Vihdoin selvisi syy miksei mies halua naimisiin
Otsikko on ehkä vähän harhaanjohtava, tarkemmin sanottuna mies ei siis halua kihloihin.
Ollaan seurusteltu kahdeksan vuotta ja viimeiset neljä vuotta olen puhunut naimisiinmenosta ns. vakavasti. Minulle se on tärkeää, ns. vakaumus ja olen miehellekin sen tehnyt selväksi jo suhteen alussa, että haluan naimisiin eikä se ole sellainen asia josta voin tinkiä. Toivon, ettei keskustelu uraudu nyt vain kysymyksiin "miksi naimisiin, se on vain paperi?!" jne. Minulle se vain on todella tärkeää.
Vasta nyt, kahdeksan vuoden seurustelun jälkeen, hän täräytti, että syy siihen miksi ei halua kihloihin on, että hänen päässään kihlat =kaikki menee päin männikköä. Olen koittanut keskustella aiheesta kauniisti ja vähemmän kauniisti mutten koskaan ole saanut mitään muuta syytä vetkuttelulle kuin "emmä tiiä, joo, joskus". Hän on AINA luvannut, että mennään kyllä kihloihin ja siitä naimisiin mutta sanonut, että joskus. Nyt sanoikin tuon mikä rehellisesti siellä takana on.
En osaa ollenkaan nyt suhtautua. Tavallaan olen todella iloinen, että oli viimein rehellinen mutta myös ihmettelen miksi edelleen vertaa meitä vanhaan suhteeseensa. Meidän suhde on hyvä, kestänyt vaikka ja mitä, molemmat sanoo olevansa tässä loppuelämänsä, ainakin itse sitä tarkoitan. Hänen edellinen suhde oli parin vuoden kestävä, käsittääkseni ei kovin avoin ja päättyi siihen että nainen jätti ja ilmeisesti myös petti. Kaikkeista ikävin ajatus on, että oliko ex rakkaampi kuin minä.
Osaako kukaan neuvoa suhtautumisessa?
Kommentit (132)
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Jättäisin miehen siksi, että on valehdellut tai ainakin johtanut harhaan noin tärkeässä asiassa. Täysin tietoisena siitä, että avioliitto on sinulle ehdottoman tärkeä asia mies on pimittänyt sinulla sitoutumiskammonsa kahdeksan vuoden ajan.
Jos olisin mies, jättäisin ap:n varmuuden vuoksi. Tuollainen fanaattisuus ei kuulosta terveeltä.
No eihän kihloihin ole pakko mennä, jos se vain siitä kiikastaa.
Naimisiinmeno ei edellytä aiempia kihlajaisia. :)
Tuntuu molempien jättäminen nyt melko rajulta vastaukselta 😏. Uskon kyllä, että kuulostan fanaattiselta, minä vain haluan olla naimisissa kun lapseni teen, eli minun päätökseni on, että teen lapsia vain jos olen sellaisessa suhteessa joka on niin hyvä, että ollaan naimisiin menty. Ja sen hän minulle lupasi heti alusta saakka...
On minulla takana tuossa pitkä lista syitä miksi se minulle tärkeää on, mutta onko sillä edes väliä kun kuitenkin se heti ollaan alussa juteltu ja hän on sanonut, että hänkin naimisiin haluaa.
Jätä se sika. Löydät kyllä paremman. Ei se mitään lapsiakaan halua. Kunhan vedättää.
Aloittaja kirjoitti:
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Haluaako miehesi lapsia? Ei vielä, sitten joskus, niinkö? Ehkei siksi halua naimisiinkaan, vielä, kun seuraava askel olisi ne lapset.
Oma mieheni, myöskin 8v odottelun jälkeen, paljasti syyksi varattomuuden viettää häät. Oletti minun haluavan prinsessahäät kaikkine tilpehööreineen ja oheistuotteineen (kulut useita tonneja). Todellisuudessa olen aina halunnut pienen budjetin juhlatilaisuuden.
Mä en olis antanut ennenkuin on kihlat ;) Sillä konstilla tuli nopeat kihlat ja avioliittoakin ollaan eletty kohta jo 25v.
Minä en kyllä valehtelijan kanssa jatkaisi päivääkään.
Aloittaja kirjoitti:
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Mies ei halua lapsia kanssasi.
En usko, että on kyse siitä, ettei haluaisi lapsia. Meillä kävi tuossa vuoden päivät sitten sellainen säikähdys ja oli silloin sitä mieltä, että jos raskaana olet niin pidetään vaan jos sinustakin siltä tuntuu. En sitten kuitenkaan ollut raskaana, oli vain jonkun muun syyn takia epänormaalisti myöhässä.
Ymmärrän että on varmaan vaikea lähteä monivuotisesta suhteesta tuon takia, mutta kyllähän tuo kriisin paikka on. Onpa kurja tilanne. Mies on täysin munaton kun ei ole saanut aiemmin sanottua, vaikka on tiennyt että haluat naimisiin.
Pakottaahan ketään ei voi ja siksi kaikki tästä eteenpäin menee puoleltasi ruikuttamisen puolelle, jos siitä naimisiinmenosta vielä puhut. Vaikea sanoa mitä itse tekisin, mutta eihän tilanne enää ennallaan ole. Ehkä alkaisin tähytä toisaalle ihan vain siksi että tietyllä tapaa tuossa on luotto mennyt. Nainen ei voi ikuisesti odotellakaan jos lapsia on tarkoitus yrittää.
Tsemppiä.
Taitaa olla miehellä jo toinen jalka ulkona suhteesta kun nyt myönsi tuon.
Kannattaako sitä enää jäädä odottelemaan? Ei asiat tuosta muutu. Mulla oli samanlainen tilanne. Mies pelkäsi, että kaikki menee kuitenkin pieleen jne. Naispuoliset facebook-kaveritkin katoaa, jos päivittää suhdestatuksen ynnä muuta soopaa selitti. Pitäköön vapautensa. Älkää tuhlatko aikaanne olemattomaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin mies, jättäisin ap:n varmuuden vuoksi. Tuollainen fanaattisuus ei kuulosta terveeltä.
Mutta eihän sinun tarvitse koska olet jo mies ja älä huoli, ei sinua kukaan nainen huoli joten ei tarvitse pelätä fanaattisia naisia ^^,
Tai pitää takaporttia auki, ei sillä kaksimielisellä tavalla. Mä olen onnistunut menemään naimisiin kahden aviovätystelijän kanssa. (Jälkimmäisen kanssa ollaan edelleen.) Miesten periaate unohtuu, kun sopiva nainen esittää ehdot.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Minun vakaumukseni on, että tahdon olla naimisissa kun saan lapsia. Voi olla aevan kahelilta kuulostavaa mut voi niin olisit kaheli sinäkin jos olisit saanut saman kasvatuksen 😏 alan olla kolmenkympin tienoilla, mitä lähemmäs sitä saavun sitä "petetymmältä" tuntuu, ettei ollakaan vielä naimisissa vaikka mies on siihen puheissaan alusta saakka sitoutunut. Haluaisin kyllä lapsia.
Näin käy kun alkaa suhteeseen itseään suositumman ja paremman miehen kanssa. Kun nainen ottaa itseään suositumman miehen, niin mies on jatkuvasti yhä vuosienkin jälkeen toinen jalka ulkona suhteesta valmiina lähtemään, ja siksi avioliittoa ja perhettä vitkutellaan. Tämä on totuus jota ei pääse karkuun, vaikkei naiset siitä pidäkään.
M/39
Voi vidura..painu jankkaamaan näistä taso-totuuksistasi sinne suoli24 palstalle muiden ätminkäisten joukkoon. Ei sitten tullut mieleen että olet sinkku nelikymppisenä koska olet helkkarin lapsellinen. Kukaan tuon ikäinen enää jauha eikä välitä mistä paasaat täällä.
Jos tämä ei olisi provo, niin sanoisin että jokainen vähänkään itsesuojeluvaistoa omaava ja itseään kunnioittava mies nostaa kytkintä ja kaasuttaa pois suhteesta taakseen katsomatta siinä vaiheessa, jos nainen toistuvasti painostaa kihloihin ja naimisiin. Jos suhde toimii, niin kumpaakaan klisettä ei tarvita, eikä varsinkaan sellaisella lähtökohdalla, että toinen osapuoli pakkomielteisesti kinuaa ja painostaa.
Ikävää olis jos sitten lasta odottessa tulisi se ero. Pitäis varmaan nyt erota, vaikka uskon että se on vaikeata. Itse kyllä katsoisin että hän kusettaa sua koko ajan. Olet varmaan hyvä siivooja.
Jos sinulla on vakaumus, niin miksi ihmeessä teillä on kaikesta päätellen muutakin kuin platoninen suhde?