Tiesitkö heti että hän on oikea, kun tapasit puolisosi.
Kommentit (365)
Tiesin kirjaimellisesti ensisilmäyksellä. Tunnetta kuvaa parhaiten sana varmuus. Jalat eivät menneet alta tai tunne ollut mitenkään pakahduttava. Olin vain varma, että tuossa se nyt on.
Tuntui että ei voi olla edes todellista...
No olen tavannut elämässäni muutamia miehiä, jotka ovat heti kolahtaneet tai muuten tuntuneet tosi kivoilta ennen kun on edes tutustuttu. Oman puolisoni kanssa taas asia lämpeni pikku hiljaa, toki flirttiä oli melko pian. Mutta ei ensi näkemältä lähtenyt puolisoni kanssa homma. Ei se varmaan aina niin tarvii olla. Ihmiset miettii näitä juttuja vähän liikaa nykyään, että miten kaikkia pitäisi olla et on jotain "oikeeta".
Ei todellakaan. En halunnut jatkaa hänen kanssaan. Silti jokin vain johti meidät yhteen ja olemme olleetkin yhdessä jo 13-vuotta.
En tiennyt heti, että hän olisi se sopiva. Mutta tiesin, että hän oli tutun oloinen ja tuli vahva tunne ekalla tapaamisella, että tämä ihminen tärkeä. Näin seuraavana iltana ex- poikaystäväni, joka oli lähdössä pitkälle matkalla, ja kerroin hänelle tavanneeni miehen, ja sanoin että minusta tuntuu että tästä tulee jotakin. Ex soitti kuukauden päästä ulkomailta kysyäkseen kuinka menee, ja oli yllättynyt, kun me jo liki aduthiln yhdessä, ei ihan virallisesti vielä.
Tiesin sillä lailla, että ajattelin ensi sekunnista, että.tuon minä haluan!
Luulin vuosia tietäneeni kunnes harhauduin katsomaan tarkemmin toista ja tajusin viimein kohtaavani sen oikean.
Olen aina tunnistanut puolisoni.
Tiesin. Harmi vaan, että n.1,5 vuotta ja miehen todellinen minä alkoi paljastua. Tuon ajan hän jaksoi puhua ja tehdä hiukan mieliksi, mutta osoittautui sitten joksikin aivan muuksi.
Kyllä tiesin. Oltiin kumpikin vasta 18-vuotiaita ja kummallakin oli ollut jo muutamia usean kuukauden mittaisia suhteita takana, mutta tämän kohdalla vaan tuntui heti oikealta. Tunne oli molemminpuolinen. Tavattiin ravintolassa ja mies tuli seuraavana päivänä jo käymään mun luona ja tutustui jo vanhempiinikin. Nyt ollaan 60-vuotiaita ja yhdessä vieläkin.
En tiennyt, oltiin pari vuotta kavereita.
Yksi kaunis kesäilta sitten jysähti kuin pommi taivaalta, nyt yhdessä jo 27 vuotta.
En ensisilmäyksellä mutta siitä parin tunnin päästä kyllä. Oikeastaan heti kun oli juteltu ja suudeltu. Mies tiesi ensisilmäyksellä, kun lähti perääni baarista. Itselläni se tunne oli sellainen, kuin olisi tunnettu aina, oli helppo jutella. Sen lisäksi välillämme oli mieletön kemia.
Tapasin miehen ollessani 21-vuotta. Hän oli 23-vuotias. Oltiin opiskelijoita ja se oli samantien varma että hänet haluan. Elämässä kävi toisin ja vasta 20 vuotta myöhemmin miehen purjeveneellä tiesin ja tunsin sen saman tunteen kuin nuorena, tässä on elämäni mies. Näin on yhä edelleen. Oi T
En tosiaankaan. Aloin seurustella hänen kaverinsa kanssa, ja pidimme miestäni lähinnä huvittavana ja vähän etäisenä tyyppinä. Sitten minulla meni sen kaverin kanssa poikki, ja sattumalta tapasimme illanvietossa. Huomasimme nauravamme tosi paljon samoille jutuille, ja meillä oli hirmu hauskaa yhdessä. YStävystyttiin ensin ja rakastuttiin sitten vasta ajan kanssa pikku hiljaa. Nyt ollaan oltu yhdessä jo melkein 30 vuotta, ja edelleen nauretaan samoille jutuille ja ollaan ystäviä. Ja rakkaita!
Tiesin, että nyt on vetovoimaa. Puolisoksi tunnistin vasta ekan pitkän viikonlopun jälkeen parin kuukauden jälkeen.
Ehei. Olin eronnut väkivaltaisesta liitosta vain hieman aiemmin. Tämän miehen tunsin entuudestaan, oli kaverin kaveri ja asuttiin samassa lähiössä. En ollut kiinnostunut seurustelumielessä lainkaan.
Sitten kerran vietettiin aikaa yhdessä useampi päivä, kesälomaa, kävelylenkkejä, drinkkejä, seksiä. Ja jotain tapahtui. Hassuttelu muuttuikin tunteiksi, nyt vuosi yhdessä.
Niin kuin joku aiemmin sanoi: varmuus. Itsellänikin oli varmuus alusta saakka, että tuossa on mies jonka kanssa haluan olla. Hän oli vaan niin hyvä joka tavalla ja edelleen on (10 vuotta yhdessä).
Tiesin heti että juuri tuollaista olen aina etsinyt, harmi vaan että se on 10 vuotta liian nuori. Mutta ei se sitten ollutkaan :-)