Surullista miten jotkut aikuiset eivät tule toimeen oman äitinsä kanssa.

Minun äidilläni on narsistisia tai epävakaan piirteitä. En nyt viitsi kertoa mitä kaikkea on tehnyt tai sanonut minulle kun olin lapsi, teini ja nyt aikuinen. Välit on huonot. Pidän niitä näennäisesti kasassa mutta oman mielenterveyden takia olen ottanut etäisyyttä paljon. Äitini osaa olla vain hetkittäin mukava.

Olen velvollisuudentunnosta tekemisissä äitini kanssa ja se tekee minut usein hyvin surulliseksi. Hän ei pidä minusta enkä minä hänestä, joten pakko teeskennellä. Meidän pitäisi muuttua kokonaan toisiksi ihmisiksi että tulisimme hyvin juttuun.

Muistakaa äitinänne edes tänään!!

Äitini ei hyväksy eroani eikä uutta miestäni joka ei ole kristitty jne

Ihanaa ! Vihdoinkin äiditkin otetaan mukaan eikä vain anopit. Kysyinkin jo kerran ovatko äitinne ihmisiä kun anopit ovat hirviöitä.

Surullista miten jotkut ajattelee että pitäisi tulla toimeen äidin kanssa joka on hakannut ja syyllistänyt omia lapsiaan koko lapsuusajan. 

En ole tekemisissä mun äidin kanssa ja se oli paras päätös mitä oon koskaan tehnyt. Sitä väkivaltaa ja sen aiheuttamia seurauksista kärsin varmaan koko loppuelämäni. Voin paremmin, kun en ole tekemisissä äitini kanssa. 

Että tällanen yläpeukku-äitivihaketju. Aivan kuin naiset ei tulisi toimeen keskenään jo äidistä ja tyttärestä lähtien.

No, oma äitini pahoinpiteli rankasti koko lapsuuteni ajan. Henkinen väkivalta toteutui nälvimisellä ja pilkkaamisella.

Ja korkeasti koulutettu ihminen, ulkoapäin ei olisi uskonut mitä kotona tapahtui.

Näin äitini viimeksi 15-vuotiaana, kun lähdin pois. Nyt olen 31 ja minulla on jo oma perhe ja oma elämä, johon äitini ei kuulu.

Oletko kysynyt lapsiltasi kaipaavatko mummoa?

Jos äidillä on välit poikki kolmeen lapseen neljästä, kenessä on syy?

Inhoan äitiäni.

Äiti on aina laittanut itsensä ja omat tarpeensa lastensa edelle. On toki auttanut myös, mutta on niin epävakaa että aina kun tulee viestiä tulee sellainen ikävä muljahdus että mistä se on taas suuttunut tai mitä vaatimassa. Perinyt aikoinaan omilta vanhemmiltaan todella suuret summat, on elänyt tuhlailevasti ja yrittää nyt repiä rahaa kahdelta aikuiselta lapseltaan. Veljelle ei aikoinaan suostunut ostamaan talvitakkia mutta itselleen ostaa joka talvi uusia kalliita kenkiä tai takkeja. Paras oli kun osti kerran jotkut 1000-2000e korvakorut, meni ryyppäämään johonkin junttiväen kylpylätapahtumaan ja hukkasi toisen korvakorun heti. Olen ostanut alaikäiselle veljelleni paljon vaatteita ja antanut varmaan enemmän rahaa lahjaksi kuin äiti koskaan.

Jos lapsuudessa lapsi näkee alkoholismia ja väkivaltaa niin se vaikuttaa.

Minun äidilläni on ollut aina puhumattomuus ongelma minkä varmaan olen perinnyt häneltä.

Eli ei ole mitään puhuttavaa hänen kanssaan, mikä harmittaa nyt aikuis-iällä.

Äitini toivoi minun ennemmin olevan ennemmin kuollut kuin eronnut. Huokaus.