Lue keskustelun säännöt.
Vahinkolapsen saaneet: oletteko joskus unohtaneet mitä kaikkea menetitte?
07.09.2019 |
Eli unohditteko sitten joskus kaikki ne haaveet ja suunnitelmat mitä teillä oli elämälle, kunnes raskaus ja lapsi sotki kaiken?
Minä siis ehdottomasti tietysti rakastan lastani enkä syytä häntä mistään tai ajattele kaiken olevan ikuisesti pilalla, mutta en tiedä olenko ikuisesti kuitenkin vähän katkera siitä, että kaikki unelmani vedettiin sillä sekunnilla vessanpöntöstä alas eikä niitä unelmia ja suunnitelmia voi sellaisenaan enää koskaan elää todeksi?
Kommentit (194)
En menettänyt mitään. Olin 34-vuotias ja menin lapsen isän kanssa naimisiin. Siitä syystä pääsin muuttamaan remonttikuntoisesta kaksiostani isoon omakotitaloon ja vaihdoin bussimatkat töihin uudenkarheaan Audiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vähän maassamme taitaa olla todellisia vahinkolapsia. Koska abortti on mahdollinen, nainen voi päättää synnyttääkö hän lapsen vai ei. Jos hän päättää synnyttää sen, lapsi ei ole vahinkolapsi, vaan suunniteltu lapsi.
Ei ollut mitään suunnitelmia, siksi kai se vahinkolapsi sai syntyä. Kohta lähdetään leffaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän maassamme taitaa olla todellisia vahinkolapsia. Koska abortti on mahdollinen, nainen voi päättää synnyttääkö hän lapsen vai ei. Jos hän päättää synnyttää sen, lapsi ei ole vahinkolapsi, vaan suunniteltu lapsi.
Ei abortti ole kaikille eettisesti vaihtoehto.
Tiedän itsekin vahinkolapsia, joiden äidit eivät ole halunneet lasta mutta eivät ole tehneet aborttia koska ovat pitäneet sitä vääränä tekona tms.
Hassua, kun jotkut luulee, että abortti on sosiaalisesti yhtälailla kaikkien valittavissa.
Lapsen voi myös jättää adoptioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi myös jättää adoptioon.
Eihän nyt kukaan jätä omaa lasta adoptioon, ellei ole tosi pahasti sairas tai ongelmainen.
Ei mulla ainakaan olisi edes perhe antanut jättää lasta adoptioon, olisivat ottaneet siinä tapauksessa itselleen.
Eli täällä ei nyt ole ketään sellaista, joka olisi oikeasti menettänyt jotain saadessaan sen lapsen?
Kaikki olleet jotain 30+ ja parisuhteessa joka jatkui?
Eihän siinä silloin mitään siedettävää olekaan, emmä ees sanois ton ikäiselle parisuhteessa olevalle syntyvää lasta vahinkolapseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me oltiin tapailtu kolme viikkoa, kun tulin raskaaksi, joten sanoisin vahinkolapseksi. Nyt on jo koulussa. #2
Tulin vahingossa raskaaksi, lapsen isä jätti samalla sekunnilla kun kuuli asiasta. Lapsi oli kuitenkin rakas heti alusta enkä halunnut tehdä aborttia.
Opiskelut jäi kesken mutta ei haitannut koska väärä ala muutenkin.
Äitiysloman jälkeen opiskelin toista alaa, nyt jo vuosia töissä ja se lapsi on jo kohta aikuinen.
Suunnitelmat muuttuu, haaveet muuttuu ja elämä kantaa.
Tuolla asenteella, että joku pilaisi haaveet ja elämä jäisi elämättä, ei kerää kuin katkeruutta ja vihaa ympärilleen. Mä en halunnut elää sellaista elämää eikä sunkaan ap tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen voi myös jättää adoptioon.
Eihän nyt kukaan jätä omaa lasta adoptioon, ellei ole tosi pahasti sairas tai ongelmainen.
Ei mulla ainakaan olisi edes perhe antanut jättää lasta adoptioon, olisivat ottaneet siinä tapauksessa itselleen.
Minulle kävi juuri noin - minusta tuli osa isovanhempieni perhettä.
Kylläpä nyt harmittaisi, jos en olisikaan saanut syntyä siksi, että äidilläni olisi ollut mahdollisuus aborttiin :D
Vastaavassa tilanteessa itse en olisi lastani jättänyt pulaan - rakkaat lapsenlapseni ovat minulle maailman tärkeimpiä ihmisiä!
Mikä on unelma, jonka toteuttamisen lapsi estää? Voisitko ap kertoa.
Jos lopettaisit muiden syyttelyn ja ottaisit vastuun elämästäsi ja unelmiesi toteuttamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Kaikki suunnitelmat, jotka haluaa toteuttaa, voi toteuttaa silloin kun se on mahdollista. Kun lapsi on riittävän iso, voi alkaa opiskella sitä unelmien alaa jne.
Kolmantemme oli vahinko, ajoitus meni pieleen. Ihan hyvin meni näinkin vaikka tosiaan se ajoitus olisi voinut olla parempinkin. En osaa antaa vertaistukea ihmiselle, joka on katkera lapselleen. Aika pirun upeat suunnitelmat sinulla on ollut jos lapsi on tehnyt elämästäsi lopullisesti huonompaa. Tsemppiä Ap! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ne unelmat voivat kaikki mennä sieltä pöntöstä alas? Olivatko ne kuitenkin sellaisia, etteivät ne olisi toteutuneet edes lapsettomana (tai lapsen myöhemmin hankkimalla)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vähän maassamme taitaa olla todellisia vahinkolapsia. Koska abortti on mahdollinen, nainen voi päättää synnyttääkö hän lapsen vai ei. Jos hän päättää synnyttää sen, lapsi ei ole vahinkolapsi, vaan suunniteltu lapsi.
Ei abortti ole kaikille eettisesti vaihtoehto.
Tiedän itsekin vahinkolapsia, joiden äidit eivät ole halunneet lasta mutta eivät ole tehneet aborttia koska ovat pitäneet sitä vääränä tekona tms.
Hassua, kun jotkut luulee, että abortti on sosiaalisesti yhtälailla kaikkien valittavissa.
Valinta se on eettinen valintakin. Tällainen lapsi on suunniteltu, koska sen annetaan suunnitellusti syntyä. Olisi hyvä, että nämä lapset, koska niiden annetaan suunnitellusti syntyä, olisivat syntymänsä hetkellä jo toivottujakin, vaikka näin ei aluksi ollut. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua syntymään ei-toivottuna, sitä varten abortti on olemassa. Abortilla nimenomaan suojellaan lapsia syntymästä huonoihin oloihin, ei-toivottuina, vaikka abortin vastustajat aina jaksavat jankuttaa muka elämän suojelemisesta.
Olisi mieleniintopista tietää, mitä omasta mielestäsi olet menettänyt.
Voi että, pitäisköhän tässä nyt ruveta ihan kelaamaan tuota asiaa, että mitä tuli tehtyä, jäikö jotain tekemättä ja kuinka katkera tässä pitäisi ollakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kolmantemme oli vahinko, ajoitus meni pieleen. Ihan hyvin meni näinkin vaikka tosiaan se ajoitus olisi voinut olla parempinkin. En osaa antaa vertaistukea ihmiselle, joka on katkera lapselleen. Aika pirun upeat suunnitelmat sinulla on ollut jos lapsi on tehnyt elämästäsi lopullisesti huonompaa. Tsemppiä Ap! <3
En minä ole katkera lapselleni, hän on huipputyyppi eikä hän itse syntymäänsä valinnut.
Olen välillä katkera elämälle ja itselleni, kun tein näin typerän valinnan.
En viitsi sen tarkemmin valaista ettei tunnisteta, mutta kyllä lapsen syntymä sulki tietyt ovet ikuisiksi ajoiksi.
AP
Olin 18v kun tulin vahingossa raskaaksi. Todellakin kaikki suunnitelmat meni uusiksi ja osasta unelmista täytyi luopua. Nyt lapseni on 15v ja en osaa kuvitella elämää, että häntä ei olisi. Eli kyllä pääsin eroon katkeruudesta, tein uusia unelmia jotka toteutin ja lapseni on rakkainta maailmassa.
Eli kysymys ehkä olisi: oletteko jonain päivänä olleet aidosti onnellisia ja tyytyväisiä siihen, että elämä meni kuten se meni ja saitte sen lapsen?