Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Sellaista se uusperheen elämä on. Aina joku on ulkopuolinen.
Noin meilläkin on ja noin minäkin teen. Minun mieheni tosin ymmärtää tilanteen.
Sano miehellä, että olet vain iloinen, kun sinulla on kaikki hyvin, kun saat aikaa itsellesi.
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Mies odottaa sinulta jotain äitiotetta asiaan, koska on tottunut siihen, että lapsia hoidetaan yhdessä. Sinun ei todellakaan tarvitse alkaa sellaiseksi, jos et halua. Mielestäni juuri tärkeintä on antaa heille sitä yhteistä aikaa :) toivottavasti mies ei koe, että lapsi on teidän onnenne välissä ja valitsee sinut etusijalle tulevaisuudessa... Se sitten kertoo jo miehestä paljon.
Minä luulen, että mies vain haluaa sinun ottavan vastuuta, jotta itse ei tarvitsisi. Koska ei ole hoitanut lasta ennen eroa, niin ei nyt ihan tunne oloaan kotoisaksi.
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.
En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
En ymmärrä miksi teidän piti yhteen edes muuttaa. Minä en olisi ainakaan muuttanut yhteen miehen kanssa, jolla on joku pikkulapsi. En myöskään olisi antanut yhdenkään äijän muuttaa lasteni ja minun kotiini.
Mutta siinäpä olet ja itsepä ongelmasi ratkaiset, tyhmyydestä sakotetaan - teitä kaikkia kolmea. Älä missään tapauksessa ala ruinaamaan teille omaa rakkauden hedelmää, sillä se saa lapset hyvin eriarvoiseen asemaan.
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Uusperhe ei ole koskaan ”perhe”. Tai voi olla, kun 4-7 vuoden muotoutumisvaihe on ohi, ja kunhan lapset asuvat talossa enemmän kuin 4 pv/kk.
Varma tapa tappaa uusperhe on pakottamalla yhtälö perheeksi, eli vaatimalla puolisia toimimaan vanhemmat tavoin.
Terv. Uusperheellinen
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Eli ollaan perhettä kun uusionainen passaa isää ja lasta ja katsotaan yhdessä tvtä? Selvä.
Miksi et ap laita ruokaa, siivoa tai tee muita kotitöitä kun miehen lapsi on teillä? Vai onko niin, että teet kaiken yksin sitten kun olette kahden?
Miten voit edes kuvitella, että miehesi olisi mielissään kun joutuu tekemään kaiken yksin etkä sinä ole edes seurana.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ap laita ruokaa, siivoa tai tee muita kotitöitä kun miehen lapsi on teillä? Vai onko niin, että teet kaiken yksin sitten kun olette kahden?
Miten voit edes kuvitella, että miehesi olisi mielissään kun joutuu tekemään kaiken yksin etkä sinä ole edes seurana.
Niin just. Mies ei vain tykkää tehdä kotitöitä, vaan tarvii jonkun seuraksi... on se kumma, kun naiset eivät siihen tarvitse seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Uusperhe ei ole koskaan ”perhe”. Tai voi olla, kun 4-7 vuoden muotoutumisvaihe on ohi, ja kunhan lapset asuvat talossa enemmän kuin 4 pv/kk.
Varma tapa tappaa uusperhe on pakottamalla yhtälö perheeksi, eli vaatimalla puolisia toimimaan vanhemmat tavoin.
Terv. Uusperheellinen
Uusperhellinen oletko tosiaan sitä mieltä, että vanhempi on vastuussa kaikista kotitöistä silloin, kun lapset on paikalla? tai että on ihan normaalia, että perheen toinen aikuinen välttelee lapsen ja vanhemman seuraa aktiivisesti kaikki ne ajat, jotka lapsi on paikalla (tässä tapauksessa ilmeisesti puolet ajasta, kun kyseessä aloittaja puhuu isäviikosta)?
Tottakai perheen muodostumiseen menee oma aikansa ja varmaasti uusperheen toisesta vanhemmasta ei tule lapselle vanhempaa (eikä ole tarkoituskaan), mutta kun samassa talossa asutaan, niin kotityöt kuuluu kaikille ja normaali läsnäolo ja eläminen yhdessä kuuluu asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Aloituksen perusteella lapsi ei ”elä” taloudessa.
Ihana lapsimies ja ihana marttyyriäitipuoli. Tuossa vellissä on lapsenkin mukava elää ja kasvaa aikuisiin luottavaksi tasapainoiseksi ihmiseksi.
Ilmeisesti mies haluaisi sinun ottavan isomman roolin lapsen elämässä. Tai sit olevan palvelualttiimpi lapsen ollessa teillä, jotta pääsisi itse vähemmällä.