Lue keskustelun säännöt.
Te, jonka lapsuudenkoti oli ylempää keskiluokkaa
16.09.2019 |
Kertokaapa mukavia lapsuudenkokemuksia. Välillä tuntuu yksinäiseltä, kun muilla ei ole kosketuspintaa omaan lapsuuteen/perhetaustaan ja vastaavasti itsellä ei ole juuri mitään käytännön kokemusta, millaista on lapsuus vähävaraisessa perheessä (olen toki jotakin lukenut aiheesta, mutta se ei ole sama).
Jotenkin sitä vaan vielä omassa lapsuudessa maailma oli muutenkin sellainen, että joukosta erottautumista ei hyväksytty samalla tavoin kuin nykypäivänä. Näin jälkikäteen ajateltuna odotettiin sellaista käytöksen hillintää ja jonkinlaista arvokkuutta, joka oli pikkutenavalta paljon opittu. Siitä on sitten jäänyt aikuisiällekin tapa, ettei kehtaa kovin ilakoida hyvistä jutuista, vaikka niistä olisi usein aihettakin. Understatementissa on kieltämättä jotakin eleganttia, mutta tuntuu välillä tylsältä jäädä muiden varjoon. Ylemmän keskiluokan eetokseen tuntuu vaan kuuluvan tietynlainen "elämän helppouden" viestiminen, vaikka useimmat meistä raatavat niska limassa pitääkseen yllä elintason.
Kommentit (148)
Omat vanhempani olivat melko köyhistä perheistä, mutta ansaitsivat hyvin rahaa yrityksellään ja sijoituksillaan 80-luvulla. Sen kummempaa koulutusta heillä ei ole, mutta ovat aina olleet hyvin kiinnostuneita esimerkiksi politiikasta ja muusta maailmanmenosta meillä on aina keskusteltu, sekä luettu paljon.
80-luvulla meillä matkusteltiin paljon ja vanhemmat käyttivät rahaa antiikkiin ja taiteeseen. Silti he olivat tosi tarkkoja rahassa ja arjessa hyvin säästäväisiä. Rahan arvoa opetettiin meille esimerkiksi siten, ettei esimerkiksi ilmaista viikkorahaa ollut vaan jouduttiin auttelemaan perheyrityksessä ja toki hyvistä kouluarvosanoista ja todistuksista maksettiin. Arki oli aika tavallista ja säästäväistä, mutta lomilla matkusteltiin Aasiassa, Afrikassa ja Amerikoissa. Matkat olivat kuitenkin aika edullisia omatoimimatkoja joiden hintoja vertailtiin. Toki vähän paremmissa hotelleissa oltiin, ei ihan huonoimmissa. 80-90-luvun taitteessa muutettiin pienemmälle paikkakunnalle ja rakennettiin vähän parempi arkkitehdin suunnittelema talo, ja kyläläisillä riitti puhuttavaa. Kateus aiheutti sitä, että meidän perheestä levitettiin perättömiä huhuja ja ihmeteltiin, mistä meidän rahat ovat peräisin. Luokkakaverit eivät käsittäneet, etten saanut viikkorahaa, eikä mulla itselläni ollut rajattomasti (tuskin ollenkaan) rahaa tuhlattavaksi tai heille "lainattavaksi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä äidin puolen suku on ylempää keskiluokkaa:
1600-luvulta asti suvussa ollut kartano/tila.
Isovanhemmat jo korkeakoulutettuja. Mukana politiikassa, hallitustyöskentelyssä, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Isoja sukujuhlia, joissa musiikkia, puheita, lausuntaa. Harrastettiin metsästystä omilla mailla, musiikkia (instrumentin soitto), balettia, kulttuuria. Isovanhemmilla kyläiltiin. Vanhemmilla omakotitalo kun muut asuivat vuokralla/rivarissa. Tälläinen lapsuus minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Ei ehkä aivan noinkaan. Perhetaustan näkisin vaikuttavan siten, että ylempään keskiluokkaan päätyminen edellyttää vähemmän sellaiselta, joka on sitä syntyjään kuin sellaiselta, joka siihen nousee.
Esimerkiksi omassa ammattikunnassani on ihmisiä monesta taustasta. On silti aika eri asia istua paskanjäykkänä yksin ensimmäistä kertaa muodollisessa iltajuhlassa kuin moikata siellä heti narikassa perhetuttuja kuin kotona olisi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä äidin puolen suku on ylempää keskiluokkaa:
1600-luvulta asti suvussa ollut kartano/tila.
Isovanhemmat jo korkeakoulutettuja. Mukana politiikassa, hallitustyöskentelyssä, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Isoja sukujuhlia, joissa musiikkia, puheita, lausuntaa. Harrastettiin metsästystä omilla mailla, musiikkia (instrumentin soitto), balettia, kulttuuria. Isovanhemmilla kyläiltiin. Vanhemmilla omakotitalo kun muut asuivat vuokralla/rivarissa. Tälläinen lapsuus minulla.
Ilmeisesti meni kuitenkin lapsuus sopuisasti eikä tuosta aiheutunut skismaa niiden rivarissa asuvien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Ehdottomasti.
Isäni oli toimitusjohtaja, meillä oli paritalo arvostetulla alueella. Sain synttärilajaksi bemarin - jota en sitten juurikaan tullut ajaneeksi koska oli kiire jättää se kaikki taakse ja muuttaa omilleen.
Minusta meiltä puuttui sivistys, ja keskustelut. Musiikkia ei kuunneltu, eikä "kirjahyllyssä" ollut kuin muutama Remes.
Nautin hyvin paljon enemmän siitä itse luomastani elämästä, sisällöstä ja sivistyksestä. Kun tietystä sosiaalisesta tasosta, ilman tunnetta, lämpöä ja filosofiointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä äidin puolen suku on ylempää keskiluokkaa:
1600-luvulta asti suvussa ollut kartano/tila.
Isovanhemmat jo korkeakoulutettuja. Mukana politiikassa, hallitustyöskentelyssä, yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Isoja sukujuhlia, joissa musiikkia, puheita, lausuntaa. Harrastettiin metsästystä omilla mailla, musiikkia (instrumentin soitto), balettia, kulttuuria. Isovanhemmilla kyläiltiin. Vanhemmilla omakotitalo kun muut asuivat vuokralla/rivarissa. Tälläinen lapsuus minulla.Ilmeisesti meni kuitenkin lapsuus sopuisasti eikä tuosta aiheutunut skismaa niiden rivarissa asuvien kanssa?
Ei tosiaankaan mitään skismaa. En lapsena edes ymmärtänyt näitä suku- tai perhetaustoja. Monesti lapsuudenystäväni kyläilivät mummolassani, oli jännää kun oli hevosia yms.
Ja painotan että äidin suku siis ylempää luokkaa. Äitini avioitui isäni kanssa, joka on kouluttamattomamman suvun kasvatti. Vanhempieni tulotaso oli alempi, kuin vaurauden isovanhempieni. He eivät osanneet mm. kasvattaa omaisuutta jne. Nyt olemme sitten koulutetun mieheni kanssa vaatineet isovanhempieni perinteitä, isovanhempieni kasvatus, elämäntyyli ja perinteet elävät minussa. Isoäitini oli koulutettu vaikuttajanainen, ja olen hänen jalanjäljissään, vaikka vanhempani eivät olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Ehdottomasti.
Isäni oli toimitusjohtaja, meillä oli paritalo arvostetulla alueella. Sain synttärilajaksi bemarin - jota en sitten juurikaan tullut ajaneeksi koska oli kiire jättää se kaikki taakse ja muuttaa omilleen.Minusta meiltä puuttui sivistys, ja keskustelut. Musiikkia ei kuunneltu, eikä "kirjahyllyssä" ollut kuin muutama Remes.
Nautin hyvin paljon enemmän siitä itse luomastani elämästä, sisällöstä ja sivistyksestä. Kun tietystä sosiaalisesta tasosta, ilman tunnetta, lämpöä ja filosofiointia.
Tämä on vähän harmaata aluetta kyllä, jos on suuret tulot, mutta muuten enemmän työvöenluokkaa muistuttavat elämäntavat. Oliko isälläsi millainen koulutustausta? Oliko kyseessä yrittäjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vanhemmat olivat olevinaan ylempää keskiluokkaa. Todellisuudessa isä ei osannut yhtään käyttää rahaa. Äiti käytti alkoholia liikaa. Lapsuus oli köyhä. Asuimme vuokralla rivarinpäädyssä pienellä paikkakunnalla. Vanhemmat erosivat ollessani 7-vuotias.
Sellainen henkinen perintö "ylemmän keskiluokan akateemisessa" opettajaperheessä.
Me asuimme Helsingin länsipuolella maailmankuulussa puutarhakaupungissa joka oli siihen aikaan 1960-70 luvulla keskiluokan onnela.
Isä oli juristi, äiti merkonomi jäi tosin kotiin.
Naapuritkin lääkäreitä, opettajia, professoreita ym.
Kävimme joo ravintoloissa ja matkoilla. Isäni toki käytti alkoholia aika runsaanlaisesti. En ensiksi tajunnut sitä mutta kerran kun naapuri oli kysynyt että mitä meidän isä teki heidän sisäpihallaan yöllä, oli kiivennut portikin yli kun oli erehtynyt talosta, niin aloin tajuta että hän joi epänormaalin paljon.
Siihen aikaan saivat lapset riehua ulkona ympäriinsä, ei meidän perään kukaan kattonut. Kiipesimme talojen katolle ja ryömittiin 1. maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa.
Myös pääkaupungin keskustaan saatoin mennä bussilla ominpäin jo alle 10-vuotiaana!
Autona meillä oli Peugeot 504 ja muiden lasten kanssa kinasin merkkien paremmuudesta, oliko kenties Opel Rekord ollut parempi?
Äiti oli taiteellinen ja hän rupesi valmistamaan keramiikkaesineitä, myöhemmin hän toimi alan opettajanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Ehdottomasti.
Isäni oli toimitusjohtaja, meillä oli paritalo arvostetulla alueella. Sain synttärilajaksi bemarin - jota en sitten juurikaan tullut ajaneeksi koska oli kiire jättää se kaikki taakse ja muuttaa omilleen.Minusta meiltä puuttui sivistys, ja keskustelut. Musiikkia ei kuunneltu, eikä "kirjahyllyssä" ollut kuin muutama Remes.
Nautin hyvin paljon enemmän siitä itse luomastani elämästä, sisällöstä ja sivistyksestä. Kun tietystä sosiaalisesta tasosta, ilman tunnetta, lämpöä ja filosofiointia.
Tämä on vähän harmaata aluetta kyllä, jos on suuret tulot, mutta muuten enemmän työvöenluokkaa muistuttavat elämäntavat. Oliko isälläsi millainen koulutustausta? Oliko kyseessä yrittäjä?
Joo tämä ei ollut ylempää luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Me asuimme Helsingin länsipuolella maailmankuulussa puutarhakaupungissa joka oli siihen aikaan 1960-70 luvulla keskiluokan onnela.
Isä oli juristi, äiti merkonomi jäi tosin kotiin.
Naapuritkin lääkäreitä, opettajia, professoreita ym.
Kävimme joo ravintoloissa ja matkoilla. Isäni toki käytti alkoholia aika runsaanlaisesti. En ensiksi tajunnut sitä mutta kerran kun naapuri oli kysynyt että mitä meidän isä teki heidän sisäpihallaan yöllä, oli kiivennut portikin yli kun oli erehtynyt talosta, niin aloin tajuta että hän joi epänormaalin paljon.
Siihen aikaan saivat lapset riehua ulkona ympäriinsä, ei meidän perään kukaan kattonut. Kiipesimme talojen katolle ja ryömittiin 1. maailmansodan aikaisissa juoksuhaudoissa.
Myös pääkaupungin keskustaan saatoin mennä bussilla ominpäin jo alle 10-vuotiaana!
Autona meillä oli Peugeot 504 ja muiden lasten kanssa kinasin merkkien paremmuudesta, oliko kenties Opel Rekord ollut parempi?
Äiti oli taiteellinen ja hän rupesi valmistamaan keramiikkaesineitä, myöhemmin hän toimi alan opettajanakin.
Tämäkään ei ollut ylempää keskiluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Ehdottomasti.
Isäni oli toimitusjohtaja, meillä oli paritalo arvostetulla alueella. Sain synttärilajaksi bemarin - jota en sitten juurikaan tullut ajaneeksi koska oli kiire jättää se kaikki taakse ja muuttaa omilleen.Minusta meiltä puuttui sivistys, ja keskustelut. Musiikkia ei kuunneltu, eikä "kirjahyllyssä" ollut kuin muutama Remes.
Nautin hyvin paljon enemmän siitä itse luomastani elämästä, sisällöstä ja sivistyksestä. Kun tietystä sosiaalisesta tasosta, ilman tunnetta, lämpöä ja filosofiointia.
Tämä on vähän harmaata aluetta kyllä, jos on suuret tulot, mutta muuten enemmän työvöenluokkaa muistuttavat elämäntavat. Oliko isälläsi millainen koulutustausta? Oliko kyseessä yrittäjä?
Joo tämä ei ollut ylempää luokkaa.
Minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä luokkaa se oli.
Tarkoitukseni oli tuoda esille miten köyhää statuskeskeinen elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylemmän keskiluokan määritelmään kuuluu kyllä mielestäni ennen kaikkea tietty sivistys ja koulutustausta sekä laatu määrän kustanuksella esim design. Mieluiten koulutustaso periytyvästi. Raha ei yksistään ratkaise, sukutausta enemmän.
Edelleen varsin vaikea määritellä, ja rajat ovat jo paljon liudentuneet.
Eli työväenluokan perheeseen myös kuolee työväenluokkaan kuuluvana vaikka hommaa millaisen koulutuksen?
Eurooppalaisittain keskiluokka määritellään tulojen perusteella.
Tulot asettuvat välille 1900-6400 euroa kuukaudessa. Keskiluokkaan kuuluu siis sekä toisen että kolmannen asteen koulutuksen saaneita.
Ylempi keskiluokka takoittaa hyvätuloista ja useimmiten korkeasti koulutettua keskiluokkaa. Tätä yhteiskuntaluokkaa määrittää pitkälti koulutustausta.
Yläluokkaan kuuluu vaikutusvaltaista poliittista eliittiä, talouseliittiä ja rikkaita perijöitä. Tätä yhteiskuntaluokkaa määrittää paljon taloudellinen pääoma, mutta myös kulttuurinen pääoma.
Alaluokkaa määrittää laaja-alainen taloudellisen, kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman puute.
Suomi on meritokratia toisin kuin vaikka Iso-Britannia. Täällä ihmisen yhteiskuntaluokka voi muuttua elämän varrella. Myös ylemmästä yhteiskuntaluokasta voi pudota alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni 80- ja 90-luvun keskiluokkaisen toimihenkilöperheen lapsena ja nuorena on sellainen, että ns. duunariluokan perheet asuivat samalla lailla omakotitalossa, mutta heillä saattoi olla paremmat autot kuin meillä. Etelässä nämä perheet lomailivat säännöllisesti ja lapsilla saattoi olla kalliita merkkivaatteita. Me emme juuri matkustelleet ja kuteet ostettiin Seppälästä. En tänä päivänäkään tajua, millä rahalla se oli mahdollista vuodesta toiseen. Tajuttomat velat ehkä?
Perheeni kuului ylempään keskiluokkaan, vaikka vanhemmat olivat ”vain” lukion opettajia. 1980-90 -luvulla palkat olivat hyvät eikä lama koskettanut meitä. Omakotitalon, mökin ja veneen ohella oli myös omaa metsää. Rahaa ei silti ollut samalla tavalla kuin joillakin ystävien perheillä, joissa oli lääkäriä, pappia, ministeriä, tuomaria ja dippainssijohtajia. Kotona seurattiin tarkkaan yhteiskunnallisia ja maailmanpoliittisia asioita ja muistan miten kiinnostavia keskusteluita niistä käytiin. Matkustimme laajasti Euroopassa kulttuurikohteissa ja myös kotimaata joka kesä. Talvilomalla yleensä laskettelimme. Perheessä harrastettiin aktiivisesti lintubongausta, myös niillä ulkomaanmatkoilla. Meillä lapsilla oli tietysti omat kiikarit, joita osa kavereista ihmetteli. Kotonamme oli työhuone, jossa oli tietokoneen ohella satoja ellei tuhansia kirjoja. Lapsuus oli aika huoleton. Alkoholia ei käytetty kuin harvakseltaan juhlissa lasi viiniä tai tuoppi olutta. En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Kesällä myös veneilimme ahkerasti. Kävimme myös paljon konserteissa ja teatterissa.
Sisutuksessa meillä oli pääasiassa täyspuisia huonekaluja ja jotain kertaustyylejä. Oman huoneeni kalusteet olivat Niemen huonekalutehtaan ja Lundiaa, joka ei herättänyt ihailua varsinkaan duunaritaustaisissa kavereissa. Mieleen on jäänyt parinkin kaverin naureskelut lundian mäntypuisille kalusteille, kun heillä sentään oli upeaa koivuviiluista lastulevyä. Silloin nolotti. Nykyään tiedän, että minun huoneeni kalusteet olivat laadukkaita ja yhä edelleen käytössä ja aikaa kestäneenä vanhempieni vierashuoneessa. Sillä ei tietenkään mitään merkitystä varsinaisesti ole, muuta kuin se, etten tietenkään lapsena ymmärtänyt Lundian päälle vaan haaveilin myös lastulevyhuonekaluista.
Brändit eivät niinkään olleet vanhemmilleni tärkeitä, päinvastoin. Mutta kierrätettävyys ja kestävä laatu oli kyllä. Auto oli esimerkiksi halpa ja puhtaalla käteisellä ilman velkaa ostettu. Ja jokainen auto ajettiin alusta loppuun asti. Velattomuus oli nimittäin myös kunnia-asia. Joskus häpesin ”halpaa” autoamme hirveästi, kun kavereilla oli mersut ja Volvot, yleensä tosin myös se autolaina. Osalla kavereiden perheistä oli myös velattomia kalliita autoja, ei sillä.
En mitään niin erityistä muista. Ehkä se, että perheet viettivät aikaa toisten koulutettujen kanssa. Illanvietoissa me lapset pelasimme trivial pursuitia ja aliasta, kun vanhemmat keskustelivat politiikasta ja kulttuurista hyvän ruoan parissa. Näitä iltamia oli aika säännöllisesti eri kokoonpanoilla.
https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002745275.html
Tässä on hyvä artikkeli suomalaisen keskiluokan historiasta. Kuvaa hyvin koulutustaustan lyhyyttä keskiluokan taustalla. Jos lapsuudenkodissa oli kirjahylly ja viinilasit, oli perhe todennäköisesti keskiluokkainen.
Suomalainen keskiluokka (ja yläluokka) on nykyisinkin pääosin niiden jälkeläisiä, joiden vanhemmat kuuluivat 1900-luvun alussa omistavaan luokkaan. Ns. taustattomat ihmiset ovat yliedustettuina nykyisin alemmissa yhteiskuntaluokissa.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni 80- ja 90-luvun keskiluokkaisen toimihenkilöperheen lapsena ja nuorena on sellainen, että ns. duunariluokan perheet asuivat samalla lailla omakotitalossa, mutta heillä saattoi olla paremmat autot kuin meillä. Etelässä nämä perheet lomailivat säännöllisesti ja lapsilla saattoi olla kalliita merkkivaatteita. Me emme juuri matkustelleet ja kuteet ostettiin Seppälästä. En tänä päivänäkään tajua, millä rahalla se oli mahdollista vuodesta toiseen. Tajuttomat velat ehkä?
Samaa muistan omien vanhempienkin ihmetelleen. Meillä autot ostettiin käteisellä ja (hulppea) mökki myös. Jälkikäteen ymmärsin, että ihmiset tosiaan ostavat uusia autoja lainalla.
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni luettelee mun mielestä aivan perus-keskiluokkaisia asioita. Ei korkeakoulutus tarkoita ylempää keskiluokkaa. Ylempää keskiluokkaa on ihmiset, jotka tienaa kuukausituloina jotain 8 000 € ja enemmän.[/
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Yhteiskuntaluokka
Yhteiskuntaluokat eivät määrity pelkkien tulojen perusteella.
Jos mietitään, mitä ylemmällä keskiluokalla perinteisesti tarkoitetaan niin nykypäivänä käytännössä puhutaan perheistä, joista molemmilla vanhemmilla on yliopistotutkinto ja perheellä korkeahko tulotaso. Esimerkiksi opettajat, humanistit yms. ovat nykypäivänä melkolailla tavallista keskiluokkaa. Joskus pari vuosikymmentä sitten asiat oli toisin.
Koulutusinflaation vuoksi maisteri/DI/lääkäri on nykyään se perustaso ja siitä eteenpäin vasta varsinaista "korkeaa koulutusta".