Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi taas päiväkotipaikka vertaislapsena integroituun erityisryhmään?

Vierailija
23.08.2020 |

Millä perusteella päivähoitopaikkoja jaetaan?
Meidän perheessä toinen lapsi iältään on nyt aloittamassa päiväkodissa ja lapsi sai paikan integroidusta erityisryhmästä vertaislapseksi, ns. normilapseksi siis. Meillä vaan on jo jonkin verran kokemusta kyseisistä ryhmistä, koska esikoinen aikoinaan oli sellaisessa, myöskin vertaislapsena. Eikä ne kokemukset ole niin loisteliaita. Juu, plussaa on pieni ryhmäkoko ja useampi aikuinen, mutta siihen ne sitten jääkin. Itsekin suhtauduimme asiaan hyvin positiivisesti aluksi, koska joka paikasta kuuli niitä hyviä kokemuksia, mutta todellisuus olikin sitten ihan toinen.
Lapsemme oli ryhmässä, missä oli hyvin paljon ongelmia aikuisten määrästä huolimatta, koska näiden aikuisten kaikki aika meni vaikeiden erityislasten asioiden setvimiseen. Tämän myötä vertaislapset saivat selvitä käytännössä omillaan, ei aikuisilla heille sen enempää aikaa ollut kuin ns. normiryhmissä. Tämän lisäksi lapsemme usein oli itkuinen tai muuten pahoilla mielin päiväkodista hakiessa, ja syykin selvisi, kun kuulimme, mitä kaikkea päivän aikana oli tapahtunut. Tilanne muuttui onneksi paremmaksi, kun lapsi sai päivähoitopaikan muualta.
Nyt olo on lähinnä epäuskoinen, alkaako se sama rumba taas? Periaatteessa pitäisi kai suhtautua avoimin mielin, koska eri ryhmä ja eri päiväkoti, mutta silti. Kiinnostaisi kyllä tietää, että millä perusteella lapsia heitellään noihin erityisryhmiin, varsinkin kun jo toisen lapsen kohdalla sama homma. Ilmeisesti vanhempienkaan mielipide ei juuri mitään merkitse.

Kommentit (124)

Vierailija
61/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Ja ne erityislasten vanhemmat loistaa aina poissaolollaan kun näitä luokan asioita yritetään vanhempien kesken käsitellä...

 

Aika harva haluaa tulla paikalle täysin altavastaajan asemassa kuuntelemaan "kunnon lasten" vanhempien ripitystä. Kun ne "kunnon lapset" ei koskaan tee mitään väärin. Paitsi että tosi usein aika hienosti osaavat painella näiden erityislasten "nappuloita", että saavat suuttumaan/villiintymään, ja sitten mennään itkemään opettajalle, että taas se löi. Tiedän tämän ihan oman tavislapseni luokalta, jonne laitettiin yksi aivan liian huonokuntoinen lapsi. Hänen paikkansa ei todellakaan olisi ollut tavallisessa luokassa, eikä siellä puolta vuotta pidempään ollutkaan. MUTTA. Kun lapsi tuli kotiin kertoen, että taas se Samuli siellä riehui, niin kyllä mä aina kyselin, että mitäs te muut kullannuput teitte? Miksi se alkoi riehumaan? Niin lähes aina sieltä taustalta löytyi jotain ihan turhaa härkkimistä, kuten että koko luokka laulaa että "SAmuli erityisluokalle, samuli erityisluokalle". Opetin sitten lapseni itsekin ymmärtämään vähän paremmin noita tilanteita, ja näkemään, missä myös nämä tavisoppilaat toimi täysin väärin. Ja että ihmiset on erilaisia, se mikä toisilla menee ohi olankohautuksella voi toisilla aiheuttaa ihan suhteettoman suuren reaktion. Itse voi vaikuttaa siihen, onko toisen tukena ( vaikka vain niin, ettei osallistu toisen härkkimisiin), vai osana ongelmaa.

Lisäksi kenelläkään vanhemmalla ei ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan mun mielestäni mennä 20 luokkakaverinsa vanhemmille avaamaan oman lapsensa diagnooseja ja haasteita, terapioita, lääkityksiä yms. millä lasta yritetään auttaa. Ne asiat on käyty jo opettajan, rehtorin ja kouluterveydenhuollon kanssa läpi.

Jotenkin tuntuu, että nämä tavislasten vanhemmat kuvittelee, että erityislasten vanhemmat ei vaan ole mitään kohtaa tajunneet sanoa lapselleen, että hei, koulussa pitää käyttäytyä kunnolla. Tai kasvattaneet lasta mahdollisimman hyvin siinä missä tavallisiakin lapsia. Mutta kun siinä edelleenkin on syynsä, miksi se lapsi on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Ne lapset kun ei toimi ja kehity samaa tahtia kuin muut.

Ja ne meille niin rakkaat erityisemme joutuu ihan koko ajan ottamaan vastaan niin paljon paskaa asioista, joille eivät itse voi mitään. Yritä ymmärtää tämän vertauksen kautta: tuntuisiko sinusta reilulta, että heikkonäköiselle lapselle huudettaisiin joka päivä moneen kertaan, että katso nyt tarkasti! MIKSI SÄ ET NYT VAAN LUE MITÄ TÄÄLLÄ TAULULLA SANOTAAN??? Tai kuurolle komenneltaisiin, että kuuntele nyt perkele! 

Ihan sama se on vaikka tarkkaavuushäiriöisen lapsen kanssa: se lapsi ei komentamalla pysty keskittymään yhtään sen paremmin, tai lopettamaan motorista levottomuutta tai "häiriköintiä". Se lapsi tarvitsee siihen asiaan erilaisia tukitoimia, jotta oppii pärjäämään niin itsensä kuin muidenkin kanssa.

T: kahden taviksen ja yhden erityisen äiti.

 

Vierailija
62/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Sepä se tässä on, että on on ns. normilasten ongelma, kun homma on hoidettu huonosti. Koulu ja varhaiskasvatus kun eivät ole terveydenhuoltoa, jossa voi todeta, että voi voi, jos joku muu sairas ei saa hoitoa, mitä se minua liikuttaa. Paitsi kun palvelujärjestelmän ongelma voi osua omaan nilkkaankin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa omakohtainen positiivinen kokemus "tukilapsen" vanhemman roolissa. Minä itse toivoin että lapsi pääsisi integroituun ryhmään siinä vaiheessa kun siirtyi pienten ryhmästä isojen puolella. Suurin syy oli ryhmäkoko (tuolloin 12 lasta vs. 21 lasta). Lisäksi tunsin erityisryhmän aikuisia ja tiesin heidät napakoiksi ja motivoituneiksi. Lapsi sopeutui ryhmään hyvin ja oppi sivussa mm. tukiviittomia. Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Joo paljon on kiinni vastuuopeista tai muista ryhmää kaitsevista sekä siitä millaisia erityistarpeita ryhmällä on. Joku viittomien opettelu on melko kevyttä ja lapsille enemmänkin hauska leikki. Aggressiiviset, selvästi häiriintyneet lapset ja/tai piänpoikkasemisilla uhkailevat psykopaatit on jotain mille ketään ei tulisi altistaa. Kaikkein vähiten pieniä lapsia. Eikä noista pahimmista koskaan yhteiskuntakelpoisia tulekaan. Pitäisi olla omat laitokset mistä ei posi pääse.

Vierailija
64/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:n lapsi on saanut erityisryhmästä paikan todennäköisesti koska teillä on jo ykis lapsi ns. tukioppilaana ollut. Toisin sanoen, teillä on perheenä jo kokemusta mitä se tarkoittaa.

Vierailija
65/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älkää laittako lastanne noihin erityisryhmiin! Lapsenne tulee aina alitajuisesti matkimaan muita lapsia, ja pahimmassa tapauksessa teidän lapsestanne tulee käytöshäiriöinen. Älkää pilatko lapsenne tulavaisuutta.

Vierailija
66/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hoida kotona, jos et tykkää, että lapsesi joutuu kokemaan lyöntejä ja potkuja. Tosin sitä voi tapahtua vielä koulussakin. Aina lapsissa on pöykäreitä, oli dianoosia tai ei. Jos on väärässä paikassa väärään aikaan, voi sattua ja tapahtua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Ja ne erityislasten vanhemmat loistaa aina poissaolollaan kun näitä luokan asioita yritetään vanhempien kesken käsitellä...

 

Aika harva haluaa tulla paikalle täysin altavastaajan asemassa kuuntelemaan "kunnon lasten" vanhempien ripitystä. Kun ne "kunnon lapset" ei koskaan tee mitään väärin. Paitsi että tosi usein aika hienosti osaavat painella näiden erityislasten "nappuloita", että saavat suuttumaan/villiintymään, ja sitten mennään itkemään opettajalle, että taas se löi. Tiedän tämän ihan oman tavislapseni luokalta, jonne laitettiin yksi aivan liian huonokuntoinen lapsi. Hänen paikkansa ei todellakaan olisi ollut tavallisessa luokassa, eikä siellä puolta vuotta pidempään ollutkaan. MUTTA. Kun lapsi tuli kotiin kertoen, että taas se Samuli siellä riehui, niin kyllä mä aina kyselin, että mitäs te muut kullannuput teitte? Miksi se alkoi riehumaan? Niin lähes aina sieltä taustalta löytyi jotain ihan turhaa härkkimistä, kuten että koko luokka laulaa että "SAmuli erityisluokalle, samuli erityisluokalle". Opetin sitten lapseni itsekin ymmärtämään vähän paremmin noita tilanteita, ja näkemään, missä myös nämä tavisoppilaat toimi täysin väärin. Ja että ihmiset on erilaisia, se mikä toisilla menee ohi olankohautuksella voi toisilla aiheuttaa ihan suhteettoman suuren reaktion. Itse voi vaikuttaa siihen, onko toisen tukena ( vaikka vain niin, ettei osallistu toisen härkkimisiin), vai osana ongelmaa.

Lisäksi kenelläkään vanhemmalla ei ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan mun mielestäni mennä 20 luokkakaverinsa vanhemmille avaamaan oman lapsensa diagnooseja ja haasteita, terapioita, lääkityksiä yms. millä lasta yritetään auttaa. Ne asiat on käyty jo opettajan, rehtorin ja kouluterveydenhuollon kanssa läpi.

Jotenkin tuntuu, että nämä tavislasten vanhemmat kuvittelee, että erityislasten vanhemmat ei vaan ole mitään kohtaa tajunneet sanoa lapselleen, että hei, koulussa pitää käyttäytyä kunnolla. Tai kasvattaneet lasta mahdollisimman hyvin siinä missä tavallisiakin lapsia. Mutta kun siinä edelleenkin on syynsä, miksi se lapsi on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Ne lapset kun ei toimi ja kehity samaa tahtia kuin muut.

Ja ne meille niin rakkaat erityisemme joutuu ihan koko ajan ottamaan vastaan niin paljon paskaa asioista, joille eivät itse voi mitään. Yritä ymmärtää tämän vertauksen kautta: tuntuisiko sinusta reilulta, että heikkonäköiselle lapselle huudettaisiin joka päivä moneen kertaan, että katso nyt tarkasti! MIKSI SÄ ET NYT VAAN LUE MITÄ TÄÄLLÄ TAULULLA SANOTAAN??? Tai kuurolle komenneltaisiin, että kuuntele nyt perkele! 

Ihan sama se on vaikka tarkkaavuushäiriöisen lapsen kanssa: se lapsi ei komentamalla pysty keskittymään yhtään sen paremmin, tai lopettamaan motorista levottomuutta tai "häiriköintiä". Se lapsi tarvitsee siihen asiaan erilaisia tukitoimia, jotta oppii pärjäämään niin itsensä kuin muidenkin kanssa.

T: kahden taviksen ja yhden erityisen äiti.

 

Osin asiaa mutta onpahan taas mammalla defenssit päällä :D Juttuhan on nyt vaan niin että kaikista ei normaaliin luokkaan ole, eikä väkisin pitäisi edes yrittää. Lapsen on helpompi pärjätä kaltaistensa kanssa, tilanteessa missä on aina henkilökuntaa ohjaamassa toimintaa oikeaan suuntaan.

Vierailija
68/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään normaalissa päiväkotiryhmässä saattaa olla samalla tavalla oireilevia lapsia, mutta ei riittäviä resursseja. Aikuisia vähemmän eikä varhaiserityisopettajaa ryhmässä. Siinä mielessä lapsesi saattaa saada parempaa opetusta tuollaisessa ryhmässä kuin normaalissa ryhmässä, jossa on erityistä tukea vaativia lapsia. Useimmissa kunnissa integroidut ryhmät ovat täysin poistettu ja meno on sen mukaista.

Oma lapseni on ollut normaalissa ryhmässä, jossa hyvin levotonta eikä riittävästi aikuisia. Päivän aikana sattuu kaikenlaista, mistä jää harmia. Kannattaa aina muistaa, että myös näin voi käydä. Luulen että aiemmassa ryhmässä missä olit, ei ollut mitoitus kohdillaan. Yleensä ne integroidut ryhmät toimivat paremmin myös normaaleille lapsille kuin ns. normaaliryhmät.

T. Lastenhoitaja

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erityislapsen ei muuten lähtökohtaisesti ole parempi olla "kaltaistensa" kanssa. Se on vain siistimpi vaihtoehto heille, ketkä eivät halua luokkaansa esim. lasta, jolla on cp-vamma.

Vierailija
70/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Tuo on taas syrjivää asennoitumista, sillä kyse ei ole etuoikeuksista. Toisten vahingoittaminen ei ole koskaan kenenkään erityisoikeus. Sen sijaan oikeus opetukseen ikäryhmänsä kanssa on Suomen ratifioiman YK:n yleissopimuksissakin vahvistettu oikeus muiden lapsia koskevien oikeuksien lisäksi. Näitä ei ratkaista vanhempien mielipiteinä, vaan ne ovat ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu ihmisten tasa-arvoisuuteen, ei erityisoikeuksiin. Toteutustapa on väärä, jos luokassa ei ole fyysesti ja psyykkisesti turvallista. Eihän se ole "oireilevankaan" etu, että tilanne on hänellekin niin stressaava, että purkautuu muita hajottavana käyttäytymisenä. Mitä hänkään siinä oppii ja kehittyy? Tässä ketjussa nyt henkilöidään niihin erityislapsiin se ongelma, kun ongelmat ovat seurausta meidän surkeasta erityisopetuksen alasajosta ja samanaikaisesta integraatiosta ilman riittäviä resursseja. Ne erityisresurssit ja eriytetyt järjestelyt on otettu pois niitä eniten tarvitsevilta, eikä tilalle ole haluttu antaa resursseja integraatio/inkluusiiviseen malliin. Kenen vika se sitten on? Eiköhän ole politiikkaa ja koulutuspolitiikkaa. 

Niin, oikeus voi erityislapsilla olla saada suorittaa koulunsa ikätason kanssa samassa ryhmässä ja niin edelleen. Mutta kyse olikin siitä, että miten sellaisissa tapauksissa, kun he eivät vaan pysty siihen ja on tässäkin ketjussa esiintulleita ongelmia. Jostain kumman syystä se on kuitenkin aina ei-erityislapset, jotka tilanteessa joutuu joustamaan ja kärsii, vaikka niin ei todellakaan pitäisi olla. Erityislasten resurssien puutteetkaan kun ei ole ns. normaalien lasten ongelma, ei ainakaan pitäisi olla.

Ja ne erityislasten vanhemmat loistaa aina poissaolollaan kun näitä luokan asioita yritetään vanhempien kesken käsitellä...

 

Aika harva haluaa tulla paikalle täysin altavastaajan asemassa kuuntelemaan "kunnon lasten" vanhempien ripitystä. Kun ne "kunnon lapset" ei koskaan tee mitään väärin. Paitsi että tosi usein aika hienosti osaavat painella näiden erityislasten "nappuloita", että saavat suuttumaan/villiintymään, ja sitten mennään itkemään opettajalle, että taas se löi. Tiedän tämän ihan oman tavislapseni luokalta, jonne laitettiin yksi aivan liian huonokuntoinen lapsi. Hänen paikkansa ei todellakaan olisi ollut tavallisessa luokassa, eikä siellä puolta vuotta pidempään ollutkaan. MUTTA. Kun lapsi tuli kotiin kertoen, että taas se Samuli siellä riehui, niin kyllä mä aina kyselin, että mitäs te muut kullannuput teitte? Miksi se alkoi riehumaan? Niin lähes aina sieltä taustalta löytyi jotain ihan turhaa härkkimistä, kuten että koko luokka laulaa että "SAmuli erityisluokalle, samuli erityisluokalle". Opetin sitten lapseni itsekin ymmärtämään vähän paremmin noita tilanteita, ja näkemään, missä myös nämä tavisoppilaat toimi täysin väärin. Ja että ihmiset on erilaisia, se mikä toisilla menee ohi olankohautuksella voi toisilla aiheuttaa ihan suhteettoman suuren reaktion. Itse voi vaikuttaa siihen, onko toisen tukena ( vaikka vain niin, ettei osallistu toisen härkkimisiin), vai osana ongelmaa.

Lisäksi kenelläkään vanhemmalla ei ole velvollisuutta eikä oikein oikeuttakaan mun mielestäni mennä 20 luokkakaverinsa vanhemmille avaamaan oman lapsensa diagnooseja ja haasteita, terapioita, lääkityksiä yms. millä lasta yritetään auttaa. Ne asiat on käyty jo opettajan, rehtorin ja kouluterveydenhuollon kanssa läpi.

Jotenkin tuntuu, että nämä tavislasten vanhemmat kuvittelee, että erityislasten vanhemmat ei vaan ole mitään kohtaa tajunneet sanoa lapselleen, että hei, koulussa pitää käyttäytyä kunnolla. Tai kasvattaneet lasta mahdollisimman hyvin siinä missä tavallisiakin lapsia. Mutta kun siinä edelleenkin on syynsä, miksi se lapsi on tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Ne lapset kun ei toimi ja kehity samaa tahtia kuin muut.

Ja ne meille niin rakkaat erityisemme joutuu ihan koko ajan ottamaan vastaan niin paljon paskaa asioista, joille eivät itse voi mitään. Yritä ymmärtää tämän vertauksen kautta: tuntuisiko sinusta reilulta, että heikkonäköiselle lapselle huudettaisiin joka päivä moneen kertaan, että katso nyt tarkasti! MIKSI SÄ ET NYT VAAN LUE MITÄ TÄÄLLÄ TAULULLA SANOTAAN??? Tai kuurolle komenneltaisiin, että kuuntele nyt perkele! 

Ihan sama se on vaikka tarkkaavuushäiriöisen lapsen kanssa: se lapsi ei komentamalla pysty keskittymään yhtään sen paremmin, tai lopettamaan motorista levottomuutta tai "häiriköintiä". Se lapsi tarvitsee siihen asiaan erilaisia tukitoimia, jotta oppii pärjäämään niin itsensä kuin muidenkin kanssa.

T: kahden taviksen ja yhden erityisen äiti.

 

Olen samaa mieltä monista asioista. Aika moni asia menisi paremmin varmasti koulussa ja päiväkotiryhmissä jos olisi riittävästi omia avustajia tarpeeksi pienet ryhmät ja luokat.

Yksi toistuva ongelma on varhaiskasvatuksen puolella lapset, joissa ei ole mitään ns. erityisyyttä, mutta käytös on haastavaa. Tällaiset lapset usein kiusaavat ja provosoivat muita, erityisesti niitä erityisiä, joilla saattaa olla sosiaalisissa taidoissa vaikeuksia. On tietysti myös lapsia joilla on neurologinen häiriö ja aggressiivista käytöstä. Näiden lasten kohdalla tilanne on kuitenkin siinä mielessä hyvä, että usein tiedetään mistä käytös johtuu ja sille tehdään aktiivisesti jotain. On tarjota pienennettyä luokkaa ym. Vanhemmat ovat useimmiten hyvin kartalla lapsen haasteista.

Vaikempia ovat ne lapset, jotka ovat ihan normaalisti kehittyneitä, mutta ovat tottuneet ehkä kasvatuksen rajojen puutteista johtuen käyttämään ns. proaktiivista väkivaltaa. Proaktiivinen väkivalta on ennalta suunniteltua väkivaltaa, joka ei tule välittömästä tunnereaktiosta. Tällainen lapsi jättää tahallaan vastaamatta yhdelle ryhmän lapsista koko päivän saadakseen tämän tuntemaan olonsa ulkopuoliseksi. Hän jakaa lelut leikissä kaikille muille lapsille paitsi yhdelle. Hän keksii yhdelle lapselle mahdollisimman huonon roolin. Hän lyö leikkikaveria ilman syytä, ja kun tämä tönäisee takaisin niin menee kielimään kaverista aikuiselle. Saadakseen aikuisen huomion ja lohdun ja kääntääkseen negatiivisen huomion toiseen lapseen. Nämä lapset ovat vaikeimpia siitä syystä, että heidän vanhempien mielestä heissä ei ole mitään vikaa. Näiden lasten käytökseen ei pääsääntöisesti puututa kotona. Hyvin tuettu erityislapsi on paljon helpompi kuin lapsi, joka kiusaa muita ja kotona on opittu malli, että häneen ei päde samat säännöt kuin muihin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa omakohtainen positiivinen kokemus "tukilapsen" vanhemman roolissa. Minä itse toivoin että lapsi pääsisi integroituun ryhmään siinä vaiheessa kun siirtyi pienten ryhmästä isojen puolella. Suurin syy oli ryhmäkoko (tuolloin 12 lasta vs. 21 lasta). Lisäksi tunsin erityisryhmän aikuisia ja tiesin heidät napakoiksi ja motivoituneiksi. Lapsi sopeutui ryhmään hyvin ja oppi sivussa mm. tukiviittomia. Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Lisäksi kaikkikaan erityisellä / tehostetulla tuella olevat eivät ole siinä integroidussa ryhmässä. Niihin on hyvin vaikea päästä. Oma erityiseni on ollut koko päiväkotiajan normaalissa ryhmässä muulla tuella. Käytännössä ADHD- yms. ei riitä paikkaan integroidussa erityisryhmässä. Normiryhmissä voi siis olla käytöshäiriöisiä, nepsyjä (esim. lapsuusiän autismi), dyspraktikkoja jne. Jos taas on useampaa ongelmaa tai jo lapsena todettu kehitysvamma/viive, näkö/kuulovamma, voi päästä integr. erityisryhmään.

Itse valitsisin tuon pienryhmän ehdottomasti, jos olisi mahdollista.

Vierailija
72/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun kuopuksen paras kaveri on erityislapsi. Hän on ihana ja tuen kaveruutta kaikin tavoin, mutta ajatus siitä, että ryhmässä olisi useampi sellainen... Siellä ei yksinkertaisesti kyllä olisi koskaan riittävästi aikuisia. Hän oli meillä just viikon mökillä ja kun hän lähti, olin niin uupunut, että meni yksi päivä nukkuessa ja pari toipuessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin aikoinani yläasteeni tuollaisena tasapainolautana ja omien lasten kohdalla olen kieltäytynyt tästä järjestelystä useammankin kerran, eikä lapsia sitten ole sellaiseen ryhmään laitettu. Ei ole minun, eikä lapseni vika, että joidenkin lasten kanssa on ongelmia. Mutta minun lapseni siitä kärsii, jos jää kaikki retket ja extra-puuhat tekemättä sen takia, että ryhmässä on 1-5 sellaista, joita ei voi päästää edes pkodin pihaan muiden kanssa samaan aikaan. 

Miksi ei voi päästää? Tuskin tavallisessa päiväkodissa on vaikeita Aspergertapauksia, heille on ihan omat paikat.

Vierailija
74/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Miksei tämä toimeen tuleminen koske myös erityislapsia?

Jokaisella päivähoitolapsella ja oppilaalla on oikeus ennenkaikkea turvalliseen ympäristöön. Jos tämä ei toteudu, on jossain vikaa.

Miksi puhut ikävästi ja syyllistävästi lapsista, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

Lapseni on ollut ns. tukilapsena ja ryhmässä oli mm. down-lapsi, puhumaton lapsi sekä yksi lapsi, joka oli otettu huostaan synnytyslaitoksella ja kasvonpiirteet olivat selvästi FAS-piirteiset. Ei tämä FAS-lapsi ollut yhtään syypää omaan kohtaloonsa ja hän tarvitsee kaiken tuen ja kuntoutuksen, mitä voi saada. Lapset eivät erotelleet toisiaan, vaan hyväksyivät ja toimivat kavereina kaikkien kanssa. Oli normaalia, ettei joku puhu, mutta sen sijaan että lastani olisi riistetty tai käytetty terapiaeläimenä, hän oppi hyväksymään ja ottamaan toisenlaista roolia mm. leikissä. Tämä on kasvattanut lapsestani empaattisen ja jatkossa hän on saanut koulussa ja mm. joukkuelajeissa palautetta, että huomioi kaikki, rakentaa hyvää yhteishenkeä ja puolustsaa rohkeasti kiusattuja tai sivuun jääviä. Ei mielestäni ollenkaan huonoja piirteitä ihmiselle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

No ei ihmekään kun erityistä tukea tarvitseva lapsemme ei saa paikkaa erityisen tuen ryhmästä, jos ne ryhmät täytetään terveillä lapsilla.

Vierailija
76/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Ei siinä ole mitään outoa tai paheksuttavaa, että haluaa oman lapsensa parasta. Eikä pidä ajatuksesta, että hän on jotenkin palvelijan tai apuopettajan asemassa siellä varhaiskasvatuksessa/koulussa, jonka pitäisi palvella häntä, eikä päinvastoin.

Se on kuitenkin itsekästä ja heijastaa syrjiviä asenteita. Varhaiskasvatuksen ja koulun tehtävähän ei myöskään ole palvella häntä, vaan valmistaa häntä toimimaan tässä yhteiskunnassa kunnon kansalaisena. Siihen kuuluu taidot ja valmiudet toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Tietenkään vammatonta ei saa alistaa ja hyväksikäyttää avustavana henkilönä, kysehän on vielä lapsesta. Mikäli näin tapahtuu jossakin, niin asia tulee käsitellä. Ehkä täyttää rikoksen tunnusmerkit?

Mikä velvollisuus ns normilapsella on joutua sellaiseen ryhmään, missä ei esimerkiksi saa tarpeeksi ikätasoistaan haastetta oppimisen suhteen?

Mikä velvollisuus? Yhteiskuntaan kuulumme me kaikki.

Sinun erinomainen lapsesi voi vaikka vammautua tai masentua, ja sittenkö työnnät hänen komeroon piiloon, ettei vaan kukaan joutuisi häntä sietämään, vaarantamaan kehitystään lapsesi läsnäololla tai tulemaan hyväksikäytetyksi vammaisen/sairastuneen takia?

Ei ihmissuhde ole mitään yksisuuntaista. Vammainen, erityinen on ihminen on siinä missä kuka tahansa muukin. Hänellä on persoona, johon kannattaa ja tulee tutustua. Ihan niin kuin tervekin ihminen.

Jos ette halua olla osa yhteiskuntaa, niin toki voitte eristäytyä kotiin. Mutta kotinne ulkopuolella on maailma, johon kuulumme me kaikki, ongelmineimme, murheineen, sairauksimme.

Vierailija
77/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa omakohtainen positiivinen kokemus "tukilapsen" vanhemman roolissa. Minä itse toivoin että lapsi pääsisi integroituun ryhmään siinä vaiheessa kun siirtyi pienten ryhmästä isojen puolella. Suurin syy oli ryhmäkoko (tuolloin 12 lasta vs. 21 lasta). Lisäksi tunsin erityisryhmän aikuisia ja tiesin heidät napakoiksi ja motivoituneiksi. Lapsi sopeutui ryhmään hyvin ja oppi sivussa mm. tukiviittomia. Positiivinen kokemus kaikenkaikkiaan.

Lisäksi kaikkikaan erityisellä / tehostetulla tuella olevat eivät ole siinä integroidussa ryhmässä. Niihin on hyvin vaikea päästä. Oma erityiseni on ollut koko päiväkotiajan normaalissa ryhmässä muulla tuella. Käytännössä ADHD- yms. ei riitä paikkaan integroidussa erityisryhmässä. Normiryhmissä voi siis olla käytöshäiriöisiä, nepsyjä (esim. lapsuusiän autismi), dyspraktikkoja jne. Jos taas on useampaa ongelmaa tai jo lapsena todettu kehitysvamma/viive, näkö/kuulovamma, voi päästä integr. erityisryhmään.

Itse valitsisin tuon pienryhmän ehdottomasti, jos olisi mahdollista.

Tässähän sen juuri sanoit, noissa pienryhmissä olevilla on ongelmat jo astetta isompaa luokkaa ja moninaisempia. Ainakin oman lapseni ollessa tukilapsena tällaisessa integroidussa ryhmässä näki kyllä menosta päällepäin jo ongelmien laajuuden, oli kyllä aika haastavaa ja hullunmyllyä ja ryhmän oli käytännössä  huomioitava toiminnassa aina nämä erityistarpeet ja säännöt poikkesivat normiryhmästä.

Vierailija
78/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni ei ole mitään muuta kuin positiivistä sanottavaa. Ryhmä oli todella ihana, aikuiset olivat hyvin motivoituneita ja keksivät todella ihania puuhasteluita lapsien kanssa. Ryhmässä oli ainainen seesteinen tunnelma vaikka erityisryhmä olikin

Vierailija
79/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Ei siinä ole mitään outoa tai paheksuttavaa, että haluaa oman lapsensa parasta. Eikä pidä ajatuksesta, että hän on jotenkin palvelijan tai apuopettajan asemassa siellä varhaiskasvatuksessa/koulussa, jonka pitäisi palvella häntä, eikä päinvastoin.

Se on kuitenkin itsekästä ja heijastaa syrjiviä asenteita. Varhaiskasvatuksen ja koulun tehtävähän ei myöskään ole palvella häntä, vaan valmistaa häntä toimimaan tässä yhteiskunnassa kunnon kansalaisena. Siihen kuuluu taidot ja valmiudet toimia myös erilaisten ihmisten kanssa. Tietenkään vammatonta ei saa alistaa ja hyväksikäyttää avustavana henkilönä, kysehän on vielä lapsesta. Mikäli näin tapahtuu jossakin, niin asia tulee käsitellä. Ehkä täyttää rikoksen tunnusmerkit?

Mikä velvollisuus ns normilapsella on joutua sellaiseen ryhmään, missä ei esimerkiksi saa tarpeeksi ikätasoistaan haastetta oppimisen suhteen?

Mikä velvollisuus? Yhteiskuntaan kuulumme me kaikki.

Sinun erinomainen lapsesi voi vaikka vammautua tai masentua, ja sittenkö työnnät hänen komeroon piiloon, ettei vaan kukaan joutuisi häntä sietämään, vaarantamaan kehitystään lapsesi läsnäololla tai tulemaan hyväksikäytetyksi vammaisen/sairastuneen takia?

Ei ihmissuhde ole mitään yksisuuntaista. Vammainen, erityinen on ihminen on siinä missä kuka tahansa muukin. Hänellä on persoona, johon kannattaa ja tulee tutustua. Ihan niin kuin tervekin ihminen.

Jos ette halua olla osa yhteiskuntaa, niin toki voitte eristäytyä kotiin. Mutta kotinne ulkopuolella on maailma, johon kuulumme me kaikki, ongelmineimme, murheineen, sairauksimme.

No tässä kyllä haetaan oikeutta sekä vammaisille, että terveille lapsille. Jokainen on oikeutettu oppimiseen ja siihen ettei kiusata jne. Tukilapsilla tämä ei aina toteudu johtuen siitä miten toiminta on järjestetty, käytännössä siis liian vähäisillä resursseilla säästösyistä. Ja samalla tämä näkyy erityislapsilla.

Mutta en ymmärrä ajatusmaailmaasi, logiikalla jos joku kärsii, niin muidenkin pitää kärsiä. Sekö on sinusta tasapuolista? 

Vierailija
80/124 |
25.08.2020 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudolta kuulostaa monien ajatukset siitä, että terveillä olisi joku perusoikeus erottaa ikäryhmästä vammaiset ja sairaat. Sellaista se on, että meitä syntyy monenlaisia ja kaikkien kanssa täytyisi nykyään tulla toimeen, että normista poikkeavatkin saavat olla siellä, missä muutkin. Siitähän tässä inkluusiossa on kyse.

Miksei tämä toimeen tuleminen koske myös erityislapsia?

Jokaisella päivähoitolapsella ja oppilaalla on oikeus ennenkaikkea turvalliseen ympäristöön. Jos tämä ei toteudu, on jossain vikaa.

Miksi puhut ikävästi ja syyllistävästi lapsista, jotka tarvitsevat erityistä tukea.

Lapseni on ollut ns. tukilapsena ja ryhmässä oli mm. down-lapsi, puhumaton lapsi sekä yksi lapsi, joka oli otettu huostaan synnytyslaitoksella ja kasvonpiirteet olivat selvästi FAS-piirteiset. Ei tämä FAS-lapsi ollut yhtään syypää omaan kohtaloonsa ja hän tarvitsee kaiken tuen ja kuntoutuksen, mitä voi saada. Lapset eivät erotelleet toisiaan, vaan hyväksyivät ja toimivat kavereina kaikkien kanssa. Oli normaalia, ettei joku puhu, mutta sen sijaan että lastani olisi riistetty tai käytetty terapiaeläimenä, hän oppi hyväksymään ja ottamaan toisenlaista roolia mm. leikissä. Tämä on kasvattanut lapsestani empaattisen ja jatkossa hän on saanut koulussa ja mm. joukkuelajeissa palautetta, että huomioi kaikki, rakentaa hyvää yhteishenkeä ja puolustsaa rohkeasti kiusattuja tai sivuun jääviä. Ei mielestäni ollenkaan huonoja piirteitä ihmiselle.

Miten ikävästi ja syyllistävästi?

Eikös tuo ole vaan faktaa, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen päivähoito- ja oppimisympäristöön?

Jossain on vikaa, tarkoitti toki sitä, että tosiaan jossain on vikaa, ryhmän rakenteessa, sijoituksissa tai järjestelmässä. Ei kukaan vielä tässä kohtaa syyllistänyt erityisesti erityislapsia.