Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa

Minulla oli kavereita, joiden vanhemmilla oli paljon enemmän rahaa kuin minun vanhemmillani. Kaverina oli lentäjän, kaupunginjohtajan ja pörssiyrityksen johtajan poikia. Elämä ei juuri poikennut heistä. Jollain oli varaa käydä snagarilla joka päivä ja toinen kävi Jenkeissä joka kesä. Muuten elämä oli samanlaista. 

Mitä haluat kuulla? Meillä oli ihan tavallisen mukava lapsuus, isä oli pankinjohtaja ja äiti kotona, lapsia 4. Rahaa ei ollut mitenkään ylenmäärin, mutta ei myöskään puutetta ollut mistään 'normaalista'. Ulkomaanmatkoja ei tehty, autoa tai mökkiä ei ollut. Elämä oli varmaan sellaista sivistynyttä ja turvallista. Ei meillä ainakaan millään 'pröystäilty' jos nyt aihettakaan olisi ollut. Toki sen oppi huomaamaan jo lapsena, että kovin monenlaisia koteja on olemassa.

Niin siis millaisia mukavia kokemuksia kaipaat?

Meillä oli mukava perhe, teimme paljon asioita yhdessä. Myös suku oli hyvin läheistä, vietimme paljon aikaa heidän kanssaan. Kävimme serkkujen ja isovanhempien luona hyvin usein.

Juhannuksia ja jouluja vietimme isoilla porukoilla. Kännittelyä ei ollut suvussamme eikä perheessämme koskaan, viiniä saattoivat ottaa ruualla lasilliset, mutta sen olen kuullut vasta aikuisena, kun kysyin. Saunalonkeron muistan joskus juhannuksena tai mökillä äitini ottaneen.

Matkoilla meidän lasten kanssa vietettiin paljon aikaa ja tehtiin monia asioita tavallaan lasten ehdoilla. Pidin kovasti myös siitä, että meitä lapsia vietiin syömään ravintolaan, ne olivat aina kivoja juttuja. Äitini vei meitä myös teatteriesityksiin ja konsertteihin, isä taas tutustutti erilaisten urheilulajien seuraamiseen.

Oliko tuossa jotain mitä tarkotit?

Vierailija kirjoitti:

Niin siis millaisia mukavia kokemuksia kaipaat?

Meillä oli mukava perhe, teimme paljon asioita yhdessä. Myös suku oli hyvin läheistä, vietimme paljon aikaa heidän kanssaan. Kävimme serkkujen ja isovanhempien luona hyvin usein.

Juhannuksia ja jouluja vietimme isoilla porukoilla. Kännittelyä ei ollut suvussamme eikä perheessämme koskaan, viiniä saattoivat ottaa ruualla lasilliset, mutta sen olen kuullut vasta aikuisena, kun kysyin. Saunalonkeron muistan joskus juhannuksena tai mökillä äitini ottaneen.

Matkoilla meidän lasten kanssa vietettiin paljon aikaa ja tehtiin monia asioita tavallaan lasten ehdoilla. Pidin kovasti myös siitä, että meitä lapsia vietiin syömään ravintolaan, ne olivat aina kivoja juttuja. Äitini vei meitä myös teatteriesityksiin ja konsertteihin, isä taas tutustutti erilaisten urheilulajien seuraamiseen.

Oliko tuossa jotain mitä tarkotit?

Ja olen siis elänyt lapsuuttani 80-luvulla, jos sillä nyt on jotain väliä.

Kannattaa ehkä heti aluksi määritellä ylempi keskiluokka. Muutama päivä sitten täällä joku kyseli ylemmän keskiluokan elämästä ja mielsi että se pitää sisällään omakotitalon ja bemarin omistavat ihmiset. Edellä mainitut kuvaavat mielestäni kyllä ihan tavallista keskiluokkaa eivätkä ylempää keskiluokkaa.

Muistan että ihmettelin teininä kun eräälle kaverille ostettiin käytetty mopo. Ei ollut jotenkin tullut mieleenkään että jotain voi ostaa käytettynä. Sama kaveri ei saanut kuukausirahaa ja pidin hänen vanhempiaan tosi ilkeinä kun eivät voineet sitä 100e kk toiselle antaa huvituksiin, myöhemmin tajusin ettei heillä varmaan ollut sellaisia rahoja antaa.

En lapsena tajunnut, että perheemme eli mukavammin kuin suurin osa muista perheistä. Isä oli juristi, äiti kotona. Asuimme tilavassa modenissa rivitalo-osakkeessa. Äidillä oli myös omaa perittyä omaisuutta, ja kesät vietimme hänen kotipaikkakunnallaan suvun pikku prinsessoina. Iso ihmetyksen aihe monille oli mm. kaksi käytössä olevaa autoa, ja ulkomaanmatkat (jotka toki olivat nykymaailmaan nähden vaatimattomia Kanarian lomia ja automatkoja Euroopassa). Silloin sitä omaa elämäntyyliä piti tietysti ihan luonnollisena, mutta nyt keski-ikäisenä olen ymmärtänyt, ettei kaikilla mennyt silloinkaan yhtä hyvin. Toisaalta samassa rivitalossa asui myös samanlaisia mukavasti toimeentulevia perheitä, ja moni hyvä leikkikaveri oli sieltä.

Jaa-a enpä oikeastaan vieläkään tiedä.miten tuo luokkajako menee?

Voiko keskiluokkaan nousta tai tippua tai siellä keskiluokan ylä tai alapäässä olla, nii kuin minkälaisllä perusteilla?

Varmaanki kuuluttiin jollain mäöeitelmällä ylempään keskiluokkaan, mutta tosiaan enpä kyllä oo ihan varma.

Haen tässä nyt sellaisia asioita, että onko ne tulot vai se mihin ne käyttää?

Köyhälle nyt ei paljoa tule, mutta moni ns. Köyhä voi kyllä matkustella.

Keskituloiselle tulee rahaa, mutta läheskään kaikilla ei ole erinäisistä syistä rahaa matkusteluun (autot, talo, mökki, isoperhe jne.)

Jotkut ovat niin rikkaita, että tosissaan rahat riittää kaikkeen, vaikka olisi tuuhlaileva elämäntapa, mutta näitä on harvassa.

Meillä ei harrastettu tuota perisuomalaista vaatimattomuutta, sitten kun alkoi taloudellisesti menemään paremmin. Äitini oli, sen jälkeen kun oli muutaman vuoden hoitanut meitä lapsia kotona, paikallinen K-kauppias. Isälläni oli elektroniikka-alan alihankintayritys, jolla alkoi Nokian menestyksen myötä mennä todella lujaa, ja rahaa tuli.

Olihan se 1980-1990 luvulla erikoista se  meidän elämä siellä paikkakunnalla jossa asuttiin. Meillä oli talossa kellarikerroksessa uima-allas, ja talo oli yleensäkin arkkitehdin suunnittelema ja varsin erikoinen suomalaiseen tyyliin. Autot olivat kalliita ja hienoja. Matkusteltiin pari kertaa vuodessa, yleensä siihen aikaan varsin eksoottisiin kohteisiin kuten Karibialle, Tahitille, safarille Afrikkaan ts. Kun lähdin opiskelemaan, mulle ostettiin opiskelukaupungista asunto ja pienen auton isä osti myös synttärilahjaksi (ihan uuden). 

Toisaalta en tiedä kuuluiko perheeni "ylempään keskiluokkaan". Rahavarojen puolesta varmaan kyllä, mutta toisaalta vanhemmat olivat erittäin köyhistä perheistä tulevia "nousukkaita", jotka käyttäytyivätkin varsin nousukasmaisesti eli  rahoilla pröystäillen. Meillä ei myös ollut mikään sivistyskoti, mikä yleensä liitetään ylempään keskiluokkaan. Ketään ei kiinnostanut mikään korkeakulttuuri, kirjallisuus tms. Isä katseli brittifutista telkkarista, äiti luki juorulehtiä ja juoruili naapuruston muijien kanssa. 

Me vietimme ihania kesiä 70-luvulla Turun saaristossa omalla saarellamme omassa rauhassa kaikesta kaukana. Kesät olivat pitkiä ja aurinkoisia. Mentiin veneellä kauppaan mantereelle.

Jotkut koulukaverit viettivät kesää kesäsiirtoloissa tuolloin. Muutama minun ja veljieni kavereista vieraili meidän saarella.

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?

Tässä ketjussa muistellaan menneitä, ja kyllä omassa lapsuudessani 70-luvulla työväenluokkaisen oli vaikea nousta ylempään keskiluokkaan. Omien vanhempieni nuoruudessa esim. ylioppilaaksi kouluttautuminen ei ollut yhtä itsestäänselvää kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?

Tavallaan niin oli mutta onko enää? Mielestäni luokat ovat poistumassa...

Tuolloin jokin 3500 markan uusi mopo oli investointi johon harvoilla vanhemmilla oli tuolloin varaa ja nyt kiistellään 15000 euron kevytautoista nuorelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?

Etsitkö nyt hyväksyntää vääristä piireistä ja väärässä asiassa? Eli haluat olla jonkun määrittelemää ylempää keskiluokkaa vaikka hampaat irvessä, koska häpeät työväenluokkaisuutta vaikka siitä pitäisi olla samalla ylpeä, eiku.... Suomessahan nämä luokkarajat ja niiden määritelmät ovat nykyään aivan naurettavia ja keinotekoisia. Väkeäkin on niin vähän että ei täällä mitään oikeita luokkia ole. 

Tuossa edellä kai yritettiin määritellä juuri eräs jaottelu, mikä ehkä on juuri sitä mitä haettiin mutta silti niin jotenkin ulkokohtaisen kuuloinen minkä jo kirjoittaja myönsi. Suurimmalla osalla sukutausta on parin sukupolven taakse torppareita tai talollisia. Jotain vanhoja tiedesukuja on ehkä 10. Design, no joo oli sitä meilläkin mutta oli myös muoviämpäreitä. Mites sukuun naidut vähemmän koulutetut? Mikä sivistys, miten sen määrittelet?

Vierailija kirjoitti:

Tuolloin jokin 3500 markan uusi mopo oli investointi johon harvoilla vanhemmilla oli tuolloin varaa ja nyt kiistellään 15000 euron kevytautoista nuorelle?

Tarkoitat varmaan 3500 euron uutta mopoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.

Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.

Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?

Tavallaan niin oli mutta onko enää? Mielestäni luokat ovat poistumassa...

Keskusteluista päätellen jokainen korostaa luokan määräytymistä omista lähtökohdistaan. Akateeminen korostaa koulutusta ja sivistystä, varakas omaisuutta ja sen tuomia mahdollisuuksia. 

Mun lapsuus oli ihan helvettiä vaikka päällepäin meillä rahaa oli mukavasti, uusimmat pelit ja vempeleet.

Suljettujen ovien takia oli väkivaltaa, päihteiden väärinkäyttöä ja hyväksikäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis millaisia mukavia kokemuksia kaipaat?

Meillä oli mukava perhe, teimme paljon asioita yhdessä. Myös suku oli hyvin läheistä, vietimme paljon aikaa heidän kanssaan. Kävimme serkkujen ja isovanhempien luona hyvin usein.

Juhannuksia ja jouluja vietimme isoilla porukoilla. Kännittelyä ei ollut suvussamme eikä perheessämme koskaan, viiniä saattoivat ottaa ruualla lasilliset, mutta sen olen kuullut vasta aikuisena, kun kysyin. Saunalonkeron muistan joskus juhannuksena tai mökillä äitini ottaneen.

Matkoilla meidän lasten kanssa vietettiin paljon aikaa ja tehtiin monia asioita tavallaan lasten ehdoilla. Pidin kovasti myös siitä, että meitä lapsia vietiin syömään ravintolaan, ne olivat aina kivoja juttuja. Äitini vei meitä myös teatteriesityksiin ja konsertteihin, isä taas tutustutti erilaisten urheilulajien seuraamiseen.

Oliko tuossa jotain mitä tarkotit?

Kiitos! Kuulostaa ihan omalta lapsuudeltani. Tuo erilaisissa kulttuuritapahtumissa ja ravintolassa käyminen on minullakin jäänyt mieleen. Meillä kotona myös luettiin kotona paljon ja kannustettiin myös itse arvioimaan lukemaansa.

Muistan hyvin kun olin pienenä tet-harjoittelussa toimitusjohtajan apulaisena. Tuntui, että aikuisena pitää ottaa vastuu asioista ja selvitä omillaan. Muistan kuinka funtsin, että kaikilla oli työpaikalla oma paikkansa siivosta toimitusjohtajaan. Siinä oppi nopeasti arvostamaan eri ammatteja. Aina joskus työelämässä törmää sellaisiin, jotka mitätöivät toisia tai leuhkivat rahalla ja ensimmäinen ajatus on myötähäpeä.