Surullista miten jotkut aikuiset eivät tule toimeen oman äitinsä kanssa.

Oma äitini joi koko lapsuuteni. Lisäksi haukkui minua rumaksi kun olin teini ja sanoi, ettei ihmettele yhtään miksi minulla ei ole kavereita. Lisäksi haukkuu isääni, petti ties kuinka monen miehen kanssa ja nykyäänkin mököttää, jos asiat eivät mene kuten hän haluaa. Ihan jumalattoman raskasta seuraa. 

Jos äiti kohtelee aikuisia lapsiaan huonosti, on ihmisen oikeus suojella itseään kaltoinkohtelulta.

Minun äiti pahoinpiteli minut usein lapsena ja on haukkunut minut ilman syytä. En voi todellakaan laulaa hänelle ”äidistä parhaimman sain”.

Minun äitini vuoksi olen lapsuudessa joutunut kärsimään alkoholismista ja perheväkivallasta. Olet oikeassa, että se on surullista. 

En ole hänen kanssaan tekemisissä.

Jos lapset eivät pidä yhteyttä on syy usein äidissä itsessään. Poikkeustapauksia on, mutta kannattaa katsoa peiliin uhriutumisen sijaan. Tilanne on yleensä helppo korjata ihan vain kysymällä, miten voisi parantaa suhdetta ja pyytämällä anteeksi omaa ajattelemattomuuttaan/aiheuttamiaan traumoja. Suurin osa lapsista rakastaa myös etäällä pidettyjä vanhempia ja haluaa antaa anteeksi. Etäisyys on itsesuojelumekanismi, kun suhde aiheuttaa enemmän pahaa oloa kuin hyvää.

Minun äitini pilkkasi, sabotoi elämääni ja vainosi minua siihen asti kunnes täytin 18. Sen jälkeen katosi (muutti toiselle puolelle suomea uuden miesystävänsä kanssa) kuin tuhka tuuleen. Vuosia myöhemmin yritti ottaa yhteyttä ja ihmettelee miksen pidä yhteyttä. Kaikkia ei vaan ole luotu äideiksi.

Kyllä taitaa äidillä olla paikallaan käydä peilin edessä, jos oma lapsi ei halua olla tekemisissä. Sitten jos itsestä löytyy voimia ja ymmärrystä sitä lasta kohtaan, niin tehdä aloite keskustelulle ja sietää se vastaus, miten lapsi on kokenut ja kokee äitinsä. Muutosta ei tapahdu, jos ei ole valmis myöntämään virheitään. Sitten se lapsikin pystyy katsomaan armollisemmin silmin vanhempaansa, jos vanhempi ensin pystyy vain edes myöntämään virheensä ja niiden vaikutuksen lapseensa.

Kaikki vanhemmat tekevät virheitä. Jos joku uskaltaa väittää ettei ole tehnyt mitään jotta ansaitsisi sen ettei lapsi halua olla yhteydessä, niin ongelmat ovat varmaan aika suuria.

Sillä minäkin löydän kyllä aika paljon omissa toimissani vääryyksiä, vaikka väleissä lapsiini olenkin. Kuinka sitten sellainen ei löytäisi, jonka oma lapsi ei halua olla edes tekemisissä.

Surullista miten jotkut äidit eivät tule toimeen aikuisten lastensa kanssa. Se menee oikeasti näin päin.

Oma äitini antoi isäni hakata minua koko lapsuuteni ja sanoi vielä, että ansaitsen sen. Uhkaukset ja mollaus ovat jatkuneet aikuisuuteen. En vaan jaksa enää.

Onneksi äidit eivät ole ikuisia! 

Äitini yritti tappaa minut ollessani lapsi.

Huono äitini vaikuttaa valitettavasti ikuiselta

Äitini loi pelon ilmapiirin lapsuudenkotiin. Oli äkäinen ampiainen. Mikään ei ikinä ollut hyvin. Aina jotakin nalkutettavaa. Huusi aina kuinka saa olla piikana ja renkinä ja kuinka saa "helmiä sioille jakaa", olimme syypäitä ettei hänestä tullut lääkäriä (vaikka itsehän oli nussinut ja meidät tänne maailman hankkinut), huonot vinot hampaani oli isäni geeneistä, kuten myös lauta rakenteeni, kuinka olen juopon isän veljen kaltainen muistellessani lapsuuden vääryyksiä jne. 

Itkimme aina itsemme uneen kuunnellessamme sitä syyttelyä joka kantautui vanhempiemme riidellessä iltaisin. 

Olen oppinut vanhemmiltani sen, että heidän ongelmanratkaisunsa on riitelyä. Koitin olla nuorempana järkevä, mutta äitini pysyy ilkeydellä aisoissa, ei mukavuudella. Mukavuudella joutuu kestämään hänen oikkujaan. Koskaan ei tiedä milloin naama valahtaa ja jäkätysmoodi menee päälle. Suhteemme on todella outo. Olen kiittämätön sika lapsi. Mitään en ole heiltä ikinä pyytänyt muuta kuin ottamaan kissan hoitoon joskus. 

"Äiti" ei aina tarkoita samaa kuin "nainen joka minut synnytti".

Ap kuule, mieti mitä on tullut tehtyä, kun lapses ei kestä pitää yhteyttä. Peilissä on syy.

Vierailija kirjoitti:

Ap kuule, mieti mitä on tullut tehtyä, kun lapses ei kestä pitää yhteyttä. Peilissä on syy.

No on niissä lapsissakin epätasapainoisia yksilöitä, ei kaikki välttämättä ole aina vain tasan toisen osapuolen syytä. Mutta joo eipä tuo lasten teko automaattisesti mitään "vanghuuden turvaa" tarkoita, saattaa tulla ihan vaan erilaisia yksilöitä joiden kanssa maailmankatsomus ei kohtaa.

Todella ajattelematon ja typerä aloitus, mutta varmaan tarkoituksella.

Äiditkin on ihmisiä, ja kuten tiedetään, ihmisiä on monenlaisia. Joistakin on vaan parempi pysyä etäämmällä, jos haluaa itse pysyä kasassa.

Surullista on, että joidenkin äidit ovat ihmishirviöitä, esim. narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivään äitiin (ok, ei se siitä kärsi, lähipiiri kyllä kärsii) ei kannata pitää mitään yhteyttä.

Oma äitini on kyllä ihan paras. Mutsi <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kuule, mieti mitä on tullut tehtyä, kun lapses ei kestä pitää yhteyttä. Peilissä on syy.

No on niissä lapsissakin epätasapainoisia yksilöitä, ei kaikki välttämättä ole aina vain tasan toisen osapuolen syytä. Mutta joo eipä tuo lasten teko automaattisesti mitään "vanghuuden turvaa" tarkoita, saattaa tulla ihan vaan erilaisia yksilöitä joiden kanssa maailmankatsomus ei kohtaa.

Niinpä. Joku lapsi ei voi sietää äitinsä valintoja, ja joku äiti ei lapsensa. Turha tuomita kun ei kaikkea tiedä.

Ööh??