Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Aloituksen perusteella lapsi ei ”elä” taloudessa.
Niin, viikko viikko heillä kai on, että aika ison osan elämästään isällään viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Aloituksen perusteella lapsi ei ”elä” taloudessa.
Niin, viikko viikko heillä kai on, että aika ison osan elämästään isällään viettää.
Missä sanottiin, että kyse on viikkoviikosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Se lapsi myös kasvaa siitä, ja joku päivä se voi olla tosi kiva ja kiinnostava nuori ihminen. Silloin sen kanssa voisi olla kiva olla hyvissä väleissä, mikä on tosi vaikeaa, jos oikeasti käyttäytyy etäisesti ja kylmästi häntä kohtaan koko lapsuuden. Sellainen kun jää lapselle mieleen.
T: 40 v nainen, jolla on huippuvälit " äitipuoleen", ja kohta taas lähdetään yhdessä harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Aloituksen perusteella lapsi ei ”elä” taloudessa.
Niin, viikko viikko heillä kai on, että aika ison osan elämästään isällään viettää.
Missä sanottiin, että kyse on viikkoviikosta?
"Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana lapsimies ja ihana marttyyriäitipuoli. Tuossa vellissä on lapsenkin mukava elää ja kasvaa aikuisiin luottavaksi tasapainoiseksi ihmiseksi.
Eihän äitipuolella ole ongelmaa vaan lapsimiehellä , joka ei saakkaan vastuuta lapsestaan siirrettäisiin APN harteille niinkuin kuvitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
Aloituksen perusteella lapsi ei ”elä” taloudessa.
Niin, viikko viikko heillä kai on, että aika ison osan elämästään isällään viettää.
Missä sanottiin, että kyse on viikkoviikosta?
Otsikossa puhutaan lapsiviikosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Se lapsi myös kasvaa siitä, ja joku päivä se voi olla tosi kiva ja kiinnostava nuori ihminen. Silloin sen kanssa voisi olla kiva olla hyvissä väleissä, mikä on tosi vaikeaa, jos oikeasti käyttäytyy etäisesti ja kylmästi häntä kohtaan koko lapsuuden. Sellainen kun jää lapselle mieleen.
T: 40 v nainen, jolla on huippuvälit " äitipuoleen", ja kohta taas lähdetään yhdessä harrastamaan.
Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua hengailla vieraiden ihmisten kanssa.
Mun mies otti minut ja lapseni 92kpl) avosylin vastaan ja käyttäytyi alusta asti isän tavoin muttei yrittänyt kilpailla lasten biologisen isän kanssa. Lapset ovat nyt aikuisia ja pitävät häntä edelleen toisena isänään. Ei ollut mitään mun kämppä, mun rahat, mun aika-juttuja. Oli vaan me. Puoli vuotta tapailtiin ennenkuin aikanaan esittelin lapset ja miehen toisilleen.
Olette te aikamoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Entä jos teillä olisi yhteisiä lapsiakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Se lapsi myös kasvaa siitä, ja joku päivä se voi olla tosi kiva ja kiinnostava nuori ihminen. Silloin sen kanssa voisi olla kiva olla hyvissä väleissä, mikä on tosi vaikeaa, jos oikeasti käyttäytyy etäisesti ja kylmästi häntä kohtaan koko lapsuuden. Sellainen kun jää lapselle mieleen.
T: 40 v nainen, jolla on huippuvälit " äitipuoleen", ja kohta taas lähdetään yhdessä harrastamaan.
Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki eivät halua hengailla vieraiden ihmisten kanssa.
Jos samassa taloudessa eletään, ei voi ajatella että pitkällä tähtäimellä ollaan "vieraita". Kyllä siinä tutustutaan ja toisen tavat opitaan, haluaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.
Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?
ap
Entä jos teillä olisi yhteisiä lapsiakin?
Tuskin silloin miehen lapsiviikolla matkalle lähdettäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies otti minut ja lapseni 92kpl) avosylin vastaan ja käyttäytyi alusta asti isän tavoin muttei yrittänyt kilpailla lasten biologisen isän kanssa. Lapset ovat nyt aikuisia ja pitävät häntä edelleen toisena isänään. Ei ollut mitään mun kämppä, mun rahat, mun aika-juttuja. Oli vaan me. Puoli vuotta tapailtiin ennenkuin aikanaan esittelin lapset ja miehen toisilleen.
Olette te aikamoisia.
No niin oot sinäkin kun kerta on 92 lasta. Ei voi olettaa, että se kumppani ottaa muiden muksut omakseen. Toki noinkin hölmö voi olla, ei siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Onko tämä isä täysin kykenemätön hoitamaan muksunsa ja sen asiat? Kerrankin joutuu itse tekemisistään vastuuseen ja heti on kotiseudun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Onko tämä isä täysin kykenemätön hoitamaan muksunsa ja sen asiat? Kerrankin joutuu itse tekemisistään vastuuseen ja heti on kotiseudun.
Siis heti on kitisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Olen sitä mieltä, jos lapsi on alle 4 pv kk (en puhu vuoroviikkoilusta) niin puolison tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät haittaa ketään. Viikonloppuisyys on kylässäkäymistä eikä yhdessä elämistä.
Meillä molemmilla on omia lapsia, yhteisiä ei ole eikä tule. Minä siivoan enemmän, koska ne ovat minun lapsiani, jotka täällä sotkevat. Kun miehen lapset tulevat, en todellakaan tuplaa omien kotitöideni määrää. Mies saa kantaa vastuun silloin.