Miten vahvistaa uskoa siihen, että asiat järjestyvät parhain päin?

Asioilla on kyllä tapana järjestyä, mutta se vaatii yleensä joitain tekoja joltakin taholta (itseltä, valtiolta, päättäjiltä jne.). Jos vain passiivisena istuu ja odottaa niin mitään ei tapahdu. Ainakaan mitään hyvää.

Pari esimerkkiä, joissa itselläni asiat ovat järjestyneet vaikkakin hieman se on työtä ja onneakin vaatinut:

Itse olin aikoinaan korkeakoulua lopettamassa, koska koin etten ollut tarpeeksi hyvä matematiikassa ja fysiikassa. Nuo ovat aina olleet melko haasteellisia minulle. Asia aiheutti ongelmia myös muissa opinnoissa. Jouduin uusimaan useimmat matikan ja fysiikan kurssit. Uusiessani kursseja muutin asennettani opiskeluun ja sain varsin hyvät arvosanat. Vaati nimenomaan asenteen muuttamista ja kovaa työtä.

Valmistuttuani sain työpaikan 120km päästä kotoani. Oli melko raskasta ajaa 3 tuntia päivässä työmatkaa. Siinä oli henkinen kantti ja parisuhdekin kovilla. Palkkakin oli pieni. Vuokran ja työmatkakulujen jälkeen käteen jäi noin 150€ kuukaudessa. Mihinkään ei oikein ollut varaa. Ei kyllä ollut aikaakaan kun viikot meni töissä ja viikonloput levätessä. Olin melko lähellä henkisesti romahtaa, kerran hieman jo romahdin pienessä maistissa asian takia. Mietin, että tätäkö varten on koulutus hankittu ja vaivaa nähty. Ei tuntunut elämö juurikaan miltään siinä vaiheessa. Teki mieli luovuttaa. Seuraavana päivänä päätin alkaa hakemaan uutta duunia. Sainkin melko nopeasti työpaikan ja tuo oman alani paskapalkkainen työ oli se, joka tuon duunin itselleni takasi. Nyt 10 vuotta myöhemmin olen saanut muutamien käänteiden kautta rakennettua melko hyvän uran.

Yhteiskunnan tasolla omat mahdollisuudet vaikuttaa ovat melko pienet. Itse ymmärrän, että monella menee melko paljon heikommin kuin itsellä. Heitä lähinnä tahdon auttaa. Itse olen valinnut sen tavan, että facebooki ruoka-apua ryhmässä ostan ruokaa yhdelle tai parille sitä tarvitsevalle perheelle kuukaudessa. Rahaa tähän menee yleensä 300-400€.

Muutenkin yritän panostaa vihreisiin arvoihin ja esimerkiksi uusiutuvaan energiaan. Omalla valinnallaninei merkitystä ole, mutta mitä enemmän ihmiset vastuullisia valintoja, sitä enemmän yksilöiden valinnat alkavat vaikuttamaan. Ja poliittisen paineen se myös toivon mukaan luo.

Toivon, että teknologisen kehityksen seuraava askel on vastuuntunto, jonka kehitys tuo mukanaan. Toivottavasti ihmiskunta ei ennen sitä onnistu itseään tai planeettaa tuhoamaan. Ajatteluni on ehkä naiivia, mutta yleensä pakon edessä vasta ihminen alkaa tekoihin.

Hei,

ensinnäkin voi helpottaa että et ole tuskasi kanssa ysin, vaan samat ajatukset piinaavat meitä monia muitakin. Nyt varsinkin kun esikoinen aloittaa koulutaivalta ja elämä aukeaa hänen edessään ja oma otteeni siitä löyhenee.

Itse yritän ohduttautua faktoilla, esim. nykyaikana maailmassa vähemmän sotaa kuin koskaan aiemmin, uusi sukupolvi terveempää ja tietoisempaa ekologisuudesta ja vastuutakin löytyy. Paljon fiksuja ja niin osaavia nuoria, jotka jäävät liian helposti ongelmatapauksien varjoon. Suurimmalla osalla nuorista menee kuitenkin tosi hyvin ja normaalisti. Olemme jatkuvasti tietoisempia itsestämme ja itsereflektion avulla voimme valveutuneina muuttaa toimintaa parempaan. Kasvissyönti on minusta ainakin lisääntynyt (ainakin omassa tuttavapiirissäni). Uskon myös teknologiakehityksen mahdollisuuksiin ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden pelastamisessa.

Istuta omenapuu, vaikka tietäisit maailmanlopun koittavan huomenna. Vai miten se herra Luther sanoikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asiat aina järjesty hyvin. Mutta aina jotenkin. Koska kaikki menee aina ohi, paha mutta myös hyvä. Kaikki menee ohi.

Niin elämäkin. Ei ole erityisen lohdullinen ajatus, että se voi päättyä ennen kuin asiat ovat järjestyneet omasta näkökulmasta myönteiseen suuntaan.

Melko itsekeskeisesti ajateltu. Elämä jatkuu etkä sinä voi siihen varsinaisesti puuttua.

Minusta tuo kaiken ohi meneminen on lohdullinen ajatus. Olen herkkä ihminen, jonka maailmaa saa helposti heilautettua niin, että tulee paha mieli esim ihmisten rumasta käytöksestä. Nykyisin tiedän, että loukkaantumisen tunteet menevät pois muutamassa päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei asiat aina järjesty hyvin. Mutta aina jotenkin. Koska kaikki menee aina ohi, paha mutta myös hyvä. Kaikki menee ohi.

Niin elämäkin. Ei ole erityisen lohdullinen ajatus, että se voi päättyä ennen kuin asiat ovat järjestyneet omasta näkökulmasta myönteiseen suuntaan.

Melko itsekeskeisesti ajateltu. Elämä jatkuu etkä sinä voi siihen varsinaisesti puuttua.

Minusta tuo kaiken ohi meneminen on lohdullinen ajatus. Olen herkkä ihminen, jonka maailmaa saa helposti heilautettua niin, että tulee paha mieli esim ihmisten rumasta käytöksestä. Nykyisin tiedän, että loukkaantumisen tunteet menevät pois muutamassa päivässä.

Entä sitten? Kyseessä on oma elämäni. Se kiinnostaa minua enemmän kuin mitä sen jälkeen tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Tarinoita parhain päin järjestyvistä asioista kirjoittavat ihmiset, joiden asiat järjestyvät parhain päin. Ne, kenellä menee huonosti, tekevät itsarin, masentuvat tai valittavat av palstalla.

Unohdit mainita että nekin joiden asiat järjestyivät, ovat voineet olla itsarin partaalla ja pohjalla joskus. Minä en ainakaan ole luottavainen elämää kohtaan siksi että olisin elänyt tasaisen ja helpon elämän,vaan juuri vaikeuksien takia.

Tiedätkö, kun joskus tilanne voi olla se että eteen tulee niin kertakaikkisen hirveitä ja traumaattisia asioita,että on vain kaksi vaihtoehtoa; päättää taistella ja selviytyä tai menettää kaikki. Olen tehnyt paljon psyykkistä työtä itseni kanssa ja pyrkinyt tietoisesti ajattelemaan lempeästi ja positiivisesti,sekä itsestä,muista että elämästä yleensä.

Jos ajattelen negatiivisesti ja inhorealistisesti, siitä kärsin sekä minä että muut ihmiset ympärilläni. Onko se sitten elämän tarkoitus, aiheuttaa paljon kärsimystä itselle ja muille? Ei ainakaan minun elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarinoita parhain päin järjestyvistä asioista kirjoittavat ihmiset, joiden asiat järjestyvät parhain päin. Ne, kenellä menee huonosti, tekevät itsarin, masentuvat tai valittavat av palstalla.

Unohdit mainita että nekin joiden asiat järjestyivät, ovat voineet olla itsarin partaalla ja pohjalla joskus. Minä en ainakaan ole luottavainen elämää kohtaan siksi että olisin elänyt tasaisen ja helpon elämän,vaan juuri vaikeuksien takia.

Tiedätkö, kun joskus tilanne voi olla se että eteen tulee niin kertakaikkisen hirveitä ja traumaattisia asioita,että on vain kaksi vaihtoehtoa; päättää taistella ja selviytyä tai menettää kaikki. Olen tehnyt paljon psyykkistä työtä itseni kanssa ja pyrkinyt tietoisesti ajattelemaan lempeästi ja positiivisesti,sekä itsestä,muista että elämästä yleensä.

Jos ajattelen negatiivisesti ja inhorealistisesti, siitä kärsin sekä minä että muut ihmiset ympärilläni. Onko se sitten elämän tarkoitus, aiheuttaa paljon kärsimystä itselle ja muille? Ei ainakaan minun elämäni.

On muitakin vaihtoehtoja kuin selviytyä tai tuhoutua. Mutta joka tapauksessa, historia on voittajien kirjoittama kertomus menneisyydestä.

Niinkuin aloittaja sanoi, tästä ei ole mitään takeita. Ainoa oikeastaan mitä voi tehdä, on hyväksyä asiat sellaisina kuin ovat, vaikuttaa mihin pystyy ja tehdä parhaansa. Itseensä luottaminen: vaikka olisi vaikeaa, yritän selviytyä ja se kaikki mitä voin tehdä. Ystävällisyys muita ja itseä kohtaan auttaa matkan varrella.

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja te käytätte pitämään optimistista mielialaa yllä?

Itse ajattelen, että olen sen arvoinen. Jos joku ulkopuolinen asia saa saa mielen matalaksi/ärsyttää, yritän antaa tunteen mennä. Rakastan itseäni sen verran, että haluan olla optimistinen ja iloinen, se tuntuu paremmalta ja elämä on helpompaa.

Masennuksesta toipuneena jo se, että se on saavutettavissa, ilahduttaa. Tavallaan "valitsen" sen, koska voin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaisia keinoja te käytätte pitämään optimistista mielialaa yllä?

Itse ajattelen, että olen sen arvoinen. Jos joku ulkopuolinen asia saa saa mielen matalaksi/ärsyttää, yritän antaa tunteen mennä. Rakastan itseäni sen verran, että haluan olla optimistinen ja iloinen, se tuntuu paremmalta ja elämä on helpompaa.

Masennuksesta toipuneena jo se, että se on saavutettavissa, ilahduttaa. Tavallaan "valitsen" sen, koska voin.

Tuo on todella hienoa! Olen onnellinen puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Niinkuin aloittaja sanoi, tästä ei ole mitään takeita. Ainoa oikeastaan mitä voi tehdä, on hyväksyä asiat sellaisina kuin ovat, vaikuttaa mihin pystyy ja tehdä parhaansa. Itseensä luottaminen: vaikka olisi vaikeaa, yritän selviytyä ja se kaikki mitä voin tehdä. Ystävällisyys muita ja itseä kohtaan auttaa matkan varrella.

Erittäin hyvin sanottu.