Miten vahvistaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin?

En ole hengellinen ihminen. Ei siis kannata kehottaa minua luottamaan siihen, että minua varten on olemassa jokin suunnitelma.

Ap

Millaisia keinoja te käytätte pitämään optimistista mielialaa yllä?

Antakaa nyt joku vinkkejä! Haluaisin estää kyynisyyden lisääntymistä, mutta pysyä silti kartalla maailman menosta.

Tämä on hieman vaikea kysymys; no asioilla on tapana järjestyä aina...jotenkin.  Odotatko sitten että kaikki asiat järjestyy hyvin ja juuri miten haluat on sitten jo monisäikeisempi kysymys. Itse omalla elämänkokemuksella voisin sanoa että kyllä asiat järjestyy, mutta joskus se vaatii ihan pirusti omaa aktiivista otetta asioiden suhteen ja kärsivällisyyttä. On tietysti joitakin asioita jotka voivat järjestyä helpommin ja joskus tulee positiivisia yllätyksiä mutta pitää myös olla valmis tinkimään vaatimuksistaan ja joskus tyytyä vähän sinnepäin olevaan ratkaisuun. Mutta sanoisin että aina asiat järjestyy tavalla tai toisella. 

No mä ten sen niin, että mietin, millä kaikilla tavoilla asiat voivat järjestyä (koska JOTENKINhan ne aina järjestyy) ja sitten mietin, mitä hyvää ai ainakin siedettävää näissä järjestymistavoissa on.

En siis vaadikaan, että kaikki menisi putkeen, vaan mietin, että missä on se kunkin vaihtoehdon hopeareunus.

ps. Ja jos viittaat esim. johonkin että 'saatko lottovoiton jos todella odotat sillä asioiden järjestyvän' niin fakta on ettet saa, mutta on ihan pieni miljoonasosa mahdollisuus että saisitkin. Mutta se on minimalistisen pieni.  Mutta et voi tyytyä odottamaan sitä lottovoittoa koko ikääsi koska se jää luultavimmin tulematta ja elämäsi menee tavallaan hukkaan siinä odotellessa että joku ulkoinen asia järjestää asiasi kuntoon kuin että ottaisit aktiivisen otteen omasta elämästäsi ja järjestelisit sitä siihen suuntaan joka edesauttaa asioiden järjestymistä.

Aktiivinen ote omaan elämään, mutta ei se estä ettetkö voisi haaveilla ja unelmoida. Se on sallittua kaikille! Mutta emme voi odottaa että joku toinen ihminen tai ulkopuolinen asia aina tulee ja ratkaisee ongelmamme joista moni on ihan päämme sisäisiä ongelmia eli esteitä sille että ottaisimme enemmän vastuuta omasta elämästämme.

Pelkään sitä, että tapahtuu jotain yllättävää, johon en ole osannut varautua. Esimerkiksi sairastuminen vakavasti tai kuolema liikenneonnettomuudessa. En miellä niitä asioiden järjestymiseksi.

Vietä hetki haaveillen on ollut minun pako todellisuudesta läpi elämän.

Olen aika rationaalinen ihminen, asioilla on tapana järjestyä, parhain päin tai niinkuin itse toivoo, ei aina, joskus se on jopa mahdotonta.

Sen lisäksi, että olen lapsesta asti iltaisin nukahtaakseni haaveillut, mikä olisi maailman ihanin asia, tapahtuma juuri nyt, lapsesta asti olen järjestänyt päässäni asiat, jos pahin tapahtuu, 10v pohdin mitä tapahtuu, jos vanhemmat ovatkin joutuneet työmatkalla kolariin ja minun pitää hoitaa pikkusisko.

Joskus kun elämässä on ollut oikeasti vaikeaa pakotan itseni hetkeksi haaveilemaan mikä olisi kaikkein ihaninta, on se sitten vaikka yksisarvisella lentäminen tai häät maailman rikkaimnan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään sitä, että tapahtuu jotain yllättävää, johon en ole osannut varautua. Esimerkiksi sairastuminen vakavasti tai kuolema liikenneonnettomuudessa. En miellä niitä asioiden järjestymiseksi.

Kyllähän ne asiat voi mielessään pohtia, mitä teen jos niin käy. Omalle kohdalle äkkikuolema, sille ei voi mitään, mutta voihan sitä miettiä mitä lapsille tulee tapahtumaan.

omamielipiteeni kirjoitti:

Tämä on hieman vaikea kysymys; no asioilla on tapana järjestyä aina...jotenkin.  Odotatko sitten että kaikki asiat järjestyy hyvin ja juuri miten haluat on sitten jo monisäikeisempi kysymys. Itse omalla elämänkokemuksella voisin sanoa että kyllä asiat järjestyy, mutta joskus se vaatii ihan pirusti omaa aktiivista otetta asioiden suhteen ja kärsivällisyyttä. On tietysti joitakin asioita jotka voivat järjestyä helpommin ja joskus tulee positiivisia yllätyksiä mutta pitää myös olla valmis tinkimään vaatimuksistaan ja joskus tyytyä vähän sinnepäin olevaan ratkaisuun. Mutta sanoisin että aina asiat järjestyy tavalla tai toisella. 

Tietysti asiat järjestyvät aina jollain tavalla, mutta yleensä tuolla tarkoitetaan asioiden järjestymistä omasta näkökulmasta edulliseen suuntaan. Asioiden järjestämistä huonoon suuntaan harva pitää niiden järjestymisenä, koska silloin ne tuntuvat omasta näkökulmasta olevan kaaoksessa.

Toivo parasta, mutta varaudu pahimpaan.

Kyllä aikuisen ihmisen pitää oppia hyväksymään myös takaiskut, sillä niitä tulee väistämättä. Kaikki kuolevat 100% varmuudella, jokainen joutuu kokemaan ikäviä menetyksiä. Niihin täytyy vain sopeutua, jos asialle ei ole tehtävissä enää mitään.

Ja asioiden etukäteen murehtiminen ja märehtiminen on suurinta typeryyttä ikinä. Varautuminen on järkevää, sen jälkeen voi keskittyä elämään.

Vierailija kirjoitti:

omamielipiteeni kirjoitti:

Tämä on hieman vaikea kysymys; no asioilla on tapana järjestyä aina...jotenkin.  Odotatko sitten että kaikki asiat järjestyy hyvin ja juuri miten haluat on sitten jo monisäikeisempi kysymys. Itse omalla elämänkokemuksella voisin sanoa että kyllä asiat järjestyy, mutta joskus se vaatii ihan pirusti omaa aktiivista otetta asioiden suhteen ja kärsivällisyyttä. On tietysti joitakin asioita jotka voivat järjestyä helpommin ja joskus tulee positiivisia yllätyksiä mutta pitää myös olla valmis tinkimään vaatimuksistaan ja joskus tyytyä vähän sinnepäin olevaan ratkaisuun. Mutta sanoisin että aina asiat järjestyy tavalla tai toisella. 

Tietysti asiat järjestyvät aina jollain tavalla, mutta yleensä tuolla tarkoitetaan asioiden järjestymistä omasta näkökulmasta edulliseen suuntaan. Asioiden järjestämistä huonoon suuntaan harva pitää niiden järjestymisenä, koska silloin ne tuntuvat omasta näkökulmasta olevan kaaoksessa.

Jos et voi muuttaa olosuhteita,muuta ajatteluasi.

Mä laadin listoja asioista, jotka aiheuttavat päänvaivaa ja joiden koen olevan huonosti. Mietin, mikä niissä eniten vaivaa ja mikä on ongelman syy. Sitten mietin, mitä asialle voi tehdä tai miten asian saa ainakin vähemmän harmilliselle tolalle. Joskus sitä listoja ja ajatuskarttoja piirrellessään ymmärtää, että ongelma onkin ihan toinen kuin miltä ensin vaikuttaa, ja että jotakin on tehtävissä.

Ajattelen välillä aikaisempia, vaikeita tilanteita elämässä, joista olen selvinnyt. Se antaa voimaa ja tunteen siitä, että vaikeistakin asioista voi selvitä myös jatkossa. En ole uskonnollinen ja ajattelen, että kerran täällä vaan eletään.

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt joku vinkkejä! Haluaisin estää kyynisyyden lisääntymistä, mutta pysyä silti kartalla maailman menosta.

Molempia ei voi saada. Se on joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antakaa nyt joku vinkkejä! Haluaisin estää kyynisyyden lisääntymistä, mutta pysyä silti kartalla maailman menosta.

Molempia ei voi saada. Se on joko tai.

Sinun tapasi ajatella ei kuulosta kovin joustavalta.

Vierailija kirjoitti:

Vietä hetki haaveillen on ollut minun pako todellisuudesta läpi elämän.

Olen aika rationaalinen ihminen, asioilla on tapana järjestyä, parhain päin tai niinkuin itse toivoo, ei aina, joskus se on jopa mahdotonta.

Sen lisäksi, että olen lapsesta asti iltaisin nukahtaakseni haaveillut, mikä olisi maailman ihanin asia, tapahtuma juuri nyt, lapsesta asti olen järjestänyt päässäni asiat, jos pahin tapahtuu, 10v pohdin mitä tapahtuu, jos vanhemmat ovatkin joutuneet työmatkalla kolariin ja minun pitää hoitaa pikkusisko.

Joskus kun elämässä on ollut oikeasti vaikeaa pakotan itseni hetkeksi haaveilemaan mikä olisi kaikkein ihaninta, on se sitten vaikka yksisarvisella lentäminen tai häät maailman rikkaimnan kanssa.

Kiitos! Tämä on hyvä ajatus. Kokeilen tätä.

Ei uutiset ole jotain sellaista, mitä tapahtuu kaikille tai edes suurimmalle osalle ihmisiä. Uutisissa on onnettomuuksia ja katastrofeja. Mutta sellaiset ovat harvinaisia yksilön kohdalla. Valtaosalla meistä päivät kuluvat niin, että aamulla herätään, välissä touhutaan töitä ja muuta ja sitten käydään nukkumaan. Ei mitään dramaattista ja uutisoinnin arvoista. Eivät uutiset kuvaa valtaosan elämää.

Vierailija kirjoitti:

Toivo parasta, mutta varaudu pahimpaan.

Kyllä aikuisen ihmisen pitää oppia hyväksymään myös takaiskut, sillä niitä tulee väistämättä. Kaikki kuolevat 100% varmuudella, jokainen joutuu kokemaan ikäviä menetyksiä. Niihin täytyy vain sopeutua, jos asialle ei ole tehtävissä enää mitään.

Ja asioiden etukäteen murehtiminen ja märehtiminen on suurinta typeryyttä ikinä. Varautuminen on järkevää, sen jälkeen voi keskittyä elämään.

Ero turhanpäiväisen murehtimisen ja viisaan etukäteen varautumisen välillä on veteen piirretty viiva. Kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja millä todennäköisyydellä, joten kaikkeen mahdolliseen ei pysty varautumaan. Silti monet huolenaiheet ovat todennäköisyydeltään tapahtua melko realistisia ja niihin varautumista ei ole järkevää täysin unohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei uutiset ole jotain sellaista, mitä tapahtuu kaikille tai edes suurimmalle osalle ihmisiä. Uutisissa on onnettomuuksia ja katastrofeja. Mutta sellaiset ovat harvinaisia yksilön kohdalla. Valtaosalla meistä päivät kuluvat niin, että aamulla herätään, välissä touhutaan töitä ja muuta ja sitten käydään nukkumaan. Ei mitään dramaattista ja uutisoinnin arvoista. Eivät uutiset kuvaa valtaosan elämää.

Mutta entä jos elämä tuntuu olleen katastrofia toisensa perään? Monille ihmisille tällainen elämä on todellisuutta.