Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista
09.01.2019 |
Kahdestaan ollessamme olemme kuin luotuja toisillemme. Miehen lapsen ollessa paikalla mies on levoton, joutuu laittamaan ruuat, siivoamaan lapsen jäljet, keksimään ohjelmaa, heräämään yöllä. Kokee myös syyllisyyttä, kun olen omissa oloissani ja hän ei pysty antamaan aikaa minulle.
Olen enemmän töissä, harrastuksissa tai muuten vaan hakeudun omiin juttuihin.
Lapsi on miehen ja ei minulla ole halua olla siinä välissä. Olen yrittänyt selventää tilannetta, että saavat omaa aikaa, mutta ei tahdo ymmärtää.
Kommentit (273)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.
Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.
Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.
Lapsi saa lämmön ,hoivan ja tuen omilta vanhemmiltaan. Mikä ihmeen hinku teillä on pakottaa muut ihmiset omaan muottiinsa. Jos ei ole kiinnostunut ottamaan roolia lapsen , jolla siis on omat vanhemmat, elämässä niin parempi antaa olla. Ei se ,että isä hoitaa muksunsa tarkoita sitä, että lasta hyljeksytään tai kaltoinkohdellaan. Etkö usko, että tässä tapauksessa isä on kykenevä lapsensa hoitamaan?
Ei ole kyse siitä. Vaan jos perheessä asuva toinen aikuinen on etäinen ja vieras, kyllä se vaikuttaa lapseen kielteisesti. Hän ihmettelee miksi näin, ottaa itseensä, yrittää pakonomaisesti miellyttää, riippuen persoonasta.
Eli vaikka isä olisi kuinka hyvä ja osallistuva, ei voi olla niin, että saman katon alla on aikuinen, joka lasta välttelee. Ei voi olla vaikea ymmärtää?
En minäkään tuota ymmärrä, vaikka en ole tuo ylläoleva.
Kautta miesmuistin, kun lapsi on mennyt esim viikottain esim mummolaan tai tätilään, on ukit ja sedät ja muut ihmiset olleet omissa oloissaan. Kuinkakohan moni lapsi siitä on saanut traumoja? Jos on, niin koko maailman värstö on tramatisoituneita.
Jos joku on saanut traumoja, niinnse johtuu jostain ihan muusta kuin siitä, että toinen lukee omaa kirjaansa silloin, kun lapsi leikkii vanhemman kanssa.
Onhan ihan eri asia asuuko välttelevä ihminen lapsen kodissa vai kyläpaikassa. Et tunnu ymmärtävän sitäkään, että ei lapsi kovin montaa vuotta ole leikki-ikäinen. Leikki-ikäisen kanssakaan ei leikitä tuntikausia, kyllä ne päivät ovat jotain ihan muuta.
Omassa lapsuudessa vietin viikkoja äidin vanhempien luona maalla. Samassa taloudessa asui isovanhempien lisäksi kaksi aikuista poikaa, joista toisella oli oma perhe ja lapset. Ukki ei koskaan puhunut minulle mitään, kohteli kuin ilmaa. Kyllä minua vieläkin mietityttää, mikä minussa oli vikana, kun minut jätettiin huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tavallaan osa miehen persoonaa. Siksi osallistun heidän huolehtimiseen.
Hui. Jos näin on, niin mies on persoonallisuushäiriöinen....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.
Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.
Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.
Lapsi saa lämmön ,hoivan ja tuen omilta vanhemmiltaan. Mikä ihmeen hinku teillä on pakottaa muut ihmiset omaan muottiinsa. Jos ei ole kiinnostunut ottamaan roolia lapsen , jolla siis on omat vanhemmat, elämässä niin parempi antaa olla. Ei se ,että isä hoitaa muksunsa tarkoita sitä, että lasta hyljeksytään tai kaltoinkohdellaan. Etkö usko, että tässä tapauksessa isä on kykenevä lapsensa hoitamaan?
Ei ole kyse siitä. Vaan jos perheessä asuva toinen aikuinen on etäinen ja vieras, kyllä se vaikuttaa lapseen kielteisesti. Hän ihmettelee miksi näin, ottaa itseensä, yrittää pakonomaisesti miellyttää, riippuen persoonasta.
Eli vaikka isä olisi kuinka hyvä ja osallistuva, ei voi olla niin, että saman katon alla on aikuinen, joka lasta välttelee. Ei voi olla vaikea ymmärtää?
En minäkään tuota ymmärrä, vaikka en ole tuo ylläoleva.
Kautta miesmuistin, kun lapsi on mennyt esim viikottain esim mummolaan tai tätilään, on ukit ja sedät ja muut ihmiset olleet omissa oloissaan. Kuinkakohan moni lapsi siitä on saanut traumoja? Jos on, niin koko maailman värstö on tramatisoituneita.
Jos joku on saanut traumoja, niinnse johtuu jostain ihan muusta kuin siitä, että toinen lukee omaa kirjaansa silloin, kun lapsi leikkii vanhemman kanssa.
Onhan ihan eri asia asuuko välttelevä ihminen lapsen kodissa vai kyläpaikassa. Et tunnu ymmärtävän sitäkään, että ei lapsi kovin montaa vuotta ole leikki-ikäinen. Leikki-ikäisen kanssakaan ei leikitä tuntikausia, kyllä ne päivät ovat jotain ihan muuta.
Omassa lapsuudessa vietin viikkoja äidin vanhempien luona maalla. Samassa taloudessa asui isovanhempien lisäksi kaksi aikuista poikaa, joista toisella oli oma perhe ja lapset. Ukki ei koskaan puhunut minulle mitään, kohteli kuin ilmaa. Kyllä minua vieläkin mietityttää, mikä minussa oli vikana, kun minut jätettiin huomiotta.
Edellisellä sivulla perustelin, että kyse ei ole ”kodista”.
Eikä ap sano kohtelevansa lasta ”kuin ilmaa”. Se on eri asia kuin se, että tekee omia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.
Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.
Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.
Mikä sinä olet määrittelemään toisten rooleja ja asumisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tavallaan osa miehen persoonaa. Siksi osallistun heidän huolehtimiseen.
Eihän lapset ole osa miehen persoonaa. Mies on isä ja vastuussa lapsistaan- ei siinä muuta tarvita.
Väistämättä lapset ja vastuu lapsista muuttaa vanhempien persoonaa. Vanhemmat kasvattaa lasta mutta myös lapsi vanhempiaan. Jos sitä ei hyväksy ei kannata lapsiperhettä perustaa, ei uus-, ei ydin-.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.
Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.
Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.
Lapsi saa lämmön ,hoivan ja tuen omilta vanhemmiltaan. Mikä ihmeen hinku teillä on pakottaa muut ihmiset omaan muottiinsa. Jos ei ole kiinnostunut ottamaan roolia lapsen , jolla siis on omat vanhemmat, elämässä niin parempi antaa olla. Ei se ,että isä hoitaa muksunsa tarkoita sitä, että lasta hyljeksytään tai kaltoinkohdellaan. Etkö usko, että tässä tapauksessa isä on kykenevä lapsensa hoitamaan?
Ei ole kyse siitä. Vaan jos perheessä asuva toinen aikuinen on etäinen ja vieras, kyllä se vaikuttaa lapseen kielteisesti. Hän ihmettelee miksi näin, ottaa itseensä, yrittää pakonomaisesti miellyttää, riippuen persoonasta.
Eli vaikka isä olisi kuinka hyvä ja osallistuva, ei voi olla niin, että saman katon alla on aikuinen, joka lasta välttelee. Ei voi olla vaikea ymmärtää?
En minäkään tuota ymmärrä, vaikka en ole tuo ylläoleva.
Kautta miesmuistin, kun lapsi on mennyt esim viikottain esim mummolaan tai tätilään, on ukit ja sedät ja muut ihmiset olleet omissa oloissaan. Kuinkakohan moni lapsi siitä on saanut traumoja? Jos on, niin koko maailman värstö on tramatisoituneita.
Jos joku on saanut traumoja, niinnse johtuu jostain ihan muusta kuin siitä, että toinen lukee omaa kirjaansa silloin, kun lapsi leikkii vanhemman kanssa.
Onhan ihan eri asia asuuko välttelevä ihminen lapsen kodissa vai kyläpaikassa. Et tunnu ymmärtävän sitäkään, että ei lapsi kovin montaa vuotta ole leikki-ikäinen. Leikki-ikäisen kanssakaan ei leikitä tuntikausia, kyllä ne päivät ovat jotain ihan muuta.
Omassa lapsuudessa vietin viikkoja äidin vanhempien luona maalla. Samassa taloudessa asui isovanhempien lisäksi kaksi aikuista poikaa, joista toisella oli oma perhe ja lapset. Ukki ei koskaan puhunut minulle mitään, kohteli kuin ilmaa. Kyllä minua vieläkin mietityttää, mikä minussa oli vikana, kun minut jätettiin huomiotta.
Edellisellä sivulla perustelin, että kyse ei ole ”kodista”.
Eikä ap sano kohtelevansa lasta ”kuin ilmaa”. Se on eri asia kuin se, että tekee omia asioita.
Tämä. Ihmettelen kyllä mistä nämä ovat keksineet, että AP välttelee tai kohtelee lasta kuin ilmaa? Hänhän kertoo viettäneensä aikaansa myös lapsen kanssa kahdestaan. Hän ei vaan halua olla vastuussa lapsen hoidosta.
Miksi otat ongelmaa siitä mitä mies ajattelee. Jatkat omalla tyylillä, joka kuulostaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tavallaan osa miehen persoonaa. Siksi osallistun heidän huolehtimiseen.
Eihän lapset ole osa miehen persoonaa. Mies on isä ja vastuussa lapsistaan- ei siinä muuta tarvita.
Väistämättä lapset ja vastuu lapsista muuttaa vanhempien persoonaa. Vanhemmat kasvattaa lasta mutta myös lapsi vanhempiaan. Jos sitä ei hyväksy ei kannata lapsiperhettä perustaa, ei uus-, ei ydin-.
Lapset ilmeisesti muuttaa jopa alittajan persoonaa jos hänen suhtautumisensa jopa mieheen muuttuu lapsiviikolla.
Ymmärrän kyllä että lapsen isä hoitaa yöheräämiset, lapsen ruokahuollon ja vaatteet, mutta että ap ei (todellakaan) tee mitään kotitöitä lapsiviikolla kuulostaa provolta.
Kai omaa kotiaan voi hoitaa vaikka siellä yksi lapsi hääräileekin. Wc:n allas tukkeutuu -en putsaa hajulukkoa, omat työvaatteet likaantuu -en pyykkää, roskapussi löyhkää -en vie, nälkä ois -en kokkaa!
Minäkin ihmettelisin tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tavallaan osa miehen persoonaa. Siksi osallistun heidän huolehtimiseen.
Hui. Jos näin on, niin mies on persoonallisuushäiriöinen....
Oletko koskaan nähnyt ihmistä, joka ei ole muuttunut lasten saannin myötä? Sellainen olisi persoonallisuushäiriöinen.
Kyllä ne lapset kuuluu pakettiin. Inhosi niitä tai ei.
Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.
Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.
Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.
Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä että lapsen isä hoitaa yöheräämiset, lapsen ruokahuollon ja vaatteet, mutta että ap ei (todellakaan) tee mitään kotitöitä lapsiviikolla kuulostaa provolta.
Kai omaa kotiaan voi hoitaa vaikka siellä yksi lapsi hääräileekin. Wc:n allas tukkeutuu -en putsaa hajulukkoa, omat työvaatteet likaantuu -en pyykkää, roskapussi löyhkää -en vie, nälkä ois -en kokkaa!
Minäkin ihmettelisin tuollaista.
Eiköhän ap vain karrikoinut....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).
Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.
Tämä ajatus itsellekin heräsi. Ei se, että miehen lapsi on talossa minusta oikeuta jättäytymään kaiken ulkopuolelle. Ja vaikkei ole lapsen äiti, kyllä minusta tuossa tilanteessa kuuluu olla lapselle turvallinen aikuinen, johon hän voi hyvillä mielin tukeutua. Raskasta se on lapselle elää aikuisen kanssa, joka häntä välttelee. Vaikka sinänsä arvostan kyllä, että annat aikaa isälle ja lapselle etkä tuppaa joka väliin. Kohtuus kaikessa.
AP ei kerro välttelevänsä lasta. Päinvastoin. On jopa viettänyt aikaa kahden sen kanssa. Kuitenkin on selkeämpää, että se isä on vastuussa lapsensa ruokailusta, pyykistä ja jälkien siivoamisesta ja sokeri hoitaa omat asiansa. Helposti han näissä käy niin, että iskä luistelee vastuustaan ja penska on sen toisen kiskoilla. AP ei ole lapsen äiti ja isä niin tulisi se tajuta.
Ja mitään välimuotoahan ei ole, missä isä sinänsä on päävastuussa, mutta se toinenkin aikuinen osallistuu ihan normaalisti elämään?
Missä kohtaa AP sanoo ettei osallistu normaalisti elämään? Onko sinulle normaalia, että nainen tekee kaiken kotityön ja lastenhoidon? Nyyh nyyh kyynel kun äijä joutuu itse mukulansa hoitamaan?
No siellä se jossain kommentissa oli, ettei siivoa, laita ruokaa tms lapsi viikolla.
Eikä lähde yhteisille matkoille tms.
Kyllä tuo on jo epänormaalia osallistumisen välttelyä, jos häntä mukaan kaivataan ja toivotaan.
Eikö teillä koskaan perheen jäsenet tee omia juttujaan? Matkusta erikseen? Aina ja kaikkialla kaikki pitää tehdä yhdessä?
Ymmärräthän, että äärimmäisyyksiin meneminen on turhaa. Joskus voidaan tehdä asioita yksin, joskus jollain porukalla ja joskus kaikki yhdessä. Niin se olisi uusperheen keskenkin luontevaa. Välillä isä tekee jonkun reissun lapsen kanssa, välillä äitipuoli mukaan. Näin rakennetaan sekä vanhemman ja lapsen suhdetta että sitä koko perheen dynamiikkaa.
Äitipuoli ei ole lapsen vanhempi. Lapsella on äiti ja isä. Perheen dynamiikka voi olla myös se, että iskän uusi hoito ei osallistu lasten elämään "äitinä". Jotkut vaan ei halua matkia ydinperhettä kun sitä ei kerran olla. Eiköhän jokainen saa itse valita millaisen roolin haluaa ottaa.
Usko tai älä, se vaikuttaa ikävällä tavalla siihen lapseen, jos samassa taloudessa asuva aikuinen pysyy väkisin etäisenä. Lapsi lähtökohtaisesti kuitenkin tarvitsee lämpöä, ikätasoista hoivaa ja tukea niiltä aikuisilta, joiden kanssa on tekemisissä.
Eli jos haluaa täysin irrallisen roolin, pitää asua omassa taloudessa.
Lapsi saa lämmön ,hoivan ja tuen omilta vanhemmiltaan. Mikä ihmeen hinku teillä on pakottaa muut ihmiset omaan muottiinsa. Jos ei ole kiinnostunut ottamaan roolia lapsen , jolla siis on omat vanhemmat, elämässä niin parempi antaa olla. Ei se ,että isä hoitaa muksunsa tarkoita sitä, että lasta hyljeksytään tai kaltoinkohdellaan. Etkö usko, että tässä tapauksessa isä on kykenevä lapsensa hoitamaan?
Lapsesta on tullut isälleenkin riesa. Kun lapsi on isällä ja tämän hoidolla viikon, niin isiä vain huolettaa hoidon tyytyväisyys, yksinäisyys ja samalla häntä ärsyttää lapsenbyöheräilyt, kotityöt ja oman elämän vaikeutuminen. Onko myös äidin luona samanlaista? Onko sielläkin äidin kanssa joku mies lapsi, joka äkäilee lapsen takia, häipyy mielenosoituksellisesti muualle, ei osallistu matkoihin ja arkeenkaan ollenkaan? Toivottavasti ei.
Olisi hyvä hieman miettiä sopimusta lapsen hyväksi ja antaa hänen olla siellä vanhemmallaan, joka oikeasti pitää lapsesta eikä ota tätä riesana. Nyt mies selkeästi vain odottaa, että lapsiviikko menee ohi. Onpa ihana lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen kyllä miksi ei halua olla tai jakaa miehen kanssa asioita silloin, kun lapset ovat siellä?
En tunge miehen harrastukseen, mutta olen kiinnostunut siitä. Pesen treenivaatteita yms. Ihan normaalia osallistumista miehen elämän joka osa-alueeseen. Sama työ tai lapset. En tunge , mutta autan ja olen kiinnostunut. Haluan tukea miestäni työssään, harrastuksissa ja jopa lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat tavallaan osa miehen persoonaa. Siksi osallistun heidän huolehtimiseen.
Hui. Jos näin on, niin mies on persoonallisuushäiriöinen....
Oletko koskaan nähnyt ihmistä, joka ei ole muuttunut lasten saannin myötä? Sellainen olisi persoonallisuushäiriöinen.
Kyllä ne lapset kuuluu pakettiin. Inhosi niitä tai ei.
Ehkä lapset muuttaa persoonaa, mutta silti toivon, miehen itsensä takia, etteivät nämä ole _osa_ persoonaa.
Tuo kotitöistä laistaminen ei ole yhtään reilua. Sinäkin asut siellä, joten et voi lykätä kaikkea miehelle. Meilläkin mies tekee enemmän lapsiviikoillaan, mutta minäkin ihan vuorollani kokkaan ja pesen pyykit. Muuten eristäydyn työhuoneeseen opiskelemaan tai en ole edes kotona.
Ap kuulostaa jotenkin lapselta. "En voi suhtautua häneen samoin kuin vapailla viikolla koska hän on levoton ja heräilee öisin" jne. Siis on oudon kuuloista.
Kyllä aikuiset saisi ottaa aikuisen roolin kuitenkin, mutta ei, en todellakaan tarkoita että syrjäyttää miestä aikuisen roolista. Molemmat aikuiset ottaa aikuisen roolin, ei lapsen, ei passaajahössääjän. Vain toinen on vanhempi, toinen on muu turvallinen aikuinen.
Kuulostaa että jotenkin et ole valmis minkäänlaisiin kompromisseihin vaikka olet valinnut mieheksesi isän?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on teinejä. Minun mieheni ei tarvitse ottaa koko pakettia. Riittää, että ottaa minut, ja kohtelee lapsiani ystävällisesti. Mitään muuta häneltä en pyydä.
Se on muuten jännä, että tätä varauksettomasti yläpeukutetaan. On aivan ok, kun nainen sanoo hoitavansa oman lapsensa yksin, eikä odota mieheltä mitään.
Annas olla, kun nainen sanoo ajattelevansa, että miehen kuuluu hoitaa oma lapsensa ykdin, eikä odottaa naisen ottavan vastuuta kannettavakseen itselleenkin. Se ei olekaan yhtään ok. Naisen tehtävä kun on olla miehen pikkupalvelija naistentöissä kuten kotitöissä ja lspsista huolehtimisessa. Ihmeen sovinistista asennetta täällä av:lla taas.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.
Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.
Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.
Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.
Miksi tällaisissa tilanteissa on ylipäänsä pakko perustaa se uusperhe? Miksei voi asua erillään, kunnes lapset on aikuisia? Ensisijaisesti tämä tosin on sen vanhemman vastuulla, ei isä- tai äitipuolen. Kun on lapsia menty tekemään, niin ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa joka niitä lapsia inhoaa. Se on lasten kannalta julmaa. Tietysti luulisi, että normaalilla empatiatunnolla varustettu ihminen ymmärtäisi itsekin puhaltaa pelin poikki jos ei vanhempi vastuutaan osaa kantaa, mutta aina näin ei näemmä ole.
Eihän lapset ole osa miehen persoonaa. Mies on isä ja vastuussa lapsistaan- ei siinä muuta tarvita.