Lue keskustelun säännöt.
Miten vahvistaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin?
Miten pitää yllä tällaista jaksamista tukevaa illuusiota? Illuusiohan se nimittäin on. Kun lukee uutisia, niin käy hyvin selväksi että monella ihmisellä eivät asiat järjesty kovin hyvin. Eikä tietämättömyys ole mielestäni siunaus, vaan merkki sivistymättömyydestä.
Miten siltikin päinvastaisista esimerkeistä huolimatta voisi uskoa siihen, että itse sattuisi olemaan niin onnekas, että omalla kohdalla asiat järjestyvät?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Hei sinä vierailija 80 ,kirjoitit juuri niinkuin itsekkin ajattelen.Ei tuohon kannata paljon lisäillä.
Joka tapauksessa,asioilla on tapana aina järjestyä.mutta ei todellakaan läheskään aina hyvin, ikäviä aioita tapahtuu elämässä,siis myös sellaisia joista ei pääse eroon.Tässä tulee se avainasia,että saa jostakin voimaa kestää ne elämän kolhut ,ja jopa voimaa,että mieli ne hyväksyy. Koen , että se helpotus ja voima tulee Jumalalta,tai miksi kukin sitä haluaa nimittää. Se vaan on niin ihmeellistä ja yliluonnollista,ettei se ole tästä maailmasta.
Koettu on. Ei,en kuulu mihinkään hengelliseen lahkoon tai muuhun sellaiseen porukkaan.
Sinun ei tarvitse kuulua mihinkään lahkoon ollaksesi uskovainen. Sehän selvästi kommenttisi perusteella olet. Hyvä juttu jos tuo toimii sinulle, mutta itae etsin ideoita siihen miten uskonnoton ihminen voisi suhtautua luottavaisemmin tulevaan. Olemme vähemmistössä, mutta meitäkin tässä yhteiskunnassa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te ihmiset jaksattte tai saatte elämän jossa ihannekumppani, raha-asiat hyvin, on koti, hyvät harrastukset, hyvä työ?
Sanoisin että älä odota mitään niin saat kaiken. Itselleni on menossa vaihe kovan pudotuksen jälkeen. Parisuhde on oikeasti aika paska ja talous aivan hiton huonosti. Kaksi asiaa joille en voi mitään koska en voi muuttaa toisen ihmisen mielipidettä ja puhumattomuutta. Ei ole energiaa lähteä suhteesta, loppuu sittrn kun loppuu jos toinen ei ole valmis tekemään henkisesti tähän mitään. Velkaa on mutta koti pään päällä ja ruokaa. Pyrin kohti parempaa, toteutan unelmia ja helkutin kovaa työtä se vaatii. Joudun monta vuotta elämään epävarmuudesta jotta saan sellaista työtä joka kantaa vaikeuksista pois. Olen kuitenkin saanut ystäviä, asia joka tapahtui muutaman katastrofin keskellä asilloin kun vähiten odotin. Toiveet toteutuvat kun malttaa odottaa ja joskus kovimman kautta.
Tarinoita parhain päin järjestyvistä asioista kirjoittavat ihmiset, joiden asiat järjestyvät parhain päin. Ne, kenellä menee huonosti, tekevät itsarin, masentuvat tai valittavat av palstalla.
Ihminen ei osaa tehdä oikeita päätöksiä eikä hallita tunteitaan. Kun on vaikeeita asioita ehdottaisin seuraavaa: Rukoile näin; Jeesus ota minun elämäni hallintaasi ja johdata minua. Anna minulle viisautta tehdä oikeita ja sinun tahtosi mukaisia päätöksiä. Anna minulle rauha ja levollinen mieli, anna minulle iloa. Sinuun haluan turvautua. Jätän ongelmani sinulle. Hoida minun asioitani viisaudessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarinoita parhain päin järjestyvistä asioista kirjoittavat ihmiset, joiden asiat järjestyvät parhain päin. Ne, kenellä menee huonosti, tekevät itsarin, masentuvat tai valittavat av palstalla.
Näin se taitaa olla.
Optimismi on osittain perinnöllistä, mutta sitä voi myös harjoitella.Optimisti uskoo, että asiat järjestyy. Tai löytää positiivisen näkökulman asioihin. Itse olen inhorealistinen kyynikko, aina ollut, mutta opettelemalla oppinut positiivista ajattelua.On muuten ihan psykologiaa, ei mitään New Age kamaa.
Kyynikkona myös sanoisin, että "Jaskan määrä elämässä on vakio" eli kun on tullut riittävästi, niin loppuu (ainakin vähäksi aikaa)
Jos tuntee maailman tuskaa, niin silloin ei kannata katsoa /lukea sellaista, mikä lisää tuota tuskaa. Esim. uutiset- voi kääntää välillä toiselle kanavalle. Kaikkea ei voi muuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihmiset odottavat liikaa", kuulin jonkun sanovan, ilkeässä mielessä se oli, hän tarkoitti ettei soisi, siis kysymättä henkilöltä itseltään mitä hän kuvitteli odottaneen.
Asiassa on perää silti jonkun verran. Mikään ei ole itsestään selvää, vaikka ei riipukaan niin paljon noista neuvojista.
En ikinä tahdo takoa mitään johdatusta kenenkään päähän, jos en voi mitään tehdä olen hiljaa. Koska on Jumalan pilkkaamista sanoa niin, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Oikeasti ihminen määrittää melko paljon itse, positiivinen asenne mahdollista säilyttää, isoina pidetyt ongelmat nekin koetaan eri tavalla.
Niin se positiivinen asenne... Tätä odotinkin. Minkä persoonani osan kanssa haluat siitä keskustella? Positiivinen asenne on kyllä olemassa, mutta toisinaan elämäni on ainoastaan paniikkia pakoon juoksemista. Silloin ei positiivinen asenne riitä alkuunkaan.
Jos vaikka olet ollut vaikeassa tilanteessa, nyt sitä ei ole, ajattele että ainakin yksi ongelma puuttuu.
Mihin paniikki liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihmiset odottavat liikaa", kuulin jonkun sanovan, ilkeässä mielessä se oli, hän tarkoitti ettei soisi, siis kysymättä henkilöltä itseltään mitä hän kuvitteli odottaneen.
Asiassa on perää silti jonkun verran. Mikään ei ole itsestään selvää, vaikka ei riipukaan niin paljon noista neuvojista.
En ikinä tahdo takoa mitään johdatusta kenenkään päähän, jos en voi mitään tehdä olen hiljaa. Koska on Jumalan pilkkaamista sanoa niin, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Oikeasti ihminen määrittää melko paljon itse, positiivinen asenne mahdollista säilyttää, isoina pidetyt ongelmat nekin koetaan eri tavalla.
Niin se positiivinen asenne... Tätä odotinkin. Minkä persoonani osan kanssa haluat siitä keskustella? Positiivinen asenne on kyllä olemassa, mutta toisinaan elämäni on ainoastaan paniikkia pakoon juoksemista. Silloin ei positiivinen asenne riitä alkuunkaan.
Jos vaikka olet ollut vaikeassa tilanteessa, nyt sitä ei ole, ajattele että ainakin yksi ongelma puuttuu.
Mihin paniikki liittyy?
Vaikeiden kokemusten synnyttämiin traumoihin. Eli tilanteet eivät ole minun osalta ohi, vaikka niistä onkin jo aikaa. Saan usein tuskallisia takaumia. Se näkyy sitten myös toiminnassani tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Optimismi on osittain perinnöllistä, mutta sitä voi myös harjoitella.Optimisti uskoo, että asiat järjestyy. Tai löytää positiivisen näkökulman asioihin. Itse olen inhorealistinen kyynikko, aina ollut, mutta opettelemalla oppinut positiivista ajattelua.On muuten ihan psykologiaa, ei mitään New Age kamaa.
Kyynikkona myös sanoisin, että "Jaskan määrä elämässä on vakio" eli kun on tullut riittävästi, niin loppuu (ainakin vähäksi aikaa)
Jos tuntee maailman tuskaa, niin silloin ei kannata katsoa /lukea sellaista, mikä lisää tuota tuskaa. Esim. uutiset- voi kääntää välillä toiselle kanavalle. Kaikkea ei voi muuttaa...
Tuo on aivan keksitty juttu, että vaikeilla asioilla olisi jokin maksimimäärä. Entä esimerkiksi kaikki keskitysleireillä kuolleet ihmiset? Tai orjuuteen päätyneet?
Elämäni vastoinkäymiset eivät ole poistuneet tai hellittäneet vaikutusta. Hometalohistoriann myötä olen varaton ja oireellinen, olen vailla parisuhdetta ja läheiseni on kroonikko -hoitoani ja tukeani jonkin verran tarviten. Lisäksi on tullut itselle ajoittain taloudellisia ja terveydellisiä vastoinkäymisiä, ikävästi käyttäytyviä ihmisiä tms. Ajattelen, että asiani eivät ikinä järjesty täysin, mutta toivoakseni riittävän hyvin - voidakseni edelleenkin kokea onnellisuutta ja elämälleni mielekkyyttä.
Minua on vahvistanut kehon rentoutumisharjoitukset, venyttely, hengitystekniikka (netin ohjein) hakeutuminen luontoon sekä listojen krjoittaminen. Kirjoitan harmeja, kiitollisuuden aiheita, suorasanaisia kirjeitä läheisille (jotka revin lähettämättä)
Kehun itseäni esim.sanan lauteilla reippaudestani tms käytöksestä, jossa selvisin itseni kanssa jossakin tilanteessa.
Hyväksyn tunteeni, niitä en voi valita. Käytökseeni kunkin tunnetilan aikan voin vaikuttaa. Valitsen usein tunteen vaikutusten tarkastelun siinä tilanteessa tai myöhemmin. Mietin, mitä oli esim. pelon takana, miten toimin, miltä se tuntui tai ulkopuolisen silmin vaikutti? Sitten koitan unohtaa tilanteen ja sen tunteen.
Niin kauan kuin tulee uusi päivä, en voi tietää mitä se tuo mukanaan enkä kaikkeen voi tietenkään vaikuttaa. Vaikka illalla olisin ajatellut, ettei haittaa jos ei sitä tulisi, aamulla olen kiitollinenn mahdollisuudesta syödä nälkäni pois, elää ilman vainoa ja pyydän voimia sekä suojelusta päivään. Tämän koen vahvistavan minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
94 pahoittelee nolostuneena kirjoitusvirheiden suurta määrää. Käytössä rivit sekoittava, tekstin peittävä, käsittämättömän huono laite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ihmiset odottavat liikaa", kuulin jonkun sanovan, ilkeässä mielessä se oli, hän tarkoitti ettei soisi, siis kysymättä henkilöltä itseltään mitä hän kuvitteli odottaneen.
Asiassa on perää silti jonkun verran. Mikään ei ole itsestään selvää, vaikka ei riipukaan niin paljon noista neuvojista.
En ikinä tahdo takoa mitään johdatusta kenenkään päähän, jos en voi mitään tehdä olen hiljaa. Koska on Jumalan pilkkaamista sanoa niin, mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Oikeasti ihminen määrittää melko paljon itse, positiivinen asenne mahdollista säilyttää, isoina pidetyt ongelmat nekin koetaan eri tavalla.
Niin se positiivinen asenne... Tätä odotinkin. Minkä persoonani osan kanssa haluat siitä keskustella? Positiivinen asenne on kyllä olemassa, mutta toisinaan elämäni on ainoastaan paniikkia pakoon juoksemista. Silloin ei positiivinen asenne riitä alkuunkaan.
Jos vaikka olet ollut vaikeassa tilanteessa, nyt sitä ei ole, ajattele että ainakin yksi ongelma puuttuu.
Mihin paniikki liittyy?
Vaikeiden kokemusten synnyttämiin traumoihin. Eli tilanteet eivät ole minun osalta ohi, vaikka niistä onkin jo aikaa. Saan usein tuskallisia takaumia. Se näkyy sitten myös toiminnassani tällä hetkellä.
Kaikesta ei tarvitsekaan päästä yli, jos samassa paikassa ollut paljon ikävää, en menisi enää. Moni muukin ajatteli näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi kun tosiasiassa asiat järjestyy vain jos ne järjestetään tavalla tai toisella.
Passiivinen odottelu ei ole vienyt ketään koskaan menestykseen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kun tosiasiassa asiat järjestyy vain jos ne järjestetään tavalla tai toisella.
Passiivinen odottelu ei ole vienyt ketään koskaan menestykseen.
Aivan, omin käsin onneen tänä iltana!
Juulia20.7. kirjoitti:
Elämäni vastoinkäymiset eivät ole poistuneet tai hellittäneet vaikutusta. Hometalohistoriann myötä olen varaton ja oireellinen, olen vailla parisuhdetta ja läheiseni on kroonikko -hoitoani ja tukeani jonkin verran tarviten. Lisäksi on tullut itselle ajoittain taloudellisia ja terveydellisiä vastoinkäymisiä, ikävästi käyttäytyviä ihmisiä tms. Ajattelen, että asiani eivät ikinä järjesty täysin, mutta toivoakseni riittävän hyvin - voidakseni edelleenkin kokea onnellisuutta ja elämälleni mielekkyyttä.
Minua on vahvistanut kehon rentoutumisharjoitukset, venyttely, hengitystekniikka (netin ohjein) hakeutuminen luontoon sekä listojen krjoittaminen. Kirjoitan harmeja, kiitollisuuden aiheita, suorasanaisia kirjeitä läheisille (jotka revin lähettämättä)
Kehun itseäni esim.sanan lauteilla reippaudestani tms käytöksestä, jossa selvisin itseni kanssa jossakin tilanteessa.
Hyväksyn tunteeni, niitä en voi valita. Käytökseeni kunkin tunnetilan aikan voin vaikuttaa. Valitsen usein tunteen vaikutusten tarkastelun siinä tilanteessa tai myöhemmin. Mietin, mitä oli esim. pelon takana, miten toimin, miltä se tuntui tai ulkopuolisen silmin vaikutti? Sitten koitan unohtaa tilanteen ja sen tunteen.
Niin kauan kuin tulee uusi päivä, en voi tietää mitä se tuo mukanaan enkä kaikkeen voi tietenkään vaikuttaa. Vaikka illalla olisin ajatellut, ettei haittaa jos ei sitä tulisi, aamulla olen kiitollinenn mahdollisuudesta syödä nälkäni pois, elää ilman vainoa ja pyydän voimia sekä suojelusta päivään. Tämän koen vahvistavan minua.
Sinulla tuntuu olevan käytössä todella paljon hyviä käsittelykeinoja. Millaisia rentoutumisharjoituksia teet?
En jaksanut lukea ketjua mutta itse näkisin asian niin että joillakin on ehkä kasvatuksenkin ja elämän kokemuksen tuomaa luottamusta elämään ja toinen, mikä vaikuttaa on usko (kristinusko nyt lähinnä). Jokaisella se usko välillä ei ole niin vahvaa, mutta oppii luottamaan, että joku suurempi voima on kuin mitä silmillä näemme.
Vierailija kirjoitti:
Millaisia keinoja te käytätte pitämään optimistista mielialaa yllä?
Mikään ei onnistu, jollen rukoile Isää Jeesuksen nimessä - silloin kaikki menee putkeen, tai ainakin suurin piirtein.
Mutta minähän olenkin uskis.
Hei sinä vierailija 80 ,kirjoitit juuri niinkuin itsekkin ajattelen.Ei tuohon kannata paljon lisäillä.
Joka tapauksessa,asioilla on tapana aina järjestyä.mutta ei todellakaan läheskään aina hyvin, ikäviä aioita tapahtuu elämässä,siis myös sellaisia joista ei pääse eroon.
Tässä tulee se avainasia,että saa jostakin voimaa kestää ne elämän kolhut ,ja jopa voimaa,että mieli ne hyväksyy. Koen , että se helpotus ja voima tulee Jumalalta,tai miksi kukin sitä haluaa nimittää. Se vaan on niin ihmeellistä ja yliluonnollista,ettei se ole tästä maailmasta.
Koettu on. Ei,en kuulu mihinkään hengelliseen lahkoon tai muuhun sellaiseen porukkaan.