Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista

Kun minun mieheni lapset ovat meillä, niin teen ruokaa koko porukalle. Mies siivoaa jäljet. Lasten pyykkejä ei tarvitse pestä.

Enkä ole paikalla, kun lapset ovat täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.

Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.

Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.

Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.

Miksi tällaisissa tilanteissa on ylipäänsä pakko perustaa se uusperhe? Miksei voi asua erillään, kunnes lapset on aikuisia? Ensisijaisesti tämä tosin on sen vanhemman vastuulla, ei isä- tai äitipuolen. Kun on lapsia menty tekemään, niin ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa joka niitä lapsia inhoaa. Se on lasten kannalta julmaa. Tietysti luulisi, että normaalilla empatiatunnolla varustettu ihminen ymmärtäisi itsekin puhaltaa pelin poikki jos ei vanhempi vastuutaan osaa kantaa, mutta aina näin ei näemmä ole.

En ole ylloleva, mutta ajattelen samoin. Miksi ei perustaisi uusperhettä?

Meillä on jo vuosia ollut samoilla säännöillä, eikä meill ole mitään uusperheongelmia. Kukaan ei kiukuttele mistään eikä kukaan voi pahoin. Minun lapseni oli alussa vuoriviikkolapsia, mutta halusiavt vielä muuttaa tänne kokonaan.

Minusta te muut teette tästä kuviosta ongelman kuvittelemalla kuvioon asioita, joita ei ole, kuten tylyyttä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.

Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.

Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.

Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.

Miksi tällaisissa tilanteissa on ylipäänsä pakko perustaa se uusperhe? Miksei voi asua erillään, kunnes lapset on aikuisia? Ensisijaisesti tämä tosin on sen vanhemman vastuulla, ei isä- tai äitipuolen. Kun on lapsia menty tekemään, niin ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa joka niitä lapsia inhoaa. Se on lasten kannalta julmaa. Tietysti luulisi, että normaalilla empatiatunnolla varustettu ihminen ymmärtäisi itsekin puhaltaa pelin poikki jos ei vanhempi vastuutaan osaa kantaa, mutta aina näin ei näemmä ole.

Keskustelun avaamiseksi provoissa kannattaa kyllä vähän liioitella mutta liika on liikaa. Avauksessa mentiin aika lujaa ohi ton että lapset on miehen vastuulla ja äitipuoli vietää normaali arkeaan siinä rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on teinejä. Minun mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia. Riittää, että ottaa minut, ja kohtelee lapsiani ystävällisesti. Mitään muuta häneltä en pyydä.

Se on muuten jännä, että tätä varauksettomasti yläpeukutetaan. On aivan ok, kun nainen sanoo hoitavansa oman lapsensa yksin, eikä odota mieheltä mitään.

Annas olla, kun nainen sanoo ajattelevansa, että miehen kuuluu hoitaa oma lapsensa ykdin, eikä odottaa naisen ottavan vastuuta kannettavakseen itselleenkin. Se ei olekaan yhtään ok. Naisen tehtävä kun on olla miehen pikkupalvelija naistentöissä kuten kotitöissä ja lspsista huolehtimisessa. Ihmeen sovinistista asennetta täällä av:lla taas.

Minusta on aika hemmetin eri asia, kun vanhempi itse kokee haluavansa hoitaa lapseen liittyvät asiat yksin, vrt. tilanne jossa se isä/äitipuoli kieltäytyy auttamasta missään tai (kuten ap:n tapauksessa) hoitamasta edes omaa tonttiaan perheessä silloin kun lapset ovat paikalla. Kaikesta ei ole pakko vääntää väkisin sukupuolten välistä sotaa.

Tämä on taas niitä provoja, joissa ap vain laittaa tulet alle eikä sen jälkeen vaivaudu edes kommentoimaan. Jos tuollainen tilanne oikeasti jollakin olisi, niin ainoa kysymykseni hänelle olisi, että minkä ihmeen takia hänellä on ollut kiire muuttaa yhteen. Mikä kumma siinä on, että ei voi seurustella ja viettää aikaa lapsettomilla viikoilla muutaman ensimmäisen vuoden ajan?

Ymmärän jos kyseessä on 20 vuotias nainen ja esim. 35 vuotias mies. Nainen on itsekin vielä lapsellinen. Itse en usko, että samassa tilanteessa en osallistuisi kotitöihin ollenkaan tai yrittäisi lähinnä helpottaa miehen ja tämän lapsen arkea tarjoamalla edes jonkun verran normaalia enemmän apua esim. ruoanlaitossa tai kotitöissä, että mies saisi viettää aikaa lapsensa kanssa enemmän tai paremmalla mielellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.

Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.

Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.

Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.

Miksi tällaisissa tilanteissa on ylipäänsä pakko perustaa se uusperhe? Miksei voi asua erillään, kunnes lapset on aikuisia? Ensisijaisesti tämä tosin on sen vanhemman vastuulla, ei isä- tai äitipuolen. Kun on lapsia menty tekemään, niin ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa joka niitä lapsia inhoaa. Se on lasten kannalta julmaa. Tietysti luulisi, että normaalilla empatiatunnolla varustettu ihminen ymmärtäisi itsekin puhaltaa pelin poikki jos ei vanhempi vastuutaan osaa kantaa, mutta aina näin ei näemmä ole.

En ole ylloleva, mutta ajattelen samoin. Miksi ei perustaisi uusperhettä?

Meillä on jo vuosia ollut samoilla säännöillä, eikä meill ole mitään uusperheongelmia. Kukaan ei kiukuttele mistään eikä kukaan voi pahoin. Minun lapseni oli alussa vuoriviikkolapsia, mutta halusiavt vielä muuttaa tänne kokonaan.

Minusta te muut teette tästä kuviosta ongelman kuvittelemalla kuvioon asioita, joita ei ole, kuten tylyyttä tms.

Tuo kirjoittahan sanoi, ettei hän pidä kumppaninsa lapsista ja hänen on vaikea sietää heitä? Luuletko oikeasti, että lapset ovat tyhmiä? Minä olen kasvanut tuollaisessa perheessä, ja voin kertoa, ettei se äitipuolen inho jää todellakaan huomaamatta. Te ette taida ymmärtää kuinka syvästi sellainen voi lasta haavoittaa. Tai sitten ette välitä, koska trendikkäästi minäminäminä menee aina edellä.

Enkä siis mitenkään vastusta uusperheitä. Mutta vanhempien pitäisi valikoida se kumppani niiden ihmisten joukosta, jotka osaavat suhtautua lapseen aidolla lämmöllä ja empatialla, vaikka eivät erityisen aktiivista roolia ottaisikaan. Nämä hampaita kiristellen sietävät eivät sovellu alaikäisen lapsen vanhemman kanssa yhteen, ja olisi ensisijaisesti vanhemman tehtävä suojella lasta sellaiselta kasvuympäristöltä.

Lapsiparat, jotka elävät vanhempien koko ajan vaihtuvissa liitoissa.

Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”

Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.

Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.

Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas niitä provoja, joissa ap vain laittaa tulet alle eikä sen jälkeen vaivaudu edes kommentoimaan. Jos tuollainen tilanne oikeasti jollakin olisi, niin ainoa kysymykseni hänelle olisi, että minkä ihmeen takia hänellä on ollut kiire muuttaa yhteen. Mikä kumma siinä on, että ei voi seurustella ja viettää aikaa lapsettomilla viikoilla muutaman ensimmäisen vuoden ajan?

Provohan tämä, mutta ajankohtainen sellainen.

Näin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”

Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.

Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.

Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.

En minäkään hoida miehen lapsia, vaikka äiti itsekin olen. Ihan siksi, että mies ei heidän eteensä eväänsä liikauta - mikä hoitaja minä olen?

Jos lapsia tekee, ei niitä saa toisen kontolle sysätä. Jos lapsia haluaa nähdä, niin ihan itse miehen on haluttava sitä, ja siihen liittyy myös lasten mukana tulevat ylimääräiset kotityöt.

Ei tämä ole minäminä, vaan vastuun jakamista sinne, mihin vastuu kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”

Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.

Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.

Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.

En minäkään hoida miehen lapsia, vaikka äiti itsekin olen. Ihan siksi, että mies ei heidän eteensä eväänsä liikauta - mikä hoitaja minä olen?

Jos lapsia tekee, ei niitä saa toisen kontolle sysätä. Jos lapsia haluaa nähdä, niin ihan itse miehen on haluttava sitä, ja siihen liittyy myös lasten mukana tulevat ylimääräiset kotityöt.

Ei tämä ole minäminä, vaan vastuun jakamista sinne, mihin vastuu kuuluu.

Oletpa löytänyt ihanan miehen ja mies kaltaisensa naisen. Lapsistanne tulee varmasti hyviä ihmisiä, joilla on hyvä pohja elämään.

Mies haluaa elää perhe-elämää, joka ei onnistunut exän kanssa.

Aika monesta kirjoituksesta kuultaa läpi, että naisen tulisi helpottaa miehen arkea, jotta miehelle jäisi enemmän mukavaa aikaa  lapsen kanssa. Eihän ydinperheessäkään lapsen kanssa voi ainoastaan olla hauskuuttajana ja ohjelmatoimistona.   Mielestäni kotityöt hoidetaan samalla tavalla kuin aiemminkin ja lapsi sopeutuu arkielämään. Yhdessä voi tehdä mukavia juttuja milloin milläkin kokoonpanolla olipa kyse uimareissuista tai matkoista. Tosin itse en lähtisi matkoille , käytän lomani leväten ilman lapsia.

Omalla kohdallani on niin, että mies nukkuu lapsen ollessa huonommin ja pinna kiristyy herkästi. Jos olen lapsen kanssa kahden, mies tuntuu jopa kateelliselta.

Mies ei pääse omiin harrastuksiinsa lapsen ollessa paikalla ja sekin harmittaa häntä, kun pystyn itse harrastamaan tavalliseen tapaan. Voin myös milloin tahansa vetäytyä omiin oloihini lapsen ollessa täällä ja tämäkin kitkaa miestä ja lasta.

Toki on tutkinnan paikkaa itseenikin päin eli mikä tapa elää olisi oikea. Olen huolehtiva aikuinen ilman velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).

Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.

Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.

AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.

Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?

Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?

No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.

Eikä lähde yhteisille matkoille tms.

Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.

Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?

Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.

Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.

Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.

Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.

Lapsi saa lämmön ,hoivan ja tuen omilta vanhemmiltaan. Mikä ihmeen hinku teillä on pakottaa muut ihmiset omaan muottiinsa. Jos ei ole kiinnostunut ottamaan roolia lapsen , jolla siis on omat vanhemmat, elämässä niin parempi antaa olla. Ei se ,että isä hoitaa muksunsa tarkoita sitä, että lasta hyljeksytään tai kaltoinkohdellaan. Etkö usko, että tässä tapauksessa isä on kykenevä lapsensa hoitamaan?

Ei ole kyse siitä. Vaan jos perheessä asuva toinen aikuinen on etäinen ja vieras, kyllä se vaikuttaa lapseen kielteisesti. Hän ihmettelee miksi näin, ottaa itseensä, yrittää pakonomaisesti miellyttää, riippuen persoonasta.

Eli vaikka isä olisi kuinka hyvä ja osallistuva, ei voi olla niin, että saman katon alla on aikuinen, joka lasta välttelee. Ei voi olla vaikea ymmärtää?

En minäkään tuota ymmärrä, vaikka en ole tuo ylläoleva.

Kautta miesmuistin, kun lapsi on mennyt esim viikottain esim mummolaan tai tätilään, on ukit ja sedät ja muut ihmiset olleet omissa oloissaan. Kuinkakohan moni lapsi siitä on saanut traumoja? Jos on, niin koko maailman värstö on tramatisoituneita.

Jos joku on saanut traumoja, niinnse johtuu jostain ihan muusta kuin siitä, että toinen lukee omaa kirjaansa silloin, kun lapsi leikkii vanhemman kanssa.

Lapsi ei ole kylässä, vaan kotonaan. Siinä on sellainen ero. Eli omassa kodissa on ihminen, joka ei halua viettää aikaa kanssasi, aika karua minusta.

Minä väitän, että lapsella voi olla vain yksi koti. Ja sen luona, jonka kanssa lapsi on vähemmän viettänyt aikaa, ei ole kotia.

Minulla on kaksi aikuista lasta, jotka olivat 8-9 vuotta vuoroviikkolapsia. Halusivat lopettaa sen teineinä, ja molemmat sanoivat, että isän luona koti ei tuntunut kodilta. Isä kun kysyi, koska tulet kotiin, niin lapsi ajattelin, ei minä lähdem kotoa.

Koti oli siis minun luonani.

Ja isä on perhekeskeinen ihminen, hoiti ja leikitti. Mutta minä olin lasten kanssa kotona heidän olleessaan pieniä, minä siis tein kodin.

Olin aika surullinen kun tämän heiltä kuulin, ja liityin siihen kannattajkuntaan, joka uskoo, että lapsella voi olla vain yksi koti.

Voi olla, että lapsi kokee jonkun paikan enemmän kodiksi. Se ei silti poista sitä, että se toisenkin vanhemman koti on myös lapsen koti ja hänelle pitää siellä kodinomainen tunnelma luoda. Eli kukaan siellä asuva ei saa kohdella lasta vältellen, vaikkei äidin/isän roolia otakaan. Turvallinen ja lämmin aikuinen pitää osata olla kumppanin lapselle.

Ensin vampataan varattu mies ja sitten ihmetellään, surkeeta!

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.

Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?

ap

Ymmärrän kyllä jos et halua ottaa roolia lapsen hoitamisessa, yöheräilyssä yms. Tuo ettet voi tehdä lapsen läsnä ollessa ruokaa tai matkustaa lapsen ja miehen kanssa on minusta ihmeellistä. Siitä saa helposti sellaisen kuvan, että hyljeksit lasta. Vaikkei hän sinun olekaan, niin hän on miehellesi varmasti rakas ja kuuluu erottamattomasti hänen elämäänsä. Se miten suhtaudut häneen heijastuu varmasti mieheesi.

Reissut lasten kanssa voi olla vähän raskaita ja ovat tietenkin tärkeää lapsen ja vanhemman yhteistä aikaa. Mutta mies varmasti haluaa myös sinut mukaan noihin tärkeisiin hetkiin. Kyllä lapsikin siihen oppii, että isän elämään kuuluu nyt myös nainen, joka ei ole hänen äitinsä. Ei sinun silti tarvitse vieraaksi ja ulkopuoliseksi jäädä. Mitä äitisi haluaisi kutsua kaikki lapsensa puolisoineen johonkin reissuun juhlistamaan synttäreitään ja mies toteisi ettei tule, koska kyse ei ole hänen äidistään.

Tuo ruoka/kotityöjuttu on vielä ihmeellisempi. Mikset voi laittaa ruokaa kolmelle kahden sijaan? Eikö ne lapsen ruoat tulisi siinä samalla? Ei se sinusta vielä äitiä tee, jos joskus laita ruokaa, jota lapsikin syö. Miten sinä suhtautuisit jos miehesi kieltäytyisi keittämään kahvia silloin kun siskosi tai paras kaverisi tulee käymään? Ei ole hänen sukulaisensa/ystävänsä, joten sinä saat keittää, kunhan keität myös hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.

En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa.  Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa elää perhe-elämää, joka ei onnistunut exän kanssa.

Mies ei halua elää perhe-elämää, vaan joutuu nyt olosuhteiden pakosta olemaan lapsensa kanssa vuoroviikoin. Hän olisi hyvin hyvin mielellään lapseton. Niin oli myös exän kanssa, mutta exä kyllästyi mieslapseen.