerkit?

Mikä velvollisuus ns normilapsella on joutua sellaiseen ryhmään, missä ei esimerkiksi saa tarpeeksi ikätasoistaan haastetta oppimisen suhteen?

Mikä velvollisuus? Yhteiskuntaan kuulumme me kaikki.

Sinun erinomainen lapsesi voi vaikka vammautua tai masentua, ja sittenkö työnnät hänen komeroon piiloon, ettei vaan kukaan joutuisi häntä sietämään, vaarantamaan kehitystään lapsesi läsnäololla tai tulemaan hyväksikäytetyksi vammaisen/sairastuneen takia?

Ei ihmissuhde ole mitään yksisuuntaista. Vammainen, erityinen on ihminen on siinä missä kuka tahansa muukin. Hänellä on persoona, johon kannattaa ja tulee tutustua. Ihan niin kuin tervekin ihminen.

Jos ette halua olla osa yhteiskuntaa, niin toki voitte eristäytyä kotiin. Mutta kotinne ulkopuolella on maailma, johon kuulumme me kaikki, ongelmineimme, murheineen, sairauksimme.

No tässä kyllä haetaan oikeutta sekä vammaisille, että terveille lapsille. Jokainen on oikeutettu oppimiseen ja siihen ettei kiusata jne. Tukilapsilla tämä ei aina toteudu johtuen siitä miten toiminta on järjestetty, käytännössä siis liian vähäisillä resursseilla säästösyistä. Ja samalla tämä näkyy erityislapsilla.

Mutta en ymmärrä ajatusmaailmaasi, logiikalla jos joku kärsii, niin muidenkin pitää kärsiä. Sekö on sinusta tasapuolista? 

Siis miten kärsii? Jos on down-ihmisen tai mutistin kaveri? Silloinko kärsii :/

Nämä ajatukset siitä, että intrgr. ryhmässä muut kärsisivät ovat ihan tuulesta temmattuja. Ylöspäin eriyttäminen on aina takkuillut myös koulussa ja se ei ole erityisten syy, vaan kankeuden. Oma erityiseni on myös kärsinyt siitä, että ei ole voitu eriyttää ylöspäin, mutta tämä johtuu ihan resursseista, ei mistään erityisestä missään. Liian isossa opetusryhmässä vaan ei voi eriyttää, vaikka kaikki olisivat epähäirikköjä.

Vaadi vaihtoa normiryhmään.

T; veo