Sukupuoli-identiteetti, sukupuoliroolit, seksuaalisuus
Haluaisin puhua vähän näistä aiheista, jos saisin jonkunlaista vertaistukea. En koe että sovin mihinkään lokeroon, olen kuitenkin nainen ja 35 vuotias lapseton sinkku. Minua on yhä enemmän alkanut ärsyttää roolit mihin naisia yritetään tunkea. Se että mies saa olla kiimainen (on jopa toivottavaa, muuten on vajavainen mies) ja nainen ei. Nainen muuttuu oudoksi ja huoraksi jos puhuu seksistä, osoittaa seksuaalisuutensa tms. Se tuntuu olevan vähän sellainen hihittelyn ja supattamisen aihe, josta vain "tyttökavereitten" kanssa saa salassa kuiskuttaa. Nuoruuden kaveripiirissäni KAIKKI tytöt puhuivat aina antamisesta, jakamisesta jne. Kerran muistan erään ystäväni sanoneen mulle, että "ville" ansaitsee! Sen jälkeen kun olin kieltäytynyt harrastamasta seksiä villen kanssa. (olin sinkku ja seksuaalisesti vapaamielinen, ilmeisesti kuuluin ystäväni mielestä niihin jotka antaa😉) Seksi oli nk. kaupantekoväline:kun ville käyttäytyy tarpeeksi kohteliaasti ja kiltisti, on hän ansainnut seksiä. Edellisessä parisuhteessani olin "liian seksuaalinen" koska miehen halut mua kohtaan hiipuivat lähes heti. En siis esittänyt vaikeasti tavoiteltavaa, vaan ilmaisin haluni suoraan.
Minua myös ärsyttää ajatus "tavallisesta elämästä" jossa tietyn ikäisenä pitää olla mies, 2,5 lasta, olla naimisissa ja vaihtaa toisen ihmisen nimi itselleen. En tunnu löytävän omaa paikkaani tässä maailmassa, se aiheuttaa masennusta. Tietysti saa valita itse, en silti tiedä mitä muuta tekisin elämälläni edellämainittujen sijaan.
Minua myös ärsyttää aivan hvetisti "sukupuoliroolimainokset" kuten hiivatulehdusmainos, jossa supernainen sanoo itselleen kuinka reippaasti kykenee taistella hiivaa vastaan, ja silti olla herkkä ja herttainen! Vaippamainokset joissa on täydellinen äiti ja täydellinen vauva. Tena-mainokset joissa pissi tulee kohta ihan KIRJAIMELLISESTI housuun! Onko muita joita vtuttaa?
Viime yönä näin unta että kasvoihini oli ilmestynyt partaa ja kauhistuin siitä, aloin epätoivon ja kauhun vallassa ajamaan pois sitä. Aloin miettimään itseäni. Olen ikäni koettanut sopeutua muottiin, olla herkkä ja herttainen, tyttömäinen. Kontrolloida seksuaalisuuttani, jotta mies ei vain suutu siitä, piilotella joitain puolia itsestäni, joita myös maskuliiniseksi mielletään. Apuja kiitos
Kommentit (127)
Olen samaa mieltä. Se on todella kapea kaistale miehilläkin millainen saa olla, meinaa pälli revetä kun ajattelee tätä.
Toivon niin että saatais kunnon keskustelu aikaiseksi😥
Lisään vielä sen verran, että koen olevani biseksuaali. Olen siis jo lapsena esim. masturboinut tyttöjen kuvien kanssa (piirroshahmoja, ei mitään sairasta tms.😅) lapsena olin aika "poikamainen" kiipeilin puihin jne. Samaan aikaan olin kuitenkin arka ja pelokas, en mikään rasavilli yllytyshullu.
Olen kerran harrastanut seksiä naisen kanssa, ja se tuntui niin luonnolliselta ja normaalilta, niinkuin mitään erikoista olisi edes tapahtunut.
Minulla on ollut viime vuosina paljon samankaltaisia ajatuksia kuin mitä AP listasit avauksessasi. Itsetutkiskeluni johti siihen lopputulokseen, että asia nyppi minua paljon enemmän kuin "pelkkä" turhautuminen sukupuoliin liitettyihin ennakkoluuloihin (sikäli kuin siinäkään on mitään "pelkkää"), ja kaiken sen alta löysin itsestäni jotain minkä olemassaolon olin kieltänyt jo lapsuudestani asti, koska pelkäsin sen myöntämisen seuraamuksia. Nykyään en enää käytä itsestäni termiä "nainen". Mutta minun polkuni on vain minun polkuni. Vain sinä tiedät kuka sinä olet sisältä ja millainen elämä on sinulle autenttisinta. Kaikkea hyvää sinulle, AP
Tietyllä tapaa samaistun AP:n pohdintoihin, mutta minä en jotenkin ole koskaan yrittänytkään varsinaisesti sopeutua.
Olen kyllä tiedostanut, etten oikein sovi siihen perinteiseen naisen muottiin (leikin sujuvasti sekä barbeilla että moottoripyörillä, minulla oli ja on paljon miespuolisia kavereita, tykkään tekniikasta, nikkaroinnista ja eräilystä, hiukseni ovat olleet lyhyet ala-asteelta asti jne. jne.), mutta mieleeni ei ole koskaan tullut, että sen takia minun pitäisi muuttaa itseäni ja persoonallisuuttani. Kyllä joskus ärsyttää kun muitten oletukset ja kohtelu perustuvat tietynlaisiin stereotypiohin, mutta en minä siitä itseäni ole syyttänyt.
Kaikesta huolimatta koen kyllä olevani ihan puhtaasti nainen. En ehkä se perinteisin, mutta kuitenkin. En oikein ymmärrä, miksi nykyisin kaikki kokevat tarvetta pilkkoa identitettiinsä kaikenlaisiin spesifeihin lokeroihin sen mukaan miten kokee ruumiinsa, sukupuoli-identiteettinsä, seksuaalisen suuntautumisensa jne... Jos minä en mahdu siihen "normaaliin" naisen lokeroon, niin tehkööt siitä sitten isomman.
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tapaa samaistun AP:n pohdintoihin, mutta minä en jotenkin ole koskaan yrittänytkään varsinaisesti sopeutua.
Olen kyllä tiedostanut, etten oikein sovi siihen perinteiseen naisen muottiin (leikin sujuvasti sekä barbeilla että moottoripyörillä, minulla oli ja on paljon miespuolisia kavereita, tykkään tekniikasta, nikkaroinnista ja eräilystä, hiukseni ovat olleet lyhyet ala-asteelta asti jne. jne.), mutta mieleeni ei ole koskaan tullut, että sen takia minun pitäisi muuttaa itseäni ja persoonallisuuttani. Kyllä joskus ärsyttää kun muitten oletukset ja kohtelu perustuvat tietynlaisiin stereotypiohin, mutta en minä siitä itseäni ole syyttänyt.
Kaikesta huolimatta koen kyllä olevani ihan puhtaasti nainen. En ehkä se perinteisin, mutta kuitenkin. En oikein ymmärrä, miksi nykyisin kaikki kokevat tarvetta pilkkoa identitettiinsä kaikenlaisiin spesifeihin lokeroihin sen mukaan miten kokee ruumiinsa, sukupuoli-identiteettinsä, seksuaalisen suuntautumisensa jne... Jos minä en mahdu siihen "normaaliin" naisen lokeroon, niin tehkööt siitä sitten isomman.
Nainen on naaraspuolinen ihminen eli naisia on puolet maapallon ihmisistä. Kukaan naisista ei ole täysin perinteisen muotin mukainen nainen. Nainen ei ole stereotypia tai tunne vaan fyysinen todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
Tietyllä tapaa samaistun AP:n pohdintoihin, mutta minä en jotenkin ole koskaan yrittänytkään varsinaisesti sopeutua.
Olen kyllä tiedostanut, etten oikein sovi siihen perinteiseen naisen muottiin (leikin sujuvasti sekä barbeilla että moottoripyörillä, minulla oli ja on paljon miespuolisia kavereita, tykkään tekniikasta, nikkaroinnista ja eräilystä, hiukseni ovat olleet lyhyet ala-asteelta asti jne. jne.), mutta mieleeni ei ole koskaan tullut, että sen takia minun pitäisi muuttaa itseäni ja persoonallisuuttani. Kyllä joskus ärsyttää kun muitten oletukset ja kohtelu perustuvat tietynlaisiin stereotypiohin, mutta en minä siitä itseäni ole syyttänyt.
Kaikesta huolimatta koen kyllä olevani ihan puhtaasti nainen. En ehkä se perinteisin, mutta kuitenkin. En oikein ymmärrä, miksi nykyisin kaikki kokevat tarvetta pilkkoa identitettiinsä kaikenlaisiin spesifeihin lokeroihin sen mukaan miten kokee ruumiinsa, sukupuoli-identiteettinsä, seksuaalisen suuntautumisensa jne... Jos minä en mahdu siihen "normaaliin" naisen lokeroon, niin tehkööt siitä sitten isomman.
Olet nainen, jos olet syntynyt naiseksi. Ei siihen muuta tarvita. Saat olla persoonaltasi, ulkonäöltäsi ja kiinnostuksen kohteiltasi millainen vain ja olet silti nainen.
Ap, ihan kaikella kunnioituksella: olet viettänyt elämääsi aivan väärissä piireissä. Ymmärrän kyllä turhautumisesi ja komppaan monien havaintojesi epäoikeudenmukaisuutta ja sukupuoliroolien ahtautta.
Tekstisi ahtaista sukupuolirooleista ei ihan kuulosta 35-vuotiaan ihmisen kirjoittamalta, mutta sinulla on vielä rutkasti aikaa emansipoitua. Se vain vaatii oikeiden ihmisten seuraan hakeutumista: ei-binaaristen, queerien, seksipositiivisten, feministien jne.
Minun kokemukseni meidän ikäisistä CIS-heteromiehistä on, että enemmistö
ei tietoisesti hae konservatiivista asetelmaa suhteisiinsa, mutta tuntevat keskimääräistä enemmän seksuaalista vetovoimaa naisellisuutensa kanssa sinut oleviin naisiin. Tämä tarkoittaa vaikkapa minun kohdallani sitä, että kumppanini on todella avarakatseinen, feministinen ja hyväksyvä luonne, jonka kanssa voin olla enemmänkin muunsukupuolinen/fluidi kuin nainen. Mutta tiedän hänen kiihottuvan enemmän pitkätukkaisista naisista, jotka pukeutuvat mekkoihin. Se visuaalinen kuvasto on syvällä hänen reseptoreissaan, enkä minä koe oloani kotoisaksi sellaisessa olemuksessa.
Minä taas panseksuaalina kaipaisin välillä androgyynimpää ja kinkympää seksikumppania. Olemme kuitenkin molemmat tietoisia ja sinut seksuaalisuutemme erilaisuudesta, ja olemme viime aikoina ryhtyneet pohtimaan avoimen suhteen mahdollisuutta. Pelkästään keskustelun käyminen kuitenkin vaatinut alle pitkään suhteen ja vahvan luottamuksen, ja saa nähdä pääsemmekö toteutukseen asti.
Viestini siis on, että ei kannata tuhlata elämäänsä sellaisten ihmisten seurassa, jotka pakottavat sinut johonkin muottiin. Eikä omanlaisen sukupuolisuuden toteuttaminen aina tarkoita sitä, että on luovuttava esim. heterolähtökohtaisesta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ihan kaikella kunnioituksella: olet viettänyt elämääsi aivan väärissä piireissä. Ymmärrän kyllä turhautumisesi ja komppaan monien havaintojesi epäoikeudenmukaisuutta ja sukupuoliroolien ahtautta.
Tekstisi ahtaista sukupuolirooleista ei ihan kuulosta 35-vuotiaan ihmisen kirjoittamalta, mutta sinulla on vielä rutkasti aikaa emansipoitua. Se vain vaatii oikeiden ihmisten seuraan hakeutumista: ei-binaaristen, queerien, seksipositiivisten, feministien jne.
Minun kokemukseni meidän ikäisistä CIS-heteromiehistä on, että enemmistö
ei tietoisesti hae konservatiivista asetelmaa suhteisiinsa, mutta tuntevat keskimääräistä enemmän seksuaalista vetovoimaa naisellisuutensa kanssa sinut oleviin naisiin. Tämä tarkoittaa vaikkapa minun kohdallani sitä, että kumppanini on todella avarakatseinen, feministinen ja hyväksyvä luonne, jonka kanssa voin olla enemmänkin muunsukupuolinen/fluidi kuin nainen. Mutta tiedän hänen kiihottuvan enemmän pitkätukkaisista naisista, jotka pukeutuvat mekkoihin. Se visuaalinen kuvasto on syvällä hänen reseptoreissaan, enkä minä koe oloani kotoisaksi sellaisessa olemuksessa.Minä taas panseksuaalina kaipaisin välillä androgyynimpää ja kinkympää seksikumppania. Olemme kuitenkin molemmat tietoisia ja sinut seksuaalisuutemme erilaisuudesta, ja olemme viime aikoina ryhtyneet pohtimaan avoimen suhteen mahdollisuutta. Pelkästään keskustelun käyminen kuitenkin vaatinut alle pitkään suhteen ja vahvan luottamuksen, ja saa nähdä pääsemmekö toteutukseen asti.
Viestini siis on, että ei kannata tuhlata elämäänsä sellaisten ihmisten seurassa, jotka pakottavat sinut johonkin muottiin. Eikä omanlaisen sukupuolisuuden toteuttaminen aina tarkoita sitä, että on luovuttava esim. heterolähtökohtaisesta elämästä.
Cis on genderideologista kielenkäyttöä.
Ap kommentoi: joku kertoi olevansa sittenkin mies. Itse en koe olevani mies, enkä siis transsukupuolinen.
Tuohon että saat silti olla nainen. Hmm🤔 mielestäni se ei ole aivan niin yksinkertaista. Siis kyllähän sitä SAA olla sellainen kuin on, mutta lapsuudesta asti on tuputettu tietynlaista roolia (tv, elokuvat, mainokset, lelut) millainen on oikea nainen/tyttö. Loput on sitten outoja hyypiöitä. Kyseessä on tunne todella ahtaasta tilasta, jonka aistii jatkuvasti ympärillä, kun vaikka kadulla kävelee ihmisten seassa. Te jotka olette onnellisia nahoissanne, ootte kyllä onnekkaita ettei tunne tällaista. Syytä löytyy varmasti lapsuudestakin, ja siitä millaisessa kaveripiirissä liikuin. Pieni tuppukylä, teininä tytöt oli jakorasioita ja piti tiukasti varjella omaa "kunniallisuutta". Minulle on myös AIKUISENA eräs ystävä kehunut käytöstäni, että kuinka kunniallisena miehet nyt näkevät minut. Ei tiedä itkeäkkö vai nauraa🤣😭. Seksuaalisuudesta toivoisin mielipiteitä, saatteko naiset olla seksuaalisia, miten miehet ajattelette tästä aiheesta?
Käyttäjä32687 kirjoitti:
Ap kommentoi: joku kertoi olevansa sittenkin mies. Itse en koe olevani mies, enkä siis transsukupuolinen.
Tuohon että saat silti olla nainen. Hmm🤔 mielestäni se ei ole aivan niin yksinkertaista. Siis kyllähän sitä SAA olla sellainen kuin on, mutta lapsuudesta asti on tuputettu tietynlaista roolia (tv, elokuvat, mainokset, lelut) millainen on oikea nainen/tyttö. Loput on sitten outoja hyypiöitä. Kyseessä on tunne todella ahtaasta tilasta, jonka aistii jatkuvasti ympärillä, kun vaikka kadulla kävelee ihmisten seassa. Te jotka olette onnellisia nahoissanne, ootte kyllä onnekkaita ettei tunne tällaista. Syytä löytyy varmasti lapsuudestakin, ja siitä millaisessa kaveripiirissä liikuin. Pieni tuppukylä, teininä tytöt oli jakorasioita ja piti tiukasti varjella omaa "kunniallisuutta". Minulle on myös AIKUISENA eräs ystävä kehunut käytöstäni, että kuinka kunniallisena miehet nyt näkevät minut. Ei tiedä itkeäkkö vai nauraa🤣😭. Seksuaalisuudesta toivoisin mielipiteitä, saatteko naiset olla seksuaalisia, miten miehet ajattelette tästä aiheesta?
Aina on ollut naisia, jotka rikkovat rajoja. Ole sinä sitä tässä päivässä. Mutta hyväksy silti sukupuolesi. Olet nainen.
Täytyy sanoa että tuo "ei ihan kuulosta 35 vuotiaan kirjoitukselta" loukkaa aika rankasti. Onnea vaan sulle joka olet voinut jo aikaisessa vaiheessa elämää tulla tietoiseksi näistä asioista, ja etsiä itseäsi. Itselleni se on ollut mahdotonta vanhempani takia. Se on muuten siistiä näin 35 vuotiaana naisena pohtia että haluankohan lapsia vai en🤣
Koen tässä keskustelussa vallitsevan tavan määritellä naiseus, sukupuoli ja seksuaalisuus ahdistavaksi. Te itse olette mukana lokeroimassa ja lokeroitumassa, muodostamassa sitä ahdasta naiseuden määritelmää, johon ette nyt koe mahtuvanne. Ettekö te naisina ole esimerkkejä siitä mitä naiseus voi kaikessa moninaisuudessaan olla, miksi luette itsenne pois siitä ja annatte muille vallan määritellä mitä voitte ja ette voi olla?
Mietin kumpuaako nämä tarpeet itsen määrittelylle jotenkin ahtaista sukupuolirooleista kotona ja siitä ympäristöstä missä on elänyt. Olen itse nyt 38-vuotias ja vaikka en ole mahtunut kaikkiin naiseuden ihanteisiin, enkä ole niihin ehkä pyrkinytkään, olen saanut olla juuri sellainen kuin olen ollut, olen halunnut, saanut haluta ja toteuttanut seksuaalisuuttani juuri siten kuin olen halunnut. Lähtekää johonkin isompiin ympyröihin jos pienet piirit turhauttaa, vain maailma on rajana!
Mielestäni me ollaan menty jopa taaksepäin tässä sukupuoli/seksuaalisuusasiassa ja köyhdytetään itseämme näillä lokeroinneilla ja kategorioinneilla. Seksin kaupallistuminen on toinen minkä koen ajattelua köyhdyttävänä.
Ootko lestadiolaistausta? On mullekin nimittäin helsinkiläisenä milleniaalina vähän outoa että neljääkymppiä lähestyvä nainen kokee noin ahtaita rajoituksia seksuaalisuuteensa jne.
Tai siis, Sex and the Cityhän perustui naisen seksuaalisen vapautumisen esittelyyn ja siitä on yli 20 vuotta...
"vaikka en ole mahtunut kaikkiin naiseuden ihanteisiin" Taisit juuri lokeroida.. 😊 Mitä ne naiseuden ihanteet on? Mitä tarkoitat seksin "kaupallistumisella?"
"Ootko lestadiolaistausta?" Ei ole minkäänlaista uskonnollisuutta taustalla. Harmi että se on sinulle outoa😊
♀️♀️♀️♀️♀️ Nainen on toinen ihmisen biologisista sukupuolista, naaraspuolinen ihminen. ♀️♀️♀️♀️♀️
♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️♀️
Tämän on pakko olla provo. Aloitus oli ihan ymmärrettävä, mutta vastaukset pelkkää kettuilua ja asiallisten pointtien ohittamista. Ei suoranaisesti edistä asiaa :(
Minäkin olin tulossa kommentoimaan että oletko todella 35, mutta joku muu oli ehtinyt ensin. Kuulostaa parikymppisen pohdinnoilta ja ongelmilta, ei 35-vuotiaan.
Varmaan universaalisti yleinen kokemus molemmilla sukupuolilla, että pitää mukautua johonkin rooliin. Tietenkään kaikki eivät tällaista koe, ehkä edes enemmistö ei koe. Mutta yleistä se on. Miehet eivät saa itkeä, miehillä ei ylipäätään saa olla syvällisia tunteita - paitsi (ainakin Suomessa) yksinäisyyden melankoliaa - miesten empatian osoittamisen pitää olla hillittyä, viileää, miehet eivät oikeastaan saa halata toisiaan, miesten välisessä ystävyydessä ei todellakaan kutsuta toisia "muruiksi" ja laiteta sydämiä, mies ei saa pelätä väkivaltaa, miehen pitää tietää miten missä tahansa tilanteessa pitää toimia, mies joka ei ole kiinnostunut urheilusta tai teknologiasta on outo, jne.